sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Finntriathlon 20.7.2013

Se oli sitten siinä, ensimmäinen puolimatkan triathlon. Tällä kertaa voin onneksi todeta että startti onnistui, selvisin kaikista lajeista ja vielä huomattavasti reippaammin kuin olin koskaan uskaltanut uneksia. Yhteenvetona voi sanoa että kaikki meni kerrankin nappiin, enkä oikein montaa asiaa keksi jälkikäteen mitä olisin tehnyt toisin. Aika oli 5:06:04, ja sillä irtosi 18 sija ikäsarjassa 25-40, jossa kisaajia oli yhteensä 89. Suurin yllätys oli pyörä, joka hyvän reitin ja nähtävästi kovempien treenien takia liikkui paljon kovempaa kuin olin uskaltanut toivoa. Olin ajatellut että uintiaika olisi vajaa 40min, pyöräaika 2.50-3.00 ja juoksu noin 1.40. Tämä olisi enteillyt 10 minuutin ylimääräisten säätöjen ja vaihtojen kanssa noin 5.20-5.30 aikaa, eli suoraan sanoen olisin ollut pettynyt yli 5.30 ajasta vaikka muutamia asioita olisi mennytkin pieleen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, eli seuraavaksi hieman pidempi selvitys koko rallista.

Saavuttiin perjantaina seurakaverin kanssa Joroisille, ja käytiin ilmottautumassa sekä kuuntelemassa kisainfo. Ruokailun sekä yleisen pyörimisen jälkeen lähdimme katsastamaan pyöriä, ja siitä sitten suoraan nukkumaan Varkauteen. Seuraavana aamuna oli selkeät sävelet, eli aamupalan kautta suoraan kisakeskukseen, juoksukamojen jättö ja sitten Valvatukselle odottamaan lähtöä. Sää oli epävaikainen, ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin pukea pitkähihaisen pyöräpaidan päälle uinnin jälkeen, mielummin siis vaikka hieman liian lämmin kuin vajaan kolmen tunnin paleleminen. Kun kaikki valmistelu oli tehty, vedin märkkärin niskaan ja lähdin lyhyelle vajaan 10min verralle Valvatukseen. Vesi oli noin 17 asteista, ja vaikka se oli kylmempää kuin esimerkiksi Kuusijärvellä oli se minusta hyvän lämpöistä uintia varten. Verrassa järvi tuntui hyvältä, eikä suurempaa allokkoa ollut.

Verran jälkeen siirryin odottamaan omaa lähtöä, mikä oli 10.06, eli 6 minuuttia ensimmäisen ryhmän jälkeen. Asettauduin melko keskelle, koska oletin olevani noin keskivertouimari. Uinti kierrettiin siis myötäpäivään yhtenä kierroksena, ja asetuin noin 15 metriä poijulinjasta poispäin. Kun lähtölaukaus tuli, lähdin uimaan omaa matkavauhtia, ja vaikka ruuhkaa ei ollut tuli minulla ensimmäisen 300m aikana hieman haasteita muutaman muun uimarin kanssa. Pari tyyppiä blokkasi minut aika pahast, eli uivat poijulinjasta poispäin ja pakottivat samalla minut ulospäin. Kummallakin kerralla en jaksanut alkaa uimaan kenenkään yli, eli löin kiltisti liinat kiinni ja heti kun he menivät ohitse otin uuden suunnan joka oli sentään oikea. Näiden tilanteiden jälkeen sainkin uida rauhassa, mutta seuraavaksi alkoikin keinutus. Hieman ennen ensimmäistä poijua alkoi isompi aallokko, ja ekaksi mietin että kuka kehtaa tulla veneellä pyörimään ja tekeemään aaltoja koska muutos oli niin suuri. Vasta poijukäännöksellä tajusin että koko takasuoran tulee olemaan vastakkainen tai hieman sivuttainen aallokko. Hetken mietin että olenko ainoa joka tuntuu taistelevan tätä tilannetta vastaan, kunnes nostin hieman päätäni ja näin ettei kenelläkään muulla ollut helpompaa. Loppujen lopuksi löysin kuitenkin suht rennon tyylin päästä aaltojen läpi, mutta keinutus oli kyllä jotain muuta kuin mitä olin odottanut. Jopa silloin kun mentiin rantaa kohti oli allokko myötäinen mutta hieman sivuttainen, joka väänsi suunnan heti vinoon ja suunnistaminen oli todella vaikeaa. Järvestä kun tulin ylös katsoin että uintiaika oli juuri alle 40min (virallinen tulos 39.57), ja omaan tasoon ja olosuhteisiin nähden minusta ihan normi suoritus. Paremmalla kelillä olisi voinut 2-4 minuuttia lähteä ajasta pois, mutta ei varmasti enempää.

