sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Ironman Frankfurt 2015

Elämäni toinen Ironman takana, ja varmasti elämäni rankin päivä. Niille jotka ovat seuranneet menoa sosiaalisessa mediassa tietävät vallinneet olosuhteet, viimeksi Saksassa oli näin lämmin 1800-luvulla. Lämpöä oli parhaillaan yli 40 astetta, enkä edes halua tietää mitä se oli suorassa auringonpaisteessa. Lämpö lamaannuttaa minut kokonaan, eli joko oma kroppa ei vain pysty käsittelemään lämpöä samalla tavalla kuin monella muulla tai sitten en ole vielä sitä haastetta kunnolla ratkaissut. Joka tapauksessa tavoitteet muuttuivat jo  ennen kisaa, eli suunnitellut vauhdit tippuivat ja ensisijainen tavoite olikin nopeasti vaihtunut maaliinpäsyksi. Päivä päättyikin aikaan 11.28, eli merkittävästi hitaammin kuin mitä olin suunnitellut mutta olo oli juuri sellainen kuin odotinkin. Lämmön takia olin antanut aikatavoitteelle 30 minuuttia lisää, mutta melkein tunti ylimääräistä nautintoa tuli loppujen lopuksi. En ole vieläkään ihan varma mitä mieltä olen oikeasti suorituksesta, eli yritän avata pala palalta miten kisa meni ja koota ajatuksia siitä mitä olisin voinut tehdä paremmin jne. Tästä päivästä paras kotiinvietävä asia on kokemus jota haluan pystyä hyödyntämään jatkossa.

Yleisesti pari viikkoa olikin tehty jo kevennettyä treeniä, ja tiistaina keskiviikkona alkoikin löytymään menohaluja joka lupasi toki hyvää. Kisaa edeltävänä lauantaina tehty sprintti Kiskossa toimi ainakin itsellä hyvänä valmistavana vetona, eli jatkossakin voi lyhyen kisan tehdä vaikka viikkoa ennen kunhan muuten lepää riittävästi. Lensin Frankfurtiin torstaina iltapäivällä, ja silloin ei ollut muuta ohjelmassa kuin majoittautuminen ja ruokailu seurakavereiden kanssa. Ensimmäinen iso miinus oli hotellihuone josta puuttui ilmastointi. Kahtena ensimmäisenä yönä nukkuminen oli heikompaa kun huoneessa oli oikeasti yhtä kuuma kuin pihalla, eikä mitään ilmanvaihtoa ollut helpottamassa. Ensimmäisenä yönä korvatulpatkaan ei pysyneet hikoilun takia korvissa. Onneksi saimme kisaa edeltävänä yönä ja sitä seuraavina vaihdettua huoneen ilmastoituun versioon mutta yleinen olotila oli tämän takia kisaa edeltävät päivät todella nuutunut.

Perjantaina ohjelmassa oli sitten rekisteröityminen kisakylässä, ja iltapäivällä kävin tekemässä lyhyen pyörän ja juoksun jotta varusteet ja keli tuli kokeiltua. Heti ensitöikseni hankin jo sunblock irtohihat, ja nämä tuntuivat heti ensi kokeilulta hyviltä eli päätös käyttää niitä kisassa oli helppo. Huhut märkäpukukiellosta olivat tässä vaiheessa jo niin vahvat että kun satuin myös exposta löytämään Sailfishin swimskinin alennuksesta lähti sekin mukaan. Uusia varusteita ei koskaan saisi kokeilla kisassa mutta tämän harkitun riskin päätin ottaa kun puku tuntui hyvältä ja hinta oli kohdallaan. Päivän harjoitus taas osoitti kelin luonteen, pyörällä meno oli vielä jotenkin siedettävää lyhyen matkan ajan mutta juoksussa sykkeet yski heti noin 20 pykälää korkeammalle kuin Suomessa. Tässä vaiheessa oli jo selvää että alle 4h maraton olisi minulle onnistunut veto.

