sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kisko Triathlon perusmatka 29.6

Sainpas vuoden 2013 ensimmäisen triathlon startin alle. Kesäkuussa oli myös seuran avovesiuintikilpailu, joten onneksi ei ollut ensimmäinen uinnin massalähtö kuitenkaan kyseessä. Tämän kisan tarkoitus oli hyvä treeni ennen Joroisten puolimatkaa, sekä toki nauttia hauskasta tapahtumasta josta olin etukäteen kuullut paljon hyvää. Harjoittelu kesäkuussa Itävallan jälkeen on ollut hieman satunnaista. Satunnaisella tarkoitan sitä, että tarkka ohjelma oikeastaan puuttui koko kesäkuun osalta. Joka viikko on harjoiteltu suht hyvin, mutta suunnitelma on tehty lähes samalla viikolla. Luulen myös että aloitin kovat treenit hieman liian aikaisin, ja varsinkin juhannuksen tienoilla jalat olivat todella väsyneet. Edellisen viikon olin pari päivää hieman kipeänä, joten ainakin siltä osin tuli levättyä normaalia enemmän ennen eilisen starttia. Ajatus olikin käydä nyt kokeilemassa miten oikeasti kulkee, jotta tiedetään mitä on odotettavissa Joroisilla kolmen viikon päästä. Samoin pieniä viimeistelytreenejä voidaan vielä tehdä, joten heikkoudet oli tarkoitus kaivaa esille.

Lähtö oli kello 12.00, ja se oli porrastettu kolmeen aaltoon. Lähdin ekasta aallosta, ja uinti oli yksi 1500m kierros. Matka näytti muuten todella pitkältä kun rannasta katseli, rehellisesti sanoen pitkälti yli 2km matkalta. Pääsin suht nopeasti hyvään rytmiin, vaikka ekalle poijulle asti ruuhkaa oli melko paljon. Matkan aikana kontaktia tul noin kymmeneen otteeseen, mutta pahimmalta painilta vältyin kuitenkin. Ekan poijun jälkeen sain vielä paremmin rytmistä kiinni, ja jopa yllätyin miten hyvin uinti sujui. Harjoituksissa on uinti ollut eniten ailahtelevaa, eli hyviä ja todella huonoja päiviä on ollut. Olen siis iloinen, että eilen osui suht hyvä päivä, ja uinti meni omasta mielestäni mukavan rennosti. Ajallisesti osun aika samaan oli sitten hyvä päivä tai huono, eli rasituksen taso kertoo onko uinti onnistunut vai ei. Oma kelloni näytti ajaksi 28.40 rannassa, eli lähes identtinen seuran avovesiuinti kilpailussa. Tästä sitten jyrkkää mäkeä ylös vaihtoon. Vaihdossa meni taas liikaa aikaa märkkiksen riisumisessa, mutta muuten en onneksi sählännyt mitään ylimääräistä.

Pyörä  reitti lähti todella jyrkkään nousuun vaihtoalueelta. Uinnin ja vaihtosähläyksen jälkeen syke vieläkin kova, ja tämä nousu siihen päälle ei kyllä naurattanut. Yritin mennä maltilla, mutta todennäköisesti kuitenkin hieman kovaa. Pyöräreitti ei ole helpoimmasta päästä. Oikeastaan koko matka on joko loivaa tai keskijyrkkää nousua tai laskua, eli Kiskosta ajetaan 20km Saloa kohti 186 tietä pitkin ja tullaan sama pätkä takaisin. Menomatkalla oli jopa pieni vastatuuli, joka toki oli selässä paluumatkalla. Pyörällä yritin pusertaa niin kovaa kuin uskalsi, ja tuntuikin jopa että hieman edellisiä kisoja enemmän onnistuinkin laittamaan tehoja peliin. Menomatkalla sykkeet olivat melko korkeat, tai ainakin huomattava ero paluumatkaan. Paluumatkalla vauhti oli hieman menomatkaa kovempi, en tiedä johtuiko tuulesta vai olisiko reitti ollut enemmän laskeva kotiin. Onneksi näin, koska voimat alkoivat hieman loppua noin 30km kohdalla, ja tasaiset sekä ylämäkipätkät alkoivat todella käymään työksi. Mielessä pyöri muutenkin tuleva juoksuosuus, eli kaikkea ei uskallettu laittaa peliin. Positiivinen asia oli, että asento vaikuttaa hyvältä ja nopealta, koska menin alamäissä monia muita nopeammin. Oman kellon mukaan pyöräosuus oli 1.16.08, ja mittarin mukainen keskivauhti 32,4km/h.