Vaihto tuntui hieman tahmealta, kuten aina. Varsinkin pitkähihaisen paidan pukeminen ei onnistunut todellakaan helposti, mutta muutenkin kaikki meni kuten hidastetussa elokuvassa. Kun vihdoin sain kaiken valmiiksi, piti vielä klosseilla kipitellä tielle ja matkalla oli suht jyrkkä mäki. Pakko alkaa harjoittelemaan vaihtoa kengät polkimissa, koska tästä on helposti varmasti minuutti vähennettävissä. Vaihdon aika oli 3.40. Pyöräreitti oli kaksi noin 45km kierrosta (eka pidempi ja toinen hieman lyhyempi), ja en itseasiassa ollut tutkinut reittiä sen kummemmin. Sää oli tuulinen, mutta reitti oli itseasiassa vieläkin tasaisempi kuin olin uskaltanut toivoa. Myötätuuleen vauhtia oli aina mukavasti, mutta myös vastatuuleen tuntui että vauhti pysyi hyvänä vaikka joutuikin toki enemmän taistelemaan. Tässä vaiheessa tajusin että Garminissa ei GPS toiminut, eli en saanut 5km väliaikoja. Pyörän vedin siis puhtaasti pyörän nopeusmittarin kanssa, ja suunnitelma oli ajaa noin 31km/h vauhtia. Koko ajan pyörä tuntui kuitenkin menevän hieman kovempaa, ja en alkanut sen kummemmin himmailemaan kun sykkeet ja tunne oli se mitä olin ajatellut. Puolivälissä katsoin kelloa, ja tajusin että 2.50 tulee olemaan helposti saavutettavissa jos vauhti ei hyydy. Tästä sain lisää itseluottamusta, ja lähdin hyvin mielin tokalle kierrokselle. Ekalla kierroksella näkyi peesikeskusteluista huolimatta muutamia porukoita, mutta itse sain ajettua melko rauhassa. Toki muutamissa ohitustilanteissa peesihyötyä saa automaattisesti, mutta tämä kuuluu asiaan enkä sen kummemmin asiasta välittänyt. En ymmärrä niitä jotka tietoisesti peesaavat, vaikka säännöt sen kieltävät sekä asiasta on myös paljon keskusteltu. Myös tuollaisen ison peesiporukan ohi pääseminen on todella vaikeaa, eli joutuu varmasti reilun kilometrin ajamaan käytännössä todella kovaa että pääsee kerralla koko porukan ohi. Tuomarit kuitenkin puuttuivat minusta ihan hyvin tilanteisiin, ja näinkin monta tilannetta missä kilpailijoita otettiin sivuun. Pyörän aikana tankkasin 1,5 litraa urheilujuomaa, ja tuntui että tässä kelissä se oli ihan riittävästi. Geelejä meni pari, yksi patukka sekä pussillinen energia karkkeja joka oli uusi ja erittäinen positiivinen kokemus. Vikalla kääntöpaikalla katsoin kelloa ja tajusin että pyöräaika tulee olemaan lähempänä 2.40 kuin 2.50, ja tästä olin kyllä suuresti yllättynyt. Tokaan vaihtoon tultiin vielä myötätuulessa, ja pyöräaika oli virallisesti siis  2.41.22, eli tässä oli koko kisan suurin yllätys. Keskinopeus oli siis noin 33,5km/h, ja vertailun vuoksi esimerkiksi seuran rykäisyssä puolitoistaviikkoa aikaisemmin ajoin 20km 34,0km/h keskinopeudella.

