keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Menossa

Viimeinen viikko on mennyt aika haipakkaa. Treenimäärät ovat kohtuulliset, ja häät Vaasassa aiheuttivat sen että ei sohvalla hirveästi ole tullut löhöiltyä. Sama efekti näkyy täällä, eli kirjoittelua ei paljoa ole ollut. Ehdin Vaasassa kuitenkin heittää parin tutun kanssa mukavan aamulenkin. Käytiin juoksemassa vajaa 21km, ja täytyy myöntää että se meni yllättävän rennosti. Keskisykkeet taisi olla 148, ja vauhti oli 5:45min/km luokkaa, eli alkaa meno PK lenkeilläkin olemaan omasta mielestä ihan mukavaa.

Muuta hauskaa mitä viikon aikana on tullut eteen on pari avovesiuintia Kuusijärvellä. Torstaina ja eilen kävimme uimassa, ja kummallakin kerralla tuli vajaa 2km mittariin. Tuntuu kyllä vähän siltä että kaikki talven treeni on mennyt hukkaan, mutta toivottavasti muutaman kerran jälkeen alkaa homma sujumaan paremmin. Suunnistaminen on todella vaikeaa, uintii vetää kumpaankin suuntaan aika pahasti, ja kun keskittyy suunnistamiseen sekä suoraan uimiseen tuntuu että uintiasento hajoaa kokonaan. Täytyy panostaa tuohon suunnistamiseen sekä rentouden löytämiseen, muuten luulen että Joroisilla meikäläisen uintimatka on lähempänä 2,5km kuin oikeaa matkaa...

Tänään oli vuorossa myös perinteinen keskiviikon lenkki Hepon porukalla. Tänään menin mukaan 30km/h ryhmään, ja lenkin jälkeen keskariksi tuli siis noin 32km/h, eli ihan normi rajojen sisällä kuitenkin. Olin taas maanantaina hakemassa Jätemäeltä hieman voimaa jalkoihin, ja tämä tuntui vielä tänään jonkin verran. Kuitenkin lenkki porukassa tuolla vauhdilla meni yllättävän rennosti, ja Immersbyn mäetkin nousivat ylös, vaikkakin suuri osa niistä meni putkelta.

Mahtuu sitä viikkoon tummiakin pilviä. Maanantai iltana tuli hieman flunssainen olo, mutta se nyt ei ole sen kummemmin pahentunut siitä. Hieman pöllö olo on ollut, mutta kuitenkin energiaa on urheilla vaikka kuinka. Huomenna ja perjantaina on hieman kevyempää ohjelmaa, eli toivottavasti olotila palautuu täysin normaaliksi viikonlopuksi. Lauantaina olisi tarkoitus tehdä pyörä/juoksu harjoitus sekä sunnuntaina pitkä PK pyörä, eli ei olisi varaa olla kipeänä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Duathlonin tuskaa

Eilen järjestettiin siis HelTri Cupin duathlon Kuusijärvellä, ja paikalle ilmaantui noin 40 innokasta seuralaista. Itse en ollut aikasemmin koskaan virallisessa duathlonissa ollut mukana, vaikka onhan jonkun verran pyörä/juoksu treenejä tehtykkin. Niin kun pari viikkoa sitten käydyssä tempossakin, valmistautuminen ei nyt taaskaan ehkä ihan paras mahdollinen ollut... Ennen tempoa oli HCR pohjilla, ja nyt sunnuntaina kävin ajamassa 100km fillarilenkin, joka osottautui kaikkea muuta kuin palauttavaksi.

Rata oli siis noin 3,5km juoksu, 14km pyöräily ja 5,4km juoksu. Paukusta lähdimme liikenteeseen, ja heti löysin seurakaverin selän joka juoksi yllättävän sopivaa tahtia. Matka on sinäänsä aika raju, eli kovaa oli mentävä alusta alkaen. Ekaan vaihtoon tulinkin ajassa 15:25, ja mittari näytti siis juoksun osalta 4:22min/km keskivauhtia. Juoksu tuntui ihan hyvältä, en uskaltanut kuitenkaan kovempaa juosta kun tiesi että vielä pitää pyöräillä kovaa sekä tietenkin juosta uudelleen. Vaihto meni ripeästi, ja sitten mentiinkin pyörällä jo huimaa kyytiä. Pyörä tuntui aluksi todella raskaalta, mutta onneksi se hieman helpotti muutaman kilometrin jälkeen. Koko matkan tuntui että sai muutenkin enemmän tehoja irti kuin tempossa, ja ajoasentokin tuntui paremmalta, vaikken sitä ole muuttanut. Pyörän loppuun vedin putkelta viimeiset mäet aika isolla vaihteella, ja se taisi viedä aika hyvin voimat jaloista ennen tokaa juoksua. Mittarin mukaan pyörä kulki reilua 33km/h keskaria, ja siihen olinkin ihan tyytyväinen.

