tiistai 19. elokuuta 2014

Ironman Kalmar

Olipas sellainen päivä että en oikein tiedä mistä aloittaisin. Maaliviivan yli päästiin hengissä, mutta suoritus oli kaikkea muuta kuin sellainen mitä toivoin joten aikoja on edes turha sen suuremmin ihmetellä. Tavoite oli viettää hauska päivä, tehdä ehjä suoritus ja päästä maaliviivan yli, ja näistä tavoitteista valitettavasti vain viimeinen toteutui. Toki maaliin pääseminen on jo sinäänsä suoritus, mutta viimeinen 20km maratonista oli kaikkea muuta kuin urheilua. Pitkä oli päivä, eli tämäkin selvitys tulee varmasti olemaan normaalia pidempi, mutta jälkifiilikset on ihan hyvä saada kirjattua alas seuraavia koitoksia varten.

Reissuun lähdimme Maijan kanssa Suomesta keskiviikko iltana, ja Kalmariin tulimme siis torstaina iltapäivällä jolloin ei ohjelmassa ollut muuta kuin ilmoittautuminen sekä kisa-info. Samaan hengenvetoon oli järjestetty pasta party, ja tämä oli mukava tilausuus ja minusta hyvä tapa aloittaa kisaviikonloppu. Ironman organisaatio osaa kyllä tapahtuman järjestämisen, eli kisaajalle he onnistuivat hyvin luomaan rennon ja odottavaisen tunnelman lauantain kisaa varten. Tankkauksen olin itse aloitellut oikeastaan keskiviikkona, ja torstaina söin vielä normaalia enemmän sekä koitin vältellä kuitupitoisia ruokia. Olo olikin torstaina aika energinen, sekä toki hieman pöhöttynyt kaikista hiilareista mitä oli viimeisten päivien aikana syöty. Perjantai aamu alkoi ennen aamupalaa lyhyellä uinnilla, eli oltiin muutaman seurakaverin kanssa heti 7.00 uimassa noin 15 minuutin verra kisareitillä. Uinti tuntui normaalilta, ja vesi oli lämmintä sekä yllättävänkin kirkasta. Yllätys oli että uintireitti oli paikoittain todella matala, sekä muutamia meduusoita näkyi matkan varrella. Hotellille päin käveltäessä kävi pieni vahinko, eli ampiainen onnistui pistämään minua korvan taakse. Tämän seurauksena pää oli koko torstain hieman kipeä, mutta en antanut sen häiritä valmistautumista. Aamupäivällä kun tein vielä lyhyen 15 minuutin pyörän ja samanpituisen juoksun tuntuivat jalat herkullisilta, ja olisin ollut valmis kisaamaan vaikka heti. Verryttelyn jälkeen kävin viemässä pyörän vaihtoalueelle, ja lähdimme syömään Kalmarin keskustaan lounasta. Loppupäivä menikin melko nopeasti, eli kävimme autolla tutustumassa osaan pyöräreitistä, ja se vaikutti tasaiselta ja nopealta olettaen että tuulta ei tulisi olemaan liiaksi. Illalla syötiin vielä kevyt illallinen hotellilla, eniten vaaleaa leipää ja hieman pastaa jotta ei olisi niin ontto olo. Nukkumaan menin noin puoli kymmenen, ja hieman ounastelin että aika uneton yö oli tulossa...

