tiistai 19. elokuuta 2014

Ironman Kalmar

Olipas sellainen päivä että en oikein tiedä mistä aloittaisin. Maaliviivan yli päästiin hengissä, mutta suoritus oli kaikkea muuta kuin sellainen mitä toivoin joten aikoja on edes turha sen suuremmin ihmetellä. Tavoite oli viettää hauska päivä, tehdä ehjä suoritus ja päästä maaliviivan yli, ja näistä tavoitteista valitettavasti vain viimeinen toteutui. Toki maaliin pääseminen on jo sinäänsä suoritus, mutta viimeinen 20km maratonista oli kaikkea muuta kuin urheilua. Pitkä oli päivä, eli tämäkin selvitys tulee varmasti olemaan normaalia pidempi, mutta jälkifiilikset on ihan hyvä saada kirjattua alas seuraavia koitoksia varten.

Reissuun lähdimme Maijan kanssa Suomesta keskiviikko iltana, ja Kalmariin tulimme siis torstaina iltapäivällä jolloin ei ohjelmassa ollut muuta kuin ilmoittautuminen sekä kisa-info. Samaan hengenvetoon oli järjestetty pasta party, ja tämä oli mukava tilausuus ja minusta hyvä tapa aloittaa kisaviikonloppu. Ironman organisaatio osaa kyllä tapahtuman järjestämisen, eli kisaajalle he onnistuivat hyvin luomaan rennon ja odottavaisen tunnelman lauantain kisaa varten. Tankkauksen olin itse aloitellut oikeastaan keskiviikkona, ja torstaina söin vielä normaalia enemmän sekä koitin vältellä kuitupitoisia ruokia. Olo olikin torstaina aika energinen, sekä toki hieman pöhöttynyt kaikista hiilareista mitä oli viimeisten päivien aikana syöty. Perjantai aamu alkoi ennen aamupalaa lyhyellä uinnilla, eli oltiin muutaman seurakaverin kanssa heti 7.00 uimassa noin 15 minuutin verra kisareitillä. Uinti tuntui normaalilta, ja vesi oli lämmintä sekä yllättävänkin kirkasta. Yllätys oli että uintireitti oli paikoittain todella matala, sekä muutamia meduusoita näkyi matkan varrella. Hotellille päin käveltäessä kävi pieni vahinko, eli ampiainen onnistui pistämään minua korvan taakse. Tämän seurauksena pää oli koko torstain hieman kipeä, mutta en antanut sen häiritä valmistautumista. Aamupäivällä kun tein vielä lyhyen 15 minuutin pyörän ja samanpituisen juoksun tuntuivat jalat herkullisilta, ja olisin ollut valmis kisaamaan vaikka heti. Verryttelyn jälkeen kävin viemässä pyörän vaihtoalueelle, ja lähdimme syömään Kalmarin keskustaan lounasta. Loppupäivä menikin melko nopeasti, eli kävimme autolla tutustumassa osaan pyöräreitistä, ja se vaikutti tasaiselta ja nopealta olettaen että tuulta ei tulisi olemaan liiaksi. Illalla syötiin vielä kevyt illallinen hotellilla, eniten vaaleaa leipää ja hieman pastaa jotta ei olisi niin ontto olo. Nukkumaan menin noin puoli kymmenen, ja hieman ounastelin että aika uneton yö oli tulossa...