Pikaisen vaihdon jälkeen juoksuosuudelle, joka lähti taas todella jyrkkään ylämäkeen. Tässä kohtaa koin ensimmäistä kertaa sen tunteen että olin pyöräilly tehot jaloistani. Ylämäkeen vauhti oli vajaa 6min/km, ja kovempaa en päässyt. Hieman säikähdin että mitähän 10km juoksusta tulee, mutta ei auttanut kun laittaa jalkaa toisen eteen. Onneksi mäki loppui melko pian, ja seuraavaksi tulikin alamäki missä aloin hakemaan juoksurytmiä. Tämä löytyi, yritin juosta alle 4.30min/km mutta jouduin lopulta taipumaan siihen kohtaloon että 42-43min aika ei tulisi kuuloonkaan. Juoksureitti oli oikeastaan samankaltainen kuin pyörä, eli tasaisesti koko ajan mäkeä. Alamäet rullailin kivasti, mutta ylämäkiin ei ollut mitään voimaa jäljellä. Ekan kierroksen yritin vielä hieman jarrutella, jottei menisi ihan pelleilyksi toka 5km kierros. Vikan 2km sain sitten puristettua noin puolen minuutin arvoisen loppukirin, josta vika kilometri meni aika rajuun nousuun. Juoksu oli oman kellon mukaan 45.25, ja paljoa kovempaa ei olisi eilen kulkenut. Maalissa vaihtoineen ajassa 2.34.01, joka on siis vajaan minuutin hitaampi aika kuin Kuopiossa viime elokuussa. Olen tyytyväinen tulokseen, koska Kuopion reitti on nopeampi, pyörä on siellä oman mittarin mukaan pari kilometriä lyhyempi ja juoksu todella paljon tasaisempi.

Sitten vielä lyhyt analyysi suorituksesta. Olin oman sarjani 66, ja kilpailijoita oli yhteensä 215. Suht kovia menijöitä löytyy kärkipäästä, eli Saksan Ironmanin 70.3 voittajia sekä Hawajilla käyneitä ja sinne tähtääviä kavereita. En siis omalla treenimäärällä ihan kärkeen varmasti koskaan pääse, mutta olisi toki hauska aina hieman pystyä nousemaan myös sijoituksissa. Osa-alueittan jos katsoo, tykkään vertailla kaikkia lajeja omina suorituksinaan. Pelkässä uinnissa olin sijalla 75, eli tämä on hyvin lähellä kokonaissijoitustani mikä minusta kertoo että uinti on melko lähellä oikeaa tasoa. Hieman toki voi parantaa, mutta aika lähellä keskiarvoa eilinen suoritukseni oli omaan tasooni nähden. Pyörästä paljastuukin edelleen heikkous. Kun pelkät pyöräajat laitetaan vertailuun, olin sijalla 107, eli yli 40 sijaa kokonaisvertailuani jäljessä. Tämä on siis edelleen selvä heikkois, joten ei tarvitse arvata mihin pitäisi keskittyä jatkossa jos halutaan tuloslistalla ylemmäs. Juoksuosuuden sijoitukseni oli 43, eli selvästikkin edelleen vahvuuteni on vikassa lajissa. Yhteenvetona voi siis sanoa, että uintia pitää harjoitella tasaisesti, pyörää paljon ja vähintää ylläpitää juoksua, niin parannusta pitäisi olla tiedossa. Nyt vain hyvä fiilis päälle vikoihin viikkoihin ennen Joroisten kisaa, siellä katsotaan kesän kunto oikeasti.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kuulumisia

Hieman ollut haasteita treenata suunnitelmallisesti kisan jälkeen... Ihan hyviä treenejä on kyllä tehty, mutta valitettavasti ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Juhannuksena pitää tehdä taas kuukauden suunnitelma, eli viimeistely ennen Joroisia.

Jotenkin sama juttu on heijastunut blogi kirjoitukseen. Nyt pitää taas ottaa ryhtiliike tekemiseen, ja alkaa järjestelmällisemmäksi. Muutamista treeneistä on huomattu että liian väsyneenä yritetään tehdä jotain laadukasta, joka ei tietenkään onnistu... Nyt pitää saada siis hyvä kuukausi alle jotta Joroisilla olisi kunto kohdallaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä että meno on liian tasapaksua ja takkuista vähän kaikissa lajeissa. Tai tasapaksu on ehkä paras kuvaus pyörästä ja juoksusta, uinti on sitten eri luokkaa.