Koko yönä en varmasti saanut montaa minuuttia syvää unta nukuttua, eli käytännössä 6 tuntia tuli maattua sängyssä silmät kiinni ja odotettua seuraavan päivän koitosta. Kun kello soi 3.45, nousin samantein ylös ja lähdin syömään aamupalaa. Olo oli hieman sekava, mutta olihan siinä melko huonosti  nukuttu yö taustalla. Aamupala oli tuttu kisa-aamupala, eli pari siivua vaaleaa leipää sekä lautasellinen riisimuroja maidolla. Join yhteensä noin 3 desiä vettä sekä kupin kahvia, jonka jälkeen oli aika pistää kisa-asu päälle ja ottaa loput varusteet kantoon ja siirtyä hotellin aulaan odottelemaan muita seurakavereita. Hotellissa oli mukavasti tuttuja, joten yksin ei tarvinnut liikkua paikasta toiseen vaan aina oli tuttuja mukana. Tässä kohtaa Maija totesi että minusta hohkaa melko paljon lämpöä, ja vaikuttaisi ihan siltä että minulla olisi kuumetta. Asiaa mietittyäni hetken lainasin seurakaverilta kuumemittaria, eli ajattelin varmistaa asian ennen kuin lähdemme vaihtoalueelle. Olo ei muuten ollut kuumeinen, mutta kieltämättä hieman outo. Kun katsoin kuumemittaria en voinut uskoa silmiäni, kehon lämpötila näytti 37,8 astetta. Tässä kohtaa tapahtui aikamoinen romahdus henkisesti, pää painui polviin ja en voinut pidätellä pettymystä vaan itkuhan siinä pääsi. Onneksi Maija ja seurakaverit ottivat tilanteen todella hyvin, ja heidän tuellaan sain kasattua itseni ja siirryimme vaihtoalueelle jossa ajattelin että menen suoraan lääkärin juttusille. Tässä vaiheessa olo oli todella sekava, ja en tiennyt enään mikä on kisajännitystä ja mikä on kuumeesta johtuva olotila. Sykkeet oli katossa, eli istuessa mittari näytti noin 110 lyöntiä mutta sekin varmasti johtui osittain jännityksestä. Vaihtoalueella minulle kerrottiin että lääkäri tulee paikalle heti kuuden jälkeen, joten meniin varmuuden varoiksi laittamaan pyörää valmiiksi ennen kuin pääsin juttelemaan lääkärin kanssa. Kun kaikki oli valmista, menin odottamaan lääkärin tuloa ja muutama vapaaehtoinen tuli juttelemaan kanssani ja kyselemään hieman olotilasta. Yksi vapaaehtoinen sanoikin että kuumeessa ei tosiaan kannata lähteä, mikään yllätys sinäänsä, mutta senkin kuuleminen aiheutti taas uudelleen aika pahan tunneryöpyn ja voin vain kuvitella miltä olen näyttänyt muiden kisailijoiden silmissä. Kun lääkäri tuli vihdoin paikalle, kävi hän koko tilanteen läpi, kuunteli keuhkot ja varmisti muutenkin että onko kyseessä infektio. Lääkäri sanoi että kyseessä ei ole todennäköisesti tulehdus, vaan monien asioiden summa (hiilaritankkaus, ampiaisen pisto, huonosti nukuttu yö) joka on nostanut kuumeen. Komento oli, että lääkäri ei kiellä lähtemistä vaan antoi minun luottaa olotilaan ja tehdä päätöksen. Koska olo oli muuten energinen, päätin lähteä kokeilemaan ja lupasin itselleni että keskeytän heti jos vaikeuksia tulee jo esimerkiksi uinnin aikana. Tämä päätös tehtiin 30 min ennen lähtöä, eli nopeasti vain märkkäri päälle ja sitten odottelemaan lähtökarsinaan. Asettauduin suosiolla 1.20 uimareiden ryhmään, eli ajattelin että otan uinnin varman päälle rennosti kun olotila oli vähintäänkin epäselvä. Nopeasti kuulinkin lähtölaukauksen, ja vajaa 10min myöhemmin tuli oma vuoro astua veteen ja  siitä alkoikin kauhominen, ensimmäinen IM kisa oli alkanut vaikkei ei ihan niin kuin ajattelin.