Koko yönä en varmasti saanut montaa minuuttia syvää unta nukuttua, eli käytännössä 6 tuntia tuli maattua sängyssä silmät kiinni ja odotettua seuraavan päivän koitosta. Kun kello soi 3.45, nousin samantein ylös ja lähdin syömään aamupalaa. Olo oli hieman sekava, mutta olihan siinä melko huonosti  nukuttu yö taustalla. Aamupala oli tuttu kisa-aamupala, eli pari siivua vaaleaa leipää sekä lautasellinen riisimuroja maidolla. Join yhteensä noin 3 desiä vettä sekä kupin kahvia, jonka jälkeen oli aika pistää kisa-asu päälle ja ottaa loput varusteet kantoon ja siirtyä hotellin aulaan odottelemaan muita seurakavereita. Hotellissa oli mukavasti tuttuja, joten yksin ei tarvinnut liikkua paikasta toiseen vaan aina oli tuttuja mukana. Tässä kohtaa Maija totesi että minusta hohkaa melko paljon lämpöä, ja vaikuttaisi ihan siltä että minulla olisi kuumetta. Asiaa mietittyäni hetken lainasin seurakaverilta kuumemittaria, eli ajattelin varmistaa asian ennen kuin lähdemme vaihtoalueelle. Olo ei muuten ollut kuumeinen, mutta kieltämättä hieman outo. Kun katsoin kuumemittaria en voinut uskoa silmiäni, kehon lämpötila näytti 37,8 astetta. Tässä kohtaa tapahtui aikamoinen romahdus henkisesti, pää painui polviin ja en voinut pidätellä pettymystä vaan itkuhan siinä pääsi. Onneksi Maija ja seurakaverit ottivat tilanteen todella hyvin, ja heidän tuellaan sain kasattua itseni ja siirryimme vaihtoalueelle jossa ajattelin että menen suoraan lääkärin juttusille. Tässä vaiheessa olo oli todella sekava, ja en tiennyt enään mikä on kisajännitystä ja mikä on kuumeesta johtuva olotila. Sykkeet oli katossa, eli istuessa mittari näytti noin 110 lyöntiä mutta sekin varmasti johtui osittain jännityksestä. Vaihtoalueella minulle kerrottiin että lääkäri tulee paikalle heti kuuden jälkeen, joten meniin varmuuden varoiksi laittamaan pyörää valmiiksi ennen kuin pääsin juttelemaan lääkärin kanssa. Kun kaikki oli valmista, menin odottamaan lääkärin tuloa ja muutama vapaaehtoinen tuli juttelemaan kanssani ja kyselemään hieman olotilasta. Yksi vapaaehtoinen sanoikin että kuumeessa ei tosiaan kannata lähteä, mikään yllätys sinäänsä, mutta senkin kuuleminen aiheutti taas uudelleen aika pahan tunneryöpyn ja voin vain kuvitella miltä olen näyttänyt muiden kisailijoiden silmissä. Kun lääkäri tuli vihdoin paikalle, kävi hän koko tilanteen läpi, kuunteli keuhkot ja varmisti muutenkin että onko kyseessä infektio. Lääkäri sanoi että kyseessä ei ole todennäköisesti tulehdus, vaan monien asioiden summa (hiilaritankkaus, ampiaisen pisto, huonosti nukuttu yö) joka on nostanut kuumeen. Komento oli, että lääkäri ei kiellä lähtemistä vaan antoi minun luottaa olotilaan ja tehdä päätöksen. Koska olo oli muuten energinen, päätin lähteä kokeilemaan ja lupasin itselleni että keskeytän heti jos vaikeuksia tulee jo esimerkiksi uinnin aikana. Tämä päätös tehtiin 30 min ennen lähtöä, eli nopeasti vain märkkäri päälle ja sitten odottelemaan lähtökarsinaan. Asettauduin suosiolla 1.20 uimareiden ryhmään, eli ajattelin että otan uinnin varman päälle rennosti kun olotila oli vähintäänkin epäselvä. Nopeasti kuulinkin lähtölaukauksen, ja vajaa 10min myöhemmin tuli oma vuoro astua veteen ja  siitä alkoikin kauhominen, ensimmäinen IM kisa oli alkanut vaikkei ei ihan niin kuin ajattelin.