Toka juoksuosuus alkoi samasta paikasta kuin eka, eli juostiin rantaa kohti Kuusijärvellä. Jalat olivat näköjään aika pihalla mitä tapahtuu, ekassa alamäessä oli todella lähellä että olisin mennyt nurin ja suoraan lasten leikkipuistoon. Ei ollut yksinkertaisesti mitään tuntoa jaloissa pyöräilyn jäljiltä. Siinä kilometrin kohdalla alkoi sitten tuntuma löytymään, ja löysin samalla suhteellisen hyvän rytmin edetä. Seuraava haaste tuli kun pari tuntia ennen lähtöä nautittu ateria alkoi tulemaan takaisin ylös. En tiedä olisiko jaloissa ollut enään varaa kiristää, mutta en sitten viittinyt riskeerata enään kiristämällä vauhtia, koska voi olla että illallinen olisi tullut ylös jos kovempaa olisi yrittänyt. Rannalla noin 300m ennen maalia kun juoksin noin 4min/km vauhdilla loppukiriä, eli kaikki peliin periaatteella, kommentoi noin 6 vuotias tyttö kaverilleen että "kylläpäs tää poika juoksee hitaasti"... En tiennyt siinä tilassa itkeäkö vai nauraako kun syke oli reilu 190 ja kaikkesi annat, mutta kyllä maalissa hymyilytti. Tosin vertauskuvana heillä varmaan oli kärki joka oli tullut maaliin vajaa 10min aikaisemmin, ja sieltä löytyy ihan nimekkäitäkin menijöitä joilla askel varmaan kauniin lennokas loppukirissä.

Kokemuksena kuitenkin positiivinen, ja parasta oli että pyörä kulki paremmin kuin tempossa. Näköjään tarvitsen juoksun alle että saan tehoja irti pyörään, tai sitten täytyy vain uskoa että kunto paranee, tiedä häntä... Nyt kuitenkin pihalle ja tarkoitus ajaa oikeasti palauttava lenkki loistavassa kelissä.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Viikon huiput

Edellinen viikko vierähtikin nopeammin kuin osasin odottaa. En ole paljoa koneen ääressä istunut, ja se näkyy myös harjoitustunteina. Kahden viime viikon aikana on kumpanakin tullut treenattua reilu 14 tuntia, eli ihan kohtuullinen määrä. Eilen olo oli illalla kyllä aika raukea, ja siksi tänään olikin ohjelmassa vain 1500m kelaus altaassa sekä saunomista. Huomenna pitäisi suoriutua seuran Duathlonista (4km-14km-5km), mutta saa nähdä mikä vauhti jaloista irtoaa, kun on pari suhteellisen rankkaa treeniviikkoa takana. Pitää nämä seuran kisat ottaa hyvinä harjoituksina, eli ei suurempia paineita vaan kova treeni vain tiedossa.

Viime viikolle mahtui siis paljon hyviä treenejä, ja niiden parissa muutamia loistavia hetkiä joita ajattelin kerrankin kerätä yhteen. Viime viikon TOP 3 hetket satunnaisessa järjestyksessä olivat siis:

1. Hepon keskiviikkolenkki Viikistä


Lähdin mukaan 28 ryhmään Kuninkaanmäestä, ja oman mittarin mukaan tultiin kuitenkin reilua kolmenkympin keskaria koko matka (reipas 28 ryhmä...). Ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut pahalta, ja jopa kaikki Immersbyn mäet menivät kiltisti satulasta. Kaksi päivää aikasemmin oli Jätemäen treeni rasittanut jalkoja, muttei sekään menoa haitannut, vaan pyörä kulki kumman hyvin.