Uinnin alun otin todella rennosti, ja yllätykseksi ruuhkaa ei ollut juurikaan. Uusi lähtötapa toimi hyvin, eli pääsin uimaan rentoa vauhtia alusta alkaen ja ekalla poijulla olo oli hyvä. Uintireitti oli yhtenä kierroksena, ja poijukäännöksiä ei ollut liiaksi joten paljon pääsin uimaan suoraan ilman häiriöitä. Olotila uinnissa oli hyvä, mutta en toki voinut olla ajattelematta lähdön kaaosta joten ihan paras uinti ei varmasti ollut kyseessä. Muutamia kertoja tuli pientä rykelmää, ja näissä laitoin välillä rintauinniksi jotta sain kuvan mitä kautta lähtisin parhaiten ohittelemaan jotta pääsisin taas omaan rytmiin kiinni. Uinnin lopussa voimat alkoivat selkeästi hiipumaan, mutta yllättävän kivasti uinti siis sujui, ja vaihtoon tullessani katsoin että oma kello näytti noin 1.17, virallinen ajanotto taisi olla minuutin enemmän. Ekassa vaihdossa join palautusjuoman, kävin vessassa ja muutenkin otin suht rennosti. AIkaa meni reilu 4 minuuttia, ja olisi tästä helposti vähintään minuutin ottanut pois jos olisi ollut tarve mennä kovaa. Pyörälle kun pääsin oli itseasiassa jopa hieman viileä, mutta tiesin että keli varmasti lämpenee eli en antanut sen häiritä. Pyörällä lähdin alusta alkaen ajamaan reilua 140w tehoa, ja tämä tuntui ihan hyvältä. Ajattelinkin että ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä, ja jatkoinkin hyvää pyörittämistä Öölannin sillan yli. Noin 20km kohdalla tulikin sitten yllättäen pakollinen tarve käydä vessassa. Mietin että aamuinen sekoilu varmasti aiheutti hieman ongelmia vatsaan, ja päätin pysähtyä ensimmäiseen vessaan 30km kohdalla ja korjata tilanteen heti. Eka vessakäynti helpottikin tilanteen, valitettavasti aikaa tähän meni varmasti yhteensä noin 4 minuuttia. Olin kuitenkin jo unohtanut kaikki aikatavoitteet, eli päätin että jos pääsen maaliin hymyillen olen tyytyväinen välittämättä ajasta sen suuremmin. Teknisen tauon jälkeen en päässyt kuin 5km, ja heti oli uudelleen tarve käydä pusikossa. Tajusin että en pysty pidättelemään seuraavalle huoltopisteelle, joten jouduin toimimaan sääntöjen vastaisesti ja pidin tienvarressa nopean teknisen tauon ja toivon ettei tuomareita olisi tätä todistamassa. Mietin että olinkohan juonut liikaa, mutta en usko vieläkään sitä koska nestettä meni noin puollo (0,75L) tunnissa mikä on minusta normaalia vaikka keli oli viileämmän puoleinen. Tämän tauon jälkeen pääsin taas 10km eteenpäin, ja seuraavalla huoltopisteellä taas tekninen tyhjennystauko. Tässä vaiheessa aloin jo epäilemään että mitenköhän nesteet/energiat imeytyy, ja aloin hieman vähentämään juomista kunnes tilanne selviää. 70-140km menikin sitten ilman pysähdyksiä, mutta 140-180km matkalla jouduin vielä käymään kahdesti pusikon puolella. Yhteensä jouduin siis pyörällä pysähtymään 5 kertaa, joista ensimmäinen oli merkittävästi pidempi stoppi. Pyörä tuntui muuten todella hyvältä, vaikka toki loppumatkasta olikin tehojen ylläpitäminen melko puuduttavaa touhua. Laskin jälkeenpäin että join matkan aikana yhteensä vajaa 4 pulloa nestettä, mikä oli vähemmän kuin olin suunnitellut ja tämä johtui siitä että kaikki tuntui tulevan läpi jonka takia vähensin vettä ja join urheilujuomaa, joskin määrässä hieman vähemmän kuin ajateltu. Pyöräkunto vaikutti kuitenin olevan kohdallaan, ja ilman pysähdyksiä vauhti oli noin 31,5km/h luokkaa, josta olisi varmasti voinut myös kiristää jos tunne olisi ollut hieman varmempi omaan tekemiseen. Toka vaihto meni samoihin aikoihin kuin eka, eli reilu 4 minuuttia meni kamojen vaihtoon ja sitten pääsin maratonin kimppuun. Kunpa vain olisin uskaltanut aavistaa mitä oli luvassa...