Uinnin alun otin todella rennosti, ja yllätykseksi ruuhkaa ei ollut juurikaan. Uusi lähtötapa toimi hyvin, eli pääsin uimaan rentoa vauhtia alusta alkaen ja ekalla poijulla olo oli hyvä. Uintireitti oli yhtenä kierroksena, ja poijukäännöksiä ei ollut liiaksi joten paljon pääsin uimaan suoraan ilman häiriöitä. Olotila uinnissa oli hyvä, mutta en toki voinut olla ajattelematta lähdön kaaosta joten ihan paras uinti ei varmasti ollut kyseessä. Muutamia kertoja tuli pientä rykelmää, ja näissä laitoin välillä rintauinniksi jotta sain kuvan mitä kautta lähtisin parhaiten ohittelemaan jotta pääsisin taas omaan rytmiin kiinni. Uinnin lopussa voimat alkoivat selkeästi hiipumaan, mutta yllättävän kivasti uinti siis sujui, ja vaihtoon tullessani katsoin että oma kello näytti noin 1.17, virallinen ajanotto taisi olla minuutin enemmän. Ekassa vaihdossa join palautusjuoman, kävin vessassa ja muutenkin otin suht rennosti. AIkaa meni reilu 4 minuuttia, ja olisi tästä helposti vähintään minuutin ottanut pois jos olisi ollut tarve mennä kovaa. Pyörälle kun pääsin oli itseasiassa jopa hieman viileä, mutta tiesin että keli varmasti lämpenee eli en antanut sen häiritä. Pyörällä lähdin alusta alkaen ajamaan reilua 140w tehoa, ja tämä tuntui ihan hyvältä. Ajattelinkin että ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä, ja jatkoinkin hyvää pyörittämistä Öölannin sillan yli. Noin 20km kohdalla tulikin sitten yllättäen pakollinen tarve käydä vessassa. Mietin että aamuinen sekoilu varmasti aiheutti hieman ongelmia vatsaan, ja päätin pysähtyä ensimmäiseen vessaan 30km kohdalla ja korjata tilanteen heti. Eka vessakäynti helpottikin tilanteen, valitettavasti aikaa tähän meni varmasti yhteensä noin 4 minuuttia. Olin kuitenkin jo unohtanut kaikki aikatavoitteet, eli päätin että jos pääsen maaliin hymyillen olen tyytyväinen välittämättä ajasta sen suuremmin. Teknisen tauon jälkeen en päässyt kuin 5km, ja heti oli uudelleen tarve käydä pusikossa. Tajusin että en pysty pidättelemään seuraavalle huoltopisteelle, joten jouduin toimimaan sääntöjen vastaisesti ja pidin tienvarressa nopean teknisen tauon ja toivon ettei tuomareita olisi tätä todistamassa. Mietin että olinkohan juonut liikaa, mutta en usko vieläkään sitä koska nestettä meni noin puollo (0,75L) tunnissa mikä on minusta normaalia vaikka keli oli viileämmän puoleinen. Tämän tauon jälkeen pääsin taas 10km eteenpäin, ja seuraavalla huoltopisteellä taas tekninen tyhjennystauko. Tässä vaiheessa aloin jo epäilemään että mitenköhän nesteet/energiat imeytyy, ja aloin hieman vähentämään juomista kunnes tilanne selviää. 70-140km menikin sitten ilman pysähdyksiä, mutta 140-180km matkalla jouduin vielä käymään kahdesti pusikon puolella. Yhteensä jouduin siis pyörällä pysähtymään 5 kertaa, joista ensimmäinen oli merkittävästi pidempi stoppi. Pyörä tuntui muuten todella hyvältä, vaikka toki loppumatkasta olikin tehojen ylläpitäminen melko puuduttavaa touhua. Laskin jälkeenpäin että join matkan aikana yhteensä vajaa 4 pulloa nestettä, mikä oli vähemmän kuin olin suunnitellut ja tämä johtui siitä että kaikki tuntui tulevan läpi jonka takia vähensin vettä ja join urheilujuomaa, joskin määrässä hieman vähemmän kuin ajateltu. Pyöräkunto vaikutti kuitenin olevan kohdallaan, ja ilman pysähdyksiä vauhti oli noin 31,5km/h luokkaa, josta olisi varmasti voinut myös kiristää jos tunne olisi ollut hieman varmempi omaan tekemiseen. Toka vaihto meni samoihin aikoihin kuin eka, eli reilu 4 minuuttia meni kamojen vaihtoon ja sitten pääsin maratonin kimppuun. Kunpa vain olisin uskaltanut aavistaa mitä oli luvassa...