2. Ensimmäinen uimastadikkatreeni


Torstaina tuli avattua uimastadikkakausi omalta osaltani. Kävimme pienellä porukalla uimassa noin 3km treenin, ja ulkoaltaassa on oma viehätyksensä. Muutenkin on mukava uida 50m altaassa, kun koko talven on käytännössä sahannut 25m allasta. Uinti kulki muutenkin suhteellisen hyvin, aivan lopussa alkoi oikea jalka hieman kramppaamaan, mutta ei se menoa kuitenkaan pahasti haitannut.

3. Hepon sunnuntailenkki


Eilen oli sitten minusta ensimmäinen virallinen kesäpäivä. Hepon lenkille pääsi todella kevyissä varusteissa palelematta, ja sää oli houkutellut porukkaa taas sopivasti paikalle. Lähdin 28 ryhmään melko monen seurakaverin kanssa, ja alussa mentiin taas reilua kolmeakymppiä. Parinkymmenen kilometrin jälkeen päätimme jakaa porukan kahteen pienemäpään ryhmään autoilijoiden vuoksi (jotta pääsevät paremmin ohi), ja jotenkin minä sain sitten vetovuoron tokassa ryhmässä. Noin 20km vetelin sitten tokaa ryhmää, ja sinä aikana meni kyllä jalat suhteellisen hapoille. Tauon jälkeen vaihdoin ryhmää ja pysyttelin koko matkan peesissä, koska olin varma että jalat olivat aivan loppu vetovuorosta. Kuitenkin viimeisissäkin mäissä voimaa riitti, eli kyllä pyöräkuntoon on selvä kohennus viime kesästä tullut. Yhteislenkkiosuuden keskari jäi hivenen alle 30k/h, eli taas mentiin suunniteltua kovempaa. Loppuilta meni sitten syödessä ja levätessä, mutta fiilis oli loistava.

Mahtui viikkoon toki jokin heikompikin hetki. Kun poljin kotiin Hepon sunnuntailenkiltä sattui kesän ensimmäinen rengasrikko. Ei se vielä mitään, mutta väsyneenä ja vähän huolimattomasti kun vaihdoin renkaan en tarkistanut ulkorengasta niin tarkkaan, ja se kostautui noin 500m vaihdon jälkeen... Ainoa vararenkaani puhkesi myös, mutta onneksi yksi Hepon lenkillä olleista oli seuranani, joten sain häneltä uuden sisärenkaan. Ei siis tarvinnut onneksi turvautua kävelyyn tai taksiin. Tästä oppineena pitää sitten tulevaisuudessa tarkistaa kunnolla ulkorengas mahdollisista kivistä, sekä laitoin nyt toisen vararenkaan mukaan. Pääsipä taas harjoittelemaan renkaanpaikkaamista :)

Paikkauskamoille töitä



torstai 17. toukokuuta 2012

Jätemäki

Kävin maanantaina ensimmäistä kertaa maasturilla Malminkartanon jätemäellä. Lajivoimaa oli tarkoitus harjoitella, ja onhan tuo aika otollinen paikka siihen touhuun. Rullailin aluksi noin 25km ennen kun siirryin kiipeämään mäkeä jotta jalat ovat varmasti lämpimät. Olin suunnitellut että 6 kertaa ajan mäen ylös, eli ekaan nousuun ei ihan kaikkia voimia voi tuhlata.

Ajatus oli siis että aina ylös satulassa istuen isolla vaihteellä niin että kadenssi pysyy jossain 60 kieppeillä. Sitten rullataan alas ja palautellaan suurinpiirtein sama aika kun kiipeäminen kesti. Muutamat ensimmäiset kerrat olivat melkoista tuskaa, kolmas ja neljäs kerta tuntuivat parhaimmalta, ja kahdessa viimeisessä oli kyllä jo hieman väsymyksen merkkejä jaloissa. Yksin ei tarvinnut olla, paikalla oli paljon muitakin maastopyöräilijöitä ja portaiden kiipeäjiä. Harmittaa vaan kun jotkut näköjään heittelevät lasipulloja siellä ympäriinsä, lasinsiruja oli jonkinverran ajoteillä...