Eka tuntuma juoksuun oli mahtava, ihan kuin ei olisi pyöräillyt ollenkaan. Kalmarin keskustan läpi juokseminen oli upeaa, ja juoksussa sain painaa kunnolla jarrua että 5min/km vauhti pysyi. Aloin heti alusta ottamaan geelejä 20min välein, ja kävelin juomapisteet läpi jotta sain juotua kunnolla. 5-7km kohdalla tuli tarve käydä taas kunnolla vessan puolella, ja päätin että hoidan senkin heti pois jotta se ei häiritse juoksua sen enempää. Aikaa meni taas minuutteja, mutta olin jo päättänyt että ajalla ei ollut väliä kunhan voin nauttia matkasta. Tässä kohtaa vatsa olikin jo melko sekaisin, ja mietin että olikohan tämä viimeinen käynti bajamajan puolella vai ei. Juoksu tuntui kuitenkin todella hyvältä, ja mieli kirkastui vielä kun ajattelin että saan juosta muuten ehjän juoksun aika huonosti alkaneen päivän päätteeksi. Tästä en sitten päässyt kuin 3km eteenpäin, ja taas piti käydä pusikossa. Nyt minulle selkisi että samantein kun olin alkanut ottamaan lisää nestettä, lisääntyi tarve käydä vessassa, eli mikään ei imetynyt. Olin ottanut matkalla myös suolanappeja, joten ongelmaa sen suhteen ei pitäisi olla, ja arvelinkin että kuume saattoi jopa johtua siitä että vatsa ei ollut täysin mukana koko kisan aika. Jälkeenpäin kun juttelin Jupiksen kanssa tuli jopa mieleen että olisiko mahdollisesti voinut olla jonkinlainen ruokamyrkytys kyseessä (muutama juttu tulee mieleen mistä olisi voinut johtua...). 12km kohdilla Maija kysyi miten menee, ja sanoin että hieman tuntuu oudolta ja saa nähdä miten jaksaa.

Tokalle kierrokselle kun lähdin tapahtui sitten pahin mahdollinen, totaalinen energian loppuminen. Meno loppui kuin seinään, ja sainkin samalla vahvistuksen ettei energiat imeydy kun virta loppui noinkin kevyellä juoksulla noin 17km kohdille. Juoksu muuttui heti kävelyksi, ja sinnittelin seuraavalle huoltopisteelle johon pysähdyin ja yritin syödä ja juoda sen mitä pystyin. Cocis oli se mikä toimi parhaiten, ja tätä joinkin heti noin 4 mukia, otin geelin ja join hieman vettä ja urheilujuomaa. Tähän loppui sitten omasta mielestäni itse kisa. En viitsi avata koko loppumatkaa, mutta sen verran voin kertoa että puolimatkan kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni reilu 2 tuntia, ja maratonin loppuaika oli reilusti yli 5 tuntia. Bonkkauksen jälkeen yritin siis saada energiaa kehoon cocicsella ja kaikella mikä maistui, mutta lopputulos oli vain että vessassa oli käytävä noin kilometrin välein. En rehellisesti muista enään montako kertaa kävin puskassa tai bajamajassa, mutta uskallan väittää että minulla oli tässä tilastossa kisan TOP 3 sijoitus, voisin jopa luottavaisesti sanoa että olin korkeimmalla korokkeella. Kertoja oli arviolta 20 juoksun aikana, mahdollisesti jopa enemmän. Mietin onko järkeä kävellä maaliin, mutta kun taju ei kävellessä lähtenyt ajattelin että kokeilen kun nyt kerran tänne asti ollaan tultu. Kokemuksesta voin kertoa että noin 25km kävely päivän päätteeksi on aika pitkä matka, enkä toivo samankaltaista tilannetta kenellekkään. Pari hauskaa detaljia (tai hauskaa ja hauskaa) voin avata, eli kerran kun tulin ulos bajamajasta täysistunnon jälkeen pääsin noin 10 metriä eteenpäin ennenkuin oli pakko pysähtyä vielä pisuaarin kautta ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa. Toinen kohta missä jouduin jo nauramaan itselleni oli 800 metriä ennen maalia, jossa piti pysähtyä vielä vessaan koska pelkäsin kirjaimellisesti että olisin joutunut raahautumaan viivan yli kusi sukassa. Viimeisellä kierroksella onnistuin välissä ottamaan 100m hölkkäosuuksia, ja maaliviivan yli pääsin myös hurjalla 7min/km loppukirillä. Olihan se maaliviivan ylitys kokemus minkä takia kannatti tsempata, vaikkakin olisin toivonut hieman ehjempää suoritusta pohjalle...