Eka tuntuma juoksuun oli mahtava, ihan kuin ei olisi pyöräillyt ollenkaan. Kalmarin keskustan läpi juokseminen oli upeaa, ja juoksussa sain painaa kunnolla jarrua että 5min/km vauhti pysyi. Aloin heti alusta ottamaan geelejä 20min välein, ja kävelin juomapisteet läpi jotta sain juotua kunnolla. 5-7km kohdalla tuli tarve käydä taas kunnolla vessan puolella, ja päätin että hoidan senkin heti pois jotta se ei häiritse juoksua sen enempää. Aikaa meni taas minuutteja, mutta olin jo päättänyt että ajalla ei ollut väliä kunhan voin nauttia matkasta. Tässä kohtaa vatsa olikin jo melko sekaisin, ja mietin että olikohan tämä viimeinen käynti bajamajan puolella vai ei. Juoksu tuntui kuitenkin todella hyvältä, ja mieli kirkastui vielä kun ajattelin että saan juosta muuten ehjän juoksun aika huonosti alkaneen päivän päätteeksi. Tästä en sitten päässyt kuin 3km eteenpäin, ja taas piti käydä pusikossa. Nyt minulle selkisi että samantein kun olin alkanut ottamaan lisää nestettä, lisääntyi tarve käydä vessassa, eli mikään ei imetynyt. Olin ottanut matkalla myös suolanappeja, joten ongelmaa sen suhteen ei pitäisi olla, ja arvelinkin että kuume saattoi jopa johtua siitä että vatsa ei ollut täysin mukana koko kisan aika. Jälkeenpäin kun juttelin Jupiksen kanssa tuli jopa mieleen että olisiko mahdollisesti voinut olla jonkinlainen ruokamyrkytys kyseessä (muutama juttu tulee mieleen mistä olisi voinut johtua...). 12km kohdilla Maija kysyi miten menee, ja sanoin että hieman tuntuu oudolta ja saa nähdä miten jaksaa.

Tokalle kierrokselle kun lähdin tapahtui sitten pahin mahdollinen, totaalinen energian loppuminen. Meno loppui kuin seinään, ja sainkin samalla vahvistuksen ettei energiat imeydy kun virta loppui noinkin kevyellä juoksulla noin 17km kohdille. Juoksu muuttui heti kävelyksi, ja sinnittelin seuraavalle huoltopisteelle johon pysähdyin ja yritin syödä ja juoda sen mitä pystyin. Cocis oli se mikä toimi parhaiten, ja tätä joinkin heti noin 4 mukia, otin geelin ja join hieman vettä ja urheilujuomaa. Tähän loppui sitten omasta mielestäni itse kisa. En viitsi avata koko loppumatkaa, mutta sen verran voin kertoa että puolimatkan kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni reilu 2 tuntia, ja maratonin loppuaika oli reilusti yli 5 tuntia. Bonkkauksen jälkeen yritin siis saada energiaa kehoon cocicsella ja kaikella mikä maistui, mutta lopputulos oli vain että vessassa oli käytävä noin kilometrin välein. En rehellisesti muista enään montako kertaa kävin puskassa tai bajamajassa, mutta uskallan väittää että minulla oli tässä tilastossa kisan TOP 3 sijoitus, voisin jopa luottavaisesti sanoa että olin korkeimmalla korokkeella. Kertoja oli arviolta 20 juoksun aikana, mahdollisesti jopa enemmän. Mietin onko järkeä kävellä maaliin, mutta kun taju ei kävellessä lähtenyt ajattelin että kokeilen kun nyt kerran tänne asti ollaan tultu. Kokemuksesta voin kertoa että noin 25km kävely päivän päätteeksi on aika pitkä matka, enkä toivo samankaltaista tilannetta kenellekkään. Pari hauskaa detaljia (tai hauskaa ja hauskaa) voin avata, eli kerran kun tulin ulos bajamajasta täysistunnon jälkeen pääsin noin 10 metriä eteenpäin ennenkuin oli pakko pysähtyä vielä pisuaarin kautta ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa. Toinen kohta missä jouduin jo nauramaan itselleni oli 800 metriä ennen maalia, jossa piti pysähtyä vielä vessaan koska pelkäsin kirjaimellisesti että olisin joutunut raahautumaan viivan yli kusi sukassa. Viimeisellä kierroksella onnistuin välissä ottamaan 100m hölkkäosuuksia, ja maaliviivan yli pääsin myös hurjalla 7min/km loppukirillä. Olihan se maaliviivan ylitys kokemus minkä takia kannatti tsempata, vaikkakin olisin toivonut hieman ehjempää suoritusta pohjalle...