Maalialue perjantaina ennen kisainfoa
Varustautumista hellettä vastaan
Lauantaina olikin sitten pääohjelmana varustepussien vienti sekä pyörän katsastus. Kävin aamulla myös lyhyellä herättävällä lenkillä ja aamulla kelin ollessa viileä (vajaa 30 astetta) juoksukin tuntui jopa hyvältä ja voimakkaalta. Veimme ensiksi T2 vaihtopussin kisakeskuksen viereen jonka jälkeen kävimme nopealla lounaalla ennen pyörän viemistä. Lounaalla tehtiin varmaan uusi ennätys, ostettiin yhteensä melkein 60€ edestä vettä.... Lounaan jälkeen haimme pyörät ja etsimme bussikuljetuksen pysäkin mistä pääsisi T1 alueelle uintipaikalle. Tässä saksalaisten järjestelyt pettivät, eli pusseja tuli tosi harvoin ja porukka joutui odottamaan lähes 40 asteessa jopa tunnin bussia. Kun bussi viimein saapui, pakkauduimme sinne sisään ja lähdimme uintipaikalle. Siellä oli yleinen kaaos koska järvi taitaa olla ainut laatuaan Frankfurtin läheisyydessä ja siksi yksityisautoilijat ja muut bussit olivat tukkineet kokonaan tien perille. Bussi jättikin meidät yli kilometrin päähän, mutta tästä menimmekin näppärästi pyörän selässä perille asti. Nopeasti pyörä parkkiin, T1 pussi naulaan ja lyhyelle uintiverralle uudessa swimskinissä. Puku tuntui hyvältä, vesi oli mukavan kirkasta ja sen verran lämmintä että päätös märkkiskiellosta oli täysin selvä. Ehdimme uida vain 10 minuuttia jotta ehdimme kyydillä kotiin. Aika nopeasti menimmekin vielä syömään illallisen jonka jälkeen oli aika siirtyä hotellille lepäilemään.

En ole aikaisemmin ostanut vettä 58,50€ edestä
T2 päivää ennen kisaa
Kisaa edeltävää aikaa kun miettii niin keli on ensinnäkin asia mille ei voi mitään. Pitää kuitenkin varmistaa että jatkossa on aina huone missä ilmanvaihto pelaa, eli vaikka pihalla olisi helle niin pakko saada kroppa rauhoittumaan edes yöksi. Muuten onnistuin ottamaan suht rauhallisesti, eikä ihan liikaa tullut turhaa kävelyäkään. Erinäköisiin järjestelyihin uppoaa aikaa, ja tämä on hyvä huomioida matkajärjestelyissä. Kisaa edeltävä ravinto ja tankkaus pitää myöskin miettiä ja kokeilla uusiksi, syy tähän selviää edempänä...

Kello soi 3.45 ja syvää unta ei montaa tuntia tullut. Sen verran kisa jännitti että aika pyörimiseksi yö meni, mutta olo oli kuitenkin levännyt ja pirteä joten en antanut sen häiritä. Heti neljän jälkeen oli aamupala hotellilla jonka jälkeen lähdimmekin kohti bussipysäkkiä ja kuljetusta kohti uintipaikkaa. Uintipaikalle saavuimme noin tuntia ennen kuin vaihtoalue meni kiinni, eli aikaa oli riittävästi viime hetken valmisteluille. Vaihtopussin viimeinen tsekkaus, energiat pyörään kiinni ja sitten uimapuku päälle ja siirtyminen kohti rantaa. Nyt oli jo noin 25 astetta lämmintä, eli sen suuremmin ei tarvinnut pelätä rannalla odottamista. Ehdin jopa kastautua pari minuuttia ennen kuin verryttelyaika loppui, ja sitten hakeuduin lähtökarsinan luukulle. Aika nopeasti löysin pari seurakaveria karsinasta, ja päätimme että oikea reuna olisi hyvä paikka lähteä. Olimme keskiarvoa edempänä ja ihan oikealla, mikä osoittautui tällä reitillä hyväksi paikaksi. Tsempit vielä kaikille ympärillä oleville ja paukusta sitten lähdettiin. Tässä on hyvä video uinnin lähdöstä (https://vimeo.com/132660804), punalakkiset on ensimmäinen noin 400 uimari aalto ja sinilakkiset ovat sitten noin 2500 uimarin aalto missä itse starttasin.