Treenistä jäi kyllä loistava fiilis. Oma tunne on että näitä kun tasasin väliajoin jaksaa tehdä niin kulkee normilenkeillä mäet huomattavasti paremmin. Muutenkin alkaa jo tuntua että pyörätehoja hiipii koko ajan lisää, eilen olin Hepon keskiviikkolenkillä ja vauhti oli jo ihan mukavaa. Täytyy sunnuntailenkilläkin siirtyä kovempiin vauhtiryhmiin jotta kehitys jatkuu samana. Ei tämä näytä mitään erikoista tiedettä olevan, eli samat kaavat pätee kun juoksussa. Erinlaisia lenkkejä (kovia, rauhallisia, voimatreeniä) levänneillä jaloilla ja aikaa palautua niin kehitystäkin tapahtuu.


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Satulassa

Lauantain juoksusta on jo miltei toivuttu, ja onhan tässä välissä keritty sitten jo pyöräillä miltei 200km. Sunnuntaina oli ohjelmassa 50km todella iisi pyöräily, lähinnä tarkoitus avata hieman jalkoja. Maanantaina kävin hieman uimassa (lukekaa: saunassa), ja sitten onkin oltu pari päivää pyörän selässä. Eilen olin HelTrin tempossa, joka oli itseasiassa elämäni ensimmäinen tempo. Tänään kävin sitten palauttavalla pyörälenkillä Hepon porukan kanssa, ja voi vaan todeta että tulipahan kaksi upeaa iltaa käytettyä loistavasti.

Eilen tuli tosiaan kokeiltua miten 10km taittuu mahdollisimman nopeasti pyörällä. Lähtökohtaisesti aika huono valmistautuminen, jalat vieläkin suhteellisen poikki lauantain juoksun jäljiltä. Ajattelin kuitenkin että nyt on hyvä käydä laittamassa huonot pohjat mistä voidaan sitten alkaa napsimaan tulevaisuudessa aikaa pois. Löysin paikalle muutaman mutkan kautta, ja reitiksi oli valikoitunut sama kuin Pepen tempon reitti on. Ilmottauduin ja vaihdoin treenikavereiden kanssa vähän ajatuksia, sekä kyselin onko jotain mitä pitää tietää reitistä. Sain vastaukseksi vain että iso vaihde silmään ja menoksi :)

Lähdin sitten omalla vuorollani liikenteeseen, ja en sen kummemmin ollut suunnitellut ajoa kun en reittiä tuntenut. Alamäissä oli tarkoitus ottaa hivenen verran rauhallisemmin, ja painaa tasaisilla ja ylämäissä kovaa. Heti ekassa mäessä totesin että jalat aivan loppu jo valmiiksi, joten aika tuskaiset 10km oli tulossa. Tasaisella sai sentään jotenkin pidettyä vauhtia yllä, ja nyt huomasi hyvin että aerotangoista on oikeasti hyötyä. Takaisintultaessa oli viimeisen kilometrin aikana pahin ylämäki jonne jätin viimeiset energiat, ja kello pysähtyi aikaan 18:12. Tämä oli henkilökohtainen ennätys, koska aiempaa tulosta ei ole. Toisaalta tästä varmasti voi parantaa jo tänä vuonna aika paljon, ei tähän aikaan vaadita kuin juuri ja juuri alle 33km/h keskari... Rullailtiin sitten muutaman seurakaverin kanssa iisisti kotiin, mutta kilometrejä tuli kuitenkin yhteensä yli 60.

Tänään käytiin sitten Hepon porukan kanssa ajelemassa Viikin keskiviikko lenkki. Liityin jengiin Kuninkaanmäen kohdalla, ja lähdin hitaampaan ryhmään, koska ajatus oli vain ajella palauttava lenkki. Tämä oli loistava vaihtoehto, ja meno oli tänään todella leppoisaa. Ajettiin sitten yhteislenkki osuus reilulla 27km keskinopeudella, ja lenkki meni kerrankin suunnitellusti, eli erittäin kevyesti. Hyvä tietää että voi halutessaan lähteä myös oikeasti palauttavalle lenkille, koska yksin kun lähtee rullailemaan tuppaa vauhti aina kasvaa hieman liian kovaksi...

maanantai 7. toukokuuta 2012

HCR 1.36.23

Nyt kun pari päivää on kulunut pitää yrittää kasata ajatukset lauantain juoksusta. Kauden avauksena toimi siis taas HCR, eli suurin juoksutapahtuma tässä maassa. Edeltävänä viikkona otin hiukan iisimmin, eli alkuviikko meni vapun vietossa (tosin melko rauhallisesti), ja muuten kävin vähän jaloittelemassa ja uimassa. Perjantaina kävin pyörällä hakemassa lähtönumerot, mutta aika hyvin tuli siis levättyä edeltävä viikko.