Maalissa en jaksanut viipyä hirveän pitkään, vaan melko nopeasti siirryin hakemaan pyörää ja raahauduin hotellille. Kuumetta oli illalla vielä 38 astetta, eli aamun lämpö ei ollut kadonnut vaan kroppa oli vieläkin sekaisi ja melko paha nestevaje päällä. Olo oli sekä helpottunut että pettynyt, mutta tärkein oli että olin hengissä ja ainakin on jotain mitä parantaa ensi kaudella. Yön aikana hikoilin loputkin nesteen pihalle kehosta, mutta sen seurauksena aamulla kuume oli kadonnut. Ensimmäinen Ironman suoritukseni muuttui siis henkiseksi työvoitoksi, ja tästä pitää tosiaan ottaa oppia seuraavia kisoja varten. Täytyy vielä myöhemmin paremmalla ajatuksella listata asioita joita tästä kisasta pitää ottaa mukaan, mutta pieni analyysi asioista mitä pitää ainakin miettiä jatkoa varten:

1) Uintiin on saatava lisää varmuutta. Tämä jännitti eniten, ja liika jännitys ei ole koskaan hyväksi, joten sen poistamiseksi on vain saatava uinti rennommaksi ja paremmaksi. Jos uinnin saisi suhteessa samalle tasolle kuin muut lajit uskon että lähtisi kisaamaan luottavaisemmin, ja kisaa edeltävä jännitys varmasti laskee.

2) Varmista että kaikki mitä suusta laitat on varmasti tuoretta pari päivää ennen kisaa. Turhia riskejä ruokamyrkytyksestä pitää vältää, eli jotenkin uskon että tämä voisi olla syynä olotilaan. En tiedä ampiaisenpistoksen vaikutusta, mutta päänsärky vaikeutti myös viimeistä yötä joten tuskin se ainakaan helpotti asiaa. Tiedä häntä mikä oli syy kuumeesen, kroppa ei kuitenkaan ollut täysin vireessä.

3) Tankkaus on vielä mietittävä ja kokeiltava ensi kautta varten. Se ei saa olla liian haastavaa, mutta jotain on tehtävä koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun vatsa on pettänyt kisassa. Täydellä matkalla siihen ei vain ole varaa jos haluaa juosta hyvän maratonin.

Nyt kuitenkin on vuorossa tauko harjoittelusta, ja hetken yritän olla miettimättä harjoittelua sen kummemmin. Tiedossa on lomailua Espanjan lämmössä, jonka jälkeen vielä mukavia hetkiä Karhunkierroksella sekä mökkeilyä kavereiden kanssa. Ensi kausi on jo suunniteltu, joten viimeiseksi Ironmaniksi tämä ei jää vaan aion tosiaan ottaa haasteen vastaan uudelleen. Juoksun alku tuntui niin niin hyvältä, että jopa pelottaa sanoa että tämä voi olla matka missä olen vahvoilla kun saan paketin kasaan ja ehjän suorituksen. Lopuksi haluan kiittää kaikkia seurakavereita uskomattomasta tuesta henkisesti raskaan päivän aikana. En voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta mitä koen siitä tsempistä mitä sain ennen kisaa, kisan aikana ja jälkeenpäin. Suuri kiitos myös paremmalle puoliskolle joka jaksoi tsempata koko kisaviikonlopun ajan ja toimi uskomattoman rationaalisesti ja latoi järkeä päähän juuri silloin kun sitä tarviitiin eniten, jos olisin ollut yksin liikenteessä en tiedä mikä lopputulos olisi ollut. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Kaikki valmista

Otsikon mukaiset fiilikset. Jalat ylhäällä hotellissa odotellaan huomista lähtöä. Kaikki mitä voidaan tehdä on siis tehty, ja nyt ei tarvitse muuta kuin raahata itsensä aamulla lähtöviivalle ja siitä maaliin asti. Kuluvan viikon aikana olen itseasiassa hyvin saanut järkeiltyä itselleni että olen unohtanut melkein kaikki tavoite-ajat, eli huomenna tärkeintä päästä maaliviivan yli mielellään omin voimin. Olo on energinen ja hyvä, joten luotto on kova että huomenna illalla roikkuu ensimmäinen IM mitali kaulassa. Huomenna tärkein keskittyä hetkeen ja olla miettimättä liikaa eteenpäin tai matkan pituutta, voi alkaa muuten ahdistamaan melko pian... Seuraavat asiat tulee siis pitää mielessä eri lajien aikana.