Viikko sitten oli seuran avovesiuinti kisa Kuusijärvellä, matkana 1500m. Aikaa kului hieman alle 29 minuuttia, mikä pitäisi olla parannus edellisvuoteen koska matka on varmasti ollut tänä vuonna pidempi (uusi mitattu reitti). Kuitenkin uinti tuntuu todella tahmealta, eikä yhtään niin rennolta kuin keväällä altaassa. Täytyykin keskittyä avovedessä myöskin tekniikkaan (mikä yllätys), ja yrittää uida mahdollisimman paljon jotta siihen tulisi parempi rutiini. Aina kun vauhtia yrittää lisätä muuttuu se painin näköiseksi touhuksi... 

Hyvää juhannusta!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ironman St. Pölten 70.3

Hieman on ollu kiirettä kisan jälkeen, ja kisaraportin rustaaminen on vähän venynyt. Reilu viikko sitten palasin Itävallasta, missä piti olla ensimmäinen puolimatkan triathlon koitokseni, ja painotan sanaa piti...

Lento Wieniin oli siis kisaa edeltävänä perjantaina. Saatiin vuokra-auto alle, ja ajettiin suoraan majoituspaikkaan joka oli noin 30km kisapaikalta. Tässä vaiheessa keli jo hieman yllätti, eli lämpöä oli juuri ja juuri 10 astetta. En liikaa ollut vaivannut päätäni sääennusteilla, ja olin kuitenkin ottanut liikaakin varusteita mukaan.

Lauantai aamuna herättiin ja laitettiin pyörät kuntoon. Käytiin ajamassa testilenkki, joka jäi todella lyhyeksi kelin ollessa noin +7 astetta ja vettä satoi. Lähdettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä kisapaikalle, vaikka testilenkin aikana alkoi vähän epäilyttämään että mitä tästä tulee. Kisapaikalle kun päästiin käytiin heti rekisteröitymässä, ja haettiin muutenkin kaikki tarpeellinen/tarpeeton sälä. Samalla huomattiin että lasten kisa mikä käytiin lauantaina oli vaihdettu turvallisuussyistä pelkäksi juoksuksi, ja tässäkään vaiheessa en reagoinut sen kummemin. Mentiin kuuntelemaan kisainfoa, ja tässä vaiheessa alkoi huhut kiertämään muuttuneista järjestelyistä. Kisainfo alkoi sitten muutoksien tiedottamisella, uinti peruttu turvallisuussyistä.

Kisa-aamua edeltävänä päovänä oli sää aamulla tosiaan ollut +5 astetta ja vesisadetta. Tämän kun yhdistää +15 asteiseen veteen, on sääntöjen puitteissa uinti pakko peruuttaa. Osa oli iloisia tästä uutisesta (heikot uimarit jotka tavoittelivat paikkaa MM-kisaan), ja osa pettyneitä. Itse aluksi tosiaan erittäin pettynyt, koska tämä tarkoitti etten vieläkään pääse kokeilemaan puolimatkan triathlonia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, oli päätös tietenkin ainoa oikea. Hypotermian riski olisi ollut järjettömän suuri, ja uskon että suuri osa olisi kuitenkin lähtenyt uinnin jälkeen märissä vaatteissa pyörän päälle. Triathlonistit eivät kuitenkaan ihan heti luovuta tai jätä leikkiä kesken, joten onneksi on taho joka tekee päätöksiä turvallisuuden takia, suurimmalle osalle tämä on kuitenkin vain harrastus. Uinti olisi ollut erikoinen, kahdessa järvessä ja parisataa metriä julksua välissä. 

Tokan uintiosuuden rantautuminen, tämä jäi sitten kokematta...

Feltit valmiina

Sunnuntai aamuna keli oli kuitenkin kohtuullinen. Kylmä ja tuulinen sää, mutta onneksi ei satanut. Lähtö myöhästyi suunnitellusta reilu puoli tuntia, ja se tapahtui Le Mans henkisesti. Lähdettiin 15 sekunnin välein pyöräkamat päällä, ja juostiin suoraan hakemaan pyörää telineestä. Lähdettiin Teemun kanssa todella alkupäästä, ja päästiin vielä samaan karsinaan, eli sanomattakin selvä että jotain kisaa tulisi olemaan.

Pyörän päälle kun pääsin, lähdettiin ajamaan vauhdikkaasti myötätuuleen. Eka 20km ajettiin pääsääntöisesti suljettua moottoritietä, joka oli vielä alamäkivoittoista. Hieman piti arvioida tilannetta, kun eka 10km meni puolitoistaminuuttia kovempaa kuin HelTrin tempossa pari viikkoa aikasemmin... Teemu lähti alusta hieman kovempaa, mutta pidin koko ajan näköetäisyyden. Ekan 20km aikana tuli kyllä enemmän porukkaa ohi kuin itse ohitin, mutta olin jo alusta asti päättänyt että tässä ajetaan omaa kisaa.

