Olin tällä kertaa panostanut hieman tankkaukseen, ja laatinut suunnitelman mitä syön torstaista lauantaihin melko tarkasti. Alkukaudesta on ollut vähän haasteita vatsan kanssa, ja ajattelin panostaa tähän nyt tarkemmin ja otin jopa kalorilaskurin esille jotta varmistan että saan riittävästi energiaa viimeisinä päivinä. Lyhyesti sanottuna, jätin pois kuitupitoisia ruokia ja en syönyt enään perjantain lounaan jälkeen mitään suurta. Kaksi päivää ennen (eli torstaina) varsinainen tankkaus, ja päivää ennen normaali ruoka paitsi että illan ruoka korvataan kuiduttomalla ruualla (vaalea leipä ilman voita, pannari jne). Kisa-aamun aamupalaksi söin riisimuroja ja kaksi paahtoleipää, ja tämä toimi minulle loistavasti.
Itse kispaikalle saavuimme kaverin kanssa jo perjantaina hyvissä ajoin puoliltapäivin. Lounaan jälkeen kävimme ilmoittautumassa, pyörimässä expossa ja kisa-infossa. Infossa puhuttiin paljon peesauksesta, ja mielenkiinnolla jäin odottamaan järjestäjän lupauksia puuttua tänä vuonna siihen kovalla kädellä. Iltapäivällä kävimme hotellilla, teimme kevyet pyörä- ja juoksu verryttelyt (kamojen testaamista), jonka jälkeen veimmekin pyörät katsastukseen sekä juoksun vaihtopussin paikalleen. Ilta sujui rauhallisissa tunnelmissa, ja nukuinkin yllättävän hyvin kisaa edeltävänä yön.
Lauantai aamuna olimme ajoissa liikenteessä, ja auton saimme samalle paikalle kuin viime vuonna. Valvatuksella olimme jo heti yhdeksän jälkeen, ja silloin kävi selväksi että kuuma päivä on tulossa. Pyörä kuntoon, vessassa käynti ja sitten olikin aika vetää märkkäriä päälle. Viivästytin märkkärin pukemista niin paljon kuin mahdollista, tiesin että odottaessa kroppa alkaa käymään muuten sen verran kuumana että ongelmia voisi tulla. Verran loppuessa meidän lähtöön oli vajaa puoli tuntia, joten en riisunut enään märkkäriä pois koska sen päällesaanti ei olisi kunnolla ilman vettä enään onnistunut. Tässä vaiheessa otin vielä geelin ja join vähän vettä, ja sitten pitikin siirtyä lähtökarsinaan. Muutamat rymät lähti ennen meitä, ja yhtäkkiä heräsinkin tilanteeseen että torvi soi ja pyöritys alkoi.
Suurempaa kaaosta ei uinnin alussa ollut, eli pientä painia mutta ei mitään liian häiritsevää. Muutama uimari blokkasi oman reittini pahasti, mutta annoin heille suosiolla tilaa ja menin takakautta ohi omalle reitille. Aika nopeasti löysin oman vauhtini, ja sitä pyrin pitämään koko matkan. Hengitin koko uinnin vasemmalta puolelta, joka omalla kohdalla on selvästi parempi puoli. Suunnistaminen onnistui kohtuullisesti, mutta suurin vaikeus minulla on asennon ja tekniikan pitämisessä. Avovesiuinti on minulle vaikeaa, eli jotenkin keskittyminen herpaantuu helposti, tekniikka hajoaa ja uinnista tulee enemmän painia veden kanssa kuin virtaviivaista etenemistä. Tähän pitää keskittyä jatkossa enemmän, eli uinnissa olen selkeästi sijoituksissa heikoimilla. Uintiaika virallisten tulosten mukaan oli 36.3, ja tässä vielä oman mittarin tiedot uinnista.
Eka vaihto meni kutakuinkin niin kuin pitikin, ja lämpimän sään takia ei tarvinnut tehdä muuta kuin riisua uintikamat jonka jälkeen pukea sukat, kengät ja kypärä. Vaihtoon meni aikaa 3.01, eli hieman nopeampi kuin vuonna 2013. En tiedä olisinko säästänyt mitään laittamalla kengät polkimiin, ei se talutus matka kuitenkaan niin pitkä Joroisilla ole. Pyörällä oli selkeä suunnitelma, watit pidetään noin aluksi 170-175 watin paikkeilla jonka jälkeen voi tuntuman mukaan nostaa 180w kieppeille. Ekat 15km oli yllättävän tukkoista menoa, eli hetken mietin jo että onkohan jalat palautunuteet kunnolla. Rantasalmen tiellä alkoi pyöritys tuntumaan paremmalta, eli jalat aukesivat ja homma alkoi kulkemaan täysin suunnitelmien mukaan. Vauhtia seurasin vain 5km väliajoista, ja laskeskelin että aikalailla tavoitevauhtia mennään. 30km kohdalla laskin myös että suunnitelmassa ollaan, ja itseasiassa uskon että Rantasalmelle päin oli vastatuuli, eli luotin siihen että kotiin päästään myös hieman nopeammin. Rantasalmen kääntöpaikalla oli hyvä meininki, porukkaa oli kerääntynyt hyvin katsomaan kisoja ja tunnelma antoi hetkellisesti todella paljon lisää virtaa. Kääntöpaikan jälkeen meno tuntui vielä paremmalta, ja kotiin taidettiinkin tulla kovempaa eli tuuli taisi olla hieman myötäinen. Koko matkan yritin juoda mahdollisimman paljon, aluksi pullo urheilujuomaa jonka jälkeen vettä ja geelejä vähintään 30min välein. Lisäksi otin yhteensä 3 nappia suolaa, sekä söin geelikarkkeja fiiliksen mukaan. Suolaa kannattaisi varmasti ottaa jopa hieman enemmän, tästä lisää juoksuosuuden ajatuksissa. Tehot pysyivät siis loppuun asti hyvin yllä, ja oman kellon mukaan pyörä tuli aikaan 2.34.23, joka tarkoittaa reilua 35km/h keskinopeutta.