Uinti: Rento alku ja hyvä ryhti/uintiasento. Uinnissa pitää tosiaan keskittyä tekniikkaan, ja siinä erityisesti pitkään, ryhdikkääseen ja virtaviivaiseen asentoon. Itselle hyvä mielikuva on yrittää tuntea veden paine rinnassa, eli "painaa" rintss vettä vasten. Kun tämä on kunnossa saan usein samalla hyvän otteen vedestä, ja seuraavaksi keskittyminen hyvään lopputyöntöön. Näillä eväin uidaan toivon mukaan rennosti huomenna ja tullaan hymyillen ekaan vaihtoon.

Pyörä: Tavoiteteho on noin 150w, ja tätä lähdetään noudattamaan melko nopeasti. Ekat 10km ehkä 140-150w, eli tarkoitus tasata syke ja löytää rytmi uinnin jälkeen. Pyörässä keskitytäänkin sitten tankkaukseen, eli pidetään huoli että kaloreita tulee noin 350-400 tunnussa, ja nestettä nautittua noin 0,75-1 litra tunnissa. Lisäksi suolaa noin 45 min välein kramppien varalta, eli pyörän tuntuma pitäisi olla kevyt jonka jälkeen juoksu vielä onnistuu. Odotettavissa että 130-140km jälkeen alkaa meno puuduttamaan, mutta jalkojen pitäisi kuitenkin olla vielä silloin mukana pelissä.

Juoksu: Ekat kilometrit pitää mennä hitaammin kuin 5min/km! 42km aikana ehtii sitten kiriä, kunhan rytmi löytyy ja tikkaus alkaa mahdollisimman kevyesti. Keskittyminen mahdollisimman hyvään tekniikkaan, ja joka huoltopisteellä jotain juotavaa. Mukit käteen, jonka jälkeen 10-15 askelta kävelyä jotta energiat saa varmasti kurkusta alas eikä rinnuksille. Geeliä juoksun aikana 20-30min välein, ja loppua kohti aletaan syömään sitä mikä uppoaa. 

Kaikissa lajeissa keskitytään vain hetkeen, yritetään uida seuraava 100m mahdollisimman hyvällä ryhdillä/tekniikalla, pyöräillään seuraava kilometri nahdollisimman hyvällä pyörityksellä rai juostaan seuraava 200m niin hyvällä askelluksella kuin mahdollista. Näitä harjoitteita toistetaan kerta toisensa jälkeen, ja lopputuloksena on toivon mukaan 30 vuotias tuore Ironman huomenna 16.8.2014. Olen kiitollinen mahdollisuudesta kokeilla tälläistä, ja huomenna aion tehdä kaikkeni yhden pitkäaikaisen unelmani toteuttamiseksi.



maanantai 4. elokuuta 2014

12 päivää

Kauden päätavoite alkaa olemaan melkoisen lähellä. Kun viime elokuussa ilmoittauduin Kalmariin, tunti tietenkin siltä että aikaa on vaikka kuinka tehdä mitä vain. Onneksi sen jäkeen onkin tehty hyvää ja laadukasta työtä, eli vaikka 12 päivän päästä ollaan ihan kohtuu haasteen edessä niin olo on hyvä ja luottavainen että päivästä tulee ensinnäkin hauska ja saan aikaiseksi ehjän kisan. Suurin kivi kengässä on uinti, mutta olen todennut että 5 minuuttia suuntaan tai toiseen ei tuota päivää kaada. Uinti on mitä se on, ja pyrkimys on tulla vedestä iloisena ylös ja viettää ikimuistoinen 30-vuotis syntymäpäivä. Pieni kertaus kuitenkin mitä Joroisten jälkeen on ollut agendalla.