Tokassa vaihdossa olisi pitänyt myöskin jättää kengät polkimiin, sen verran oli matkaa klosseilla juostavana. Tokassa vaihdossa otin vain kypärän ja pyöräpaidan pois, ja laitoin lenkkarit jalkaan. Vaihtoon meni aikaa 3.36, minusta ihan kohtuullinen suoritus. Yritin kuikuilla vesssaa, mutta en sitä nähnyt joten painelin vain pihalle. Ajattelin että varmasti reitin varrella on vessa, koska tiesin että en saa juotua yhtään nestettä ellen pääse käymään ensiksi lyhyellä teknisellä tauolla. Juoksureitti oli 4 reilua 5km kierrosta, ja olin ymmärtänyt että ei reitti ihan tasainen ollut. Heti alkuun tuli jyrkkä mäki, jota seurasi loiva reilun kilometrin nousu. Tämän jälkeen olikin loppumatka alamäkivoittoista, eli sanomattakin selvä että toinen puolisko kulki aina paremmin. Mittarissa oli edelleen sama ongelma, vauhteja ei näkynyt. Nyt menin siis vain fiiliksen perusteella, ja sykkeitä vilkuilin välillä mutten oikeastaan antanut niiden päättää vauhtia. Kun olin juossut pari kilometriä ekaa kierrosta, tuli WC kyltti ja päätin tarttua heti tilaisuuteen. WC sijaitsi palvelukodissa, ja ryntäsin suoraan ekasta ovesta sisään mikä oli auki. Kun juoksin ulos huuteli joku tädeistä jos jäisin kahville mihin vastasin että joudun jättämään nyt väliin, hieman kiire. Tämä laittoi väkisinkin hymyilemään, palvelustalon väellä näytti olevan mahtava päivä menossa ja hyvä fiilis kisoja seuratessaan. Juoksun aikana yritin juoda urheilujuomaa ja vettä, ja tokalla kierroksella otin myös geelin. Juoksu tuntui hyvältä, ja hieman jännitti aluksi jos jalat kantavat pyöräilyn jälkeen. Tokan kierroksen jälkeen alkoi kaikki juoma ja geeli tökkimään, eli jotenkin elimistö ilmoitti ettei enään mitään saa laittaa suusta alas. Energiataso tuntui melko hyvältä, joten noin 12km kohdilla otin vielä huikan vettä mutta päätin että näillä mennään sitten maaliin asti. Juoksussa tuli todella paljon selkiä vastaan, ja tästä sain paljon voimia kun oli koko ajan ohitettavia. Paljon oli seuralaisia myös matkalla, ja fiilis oli mitä mahtavin. 10km kohdalla uskalsin ensimmäisen kerran myös edes pieneksi hetkesi päästää ajatuksen maaliin, mutta nopeasti sain keskittymisen takaisin juoksuun. En yleensä koskaan mieti maalia, koska se sekoittaa mieleni vaan keskityn aina tekemiseen enkä anna itseni miettiä esimerkiksi maalisuoraa. Syynä on puhtaasti että siinä vaiheessa on melko sekava olo joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, enkä halua antaa sen häiritä tekemistä.