Moottoritieltä kun poistuttiin, alkoi maaseutu osuus. Seuraavat 70km olikin sitten omalta kohdalta upeimpia mitä olen koskaan ajanut. Aluksi tuli kisan eka nousu, mittaa oli jossain 4km paikkeilla.  Tämä meni ihan mukavasti, jonka jälkeen laskettiinkin sitten sama matka alas melko kapeaa ja osittain mutkaista tietä. Siitä seuraavat 30km ajettiin Tonavan vartta pitkin, ja tämä pätkä olisi varmasti ollut nopea (alamäkivoittoinen), mutta jatkuva kova vastatuuli teki tästä loppumattoman ylämäen. Mittarit näyttivät kuulemma parhaillaan 50km/h tuulta, joten olin ensimmäistä kertaa iloinen kun käännyttiin vaikka se tiesi ylämäen alkamista. Tämä pätkä ajettiin Teeemun kanssa huutoetäisyydellä, muuten ei ollut oikeastaan muita kisaajia.

Tästä lähti sitten kisan pisin nousu. Yhteenä varmaan noin 8km, josta noin 5km oli melko jyrkkää. Tässä Teemu jäi pikkasen, ja itse lähdin ajelemaan omaa tasaista vauhtia. Muutaman muunkin ohi menin, ja itseasiassa nousu tuntui melko hyvältä, oliskohan tässä piilevä vahvuus pyöräilyssä... Noin kilometri ennen mäen loppua alkoi kuitenkin pientä soraääntä kuulumaan oikeasta etureidestä. En uskaltanut enään ajaa putkelta, vaan menin loput sitten hyvällä pyörityksellä. Mäen päältä alkoi sitten elämäni paras lasku. Melko suoraa laskua tultiin yli 5km, ja sen pätkän osalta keskari näytti olleen lähemmäs 55km/h. Yli 70km/h, aerotangot, kova sivutuuli ja tuntematon tie oli sellainen yhdistelmä että jälkeenpäin vähän kyllä taas mietitytti. Itse kisassa ajatus oli enemmänkin "mitenköhän pääsen vielä kovempa?".

Lopuksi tuli vielä noin 2km nousu, ja siitä sitten palattiinkisapaikalle juoksuosuutta varten. Vaihtoon meni oma aikansa, eli otin pois kaikki lämpimät pyörävarusteet, ja kävin pikaisesti vessassa. Tästä sitten hölkälle, enkä tässä vaiheessa tiennyt yhtään missä Teemu menee. Juoksu oli kaksi kierrosta, ja reitti oli mukavan tasainen. Noin kilometrin välein oikea etureisi ilmoitteli itsestään, ja päätin etten ainakaan ekaan 10km aikana lähde kiristämään jottei mitään dramaatista tapahdu. Ekan kierroksen jälkeen näinkin Teemun, joka oli siinä vaiheessa vajaan kilometrin perässä. 

Toka kierros olikin sitten jo lajinomainen. Reisi ei enään satunnaisesti antanut varoääniä, vaan nyt tuntui jo siltä että joku lyö siihen puukolla. Tätä pystyy vielä sietämään, mutta pelko oli siitä että jos koipi sanoo lopullisesti sopimuksen. Näin kauhukuvan mielessäni miten tuun pakittamalla maaliin kun eteenpäin ei jaloilla pääse... Vauhti hyytyi vähän, mutta pysyi kuitenkin alle 5min/km. Joka juomapisteellä jotain energiaa, ja aina vilkasu että missä vaiheessa se Teemu saa mut kiinni. Noin 2km ennen maalia helpotti olo, koska tiesin että tästä vaikka ryömin maaliin vaikka mitä kävisi.

Noin kilometri ennen maalia tulikin sitten tuttu ääni taustalle. Teemu onnistui juoksemaan minut kiinni, ja totesin vaan että mene jos tuntuu hyvältä. Sen verran oli näemmä loppukiri hapottanut, ettei Termullakaan ollut varalla enään mitään vikalle kilometrille. Päätettiin sitten juosta kimpassa maaliin, selvitäänpähän ainakin yhdellä valokuvalla... Kisassa pyörä meni siis juuri alle kolmen tunnin, ja juoksu juuri alle 1.40. Ihan tyytyväinen pitää olla, ja Joroisilla sitten katsotaan uinnin kanssa mikä on oikeasti tämän lajin kuntotaso. Itävallan puolikas on kyllä reitiltään upea, ja ilman tätä poikkeuksellisa keliä tämä olisi varmasti ollut mahtava kokonaisuus. Voi siis olla että löydän itseni sieltä vielä tulevaisuudessa.