Paremmat lähtökohdat kuin vuosi sitten

Kisafiilistä ennen starttia

Kaikki valmiina lähtöön
Uinti lähti yllättävän hyvin liikkeelle ilman sen suurempaa kontaktia, eli satuin sopivaan rakoon missä vauhti oli minulle hyvää. Ensimmäiselle poijulle oli noin 750m matkaa, ja siinäkään ei niin pahaa tungosta tullut kuin pelkäsin, tosin kiersin poijun noin 15m päästä. Kun lähdettiin uimaan takaisin löytyi rytmi taas hyvin, ja uinti tuntui rennolta ja vaivattomalta. Hankkimani swimskin hieman hiersi kainalosta, mutta ei kuitenkaan niin paljoa että se olisi haitannut uintia. Omasta mielestäni välirantautuminen tuli melko nopeasti vastaan, ja siinä vilkaisin kelloa joka näytti vajaata 30 minuuttia. Olin iloinen että vauhti oli sen verran hyvää, eli olin ajatellut samaa väliaikaa märkäpuvulla. Toka kierros meni ihan samassa hengessä, hengitys joka toisella vasemmalta ja muutamia ohituksia mutta ei mitään suurta ruuhkaa. Noin 2,5km kohdalla alkoi myös punalakkisia tulemaan vastaan, eli tämän "nopean" ryhmän uimareita jotka olivat startanneet 10 minuuttia aikaisemmin. Olivat varmaan luottaneet että märkäpuvulla uidaan... Uinti tuntui loppuun asti siltä että olisihan sitä voinut jatkaakin, ja kun rantauduin olin hämilläni että aika oli 1.09. Vilkaisin nopeasti taakse että uinkohan ihan oikein, mutta pakko oli uskoa ja ei muuta kuin hyvällä fiiliksellä kohti vaihtotelttaa.

Rantautuminen uinnista, päivän paras suoritus
T1 meni ihan näppärästi eli uimapuku pois ja kisapuku tilalle. Sen lisäksi vielä kompressiosukat ja normaalit sukat jalkaan, aurinkorasvan lisäys ja juosten kohti pyörää. Kengät oli kiinni polkimissa mikä helpotti vaihtoalueella liikkumista merkittävästi. Sen verran oli lennokas askel että juoksin pyöräni ohi ja jouduin palaamaan johon hieman turhaa aikaa kului. Kun saavuin pyörän alkuun pääsin lennokkaasti monen muun ohi ja poljinkin hyvän alkuvauhdin ennen kuin aloin virittelemään kenkiä jalkaan. Ensimmäiset 15-20km oli nopeaa tietä Frankfurtin keskustaan, ja kelikin oli tässä vaiheessa alle 30 astetta joten fiilis oli huipussaan. Pidin kuitenkin pään vielä kylmänä ja ajoin noin 150w tehoilla mikä oli 15w alle alkuperäisen suunnitelman, ja sykekin oli 5-10 pykälää alempana. Ekalla kierroksella alkoi aurinkokin kunnolla paistamaan, joten päätin että tuo 150-160w on se missä ajetaan jos syke pysyy alle 150. Ensimmäinen kierros menikin tällä kaavalla, ja sykkeiden puolesta ei käyty juurikaan yli 150 ja olin iloinen kun tuntui siltä että kuumuuskaan ei ihan liikaa vaivaa. Ainoa miinus oli ylimääräinen pysähdys vessassa noin 45km kohdalla. Jotenkin en vain onnistu selkeästi tankkauksessa ja tähän on saatava jatkossa ratkaisu. Ensinnäkin on aivan turha pysähtyä pidemmälle tauolle ja toisaalta myös tunne ennen pysähdystä häiritsee. Seuraavia kisoja ajatellen on siis pakko laatia selkeämpi tankkaussuunnitelma jo edeltäville päiville koska selkeästi homma ei vain nyt toimi.