Maalissa en jaksanut viipyä hirveän pitkään, vaan melko nopeasti siirryin hakemaan pyörää ja raahauduin hotellille. Kuumetta oli illalla vielä 38 astetta, eli aamun lämpö ei ollut kadonnut vaan kroppa oli vieläkin sekaisi ja melko paha nestevaje päällä. Olo oli sekä helpottunut että pettynyt, mutta tärkein oli että olin hengissä ja ainakin on jotain mitä parantaa ensi kaudella. Yön aikana hikoilin loputkin nesteen pihalle kehosta, mutta sen seurauksena aamulla kuume oli kadonnut. Ensimmäinen Ironman suoritukseni muuttui siis henkiseksi työvoitoksi, ja tästä pitää tosiaan ottaa oppia seuraavia kisoja varten. Täytyy vielä myöhemmin paremmalla ajatuksella listata asioita joita tästä kisasta pitää ottaa mukaan, mutta pieni analyysi asioista mitä pitää ainakin miettiä jatkoa varten:

1) Uintiin on saatava lisää varmuutta. Tämä jännitti eniten, ja liika jännitys ei ole koskaan hyväksi, joten sen poistamiseksi on vain saatava uinti rennommaksi ja paremmaksi. Jos uinnin saisi suhteessa samalle tasolle kuin muut lajit uskon että lähtisi kisaamaan luottavaisemmin, ja kisaa edeltävä jännitys varmasti laskee.

2) Varmista että kaikki mitä suusta laitat on varmasti tuoretta pari päivää ennen kisaa. Turhia riskejä ruokamyrkytyksestä pitää vältää, eli jotenkin uskon että tämä voisi olla syynä olotilaan. En tiedä ampiaisenpistoksen vaikutusta, mutta päänsärky vaikeutti myös viimeistä yötä joten tuskin se ainakaan helpotti asiaa. Tiedä häntä mikä oli syy kuumeesen, kroppa ei kuitenkaan ollut täysin vireessä.

3) Tankkaus on vielä mietittävä ja kokeiltava ensi kautta varten. Se ei saa olla liian haastavaa, mutta jotain on tehtävä koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun vatsa on pettänyt kisassa. Täydellä matkalla siihen ei vain ole varaa jos haluaa juosta hyvän maratonin.

Nyt kuitenkin on vuorossa tauko harjoittelusta, ja hetken yritän olla miettimättä harjoittelua sen kummemmin. Tiedossa on lomailua Espanjan lämmössä, jonka jälkeen vielä mukavia hetkiä Karhunkierroksella sekä mökkeilyä kavereiden kanssa. Ensi kausi on jo suunniteltu, joten viimeiseksi Ironmaniksi tämä ei jää vaan aion tosiaan ottaa haasteen vastaan uudelleen. Juoksun alku tuntui niin niin hyvältä, että jopa pelottaa sanoa että tämä voi olla matka missä olen vahvoilla kun saan paketin kasaan ja ehjän suorituksen. Lopuksi haluan kiittää kaikkia seurakavereita uskomattomasta tuesta henkisesti raskaan päivän aikana. En voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta mitä koen siitä tsempistä mitä sain ennen kisaa, kisan aikana ja jälkeenpäin. Suuri kiitos myös paremmalle puoliskolle joka jaksoi tsempata koko kisaviikonlopun ajan ja toimi uskomattoman rationaalisesti ja latoi järkeä päähän juuri silloin kun sitä tarviitiin eniten, jos olisin ollut yksin liikenteessä en tiedä mikä lopputulos olisi ollut. 