Koska Kalmar on tasan kuukauden päästä Joroisilta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin että jaksotus Joroisten jälkeen oli viikon palauttelu, yksi kovempi viikko ja viimeiset kaksi viikkoa palauttelua. Ensimmäinen viikko meni sii palauttelun osalta, eli alkuviikosta kävin ajamassa pari tunnin lenkkiä pyörällä, ja oli siellä pari täysin lepopäivääkin mukana. Joroisten jälkeisenä viikonloppuna tehtiinkin sitten kisavauhtista yhdistelmäharjoitusta, ja sunnuntaina tuli juostua aika lämpösessä kelissä viimeinen yli 20km lenkki. Juoksun osalta tunne onkin todella hyvä, eli varsinkin PK vauhti on toista kuin viime kaudella. Viime viikon ohjelmassa oli sitten HelTrin 20km tempo tiistaina, Seurasaaren ympäriuintia keskiviikkona ja sprinttimatkan harjoituskilpailu lauantaina. Tiistain tempo oli aika sekava päivä, eli ensiksi alkuverraa häritsi todella raju ukonilma, ja pääsin pyöräilemään vasta 25min ennen starttia. Itse tempo lähti vähän tahmeasti liikenteeseen, ja vasta tokan kierroksen alussa löytyi kunnon veto ja tehokin nousi ekan kierroksen lukemista. Eka kierron oli hyvin lähellä 16min aikaa, ja laskinkin nopeasti että alle 32 minuuttia pitäisi mennä koska vauhti on nousujohteista ja tunne hyvä. Toista kierrosta ehdin ajaa noin 3km, kun takarengas päätti sitten ekan kerran tänä kautena pamahtaa. Tässä vaiheessa ei paljoa naurattanut, mutta ajattelin että nyt otetaan sitten vaihto treenin kannalta. Takakiekko nopeasti irti, kävin pikaisesti läpi renkaan pikkukivien varalta, uusi sisärengas ja paineet sisään C02 patruunalla (ensimmäinen kerta kun jouduin käyttämään) ja sitten taas veto päälle. Tätä iloa riitti sitten 2km, kunnes taas pamahti. Mukana oli vain yksi sisärengas, joten tiesin heti että matka loppui tähän. Tässä vaiheessa mieliala oli kaikkea muuta kuin hyvä, eli hieman saattoi kamat lentää ojan puolelle kun hyppäsin pyörän selästä. Seurakaverit veivät Maijalle auton avaimet, joka juuri ja juuri uskalsi tulla hakemaan kun olin ensiksi 20 minuuttia keräillyt itsenäni pientareella. Eniten harmitti se, että veto oli hyvä ja uskon että kropasta olisi irronnut hyvä tehot, eli treeni jäi hieman puolitiehen. Kun tarkistin tilanteen kotona selvisi että ulkokumissa oli selkeä vekki. Jälkeenpäin ajateltuna onni onnettomuudessa että selvisi nyt eikä ensimmäinen 20km aikana Kalmarissa. Toinen mitä nyt vasta tuli mieleen oli C02 patruunan paineet, eli ensimmäisen kerran tosiaan käytin patruunaa millä rengas täyttyy alta aikayksikön. Mietin vain että sen avulla renkaasta tulee todella kova, eli onkohan riski että patruunalla tulee liian kovat paineet. Pitäisäi uhrata yksi patruuna ja tarkistaa miten kovat paineet sillä voi saada aikaiseksi, eli olisiko sekin ollut osasyynä toisen sisärenkaan puhkeamiseen. Seurakaverilla Petrillä oli samankaltaisia haasteita eilen lenkillä, ja siksi tuli mieleen että jos vekki ulkokumissa ei ollut ainoa syy.

