maanantai 4. elokuuta 2014

12 päivää

Kauden päätavoite alkaa olemaan melkoisen lähellä. Kun viime elokuussa ilmoittauduin Kalmariin, tunti tietenkin siltä että aikaa on vaikka kuinka tehdä mitä vain. Onneksi sen jäkeen onkin tehty hyvää ja laadukasta työtä, eli vaikka 12 päivän päästä ollaan ihan kohtuu haasteen edessä niin olo on hyvä ja luottavainen että päivästä tulee ensinnäkin hauska ja saan aikaiseksi ehjän kisan. Suurin kivi kengässä on uinti, mutta olen todennut että 5 minuuttia suuntaan tai toiseen ei tuota päivää kaada. Uinti on mitä se on, ja pyrkimys on tulla vedestä iloisena ylös ja viettää ikimuistoinen 30-vuotis syntymäpäivä. Pieni kertaus kuitenkin mitä Joroisten jälkeen on ollut agendalla.

Koska Kalmar on tasan kuukauden päästä Joroisilta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin että jaksotus Joroisten jälkeen oli viikon palauttelu, yksi kovempi viikko ja viimeiset kaksi viikkoa palauttelua. Ensimmäinen viikko meni sii palauttelun osalta, eli alkuviikosta kävin ajamassa pari tunnin lenkkiä pyörällä, ja oli siellä pari täysin lepopäivääkin mukana. Joroisten jälkeisenä viikonloppuna tehtiinkin sitten kisavauhtista yhdistelmäharjoitusta, ja sunnuntaina tuli juostua aika lämpösessä kelissä viimeinen yli 20km lenkki. Juoksun osalta tunne onkin todella hyvä, eli varsinkin PK vauhti on toista kuin viime kaudella. Viime viikon ohjelmassa oli sitten HelTrin 20km tempo tiistaina, Seurasaaren ympäriuintia keskiviikkona ja sprinttimatkan harjoituskilpailu lauantaina. Tiistain tempo oli aika sekava päivä, eli ensiksi alkuverraa häritsi todella raju ukonilma, ja pääsin pyöräilemään vasta 25min ennen starttia. Itse tempo lähti vähän tahmeasti liikenteeseen, ja vasta tokan kierroksen alussa löytyi kunnon veto ja tehokin nousi ekan kierroksen lukemista. Eka kierron oli hyvin lähellä 16min aikaa, ja laskinkin nopeasti että alle 32 minuuttia pitäisi mennä koska vauhti on nousujohteista ja tunne hyvä. Toista kierrosta ehdin ajaa noin 3km, kun takarengas päätti sitten ekan kerran tänä kautena pamahtaa. Tässä vaiheessa ei paljoa naurattanut, mutta ajattelin että nyt otetaan sitten vaihto treenin kannalta. Takakiekko nopeasti irti, kävin pikaisesti läpi renkaan pikkukivien varalta, uusi sisärengas ja paineet sisään C02 patruunalla (ensimmäinen kerta kun jouduin käyttämään) ja sitten taas veto päälle. Tätä iloa riitti sitten 2km, kunnes taas pamahti. Mukana oli vain yksi sisärengas, joten tiesin heti että matka loppui tähän. Tässä vaiheessa mieliala oli kaikkea muuta kuin hyvä, eli hieman saattoi kamat lentää ojan puolelle kun hyppäsin pyörän selästä. Seurakaverit veivät Maijalle auton avaimet, joka juuri ja juuri uskalsi tulla hakemaan kun olin ensiksi 20 minuuttia keräillyt itsenäni pientareella. Eniten harmitti se, että veto oli hyvä ja uskon että kropasta olisi irronnut hyvä tehot, eli treeni jäi hieman puolitiehen. Kun tarkistin tilanteen kotona selvisi että ulkokumissa oli selkeä vekki. Jälkeenpäin ajateltuna onni onnettomuudessa että selvisi nyt eikä ensimmäinen 20km aikana Kalmarissa. Toinen mitä nyt vasta tuli mieleen oli C02 patruunan paineet, eli ensimmäisen kerran tosiaan käytin patruunaa millä rengas täyttyy alta aikayksikön. Mietin vain että sen avulla renkaasta tulee todella kova, eli onkohan riski että patruunalla tulee liian kovat paineet. Pitäisäi uhrata yksi patruuna ja tarkistaa miten kovat paineet sillä voi saada aikaiseksi, eli olisiko sekin ollut osasyynä toisen sisärenkaan puhkeamiseen. Seurakaverilla Petrillä oli samankaltaisia haasteita eilen lenkillä, ja siksi tuli mieleen että jos vekki ulkokumissa ei ollut ainoa syy.