Noin 70km jälkeen tuli ensimmäinen todella iso porukka ohi. Muuten ohittelijat olivat olleet melkein yksittäisiä ajajia, mutta nyt tuli siis sellainen 40 hengen porukka sellaisena porukkana että itsekin hämmästyin. Tämä peloton valui ihmeellisesti ympärilleni ja juuri silloin heidän "vetomiehissä" tapahtui jotain muutosta ja porukka jäi ympärilleni pyörimään. Parin minuutin jälkeen totesin että ei mitään järkeä, ohi on turha yrittää koska tämä posse tulee varmasti kohta uudelleen ohi eli paras valua läpi ja antaa tuomarin hoitaa homma. Nousin siis jarruille, valuttauduin läpi ja jäin 10-15m päähän seurailemaan tilannetta. Melkein heti kuulinkin mopon ja mietinkin että hyvä että saadaan tämä ryhmä purettua niin pääsee ajamaan normaalisti. Mopo jäi kuitenkin kyttäämään rinnalleni ja noin minuutin jälkeen katsoin tuomaria ja näytin kädellä että eikö hän meinaa tehdä mitään sille että Tour de France pääjoukko on selvästi eksynyt meidän reitille. Se mitä en huomannut, oli että edessä tuli pieni mäki johon tuo porukka ajoi. Ryhmän vauhti tyssäsi, reagoin hieman myöhässä ja valuin noin 5m päähän porukasta. Jarrutin melko voimakkaasti, ja jättäydyin taas reilun 10m päähän mutta toki tiesin että tämä oli laitoin ohitusyritys mutta ajattelin että tuomari hieman katsoisi kokonaisuutta ja keskittyisi porukan purkuun. Tuomari kuitenkin yhtään epäröimättä nosti sinisen kortin, ja oma reaktio oli sen mukainen. Suusta pääsi kaikki suomalaiset kehut mitä mieleen tuli, ja kun kysyin selkeällä englanninkielelellä että "You honestly think I am the problem here?" ja näytin edessä ajavaa laumaa, totesi hän vain että "No discussion", ja kirjasi numeroni ylös. Pienen matkan päässä takanani oli britti joka tilanteen nähtyään huusi saman tien "What the f..uck is wrong?!" ja muutaman muun kohteliaisuuden johon tuomari reagoin vastaavalla tavalla ja väläytti sinistä korttia hänellekkin. Tämän jälkeen tuomari kääntyi pois ja jätti pääryhmä kokonaan huomioitta ja me ajelimme britin kanssa seuraavalle penalty teltalle joka oli jo 3km päässä. Tulipahan siis tämäkin koettua, ja teltalla hengaillessani ohi tuli ainakin seurakavereista Petteri ja Hannu. Tästä tapahtumasta jäi kyllä todella huono maku suuhun, eli säännöt on sääntöjä ja ymmärsin toki rikkoneeni niitä mutta jotenkin toivoisi että tuomari voisi katsoa näissä kokonaisuutta ja aloittaa rangaistuksien jaon sieltä missä rikkeet ovat selkeimpiä kun itse yritti mahdollisuuksien mukaan ajaa sääntöjen puitteissa.

Ilme kertoo jotain tunnelmasta, lämmintä riittää
Tämän jälkeen ei ollut pitkää matkaa jotta pääsin toiselle kierrokselle ja heti kierroksen alussa olotila muuttui hyvästä melko huonoksi. Sykkeet putosi yhtäkkiä ja tehontuotto alkoi tuntumaan pahalta. Samalla huomasin ensimmäistä kertaa todella kovan kuumuuden, eli lämpötila alkoi olemaan jo melkein 40 mikä oli selkeästi tehnyt tehtävänsä. Aika nopeasti totesin että pakko yrittää vain saada kroppa viilenemään toisella kierroksella, ja varmistamaan että energiat ei vain lopu ja että niitä riittää maratonille. Tehot laskivat toiselle kierroksella ihan PK1 alueelle, eli watit olivat käytännössä 120w luokkaa. Ongelma oli että nämäkään tehot eivät viilentäneet kroppaa riittävästi, eli pelkästään ulkona oleminen sai aikaan kehon lämpiämisen ja minkäänlainen liikunta (paitsi uinti) ei tulisi auttamaan viilennyksessä. Vesi mitä sain juomapisteeltä pysyi viileänä 10 minuuttia, jonka jälkeen se oli yli 40 asteista eli sekään ei hirveästi auttanut. Reitillä oli suihkuja, ja muutamassa kohdassa hyppäsin pyörän selästä ja jäin suihkun alle seisomaan noin puoleksi minuutiksi jotta saisin jotenkin kehon lämpötilaa laskemaan. Hauskaa oli että näihin suihkuihin jonotettiin, selvästi kenelläkään ei ollut kiire enää maaliin vaan tähtäin oli ylipäätänsä selvitä maratonista. Toisella kierroksella alkoi myös vastatuuli jonka luulisi viilentävän, mutta ei tällä kertaa. Vastatuulta voi hyvin verrata hiustenkuivaajaan joka puhaltaa suoraan kasvoihin, ei paljoa naurattanut kun takan jo 150km pyörän selässä. Lämpötilasta kertoo sekin omaa tarinaa että hengittäminen sattui, eli kaikki tietää miltä tuntuu hengittää kylmää ilmaa. Nyt tunne oli vastaava, ja itse asiassa vielä keskiviikkona kisan jälkeen oli keuhkot kipeät kun veti syvään henkeä.