Juoksun aikana olin mys säätänyt mittarin kanssa, ja samalla nollattuani sen pariin kertaan olin menettänyt tiedon omasta kokonaisajastani. En edes tajunnut että maalin kääntöpisteellä oli kello, eli juoksin vain niin kovaa kuin uskalsin ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Kun vika kierros alkoi, ajattelin että nyt voi laittaa sitten sen peliin mitä on jäljellä, ja ainakin rasituksen puolesta tuntui että pieni kiristys tapahtui. Vikalla kierroksella koko ajan yritin olla miettimättä että näyttää siltä että nappisuoritus on tulossa, vaan keskittyminen vain tikkaamaan niin kovaa kuin vain pystyy. Kun näin urheilukentän neljännellä kierroksella tajusin että se oli sitten siinä. Kentälle juostessani laskeskelin että olen varmasti hieman alle lähemmäs 5.10 ajassa, ja suroitus on kaikin puolin onnistunut. Kun juoksin maalisuoralle ja kuuluttaja ilmoitti että aikani on 5.06 en ollut uskoa asiaa. Samalla hetkellä mieleen tuli viime kesän pettyminen Joroisten osalta, toukokuun uinnin peruuttaminen Itävallassa joka väistämättä teki sen että pieni itku pääsi. Juoksun loppuaika oli 1.37.31, eli muutama minuutti tavoitetta parempi vessakäynnin kera. Parasta oli vielä että oikeastaan kaikki seurakaveritkin olivat onnistuneet, eli elpimyspuolella oli aivan mahtava tunnelma kun kaikki olivat tehneet nappisuorituksen. Ainoa synkkä hetki oli kun heti maalintuloni jälkeen näin kun Nina kannettiin elpymisteltan läpi tajuttomana. Jälkeenpäin sain selvityksen tilanteesta, ja kaikki on kuitenkin kunnossa vaikka SM kulta jäikin valitettavasti 50m päähän. Nyt oli kirjaimellisesti kaikki pelissä, ja uskon että Kuopiossa meno on taas kovaa.

En tosiaa tiedä mitä olisin tehnyt toisin jos voisin palata eiliseen kisaan. Jos jotenkin yhden vessakäynnin voisi saada eliminoitua olisi se toki hyvä. Myös vaihdoista voisi jotain pientä parantaa, mutta nyt puhutaan tosiaan niin pienistä asiosta ettei voi valittaa. Uskon että jos olisin pyörällä ajanut edes hiukan kovempaa olisi juoksu kärsinyt, eli vauhdinjako onnistui. Tästä tuli sen verran itseluottamista lisää tekemisen suhteen, etten näe esteitä ettei täysmatka taittuisi 2014 kesällä, mutta jätetään se päätös vielä hetkeksi hautomaan jotta pahin endorfiinihumala katoaa. Kiitokset kannustajille sekä kanssakisaajille, Joroisilla fiilis on tosiaan mahtava!

Fiilistelyä perjantaina Pakila Poursuivantsin majoitusalueella, ei paha sijainti...

Pyörän vienti Valvatukselle

Valmiina lähtöön




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Jospa kolmannella kerralla?

Pari kertaa olen ollut ilmoittautunut puolimatkan Triathlonille. Ekan kerran sain mukavan vatsataudin 2 päivää ennen kisaa, eli en edes päässyt paikan päälle vuosi sitten Joroisilla. Nyt toukokuussa kävin kokeilemassa onneani Itävallassa St. Pöltenin kisassa, jossa oli poikkeuksellinen Eurooppalainen kevät. Vesi oli kylmää, ja se yhdistettynä sateiseen ja muutenkin kylmään keliin pakotti järjestäjät jättämään uinnin väliin. Lauantaina olisi sitten kolmannen kerran aika kokeilla ensimmäistä kertaa miten puolimatka taittuu, onhan sitä hetken jo odoteltukkin...

Viimeistelytreenit on menneet mukavasti. Kiskon kisa reilu pari viikkoa sitten oli yksi valmiestelevista harjoituskista, ja muita sellaisia ovat olleet seuran rykäisy viime tiistaina sekä muutamia pidempiä yhdistelmätreenejä. Lauantaina kävimme seurakavereiden kanssa Oittaalla tekemässä viimeisen noin 3 tuntia pitkän yhdistelmätreenin, kuitenkin maltillisella teholla. Sunnuntaina oli vielä juoksua, ja nyt sitten lepäilläänkin ennen lauantaita. Tänään ajattelin kuitenkin käydä uimassa Kuusiksella, sekä torstaina juosta noin 30 minuutin verryttelyn jottei paikat ihan jumahda.

Fiilis on tällä hetkellä hyvä, joten innolla odotetaan viikonloppua. Muutenkin tulee todella hauska nähdä suuri määrä tuttuja yhdellä kertaa, ja toivotaan ettei takatalvi nyt ihan täydellä voimalla iske lauantaille. Tsemppiä kaikille muillekkin viimeistelyyn, katsokaa että varusteet on kunnossa, ei uusia säätöjä ja uskaltakaa levätä!