Keskiviikkona oli sitten uintia Seurasaaren ympäri, ja ensi talven projekti tulee tosiaan olemaan uimaan opettelu. Nyt on myöhäistä tehdä suuria parannuksia, joten olen päättänyt että keskityn vain mahdollisimman hyvän ja virtaviivaisen asennon ylläpitämiseen. Suurin ongelmani on, että kun lähden uimaan tai tauon jälkeen menee ensimmäinen pari minuuttia hyvin, mutta melko nopeasti keskittyminen herpaantuu ja samalla asento lyssähtää. Nyt focus on siis puhtaasti asennon ylläpitäminen, ja sitä kautta tovoin mukaan matka taittuu rennosti noin noin 20min/km vauhtia. Jos Kalmarissa rennolla uinnilla pääsen alle 1.20 olen siis tyytyväinen, koska jo 1.15 uinti vaatisi varmasti kovempaa tsemppausta joka saattaisi väsyttää sen verran että en tiedä mitä se tekisi loppupäivän energiatasolle. Muutaman minuutin takia en siis aio ottaa paineita tai alkaa repimään uinnissa. Lauantaina oli sitten seuran viimeinen harjoituskilpailu, ja tarkoitus oli mennä viimeisen kerran kovilla tehoilla ennen Kalmaria. Paikalla oli noin 60 seuralaista, eli huomaa että monilla kausi alkaa olemaan ehkä jopa ohi, ja toki lomakausi verottaa myös osallistujamääriä. Lähdin uintiin melko kovaa, ja ensimmäiselle poijulle tulikin vedettyä aika pahaa siksakkia joka varmasti söi aikaa jonkin verran. Takasuoralla löysin sitten hyväntuntuisen rytmin, eli uskon että takasuoran uinti oil melkein parasta mitä tänä kesänä on tullut uitua. Uintiaika oli kuitenkin reilu 13 minuuttia, eli noin puoli minuuttia huonompi kuin viime kisassa. Vaihtokin tuntui tahmealta, ja siihenkin meni noin minuuttia pidempään vaikka ei siinä suoranaisesti virheitä tapahtunut. Pyörällä oli tarkoitus ajaa kovaa, mutta lauantaina oli kyllä jalat jääneet kotiin. Tempossa ajelin 225-235w tehoilla, mutta nyt oli täysi työ pitää watit 200 paremmalla puolella. Eka kierros taisi olla keskitehoiltaan noin 204w, kun toinen kierros jäi juuri 200w tuntumaan eli jopa hieman laskevat tehot. Sykkeet olivat aika tapissa, eli kropasta lähti kyllä tehoa mutta jalat olivat puhtaasti voimattomat. Ehkä tosiaan vain viikon palauttelu Joroistista ennen kovempia treenejä verotti voimia. Juoksu lähti ihan hyvällä rullauksella, mutta heti huomasin saman ongelman kuin pyörällä eli voimaa ei ollut nimeksikään. Pienetkin nyppylät tappoivat vauhdin kokonaan, ja viimeinen mäki ennen maalia tultiinkin täysin taistellen jottei vauhti painu yli 5min/km vauhtiin. Juoksu olikin yli puoli minuuttia hitaampi, ja kokonaisaika oli melkein kolme minuttia hitaampi kuin edellisellä kerralla.

Kuitenkin ne treenit jotka ovat kulkeneet parhaiten, ovat täydenmatkan kisavauhtiset ja PK lenkit, eli pitää muistaa että olen tehnyt harjoituksia jotka tähtäävät pitkälle matkalle eikä sprintille. Jos ei tee kovatehoisia lyhyitä vetoja pyörällä, tuskin sprinttimatkan vauhdit kehittyy. Nyt pitää vain huolehtia että kroppa oikeasti palautuu vajaassa parissa viikossa, ja suunnitelma onkin sen mukaan laadittu. Tiedossa on tunnin tai korkeintaan kahden kisavauhtisa treenejä, joiden tarkoitus on vain ylläpitää tuntumaa jottei kroppa mene täysin jumiin. Tänään vien pyörän myös huoltoon, eli vuorossa on myös varusteiden huolto jotta matka ei vahingossakaan jää kesken niiden takia. Nyt on siis käytännössä tehty harjoitusten puolesta kaikki mitä pystyy tekemään, ja viimeisten päivien aikana pystyy korkeintaan pilaamaan noin 8 kuukauden valmistelun. Ehkä tärkeimmäksi asiaksi jää henkinen valmistautuminen. Mitä pidemmäksi kilpailu muuttuu, sen tärkeämmäksi henkinen kestävyys muodostuu. Kalmarissa vauhti tulee olemaan maltillinen, mutta tuollaisen matkan taittaminen tulee vaatimaan varmasti melkoisen määrän psyykkausta, ja voin vain kuvitella mitä tekeminen tulee olemaan 20km juoksemisen jälkeen. Nyt alkaa siis myös henkinen valmistautuminen, ja ensi viikonloppuna olen katsomon puolella nostattamassa kisafiilistä Kuopiossa kun Maija on viivalla perusmatkan SM kisassa. Uskon että sieltäkin saa itselleen tartutettua kunnon kisakuumeen, ja kun siihen yhdistää tankkauksen ja levon on olo Kalmarissa kaikin puolin loistava. Monesti sanotaan että kisapäivä on juhlapäivä, ja minulla siihen yhdistyy vielä 30-vuotis syntymäpäivä joka oli yksi syy miksi halusin kisata Kalmarissa. Fiilikset ovat siis hyvät, eli uskon että olen valmis viettämään kovimmat synttärit ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti