Finntriathlon 2014

Eilen kisattiin puolimatkan SM kilpailu Joroisilla, ja näin seuraavana aamuna on varmasti hyvä hetki kirjotella hieman ajatuksia alas. En muista että kisapäivän aikana olisi aiemmin käyty läpi niin laajaa tunneskaalaa kuin eilen. Suoritus meni omalta osalta suunnitelmien mukaan, mutta en ollut henkisesti valmis ihan näin kovaan painiin itseni kanssa. Monilla tutuilla on ollut myös todella raskasta, ja itseasiassa yllättävän moni hyytyi tänä vuonna juoksussa. Uintikeli oli parempi, pyöräreitti yhtenä kierroksena (2013 kahtena) ja juoksureitti oli kolmena kierroksena (2013 neljänä). Pyöräreitti tuntui samalta kuin viimeksi, mutta oli mukavampi ajaa vain yksi lenkki ja Rantasalmen kääntöpisteellä oli hyvä meininki. Juoksu oli samankaltainen kuin viimeksi, eli reitti ei ole nopea ja tänä vuonna hellettäkin riitti. Jos vertaa kärjenkin aikoja, niin 10min hitaampaa tultiin tänä vuonna mikä on iso ero. Oma aika oli loppujen lopuksi 4.54.20 (viralliset tulokset), joka oli siis aika tarkkaa suunnitelman mukaista työtä. Tässä siis hieman selvitystä omasta suorituksesta.

Olin tällä kertaa panostanut hieman tankkaukseen, ja laatinut suunnitelman mitä syön torstaista lauantaihin melko tarkasti. Alkukaudesta on ollut vähän haasteita vatsan kanssa, ja ajattelin panostaa tähän nyt tarkemmin ja otin jopa kalorilaskurin esille jotta varmistan että saan riittävästi energiaa viimeisinä päivinä. Lyhyesti sanottuna, jätin pois kuitupitoisia ruokia ja en syönyt enään perjantain lounaan jälkeen mitään suurta. Kaksi päivää ennen (eli torstaina) varsinainen tankkaus, ja päivää ennen normaali ruoka paitsi että illan ruoka korvataan kuiduttomalla ruualla (vaalea leipä ilman voita, pannari jne). Kisa-aamun aamupalaksi söin riisimuroja ja kaksi paahtoleipää, ja tämä toimi minulle loistavasti.

Itse kispaikalle saavuimme kaverin kanssa jo perjantaina hyvissä ajoin puoliltapäivin. Lounaan jälkeen kävimme ilmoittautumassa, pyörimässä expossa ja kisa-infossa. Infossa puhuttiin paljon peesauksesta, ja mielenkiinnolla jäin odottamaan järjestäjän lupauksia puuttua tänä vuonna siihen kovalla kädellä. Iltapäivällä kävimme hotellilla, teimme kevyet pyörä- ja juoksu verryttelyt (kamojen testaamista), jonka jälkeen veimmekin pyörät katsastukseen sekä juoksun vaihtopussin paikalleen. Ilta sujui rauhallisissa tunnelmissa, ja nukuinkin yllättävän hyvin kisaa edeltävänä yön.

Lauantai aamuna olimme ajoissa liikenteessä, ja auton saimme samalle paikalle kuin viime vuonna. Valvatuksella olimme jo heti yhdeksän jälkeen, ja silloin kävi selväksi että kuuma päivä on tulossa. Pyörä kuntoon, vessassa käynti ja sitten olikin aika vetää märkkäriä päälle. Viivästytin märkkärin pukemista niin paljon kuin mahdollista, tiesin että odottaessa kroppa alkaa käymään muuten sen verran kuumana että ongelmia voisi tulla. Verran loppuessa meidän lähtöön oli vajaa puoli tuntia, joten en riisunut enään märkkäriä pois koska sen päällesaanti ei olisi kunnolla ilman vettä enään onnistunut. Tässä vaiheessa otin vielä geelin ja join vähän vettä, ja sitten pitikin siirtyä lähtökarsinaan. Muutamat rymät lähti ennen meitä, ja yhtäkkiä heräsinkin tilanteeseen että torvi soi ja pyöritys alkoi.

Suurempaa kaaosta ei uinnin alussa ollut, eli pientä painia mutta ei mitään liian häiritsevää. Muutama uimari blokkasi oman reittini pahasti, mutta annoin heille suosiolla tilaa ja menin takakautta ohi omalle reitille. Aika nopeasti löysin oman vauhtini, ja sitä pyrin pitämään koko matkan. Hengitin koko uinnin vasemmalta puolelta, joka omalla kohdalla on selvästi parempi puoli. Suunnistaminen onnistui kohtuullisesti, mutta suurin vaikeus minulla on asennon ja tekniikan pitämisessä. Avovesiuinti on minulle vaikeaa, eli jotenkin keskittyminen herpaantuu helposti, tekniikka hajoaa ja uinnista tulee enemmän painia veden kanssa kuin virtaviivaista etenemistä. Tähän pitää keskittyä jatkossa enemmän, eli uinnissa olen selkeästi sijoituksissa heikoimilla. Uintiaika virallisten tulosten mukaan oli 36.3, ja tässä vielä oman mittarin tiedot uinnista.

Eka vaihto meni kutakuinkin niin kuin pitikin, ja lämpimän sään takia ei tarvinnut tehdä muuta kuin riisua uintikamat jonka jälkeen pukea sukat, kengät ja kypärä. Vaihtoon meni aikaa 3.01, eli hieman nopeampi kuin vuonna 2013. En tiedä olisinko säästänyt mitään laittamalla kengät polkimiin, ei se talutus matka kuitenkaan niin pitkä Joroisilla ole. Pyörällä oli selkeä suunnitelma, watit pidetään noin aluksi 170-175 watin paikkeilla jonka jälkeen voi tuntuman mukaan nostaa 180w kieppeille. Ekat 15km oli yllättävän tukkoista menoa, eli hetken mietin jo että onkohan jalat palautunuteet kunnolla. Rantasalmen tiellä alkoi pyöritys tuntumaan paremmalta, eli jalat aukesivat ja homma alkoi kulkemaan täysin suunnitelmien mukaan. Vauhtia seurasin vain 5km väliajoista, ja laskeskelin että aikalailla tavoitevauhtia mennään. 30km kohdalla laskin myös että suunnitelmassa ollaan, ja itseasiassa uskon että Rantasalmelle päin oli vastatuuli, eli luotin siihen että kotiin päästään myös hieman nopeammin. Rantasalmen kääntöpaikalla oli hyvä meininki, porukkaa oli kerääntynyt hyvin katsomaan kisoja ja tunnelma antoi hetkellisesti todella paljon lisää virtaa. Kääntöpaikan jälkeen meno tuntui vielä paremmalta, ja kotiin taidettiinkin tulla kovempaa eli tuuli taisi olla hieman myötäinen. Koko matkan yritin juoda mahdollisimman paljon, aluksi pullo urheilujuomaa jonka jälkeen vettä ja geelejä vähintään 30min välein. Lisäksi otin yhteensä 3 nappia suolaa, sekä söin geelikarkkeja fiiliksen mukaan. Suolaa kannattaisi varmasti ottaa jopa hieman enemmän, tästä lisää juoksuosuuden ajatuksissa. Tehot pysyivät siis loppuun asti hyvin yllä, ja oman kellon mukaan pyörä tuli aikaan 2.34.23, joka tarkoittaa reilua 35km/h keskinopeutta.

Pyöräilyssä eniten häiritsi taas kerran törkeä peesaus. Tämän kauden kun on ollut wattimittari mukana kalustossa, on itsellä auennut uusi näkemys pyöräilyyn. Heti jos kisassa joku ohittaa ja siihen peesiin jää, laskee tehot merkittävästi. Kuten mainitsin edellisessä kappaleessa, oli tavoiteteho noin 175w-180w ympärillä. Heti kun joku ohitti ja itse en jättäytynyt, laski tehot 120-130w kieppeille. Tuosta huomaa siis tehoeron yksinajamisen ja peesin välillä, ja olisihan tuohon mukava jäädä pyörittelemään kevyesti aurinkokansipaikalla. Itse kuitenkin yritän pitää mahdollisimman tasaista tehoa, eli jos minut ohittanut ei pystykkään ylläpitämään kovempaa vauhtia kuittaan ohituksen melko nopeasti takaisin. Mäet ovat toinen kohta missä tämän huomaa hyvin, eli ylämäkeen todella moni ajaa kovaa, jopa putkelta (Joroisilla ei ole sellaisia mäkiä mitä joutuu putkelta oikeasti ajamaan), ja mäen päällä laitetaan sitten jalka suoraksi kun happoja alkaa olemaan. Itse taas ajan tasateholla, eli ylämäkeen hieman rauhallisemmin MUTTA mäen päällä veto pysyy ja jatkuu tasaisella teholla alamäkeen jossa ajetaan kiinni ylämäessä hävitty aika. Toki tehot nousevat hieman ylämäkeen, mutta ero on noin 5-10% suuntaan tai toiseen. Tasaisempi teho säästää jalkoja juoksuun. Tuomarit sanoivat että puuttuvat peesaukseen, mutta näissä kisoissa minusta pitäis urheilijoilla olla enemmän selkärankaa olla peesaamatta. Itseäni häiritsee todella paljon kun tiedät ajavasi suhteellisen kovaa (36-37km/h), ja kuitenkin tulee juna ohi missä on noin 15 pyöräilijää komeassa nipussa. Tässä nipussa on vähintään 5 maantiepyörää jotka vetelevät jarruilta hymy kasvoilla. Viimeiset 15km sainkin tapella tämänkaltaisia porukoita vastaan, eli eka tullaan isolla joukolla ohi ylämäessä, jonka jälkeen porukan keulilla ajava laittaa jalan suoraksi alamäessä pienessä vastatuulessa, jolloin ryhmän vauhti hyytyy noin 30km/h. Yritä sitten siinä ajaa tasateholla kun tuollainen porukka vetää jonkinmuotoista intervallitreeniä. Toivoisin että tähän puututtaisiin vielä enemmän, ja toisaalta myös tietty vastuu olisi oltava itse kisailijoilla. En itse kisaa sijoituksista, mutta jos joku päivä aion esimerkiksi pyrkiä podiumille en tiedä onnistuuko se ilman harmaalla alueella ajamista. Jos omassa ikäryhmässä kärki ajaa kimpassa ei ole hirveästi saumoja itse ajaa yksin samaa vauhtia ja yrittää juosta kovaa päälle. Se peesauksesta, eli takaisin omaan kisaan.

Tokaan vaihtoon aikaa kului 2.39, ja vaihdossa vedin vain lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Kun pyörällä vilvoittanut tuulenviima loppui, iski todellisuus aika pahasti vastaan. Urheilutalolta ulostultaessa olo oli kuin lentokoneesta astuisi johonkin trooppiseen maahan, eli lämpöä oli todella paljon ja ilma ei liikkunut mihinkään. Totesin vain että taitaa olla melkoinen iltapäivä tiedossa, ja tässä vaiheessa pilvistä ei ollut tietoakaan. Juoksu oli kolmena 7km kierroksena, ja lähdin juoksemaan ajateltua 4:30min/km vauhtia. Juoksudatasta näkeekin että hyvinhän se aluksi meni, mutta tunne oli jotain aivan muuta. Ensimmäiset 5km oli todella pahoja, ja rehellisesti sanoen tässä vaiheessa kävi myös mielessä että onko tässä mitään järkeä. Kuumuus ei toimi ollenkaan omalla kohdalla, ja vaikka jaloissa oli jossain määrin tehoja niin muu kroppa oli todella loppu. Fiilis oli siis kaikkea muuta kuin hyvä, ja henkinen taistelu alkoi heti alusta alkaen. Nopeasti löytikin toinen kilpailila jonka kanssa taitettiin matkaa samaa vauhtia ja todettiinkin yhdessä että vaikka juttelemaan ei pysty niin hoidetaan tää homma kimpassa. 5km jälkeen otin ekan geelin, ja sieltä sainkin lisää virtaa ja tokalle kierrokselle kun lähdin oli fiilis paras mitä juoksun aikana koin. Sitä kesti noin 2km, jonka jälkeen totaaliväsymys alkoi taas ottamaan ylivaltaa. Ensimmäisen 10km aikana olin nähnyt monen kovakuntoisen jo kävelevän, ja tästä sain itseasiassa virtaa, eli toistin itselleni että koska vauhti on näinkin kovaa on asiat itseasiassa ihan hyvin vaikka tunne oli täysin toinen. Alusta alkaen oli oikea etureisi myös antanut varoääniä krampeista, ja tunne voimistui koko ajan. Tällä kelillä olisi huoltopisteitä voinut olla vähintään yksi lisää, ja miksei myös suihkuja. Noin 4km väli oli aivan liian pitkä kun kerralla ei pysty kuitenkaan litroittan nestettä juomaan, ja uskon että muutamat hyytymiset sekä ensiapureissut olisi lisähuoltopisteillä vältetty. Jos kaksi ekaa kierrosta oli ajatus pitää vauhti 4:30min/km-4:40min/km välissä, oli viimeisen kierroksen tavoite pitää vauhti alle 5min/km. Koko ajan laskin että viiden tunnin alitus onnistuu jos ei mene kävelyksi, ja 18km kohdalla tämäkin alkoi olemaan lähellä. Oikea etureisi päätti yhtäkkiä krampata todella pahasti, eli 18-20km välissä juoksin käytännössä vasemmalla jalalla ja raahasin oikeaa perässä. Hyvä puoli tässä oli se, että kaikki muu kipu unohtui hetkeksi kun oikeaan jalkaan sattui sen verran paljon että ei ollut paljon muut jutut mielessä. 20km kohdalla alkoi pitkä alamäkivoittoinen pätkä, ja siihen onneksi kipu hellitti sen verran että sain rullaavan askeleen joka vei maaliin asti. Viivan ylitin siis ajassa 4.54.20, ja juoksun virallinen aika oli 1.37.20.

Maalissa tultiinkin kyselemään ja tarkistelemaan miten yössä ihmiset ovat, ja itse oli moneen muuhun verrattuna kohtuullisessa kunnossa. Tänä vuonna palautteluteltan tarjoilut oli todella loistavat, ja niistä tulikin nautittua tunnin verran ja vaihdettua toki tunnelmia tuttujen kesken. Kenelläkään ei ollut helppo kisa, ja yllättävän monella meni tosiaan jopa kävelyksi juoksuosuus. Itse olen siis tosiaan tyytyväinen päivään, ja suurimmat opit tästä pitää toki kirjata alas ja muistaa jatkossa. Rankka laki kyseessä, ja täytyy pitää huoli ettei lähde jatkossa takki auki kisailemaan, koska suurella todennäköisyydellä se kostautuu matkan varrella. Nyt vuorossa palauttelua, ja kokemusta rikkaampana kohti Kalmarin kisaa joka on kuukauden päästä. Tästä matkasta jäi siis seuraavat ajatukset seuraavia koitoksia varten:

• Onnistunut tankkaus, eli kuidut pois viimeisiltä päiviltä.
• Lisää suolaa vielä sekä pyörässä että juoksussa. Nyt otetut 3 nappia varmasti auttoi, mutta jatkossa pitää ottaa vähintään 45min välein ja juoda enemmän vettä. Krampit ovat erittäin huono juttu maratonilla.
• Vauhdinjako oli onnistunut, eli vaikka juoksu oli erittäin raskas ei se kuitenkaan hyytynyt. Joroisten reitti ja keli pitivät huolen siitä että lähemmäs 1.30 juoksua ei ollut tosiaan mitään asiaa.
• Säilytä nöyryys lajia kohti, puolimatka on jo melko pitkä siivu. Eilisen jälkeen IM Kalmar jopa hieman pelottaa, mikä on varmasti valmistautumiselle ja ensimmäiselle IM:lle ihan hyvä juttu.
• Niin kuin aikaisemminkin todettu, positiivista ajattelua koko ajan. Päivän aikana fiilis vaihtelee, ja huono tunne korjaantuu useimmiten kun kroppa saa lisäenergiaa jolloin meno ja mieli piristyy.
• Edelleenkin, lisää uintitreeniä ja keskittymistä tekniikkaan avovedessä ja tottakai myös altaassa

Kisa-alue perjantaina

Valvatus perjantai iltana 

Kuhinaa T1:ssä

Joroisten tunnelmat

Puolen tunnin päästä olisi lähtö kohti Joroisia ja Suomen suurimpia triathlon karkeloita. Itsellä kisa on kauden toiseksi tärkein, ja sen mukainen alkaa tosiaan latauskin olemaan. Viime vuodesta on toki tavoite lähteä parantamaan, mutta viime vuonna suoritus oli omalta osalta todella onnistunut (tarkempi kertomus), eli pientä jännitystä on että tuleeko yhtä hyvä kisa kuin 2013. Huominen on käytännössä myös viimeinenkunnon harjoituskisa ennen Kalmaria, joten senkin puolesta toivon että päivästä tulee onnistunut jotta viimeinen kuukausi voidaan keskittyä vain viimeistelyharjoituksiin ja kunnon sekä tekniikoiden ylläpitoon.

Alkukesän kisoihin (Pirkka, Kisko, HCR) en ole sen kummemmin valmistautunut tai levännyt, mutta tämä viikko on ollut käytännössä pelkkää lepoa. Toisaalta viime viikko oli todella kova, eli sinne kuului tempoajoa, sprinttimatkan triathlonia ja välissä 21km juoksulenkki (josta vajaa 10km IM kisavauhtia) ja sunnuntaina vielä Seurasaaren ympäriuinti ja pyöräelnkki. Maanantaina olikin sellanen olo että vaikka ei olisi puolimatkan kisaa niin tämä viikko olisi mennyt jalat ylhäällä koska jalat ja kroppa oli aika väsynyttä. Ihmeellisesti sitä kuitenkin parissa päivässä palautuu, ja tämän viikon ohjelmaan on siis kuulunut vain kaksi 30-40min juoksua ja yksi 2km avovesiuinti. Nämä harjoitukset ovat minulle sopivia, eli kevyitä mutta kaikissa on muutamia nopeita vauhdinnostoja tai vetoja. Vetojen tarkoitus on herätellä kroppaa jottei se lepoviikolla mene jumiin, itsellä ainakin riski on olemassa että jos kovan viikon jälkeen on pelkästään jalat ylhäällä ei kroppa olekkaan hereillä kisa-aamuna kun pitäisi mennä kovempaa. Hauskaa nähdä mihin vauhtiin huomenna pystytään viikon keventelyn jälkeen.

Tankkausta olen pohtinut kesän aikana muutamaan otteeseen. Ennen sprintti triathlonia kokeilin Sami Inkisen Liquid Dietia, ja syy oli että Kiskossa ja edeltävissä kisoissa tai harjoituksissa on ollut hieman haasteita ruuansulatuksen kanssa. Tämä malli ei kuitenkaan tuntunut ihan luontaiselta, voi olla että vaatii hiomista tai totuttelua mutta itse kaipaan jotain kiinteää ruokaa kuitenkin. Nyt ollaan siis palattu takaisin normaaliin, mutta olen kiinnittänyt enemmän huomiota mitä syön kahtena viimeisenä päivänä. Eilen oli tankkauspäivä, ja silloin tuli syötyä paljon hiilareita ja vähemmän rasvaa. Illaksi otin vielä ässän hihasta, ja leivoin pannukakun (ilman rasvaa), josta söin puolet eilen ja puolet menee tänään iltapalaksi. Tämän päivän menu on siis normaali aamupala sekä lounas, mutta illallisen sijaan ajattelin elää pannarilla ja urheilujuomalla. Tänään vältän kaikkea kuitupitoista, ja illaksi tosiaan yritän vähentää kaiken kiinteän syömistä mahdollimman paljon. Ainakin nyt on olo eilisen tankkauksen jäljiltä energinen ja hieman turvonnut, mikä kuuluu toki asiaan. Huomisen aamupalankin olen jo suunnitellut valmiiksi, eli katsotaan jos näillä eväillä olisi huomenna kisavatsa kunnossa.