8 kommenttia:

  1. Voi Toffe, mikö tuskien taival sulla on ollut! Tässähän tulee itku jo ihan lukiessa! Uskomaton tsemppi ja henkinen kantti sinulla kyllä oli kisassa, kun jaksoit maaliin saakka! Aika moni taitaa päästä Ironmaniksi aika paljon helpommalla, onnittelut ja ihailut vielä siihen päälle! Hienot tukijoukot sinulla, onneksi et ollut yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Tässä kisassa tuli kyllä huomattua tukijoukkojen merkitys. Sulla alkaa mahtava projekti kanssa, muistakaa hoitaa itsenne pääsiäisen tienoilla Mallikselle ;)

      Poista
  2. Aikamoinen suoritus. Minulla oli viime syksynä hieman samanlainen kokemus IM 70.3 kisassa, joskaan ei ihan noin dramaattinen. Oma settini meni karkeasti näin: ensin vatsanväänteitä edellisenä päivänä ja ruokailut jäi vähiin, jonka jälkeen illalla ennen kisaa kuume nousi 38.6 asteeseen. Seurauksena vain muutama minuutti syvää unta koko yönä. Raahaudun silti aamuyöstä starttiin samalla asenteella kuin sinäkin, eli näin pitkälle oltiin jo tultu, joten halusin edes kokea startin ilmapiirin ja keskeyttää sitten heti jos tuntuu pahalta. Seuraavaksi uinti peruttiin viime tinkaan kovan aallokon takia ja osuus vaihdettiin juoksuun. Fillariosuudella sitten satoi kaatamalla ja epäonneni jatkui: sain koko kauden ensimmäisen puhjenneen renkaan pahimpaan mahdolliseen paikkaan. Lopulta koin myös bonkkauksen juoksun 7 km kohdalla. Maaliin pääsin trooppisessa kuumuudessa joten kuten ja edelleen pienessä kuumeessa. Siinä oli sillä kertaa jo tavoitetta kerrakseen. Silti olo oli kisan jälkeen yllättävän hyvä. Henkisesti tärkeintä oli minusta se, että pääsi maaliin. Toivottavasti sinullakin tuo kokemus vain vahvistaa jatkoa ajatellen. t. seurakaveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli näköjään aika päivä sullakin :) Kyllä tässä reilussa viikossa on jo keksinyt paljon asioita mitä on laitettava takaraivoon tästä kisasta, ja ensi kesänä pitäisi olla huomattavasti paremmat lähtökohdat kisata. Eiköhän tästä siis vielä nousta talven aikana jaloille ensi kautta varten

      Poista
  3. Todellinen Ironman suoritus Toffe!! Ei jestas, mikä päivä sulla oli! Seuraava kisa tulee olee ihan paperia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan ottaa sulta jotain henkisen puolen treenivinkkejä, sen verran kova suoritus silloin kun sitä vaaditaan että ei voi muuta kuin vieläkin ihmetellä :) Täytyy vaihtaa kuulumiset kun nähdään seuraavan kerran, haluan kyllä (kuten varmasti moni muukin) kuulla tarkemmin fiiliksiä ja valmistautumisesta Konaan. Onnea vielä!

      Poista
  4. Voihan saakeli mikä reissu sulla on ollut! Tuollasta ei toivo kenellekään, mutta täytyy kyllä nostaa hattu aika korkeelle että tulit maaliin. Olis nimittäin jäänyt monelta tekemättä. Sen ainakin nyt tietää, että niin pahoja vaikeuksia tuskin on olemassakaan että sun matkanteko loppuis täysin ja todennäköisesti seuraava täysmatka on jo paljon mukavampi kokemus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sulle kovasta suorituksesta! Oli piristävää lukea kisan jälkeen kaikkien onnistuneiden kertomuksia, mutta muista kuitenkin palautella riittävästi ;)

      Poista