Keskiviikkona oli sitten uintia Seurasaaren ympäri, ja ensi talven projekti tulee tosiaan olemaan uimaan opettelu. Nyt on myöhäistä tehdä suuria parannuksia, joten olen päättänyt että keskityn vain mahdollisimman hyvän ja virtaviivaisen asennon ylläpitämiseen. Suurin ongelmani on, että kun lähden uimaan tai tauon jälkeen menee ensimmäinen pari minuuttia hyvin, mutta melko nopeasti keskittyminen herpaantuu ja samalla asento lyssähtää. Nyt focus on siis puhtaasti asennon ylläpitäminen, ja sitä kautta tovoin mukaan matka taittuu rennosti noin noin 20min/km vauhtia. Jos Kalmarissa rennolla uinnilla pääsen alle 1.20 olen siis tyytyväinen, koska jo 1.15 uinti vaatisi varmasti kovempaa tsemppausta joka saattaisi väsyttää sen verran että en tiedä mitä se tekisi loppupäivän energiatasolle. Muutaman minuutin takia en siis aio ottaa paineita tai alkaa repimään uinnissa. Lauantaina oli sitten seuran viimeinen harjoituskilpailu, ja tarkoitus oli mennä viimeisen kerran kovilla tehoilla ennen Kalmaria. Paikalla oli noin 60 seuralaista, eli huomaa että monilla kausi alkaa olemaan ehkä jopa ohi, ja toki lomakausi verottaa myös osallistujamääriä. Lähdin uintiin melko kovaa, ja ensimmäiselle poijulle tulikin vedettyä aika pahaa siksakkia joka varmasti söi aikaa jonkin verran. Takasuoralla löysin sitten hyväntuntuisen rytmin, eli uskon että takasuoran uinti oil melkein parasta mitä tänä kesänä on tullut uitua. Uintiaika oli kuitenkin reilu 13 minuuttia, eli noin puoli minuuttia huonompi kuin viime kisassa. Vaihtokin tuntui tahmealta, ja siihenkin meni noin minuuttia pidempään vaikka ei siinä suoranaisesti virheitä tapahtunut. Pyörällä oli tarkoitus ajaa kovaa, mutta lauantaina oli kyllä jalat jääneet kotiin. Tempossa ajelin 225-235w tehoilla, mutta nyt oli täysi työ pitää watit 200 paremmalla puolella. Eka kierros taisi olla keskitehoiltaan noin 204w, kun toinen kierros jäi juuri 200w tuntumaan eli jopa hieman laskevat tehot. Sykkeet olivat aika tapissa, eli kropasta lähti kyllä tehoa mutta jalat olivat puhtaasti voimattomat. Ehkä tosiaan vain viikon palauttelu Joroistista ennen kovempia treenejä verotti voimia. Juoksu lähti ihan hyvällä rullauksella, mutta heti huomasin saman ongelman kuin pyörällä eli voimaa ei ollut nimeksikään. Pienetkin nyppylät tappoivat vauhdin kokonaan, ja viimeinen mäki ennen maalia tultiinkin täysin taistellen jottei vauhti painu yli 5min/km vauhtiin. Juoksu olikin yli puoli minuuttia hitaampi, ja kokonaisaika oli melkein kolme minuttia hitaampi kuin edellisellä kerralla.

Kuitenkin ne treenit jotka ovat kulkeneet parhaiten, ovat täydenmatkan kisavauhtiset ja PK lenkit, eli pitää muistaa että olen tehnyt harjoituksia jotka tähtäävät pitkälle matkalle eikä sprintille. Jos ei tee kovatehoisia lyhyitä vetoja pyörällä, tuskin sprinttimatkan vauhdit kehittyy. Nyt pitää vain huolehtia että kroppa oikeasti palautuu vajaassa parissa viikossa, ja suunnitelma onkin sen mukaan laadittu. Tiedossa on tunnin tai korkeintaan kahden kisavauhtisa treenejä, joiden tarkoitus on vain ylläpitää tuntumaa jottei kroppa mene täysin jumiin. Tänään vien pyörän myös huoltoon, eli vuorossa on myös varusteiden huolto jotta matka ei vahingossakaan jää kesken niiden takia. Nyt on siis käytännössä tehty harjoitusten puolesta kaikki mitä pystyy tekemään, ja viimeisten päivien aikana pystyy korkeintaan pilaamaan noin 8 kuukauden valmistelun. Ehkä tärkeimmäksi asiaksi jää henkinen valmistautuminen. Mitä pidemmäksi kilpailu muuttuu, sen tärkeämmäksi henkinen kestävyys muodostuu. Kalmarissa vauhti tulee olemaan maltillinen, mutta tuollaisen matkan taittaminen tulee vaatimaan varmasti melkoisen määrän psyykkausta, ja voin vain kuvitella mitä tekeminen tulee olemaan 20km juoksemisen jälkeen. Nyt alkaa siis myös henkinen valmistautuminen, ja ensi viikonloppuna olen katsomon puolella nostattamassa kisafiilistä Kuopiossa kun Maija on viivalla perusmatkan SM kisassa. Uskon että sieltäkin saa itselleen tartutettua kunnon kisakuumeen, ja kun siihen yhdistää tankkauksen ja levon on olo Kalmarissa kaikin puolin loistava. Monesti sanotaan että kisapäivä on juhlapäivä, ja minulla siihen yhdistyy vielä 30-vuotis syntymäpäivä joka oli yksi syy miksi halusin kisata Kalmarissa. Fiilikset ovat siis hyvät, eli uskon että olen valmis viettämään kovimmat synttärit ikinä.