Lauantai aamu menikin sitten odotellessa kun lähtö oli vasta 15.00. Lähdin itse yhden jälkeen keskustaan päin, ja nopeasti sieltä löytyikin tuttuja. Peten ja Pian kanssa lähdettiin sitten viemään kamoja stadikalle, eikä siinä kauaa sitten enään odoteltu vaan lähdetiin liikkumaan lähtöviivaa kohti. Matkalla törmättiin myös Hartsaan, vaihdettiin kuulumisia, sekä tiedusteltiin millä vauhdeilla kukin on lähdössä. Hauskin kohtaaminen tapahtui alkulämmittelyn jälkeen lähtökarsinassa, kun törmäsin lukion matikanopettajaan jota en ole sen jälkeen nähnyt. Hauskin oli että hän bongasi minut, eli jonkun vaikutuksen olen varmasti tehnyt. Ei siinä montaa ajatusta sitten kerittykkään vaihtaa kun kello oli 15.00, ja juoksu alkoi.

Koko kisan taktiikka minulla oli aika selvä, alusta asti tavoitevauhtia ja katsotaan miten käy. Nyt jälkeenpäin ajateltuna oli ensimmäinen virhe olla valitsematta lähtöpaikkaa sen tarkemmin, jumankekka mihin ryysikseen jouduin. Ekat kilometrit menivät 4:45-4:50 vauhtia, ja sekin todella hajanaista juoksua eli välillä reilusti yli 5min/km ja sitten ohituskaistaa 4:15 vauhtia. Tälläistä ailahtelevaa juoksua menikin eka 5km, jonka jälkeen totesin että olen noin puolitoista minuuttia jäljessä tavoitteesta. Sen jälkeen latu vähän leveni, ja pääsin paremmin juoksun rytmiin kiinni sillä seurauksella että tokan 5km aikana olin juossut kiinni tavoiteaikani. 10km taittui aikaan 45:04, eli täysin tavoitteessa kiinni, mutta olo kertoi kyllä jo että tämä saattaa päättyä huonosti. Tuon ensimmäisen 10km aikana parhaat ohituspaikat olivat ylämäet, eli rallatin nekin suht reippaasti, ja 10km jälkeen aloin maksamaan kallista hintaa siitä.

Kun reitti kaarsi keskuspuistosta Huopalahteen tiesin että tavoite saattaa jäädä. Alamäessä juoksu vielä kulki, mutta kun tulin tasaiselle oli se yhtä hengissä sinnittelemistä. Olin ottanut 10km kohdalla ekan geelin, ja toista säästelin 17km huoltopisteelle. 15km kohdalla olin tasan tavoitteessa kiinni vielä, mutta sitten alkoi hyytyminen. Kaikkeni annoin mutta vauhti tippui noin 5sek/km. 17km huoltopisteellä otin vikan geelin, ja ajattelin että heitän lasin vettä naamalleni että saan ajatuksia vähän kasaan. Sen verran oli jo taju kankaalla että en sen kummemmin ajatellut mitä buffetpöydästä noukin, joten päädyin sitten heittämään lasillisen urheilujuomaa namalleni... Siinä sitten mentiin naama siirapissa Huopalahden ylämäkeen, vauhti tuskallisesti hidastuu ja syke reilu 190, yksi synkimmistä hetkistä pitkään aikaan :)

Tuosta maaliin asti en sitten kommentoi tunnetilaa, aivan tuskallinen loppu. Noin 20,5km kohdalla oli joku rouva ottamassa valokuvia juoksijoista, ja kuulin kun hän kommentoi seuralaiselleen että "miks näistä ei kukaan hymyile"... Mieli teki kommentoida mutta en sitten viitsinyt, ajattelin pistää vikatkin energiat talvipuutarhan ylämäkeen. Sekään ei auttanut, vauhti vain hyytyi entisestään ja loppusuoralla varmaan 20 henkilöä tuli vielä ohi. Loppuaika oli kuitenkin hieman parempi kuin oletin, eli vain 1.23 tavoitteesta. Tunne oli juoksun aikana että enemmänkin olisi voinut hyytyä, mutta näköjään kun niin myöhään alkoi vauhti tippumaan ei se liikaa kerennyt vaikuttamaan. Kokemuksena kuitenkin opettavainen, eli jatkossa pitää kyllä rauhoitella alussa ja pyrkiä juoksemaan loppua kohden kiristäen.

Hauskaa kuitenkin oli, ainakin 10min maalintulon jälkeen. Aloin kotona tutkimaan hieman harjoitteluani, ja huhtikuussa tuli tosiaan juostua vain 59km. Tämän pohjalta olisi tietenkin voinut hieman helpottaa tavoitetta, mutta tulipahan tsempattua kunnolla. Keskisykettä en edes viitsi mainita, mutta käytännössä mentiin koko matka juuri ja juuri anaerobisen kynnyksen pahemmalla puolella... Onhan siinä pieni kisalisä, mutta yllätyin itsekkin mitä lukemia on ylläpidetty reilu puolitoista tuntia. Muita mukavia tilastoja juoksusta oli että olin nopein Nyman koko porukasta, seuramme keskikastia ja onnistuin suurinpiirtein tuplaamaan lähtönumeroni sijoitukseen nähden. Ensi vuonna täytyy varmaan taas osallistua tähän kauden avajaistapahtumaan, mutta voisi harkita ottaisiko jonkun toisenkin puolikkaan toukokuun lopulle, eli juoksisi HCR:n pitkänä lenkkinä?


lauantai 5. toukokuuta 2012

Kokemusta rikkaampana

HCR takana! Aluksi pienoinen pettymys, mutta nyt kun asiaa alkaa pyöritellä mielessä on olo jo helpottamaan päin. Aika oli 1.36.23, eli reilun minuutin jäin 1.35 tavoitteesta. Luulin itseasiassa että olisin jäänyt enemmänkin, koska 14km kohdalla alkanut Via Dolorosa tuntui siltä että vauhti olisi hyytynyt enemmänkin. Paljon on mielessä asioita juoksun ympäriltä, mutta katsellaan niitä paremmalla energialla.

Tuloksia kun katselee on hauska huomata että tutuillakin juoksu mennyt suunnitelmien mukaan. Paljon oli seuralaisia juoksemassa, ja tulihan siellä tuttuihin lähdössä sekä reitillä törmättyä. Täytyy taas todeta että ei tämä paras tapahtuma hyvän ajan juoksemiseksi ole, mutta on tämä vaan paras tapa potkaista kesä käyntiin. Huomenna ohjelmassa pientä kevyttä pyöräilyä sekä jos sitä kilometrin kävisi uimassa, ihan vain siksi että pääsee saunaan...

perjantai 4. toukokuuta 2012

Huomista odotellessa

Huomenna nähdään sitten mikä juoksukunto tällä hetkellä on. Hieman varmemmin mielin lähtisin jos olisi muutama vetotreeni ja muutama kova juoksu enemmän pohjalla. Viimeisen 2 kuukauden kovat juoksutreenit jäävät yhteen tasavauhtiseen kovaan juoksuun... Se meni kuitenkin ihan hyvin, ja eilinen pieni jalkojen avaus tuntui ihan hyvältä, eli kyllä tarkoitus on lähteä hakemaan 1:35 aikaa. Säätiedotuskin lupaa suhteellisen hyvää keliä, tai ainakin ennuste on parantunu viikon aikana koko ajan.

Tsemppiä siis kaikille kanssajuoksijoille! Muistakaa ottaa ilo irti koko tapahtumasta, HCR:llä on aina hyvä fiilis. Tulen juoksemaan oranssissa paidassa ja numerolla 363, eli jos näette minut niin potkikaa vähän lisää puhtia meikäläiseen jos meno näyttää löysältä. Päivitellään taas keikan jälkeen vähän fiiliksiä juoksusta.

Tavoitteena sama sija kuin lähtönumero? Ehkei kuitenkaan...