Lopuksi vielä ajatuksia huomisesta vauhdeista. Katsoin viime vuoden tulokset, ja niiden sekä kesän muiden kisojen pohjalta tein yhteenvedon mihin pitäisi pyrkiä. Vaihdoissa voi olla hieman ilmaa, eli toivoin tosiaan että suoriudun niistä nopeammin kuin mitä olen arvioinut. Pyörä on suurin kysymysmerkki, eli yllättävän kovaa on viime vuonna ajettu, ja saa nähdä paljon pystyn pyöräaikaa parantamaan, vaikka kunto onkin toista luokkaa tänä vuonna. Tavoite on siis alle 5h, mutta se vaatii toki onnistunutta kisaa. Alta löytyy itselle tehdyt yhteenvedot viime vuoden ajoista ja tämän vuoden ajatuksista. Ai niin, lopuksi vielä Pian minulle laittama haaste, eli viisi positiivista asiaa viitenä eri päivänä.

1. Olet sunnuntaina ollut uimassa ja pyöräilemässä, ja voit tulla kotiin mikä on siivottu ja ruoka on valmista (Kiitos M.)
2. Seuran harjoitussprintissä uusi ennätys, ja ajallisesti 1h10min alitus
3. Oma terveys ei ole pettänyt koko keväänä, eli olen välttänyt kaikki flunssat ja pystynyt tekemään ehjän harjoituskauden (koputtaa puuta minkä kerkeää)
4. Suurempien kisojen ja harjoitusten kelit ovat olleet loistavat, vaikka kesä onkin ollut sinnepäin ja harjoituksia on joduttu tekemään joskus jopa lumisateessa (kesäkuussa)
5. Kesälomaan on alle kuukausi jäljellä

Tankkauspäivä

Valmistautumista Joroisille

Niin se aika vain menee, ensi lauantaina on siis vuorossa Joroisten kisa vaikka jotenkin on koko ajan tuntunut että onhan sinne vielä aikaa. Toisaalta kun miettii on tässä saatu aikaiseksi hyviä treenejä pitkin kesää, ja onneksi mies itse on pysynyt melko hyvin kunnossa ja lenkkipolulle on päästy. Hyviä valmistavia kisoja on ollut Kisko sekä muutamat seuran harjoituskisat eli Rykäisyt, joista edellinen oli eilen. Kiskon jälkeen oikeastaan parhaimmat treenit ovat ollet pidempi pyörä ja juoksu seuraavana perjantaina (Big Training Day), viime tiistaina ajettu 10km tempo, noin 21km juoksu keskiviikkona (sisältäen muutamat pätkät Ironman tavoitevauhtia) ja eilinen sprinttimatkan harjoituskilpailu. Näistä minusta pari treeniä on ansainnut jopa hieman tarkempaa selvitystä.

Vajaa viikko Kiskon jälkeen oli perjantaina ohjelmassa 150km pyörä ja päälle 12km juoksu. Ensimmäinen tunti tuli ajettua lämmitellen, jonka jälkeen oli tarkoitus ajaa loppu Ironman tavoitevauhtia mahdollisimman vähin pysähdyksin. Tämän päälle oli tarkoitus juosta tunti myöskin Ironman tavoitevauhtia, eli treenillä haettiin jo hieman sitä fiilistä mitä elokuussa on odotettavaissa. Yleisesti harjoitus meni hyvin, ja tehot pysyivät sekä pyörässä että juoksussa loppuun asti. Tästä treenistä kirjoittelin itselleni alas muutamia ajatuksia, eli näin pitkästä treenistä minusta pitää ottaa opikseen paljon muutakin kuin toivoa että sillä oli positiivinen vaikutus fyysisen kunnon kehittymiseen. Ajatukset mitä kirjasin alas olivat:

1)  Opettele tankkaus jossa kiinteän ruuan syönti loppuu merkittävästi aikaisemmin, tai ainakin vähenee kisaa edeltävän päivän iltana. Heti pyörän jälkeen oli tarve pidemmälle tekniselle tauolle, eli maratonin juokseminen olisi tarkoittanut varmasti vähintään yhtä (uskoisin että useampaa) pidempää stoppia. Tyhjemmällä vatsalla liikkeelle lähteminen helpottaa varmasti myöskin kisan aikaista tankkausta. Tosin tähän harjoitukseen ei tullut tankattua mitenkään erikoisesti, eli torstaina taisin syödä vielä normaalia enemmän joka ehkä ei ollut paras veto.

2)  Suolaa tarvitaan lisää, eli suolanappeja pitää ottaa käyttöön sekä pyörän että juoksun aikana. Sekä Pirkan pyöräilyssä että  tässä harjoituksessa kramppasi oikea takareisi melko pahasti. Neste ei yksinkertaisesti imeydy riittävän hyvin, eli lisää suolaa sekä puhdasta vettä pyörän aikana jotta nesteytys on parempaa. Hikoilu kisan aikana on runsasta, ja naama sekä kisapuku on yleensä valkoinen, eli suolaa erittyy paljon yli 5 tunnin karkeloissa joten sitä pitää saada lisää.

3)  150w on varmasti hyvä tavoiteteho pyörällä. Ekat juoksukilometrit tuntuvat yllättävän helpoilta, eli pitää seurata tarkasti alku mittaria jotta haluttu juoksuvauhti löytyy (noin 5min/km). Meno muuttuu raskaaksi 10km jälkeen kuitenkin, joten turha juosta ekoja kilsoja liian lujaa. Tässä treenissä taisi eka kilometri mennä 4:30min/km vauhtia.

4)  Positiivisia ajatuksia koko ajan. Monessa kohtaa tuntuu melko pahalle, ja elämä on aika raskasta, jolloin ei saa antaa negatiivisten ajatusten vallata. Energiaa vaan tasaisesti geeleistä ja juomista, eli yleisesti kun alkaa tulemaan itsetuhoisia ajatuksia on se selkeä merkki energiavajeesta.

Eilen tuli sitten kisattua seuran toinen sprinttimatkan harjoituskilpailu. Paikalla oli tietääkseni noin 80 seuralaista tekemäsä viimeistelyharjoitusta Jorosille. Viime kerralla aika oli karvan veran alle 1h13min, eli tarkoitus oli toki parantaa tästä, vaikka takana oliki suhteellisen kova treeniviikko pitkän juoksulenkin kera. Uinti on ollut suurin murheenkryyni, eli se jännitti lajeista eniten. Olin melko keskellä lähdössä, ja yllättävän hyvin tilaa löytyi uida omaa tahtia. Koko ajan tunne oli ihan hyvä, ja en lähtenyt puristamaan kovempaa vaikka ehkä olisi voinut jopa hieman tehoa lisätä. Aika oli oman kellon mukaan noin 12.40, josta ekaan vaihtoon jonka ajaksi tuli 2.02. Pyörän päällä yritin heti nostaa tehot tavoitetasolle, mutta ajateltu 210w tuntui hieman raskaalta joten aloitin pyörittelemään noin 195-200w tehoilla. Heti ensimmäisen kierroksen aikana muodostui samaa vauhtia ajava porukka, eli hieman jojoliikettä oli havaittavissa. Kun ajelen voimamittarin mukaan tulee ajettua väkisinkin poissa peesistä, koska 200w ylläpitäminen peesissä ei toteudu. Ekan kierroksen onnistuin paremmin ajelemaan "omaa ajoa", mutta tokalla kierroksella porukka kasvoi entisestään ja oman kaistan löytäminen oli vaikeaa. Tästä porukasta tuli varmasti itselle merkittävää hyötyä, ja vaikka tehot olivat jossain määrin tasaiset niin en varmasti yksin olisi noilla tehoilla pystynyt ajelemaan sellaista kyytiä mitä mentiin. Aika pyöräosuudessa oli 32.09, ja keskitehot jäivät 197w lukemiin. Keskinopeus oli kuitenkin hulppea 37,7km/h, eli kovaa ollaan kyllä tultu. Porukassa oli mukana myös pääministerimme, ja olikin hauskaa kun hänen henkilökuntansa blokkasivat Nikinmäen risteyksen muulta liikenteeltä kun ryhmämme oli kääntymässä. Tokaan vaihtoon tuhlasin aikaa 1.02, ja juoksu lähtikin sitten mukavasti liikenteeseen. Juoksussa askeleessa oli mukavasti voimaa, ja vasta loppu alkoi hapottaa pahasti niin kuin kuuluukin. Juoksuaika oli 21.15, ja keskivauhti oli 4:01min/km mikä on reippaammin kuin viimeksi. Kokonaisaika oli oman kellon mukaan 1:09:07, eli parannusta tuli reilusti. Varmasti jotain hyötyä oli pyöräilyssä ohitettavista jotka vuorollaan sitten ohittelivat minua, mutta siitä huolimatta niin kovempaa mentiin kuin viimeksi.

Nyt on sitten palauttelun vuoro, eli ensi viikolla ei ole ohjelmassa kuin muutama 30min kevyt lenkki ja hieman uintia. Perjantaina aamulla lähdetään kohti Joroisia, ja toivottavasti keli on kutakuinkin hyvä niin uskon että kisasta tulee hyvä. Fiilis on tällä hetkellä erittäin hyvä, ja uskon että Joroisilla voidaan mennä ihan hyvää vauhtia kunhan pystyn tekemään ehjän suorituksen enkä ahnehdi millään osuudella ainakaan aluksi liikoja. Ajattelin kirjoitella vielä loppuviikosta tarkempia tunnelmia valmistautumisesta, ja samalla vastaan Pian positiivisuushaasteeseen, jota en viittinyt enään tämän viestin jatkoksi listata. Lopuksi kuitenkin kuvia tämän aamun uintireissusta Seurasaaren ympäri. Tämä on mahtava paikka uida varsinkin pidempää treeniä, eli mukavan raikasta vettä ja hieman haastetta aalloista.

Kisko Triathlon ja katse kohti Joroisia

Kesälomaviikko oli mitä oli kelien osalta, mutta onneksi pisimmän pyörätreenin osalta (Lohja-Porvoo) keli suosi ja tuulikin taisi olla enemmän myötäinen. Juhannusviikon jälkeen olikin luvassa normaali työviikko, ja siinä ohessa hieman valmistautumista Kiskoon. Mitään sen suurempia herkistelyjä ei tullut tehtyä, vaan yritettiin kaivaa vähän pyörätehoja alkuviikosta tekemällä lyhyt pyörälenkki joka sisälsi kuusi lyhytta mutta terävää vetoa. Omalta osalta uskon että tämä toimi hyvin, ja tätä tullaan varmasti jatkossakin käyttämään hyvänä valmistautumisriittinä.

Viime lauantai oli sitten kesän ensimmäinen virallinen triathlon startti, ja matkana perusmatka. Koska lähtö oli vasta kello 12.00 kävin heti aamusta ennen aamupalaa juoksemassa noin 15min lenkin jotta kroppa herää. Tein tämän ensi kerran Kuopiossa, ja vieläkin tuntuu hyvältä ratkaisulta, eli kroppa herää merkittävästi paremmin tämän jälkeen. Lähdimme ajoissa kisapaikalle, ja heti kymmenen jälkeen oliki auto parkissa ja pääsimme valmistautumaan kisaan. Tällä kertaa kerkesin myös noin 10min alkuverranjuoksemaan, ja kun oli saanut märkkärin päälle kävin myös muutaman minuutin verraamassa. Uinti oli lyhennetty 1000m, ja en nyt oikein tiedä oliko sille perustetta eli melko lämmintä minusta vesi oli. Verran jälkeen oli aika siirtyä takaisin rannalle, mistä meidät päästettiin lähtöalueelle uimareiden laskennan jälkeen.

Lähdin melko vasemmasta reunasta, ja tähtäsin toki suoraan kohti ensimmäistä poijua. En tiedä johtuiko huonosta alkuverrasta vai kisakokemuksen puutteesta, mutta en saanut mitenkään hyvää otetta uintiin. Ekalle poijulle asti meno oli tahmeaa, ja koko ajan oli joku tiellä tai muuten vain ei kulkenut. Ekan poijun jälkeen tuli suunnistusongelmat, ja uinti veti tosi pahasta vasemmalle jonka seurauksena sain kyllä uida yksin muuta myöskin pidemmän kaavan kautta... Vasta tokan poijun jälkeen löytyi edes jonkinlainen ajatus uinnista, ja silloin matkaa oli jäljellä noin 300m, eli uinti oli kaikenkaikkiaan melko heikko suoritus. Aika oli virallisen ajanoton mukaan 18.45, joka otetaan pienen matkan päässä rannasta. Normaali matka olisi mennyt arvioilta ehkä noin 27 minuutin pintaan, mikä olisi vuoteen 2013 verrattavissa ja 1-2 minuuttia parempi aika. Tämän seurauksena ei voi muuta kuin todeta että enemmän on saatava tuntumaa avovesiuintiin, ja jotenkin haluan optimistisesti uskoa että se vielä löytyy ja loppukauden kisoissa ajat paranevat viime vuoteen verrattuna enemään.

Vaihto meni ihan sujuvasti ilman suurempia ongelmia, ja sitten mentiinkin jo pyörällä kohti Kiskon mäkeä. Olin itse päättänyt olla laittamatta kenkiä polkimiin, syynä puhtaasti se että itse pyöräosuus alkaa todella terävällä mäellä missä en halua löytää itseäni säätämästä jalkoja kenkiin. Eräs miekkonen oli valinnut toisen taktiikan, ja hänen matkansa pysähtyikin siihen mäkeen täysin, nousi kiltisti pörän päältä pois ja laittoi kengät paikoillaan sittenkin jalkaan. Totesin itsekseni että taisin tehdä oikean valinnan tähän kisaan. Tavoitteena pyörällä oli mahdollisimman tasainen tehonjako. Olin päättänyt että tehojen tulisi pyöriä siinä 190w-200w välissä, ja olin asettanut 5km kierrokset jotta voin seurata aina kierroksen keskitehoja ja ajaa sen mukaan. Nopasti huomasinkin, että alamäessa tuli ohitettua paljon porukkaa, ja ylämäessä muutaman menivät putkelta ajaen ohi. Taisin itsekkin ajella samalla tavalla viime kautena ilman voimamittaria, eli hieman liian kovaa mäkiä ylös ja jalka suorana mäet alas. Toinen huomio minkä tein oli että muutamia häntiä tuli matkan varrella mukaan. Peesivalvontaa ei käytännössä ollut, niin monen oli varmasti helppo jäädä kyytiin. Useimmiten kävikin siten, että minut ohittanut kaveri ei sitten jaksanutkaan halkoa tuulta tai polkea alamäkeen, jolloin kuittasin 10 sekunnin sisään nämä tyypit uudestaan. Itse ajoin puhtaasti katsoen tehoja, eli ne joilla on asiasta kokemusta tietävät mitä wattimittari näyttää peesissä vs. kun ajat keulilla. Tavoitteeni oli siis pitää kierroksen tehot tasaisina, ja kaikki olivatkin juuri tuossa asettamassani tavoitteessa. Yleistuntuma pyörästä oli hyvä, ja vasta 30km kohdalla alkoi tehojen pitäminen olla hieman haastavampaa. Viimeiseen mäkeen en antanut ihan kaikkea, eli muistin että juoksuosuus ei ole mikään nopein ja halusin sinne säästää edes jotain. Jälkeenpäin katsoin että aikani oli 1:12:36, joka on noin 3,5 min kovempaa kuin vuosi sitten, eli noin 2km/h kovempi keskinopeus. Tähän kehitykseen olen hyvinkin tyytyväinen, tavoite toki parantaa saman verran ensi vuoteen :)

Juoksusta muistin miten vuosi sitten kirosin heti lähdöstä ensimmäistä rinnettä. Tänä vuonna tunne oli vähintäänkin sama, eli hetken mietin olinko onnistunut ajamaan tehoja pyörällä ja eka mäki todisti että näin oli käynyt. Ylämäkeen taistelin lähellä 6min/km vauhtia, ja hetken kerkesin miettimään että tuleeko tästä yli 50min juoksu. Tässä vaiheessa tein jo päätöksen, että ylämäkeen vedetään vain mahdollisimman lyhyellä ja nopealla kadenssilla, ja tasaisella sekä alamäessä yritetään rullata mahdollisimman kovaa ja saada aikaa kurottua kiinni. Tämä onnistuikin ihan hyvin, eli sain vauhdit ihan hyviksi alamäissä ja tasamaalla, joten kilometriajat olivat noin 4min20sek paikkeilla. Itseasiassa tällä kertaa juoksun pahin osuus oli enimmäiset kolme kilometriä, ja tämän jälkeen vasta jalat edes hieman aukesivat. Normaalisti juoksu on lähtenyt hyvin, mutta nyt oli alku kyllä aika pahaa tervan juontia. 5km jälkeen tuli vielä odottamaton lisähaaste vatsan kanssa, eli tunsin että kaikki ei ole kunnossa. Onneksi matkaa kuitenkin sen verran vähän, että ei tullut missään vaiheessa tarvetta pysähtyä. Kisan jälkeen tajusin että olin sekä ennen kisaa että kisan aikana juonut oikeastaan pelkkää urheilujuomaa, joten ensi kerralla pitää muistaa että geelit voisi huuhdella alas vedellä urheilujuoman sijaan. Viimeisellä kilometrillä otin vielä seurakaverin selän tavoitteeksi, ja yritin jotain loppukiriä joka todennäköisesti oli yli 5min/km vauhtista ylämäkeen, mutta sainpahan ohitettua kaikeasta huolimatta. Juoksun aika oli lopulta 42:44, mikä on yli 2,5min kovempaa kuin vuosi sitten eli yllättävä parannus itseasiassa tähän. Koko suorituksen aika oli 2:16:51, ja jos uintiin lisää arvioidun ajan 500m lisäuinnista, olisi aika normaalilla matkalla ollut noin 2:26-2:27 paikkeilla, eli jopa noin 7-8min parannusta vuoden takaiseen mihin pitää toki olla erittäin tyytyväinen.

Pientä analyysia muuten tuloksista, eli laitoin tulokset lajikohtaiseen järjestykseen ja vertasin vuosia 2013 ja 2014 keskenään. Joitain väliaikoja on jouduttu hieman arvioimaan ajanoton puutteellisuuden takia, mutta suuruusluokka on varmasti oikein tässä vertailussa:

Kilpailijoiden määrä on kutakuinkin sama, eli hieman enemmän omassa sarjassa oli 2013 osallistujia mutta ei merkittävää eroa. Uinnin osalta hieman yllätyin, eli olisin odottanut että vaikka suoritus ei ollut hyvä, olisi sijoitus ollut vähintään sama. Tiedetään siis mihin pitää saada sijoitusten kannalta parannusta, vaikka uinnissa ei nyt varsinaisesti minuutteja ole yhtä paljon karsittavissa kuin muissa lajeissa. Pyörässä oli sitten merkittävä ero, eli sijoitus nousi eniten kolmen lajin osalta. Tuntuma olikin siis pyörän selässä ihan oikea, ohituskaistalla oltiin enemmän kuin ohitettavana. Suurin yllätys onkin sitten juoksu, joka kehittyy näköjään kun yrittää panostaa pyöräilyyn. Vaikka meno tuntui todella tahmealta, oli loppuaika parantunut huomattavasti ja sijoituskin alkaa olemaan ihan kohtuullinen. Eli kahden lajin parissa on siis tapahtunut selvää kehitystä, nyt ehkä pieni ajatus pitää uhrata uinnille jotta siellä alkaa näkyä samankaltaista trendiä.

Nyt on sitten reilu pari viikkoa aikaa Joroisille. Perjantaina on vuorossa Big Training day, eli pitkä pyörä jonka päälle tunnin juoksu. Kummassakin teho alkaa lähentelemään Kalmarin kisavauhtia, eli suhteellisen kova päivä tulossa. Muuten yritän käydä uimassa mahdollisuuksien mukaan avovedessä, ja pyörällä on ohjelmassa myös hieman tempoa sekä ainakin yksi pidempi juoksu. Katsotaan parin viikon sisällä miten seuraavaan starttiin valmistautuminen sujuu, mutta fiilis on ainakin hyvä ja kunto monelta osalta viime kautta mekittävästi kovempi.