Pyöräilyssä eniten häiritsi taas kerran törkeä peesaus. Tämän kauden kun on ollut wattimittari mukana kalustossa, on itsellä auennut uusi näkemys pyöräilyyn. Heti jos kisassa joku ohittaa ja siihen peesiin jää, laskee tehot merkittävästi. Kuten mainitsin edellisessä kappaleessa, oli tavoiteteho noin 175w-180w ympärillä. Heti kun joku ohitti ja itse en jättäytynyt, laski tehot 120-130w kieppeille. Tuosta huomaa siis tehoeron yksinajamisen ja peesin välillä, ja olisihan tuohon mukava jäädä pyörittelemään kevyesti aurinkokansipaikalla. Itse kuitenkin yritän pitää mahdollisimman tasaista tehoa, eli jos minut ohittanut ei pystykkään ylläpitämään kovempaa vauhtia kuittaan ohituksen melko nopeasti takaisin. Mäet ovat toinen kohta missä tämän huomaa hyvin, eli ylämäkeen todella moni ajaa kovaa, jopa putkelta (Joroisilla ei ole sellaisia mäkiä mitä joutuu putkelta oikeasti ajamaan), ja mäen päällä laitetaan sitten jalka suoraksi kun happoja alkaa olemaan. Itse taas ajan tasateholla, eli ylämäkeen hieman rauhallisemmin MUTTA mäen päällä veto pysyy ja jatkuu tasaisella teholla alamäkeen jossa ajetaan kiinni ylämäessä hävitty aika. Toki tehot nousevat hieman ylämäkeen, mutta ero on noin 5-10% suuntaan tai toiseen. Tasaisempi teho säästää jalkoja juoksuun. Tuomarit sanoivat että puuttuvat peesaukseen, mutta näissä kisoissa minusta pitäis urheilijoilla olla enemmän selkärankaa olla peesaamatta. Itseäni häiritsee todella paljon kun tiedät ajavasi suhteellisen kovaa (36-37km/h), ja kuitenkin tulee juna ohi missä on noin 15 pyöräilijää komeassa nipussa. Tässä nipussa on vähintään 5 maantiepyörää jotka vetelevät jarruilta hymy kasvoilla. Viimeiset 15km sainkin tapella tämänkaltaisia porukoita vastaan, eli eka tullaan isolla joukolla ohi ylämäessä, jonka jälkeen porukan keulilla ajava laittaa jalan suoraksi alamäessä pienessä vastatuulessa, jolloin ryhmän vauhti hyytyy noin 30km/h. Yritä sitten siinä ajaa tasateholla kun tuollainen porukka vetää jonkinmuotoista intervallitreeniä. Toivoisin että tähän puututtaisiin vielä enemmän, ja toisaalta myös tietty vastuu olisi oltava itse kisailijoilla. En itse kisaa sijoituksista, mutta jos joku päivä aion esimerkiksi pyrkiä podiumille en tiedä onnistuuko se ilman harmaalla alueella ajamista. Jos omassa ikäryhmässä kärki ajaa kimpassa ei ole hirveästi saumoja itse ajaa yksin samaa vauhtia ja yrittää juosta kovaa päälle. Se peesauksesta, eli takaisin omaan kisaan.
Tokaan vaihtoon aikaa kului 2.39, ja vaihdossa vedin vain lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Kun pyörällä vilvoittanut tuulenviima loppui, iski todellisuus aika pahasti vastaan. Urheilutalolta ulostultaessa olo oli kuin lentokoneesta astuisi johonkin trooppiseen maahan, eli lämpöä oli todella paljon ja ilma ei liikkunut mihinkään. Totesin vain että taitaa olla melkoinen iltapäivä tiedossa, ja tässä vaiheessa pilvistä ei ollut tietoakaan. Juoksu oli kolmena 7km kierroksena, ja lähdin juoksemaan ajateltua 4:30min/km vauhtia. Juoksudatasta näkeekin että hyvinhän se aluksi meni, mutta tunne oli jotain aivan muuta. Ensimmäiset 5km oli todella pahoja, ja rehellisesti sanoen tässä vaiheessa kävi myös mielessä että onko tässä mitään järkeä. Kuumuus ei toimi ollenkaan omalla kohdalla, ja vaikka jaloissa oli jossain määrin tehoja niin muu kroppa oli todella loppu. Fiilis oli siis kaikkea muuta kuin hyvä, ja henkinen taistelu alkoi heti alusta alkaen. Nopeasti löytikin toinen kilpailila jonka kanssa taitettiin matkaa samaa vauhtia ja todettiinkin yhdessä että vaikka juttelemaan ei pysty niin hoidetaan tää homma kimpassa. 5km jälkeen otin ekan geelin, ja sieltä sainkin lisää virtaa ja tokalle kierrokselle kun lähdin oli fiilis paras mitä juoksun aikana koin. Sitä kesti noin 2km, jonka jälkeen totaaliväsymys alkoi taas ottamaan ylivaltaa. Ensimmäisen 10km aikana olin nähnyt monen kovakuntoisen jo kävelevän, ja tästä sain itseasiassa virtaa, eli toistin itselleni että koska vauhti on näinkin kovaa on asiat itseasiassa ihan hyvin vaikka tunne oli täysin toinen. Alusta alkaen oli oikea etureisi myös antanut varoääniä krampeista, ja tunne voimistui koko ajan. Tällä kelillä olisi huoltopisteitä voinut olla vähintään yksi lisää, ja miksei myös suihkuja. Noin 4km väli oli aivan liian pitkä kun kerralla ei pysty kuitenkaan litroittan nestettä juomaan, ja uskon että muutamat hyytymiset sekä ensiapureissut olisi lisähuoltopisteillä vältetty. Jos kaksi ekaa kierrosta oli ajatus pitää vauhti 4:30min/km-4:40min/km välissä, oli viimeisen kierroksen tavoite pitää vauhti alle 5min/km. Koko ajan laskin että viiden tunnin alitus onnistuu jos ei mene kävelyksi, ja 18km kohdalla tämäkin alkoi olemaan lähellä. Oikea etureisi päätti yhtäkkiä krampata todella pahasti, eli 18-20km välissä juoksin käytännössä vasemmalla jalalla ja raahasin oikeaa perässä. Hyvä puoli tässä oli se, että kaikki muu kipu unohtui hetkeksi kun oikeaan jalkaan sattui sen verran paljon että ei ollut paljon muut jutut mielessä. 20km kohdalla alkoi pitkä alamäkivoittoinen pätkä, ja siihen onneksi kipu hellitti sen verran että sain rullaavan askeleen joka vei maaliin asti. Viivan ylitin siis ajassa 4.54.20, ja juoksun virallinen aika oli 1.37.20.
Maalissa tultiinkin kyselemään ja tarkistelemaan miten yössä ihmiset ovat, ja itse oli moneen muuhun verrattuna kohtuullisessa kunnossa. Tänä vuonna palautteluteltan tarjoilut oli todella loistavat, ja niistä tulikin nautittua tunnin verran ja vaihdettua toki tunnelmia tuttujen kesken. Kenelläkään ei ollut helppo kisa, ja yllättävän monella meni tosiaan jopa kävelyksi juoksuosuus. Itse olen siis tosiaan tyytyväinen päivään, ja suurimmat opit tästä pitää toki kirjata alas ja muistaa jatkossa. Rankka laki kyseessä, ja täytyy pitää huoli ettei lähde jatkossa takki auki kisailemaan, koska suurella todennäköisyydellä se kostautuu matkan varrella. Nyt vuorossa palauttelua, ja kokemusta rikkaampana kohti Kalmarin kisaa joka on kuukauden päästä. Tästä matkasta jäi siis seuraavat ajatukset seuraavia koitoksia varten:
- Onnistunut tankkaus, eli kuidut pois viimeisiltä päiviltä.
- Lisää suolaa vielä sekä pyörässä että juoksussa. Nyt otetut 3 nappia varmasti auttoi, mutta jatkossa pitää ottaa vähintään 45min välein ja juoda enemmän vettä. Krampit ovat erittäin huono juttu maratonilla.
- Vauhdinjako oli onnistunut, eli vaikka juoksu oli erittäin raskas ei se kuitenkaan hyytynyt. Joroisten reitti ja keli pitivät huolen siitä että lähemmäs 1.30 juoksua ei ollut tosiaan mitään asiaa.
- Säilytä nöyryys lajia kohti, puolimatka on jo melko pitkä siivu. Eilisen jälkeen IM Kalmar jopa hieman pelottaa, mikä on varmasti valmistautumiselle ja ensimmäiselle IM:lle ihan hyvä juttu.
- Niin kuin aikaisemminkin todettu, positiivista ajattelua koko ajan. Päivän aikana fiilis vaihtelee, ja huono tunne korjaantuu useimmiten kun kroppa saa lisäenergiaa jolloin meno ja mieli piristyy.
- Edelleenkin, lisää uintitreeniä ja keskittymistä tekniikkaan avovedessä ja tottakai myös altaassa
![]() |
Kisa-alue perjantaina |
![]() |
Valvatus perjantai iltana |
![]() |
Kuhinaa T1:ssä |