Pyöräilyn lämpötila omasta mittarista, keskiarvo vajaa 35 astetta ja lopussa sitten 40 molemmin puolin
 Toisella kierroksella näkyi melko vakavaa porukkaa, kukaan ei selvästi nauttinut menosta ja suurta osaa varmasti pelotti juoksu. Pyörällä suurin ajatuksen aihe jatkoa varten on tankkaus. Minulla oli melko selkeä suunnitelma joka oli omasta mielestäni yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen oli kuitenkin haastavaa. Olin suunnitellut syöväni tunnin aikana geelin, hieman suolaa ja muuta energiaa, sekä juovani vajaan litran tunnissa. Tuon suunnitelman toteuttaminen ei ollutkaan niin helppoa kun pulloja vaihdetaan noin 20km välein eli jo toisella tunnilla en enää tiennyt paljon olin juonut viimeisen tunnin aikana. Lisäksi kaikki kiinteä on jatkossa poissa ruokalistalta varsinkin lämpimässä kelissä. Juttelin kisan jälkeen Joona Tuikan kanssa ja hänellä oli selkeä ja yksinkertainen suunnitelma mitä aion kokeilla jatkossa. Eli 15 minuutin välein otetaan vuorotellen vettä+geeli tai urheilujuomaa, ja nestettä nautitaan kelin mukaan 1,5-2,5dl. Näin pulloja voi vaihdella ja ainoa mihin pitää keskittyä on että 15min välein nautitaan jotain. Tämä on minusta yksinkertaisen nerokas suunnitelma, ja uskon että tämän avulla riskit väärään nesteytykseen tai energiavajeeseen pienenee huomattavasti.

Vaihdossa olin sitten samaa aikaa Arin ja Hannun kanssa ja naureskelimmekin että mitäköhän juoksusta tulee. Teltassa oli varmasti yli 50 astetta lämmintä ja tunnelma oli juuri sellainen että teki mieli lähteä maratonille. Koko päivän aikana yritin pitää ajatuksen kasassa ja sulkea pois kaikki negatiiviset asiat, eli yritin kaikesta huolimatta nauttia menosta ja otin haasteet yksi kerralla ja käsittelin ne parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki negatiiviset ajatukset suljin nopeasti pois, ja totesinkin vaihtoteltassa että mullahan on moneen muuhun verrattuna ihan kohtuullinen tilanne eli ei muuta kuin hölkälle. Ensimmäisestä kilometristä lähtien pelin henki oli kuitenkin selvä. Jotta selviän maaliin jo valmiiksi lämpimällä kropalla on maraton vain juoksemista huoltopisteeltä huoltopisteelle ja niissä kaikki ilo irti. Heti ensimmäisestä huoltopisteestä lähtien kävelin ja pysähtelin kaikki tarjottavat läpi, eli rytmi oli kutakuinkin se että heti ekalta vesipisteeltä vettä niskaan 2-3 mukia, sitten jäätä hihoihin ja muihin strategisiin paikkoihin, seuraavaksi sienet vaihtoon ja lopuksi 2-3 mukia juotavaa ja sitten taas kevyesti juoksuun. Juoksuvauhti oli 5:30 ympärillä mikä tuntui ihan hyvältä ja uskoin että tämä kantaa loppuun asti. Kaksi ensimmäistä kierrosta meni vielä ihan hyvässä hengessä, mutta kolmannella kierroksella alkoivat jo negatiiviset ajatukset hieman hiipimään. Suurin haaste itselle oli se että alkoi ärsyttämään että kuntotasoa ei tosiaan päässyt lämmön takia ulosmittaamaan. Sekä pyörällä ja juosten tehot olivat PK1 tasoa, eli tuntui siltä että koko päivän suurin haaste oli vain pitää kroppa riittävän viileänä maaliin pääsemiseksi.