Lauantaina nähdään :)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Keskiviikon lenkki

Olen käynyt aina kun mahdollista Hepon keskiviikko lenkillä ajamassa, ja tarkoitus on ollut tämä lenkki ajaa hieman kovempaa porukassa. Lenkki lähtee Kuninkaanmäestä 18.40, ja itse lenkki on 40km pitkä. Vauhdikkain pätkä on vain vajaa 30km pitkä, mutta kyllä siinäkin saa jalat ihan mukavaan kuntoon jos lähtee oikeaan ryhmään. Eilen oli ajatus että lähden 34km/h ryhmään, mutta jalat olivat yllättävän hyvät Kiskon jäljiltä joten lähdin sitten ekaan porukkaan. Ekassa porukassa lähti vapaa vauhti, ja tarkoituksena oli että kyydistä puotavat muodostavat 35km/h ryhmän.

Tässä porukassa otettiin sitten luulot pois heti kättelyssä. Olin melkein viimeisenä letkassa, ja heti 2km kohdilla muutama tyyppi minun edessäni jäi porukasta. Meitä oli siis noin 5 tyyppiä jotka alkoivat jäämään pääryhmästä, ja mietin hetken että lähdenkö ajamaan väliä kiinni. Vilkaisin mittariin, ja vauhtia oli silloin reilu 40km/h, eli oli pakko todeta että näillä tikuilla ei kyllä ajeta kiinni pääryhmää joka meni sellaista kyytiä että tälläistä wannabe triathlonistia hirvittää. Perustimme sitten heti kättelyssä maitojunan, jonka tarkoitus oli siis ajaa oin 35km/h ja kerätä kyydistä jääneet. Aluksi luulin että tämä oli hyvä juttu, mutta meitä oli tosiaan niin pieni porukka että vetohommiin joutui huomattavasti useammin kuin olin ajatellut. Eka 10km lenkistä tultiinkin reilua 39km/h keskinopeutta, ja kyllä se on rehellisesti sanottuna itselle suhteellisen kovaa kyytiä, vaikka suuren osan ajasta sai ajaa peesissä. Keskisykkeitä en uskaltanut katsoa, mutta kärjessä ne liikkuivat jossain 170 paremmalla puolella.

Kun päästiin lenkin mäkiosuuksille, tuli myös samalla vastatuuli mukaan. Tällöin keskinopeus laski hieman alle 35km/h, mutta oltiin kyllä tultu ennen sitä hieman ajateltua reippaammin. Mäissä sai jo tosiaan tehdä töitä, eli putkelle oli pakko nousta ettei jää kyydistä. Immersbyn mäissä kuitenkin kaikesta taistelusta huolimatta en pysynyt kärjen mukana, vaan porukka repesi ja lähes kaikki olivat omillaan. Tulin mäkisimmän osuuden yksin, ja olin noin porukan keskellä. Tässä luulen että sain itselleni uudet syke-ennätykset pyörällä, mittari näytti parhaillaan 189. Juoksussa maksimit on 198, joten en usko että tuosta kamalasta suurempia numeoita pyörällä saa.

Mäkiosuuden jälkeen alkoi sitten siirtymä kohti Viikkiä, ja kun olimme tiellä menimme vielä ihan reippaasti mutta jalkakäytävällä sitten toki himmaillimme. Kun rullailin Viikistä kotiin, oli jalat aika tyhjät. Tämä oli yksi viimeisistä kovemmista pyörätreeneistä ennen Jorosia. Nyt viikonloppuna pitää vielä yksi pidempi vaihtotreeni tehdä, mutta tehot ovat lähempänä kilpailutehoja. Myös seuraavana viikonloppuna tehdään jonkinlainen PK yhdistelmätreeni, eli samaa tuttua valmistautumiskaavaa noudatetaan. Tässä vaiheessa fiilis on ainakin hyvä, ja uskon että reilun parin viikon päästä on mahtava viikonloppu tiedossa.