Retkeilyjuoksu maratonilla
Kolmannen kierroksen lopussa alkoi myös energiat tökkimään ja kaiken kukkuraksi jouduin käymään toisen kerran bajamajan puolella. Tässä kohtaa vähintään päätin että tankkaukseen on jatkossa panostettava, näin homma ei voi toimia pitkälläkään matkalla. Neljännelle kierrokselle kun lähdin päätin vain taistella maaliin tajuissani, eli jaloissa oli vielä jotain jäljellä mutta aina kun yritin nostaa vauhtia alle 5:30min/km alkoi verhot pikkuhiljaa menemään kiinni joten päätin olla yrittämättä. Sen verran oli näköjään lämpö vaikuttanut että vaikka olo oli kutakuinkin ok ja ei ihan voimaton niin vauhtia ei vain pystynyt lisäämään. Vikalla kierroksella kävelin myös kaikki siltanousut sekä pienet pätkät muutaman tutun kanssa, joten viimeinen kierros oli selkeästi hitain. Loppuun vielä rento juoksu maaliin joka oli Frankfurtissa kyllä  toteutettu upeasti, tämän muistaa varmasti pitkään. Aikaa en ollut miettinyt yhtään ja en muista oikein mitä mieltä olin kun näin että kello pysähtyi aikaan 11.28 (tulokset). Maalintulokuvasta näkee oikeastaan hyvin päällimmäisen tunteen, eli olin vain helpottunut että homma oli paketissa ja pääsisin viileään suihkuun. Urheilufiilis oli kadonnut jo aiemmin eli loppuun ei saatu aikaiseksi sellaista taistelufilistä mitä olisin toivonut. Osittain siitä voi kyllä syyttää pään sisällä käytävää keskustelua, mutta osittain pistän kyllä sen kelin piikkiin varsinkin kun tiedän että tuollainen lämpö lamaannuttaa minut muutenkin aika pahasti.

Helpotus
Kisan jälkeen elpymisalueella meno oli kuin kenttäsairaalassa. Ensiaputelttoja oli oman laskuni mukaan vähintään 5 ja kaikissa oli asiakkaita mielin määrin. Vertailun vuoksi Kalmarissa niitä oli muistaakseni 1 jossa ei ollut kuin yksi kilpailija. Kävin nopeasti suihkussa ja menin sitten moikkaamaan muita maaliintulleita. Ravinto upposi kohtuullisen hyvin kisan jälkeen ja hymykin alkoi hiipiä kasvoille, olihan päivästä selvitty kunnialla maaliin ilman sen suurempia haavereita. Pikapuolin lähdimmekin sitten hakemaan fillareita ja kävin viemässä kaikki tavarat hotellille ennen illallista joka sekin maistui yllättävän hyvin. Seuraavana päivänä olikin sitten jo selkeämpi kuva asioista mitkä tulen varmasti muistamaan tästä kisasta, eli loppujen lopuksi vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus ja arvosanaksi suorituksesta voisin antaa itselleni 8+. Lopuksi vielä siis yhteenveto onnistuneista jutuista ja kehityskohteista jatkoa varten:

+Loistava uinti! Hyvää peesausta ja hyvä rento rytmi koko ajan. Olisi voinut hyvin jatkaa eikä uinti alkanut puuduttamaan missään vaiheessa. Lähtöpaikka oli myös valittu oikein.
+Tilanteeseen sopeutuminen onnistui. Kun kroppa keitti niin siihen reagoitiin eikä painettu vain eteenpäin. Moni keskeytti kisan heti pyörän jälkeen ja itse vältin tämän montun.
+Juoksun rytmittäminen ja vauhdin sopeuttaminen. Vaikka juoksu tuntui alusta ihan hyvältä uskalsin lähteä riittävän maltilla ja sitä paitsi kävelemään kaikki huoltopisteet. Näin uskon että varmistin että ei tarvinnut kävellä esim. koko viimeistä kierrosta vaan juoksu oli aika tasapaksua loppuun asti.
+Kengät polkimissa valmiiksi, helppo operaatio kun hieman harjoitellut ja todella mukavaa kipitellä ilman klosseja vaihtoalueella
+Aurinkorasva ja irtohihat eli ei mitään palamista mikä oli suuri yllätys. Ostin ennen kisa sunblock irtohihat ja P20 aurinkorasvaa, joka toimi täysin moitteettomasti ja kesti tämänkin rääkin.
+TicTac rasian käyttäminen suolaa ja muita tabletteja varten, toimi aivan loistavasti ja napit pysyvät kuivina koko kisan ajan.

-Kisaa edeltävät toimenpiteet. Tankkaukseen on keskityttävä paremmin, eli nykyiset menetelmät ei toimi kisapäivänä. Turhia vessakäyntejä ja olotila ei muutenkaan ole optimaalinen kisassa. Sen lisäksi pitää varmistaa että kisahotelleissa on ilmastointi, kisaa edeltävät päivät veivät jo omalta osalta mehut kehosta kun nukkui 40 asteen lämmössä...
-Kisan aikainen tankkaus yksinkertaisemmaksi. Nyt omasta mielestä helppo suunnitelma muuttui yhtäkkiä vaikeaksi eli vieläkin yksinkertaisempi suunnilma mielellään jopa ilman kiinteää ravintoa.
-Helteellä vauhdinjako vielä selkeämmin, vaikka en tosin tiedä miten hiljaa olisi pitänyt mennä että tämä olisi toteutunut. Uskon että normaalissa 30-35 asteen kelissä tämä suunnitelma olisi voinut hyvin toimia, mutta koska lämpötila nousi yli kehon lämpötilan meni viilentäminen entistä vaikeammaksi.
-Peesiporukoista eroon heti ja selvästi. Jatkossa varsinkin pitkällä matkalla on hyvä jättäytyä ihan selvästi jälkeen, koska karkuun on vaikea päästä kun ryhmä ajaa vuorovedolla. Lyhyemmällä matkalla pitää katsoa tilanteen mukaan kannattaako hetki ajaa kovempaa jos matkaa esim. vähän jäljellä.
-Henkinen tsemppaus olosuhteista huolimatta. Tässä onnistuin vain kohtuullisesti, ja tähän pitää siis panostaa jatkossa vieläkin enemmän. Olosuhteille ei mitään voi, ja varsinkin juoksusta olisi ehkä voinut ainakin nauttia enemmän jos mieliala olisi ollut toinen. Ajallisesti en tiedä olisiko irronnut parempaa suoritusta, mutta ainakin loppuun asti olisi päästy paremmalla fiiliksellä.

Nyt sitten palauttelua seuraavat viikot eli seuraava kisa on Kuopiossa elokuun alussa. Siitä alkaa kauden viimeinen jakso joka päättyy maratoniin Puolassa syyskuun viimeinen viikonloppu. Odotan innolla että Joroisilla ollaan kerrankin katsomon puolella, hauska nähdä klassikko kerrankin toiselta puolelta eikä tarvitse ainakaan omasta suorituksesta jännittää. Kuitenkin tässä vaiheessa ajatukset alkavat vakavasti mennä jo ensi kesän puolelle, mutta mitään päätöstä ei vielä ole tehty. Alustavasti mietin joko kahta puolimatkaa tai sitten puolimatkaa sekä täyspitkää, mutta päivä päivältä vaihtoehdot alkavat kaatua pitkän matkan puolelle. Nyt kokemusta on kahdesta kisasta jossa ensimmäisessä mies oli kaikkea muuta kuin kunnossa, ja toisessa olosuhteet laittoivat omat rajoittimet päälle. Olisi kiva tietää miltä tuntuu mennä täysmatka "normaalissa" kelissä terveenä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti