keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Tri kauden avaus ja Pirkan pyöräily

Viime viikolla oli seuran ensimmäisen Rykäisyn vuoro, eli kyseessä on siis sprinttimatkan harjoituskilpailu Vantaan Kuusijärvellä. Hieman koleasta kelistä huolimatta oli melkoisen paljon porukkaa mukana, ja olihan keli kuitenkin viikkoa aikaisempaan nähden jo kesäinen. Itsellä oli kolmas treeniviikko jo menossa, eli ihan herkimmässä kunnossa ei viivalle menty, eli tarkoitus oli enemmänkin tehdä kova treeni. Uinnissa en löytänyt ihan hyvää rytmiä heti, ja onnistuin saamaan itseni melko hengästyneeksi jo ensimmäiselle poijulle tultaessa. Vesi oli mukavaan viileää, mikä omalta osalta teki hengittämisestä normaalia raskaampaa. Heti pojun jälkeen kävi sitten vanhanaikaisesti, eli joku potkaisi lasit päästä. Niitä korjailin hetken, ja kun lähdin uimaan uudestaan oli rytmi hieman hukassa ja jotenkin onnistuin siinä tohinassa haukata pari desiä vettä. Tässä vaiheessa oli jo valmiiksi jonkinmoinen happivaje, ja yskimisen ja muun pärskimisen takia en saanut ilmaa melkein puoleen minuuttiin. Pienimuotoinen paniikki kerkesi tulemaan, eli selkäuinti ei auttanut, rintauinti ei auttanut, en vain yksinkertaisesti saanut ilmaa keuhkoihin. Sen verran sain koottua ajatukseni, että tajusin että en tule märkäpuvulla hukkumaan, eli kunhan taju ei lähde niin ei muuta kuin kättä pyörimään ja eiköhän se olo tasaannu jossain vaiheessa. Hetken mietin myös paikalleen jäämistä, mutta takaa tuli kymmeniä uimareita joten allejääminen ei tuntunut silloin kiinostavalta.

Takasuoran uinnista ei siis tullut juuri mitään, eli etenin mutta aika kaukana hyvästä uinnista. Hieman ennen toista poijua alkoi olo olemaan normaali, eli taas sai hyvä opetuksen että kunhan ottaa rauhallisesti niin asiat yleensä ratkeaa parhain päin. Uintiaika oli oman kellon mukaan noin 13:15, eli on siinä kuitenkin viime vuoteen tullut parannusta jolloin ajat oli yli 14 minuuttia. Vaihdossa otin melko rauhallisesti, eli sen verran outo olo oli kuitenkin uinnin jälkeen etten viitsinyt turhaan riehua. Pyörä tuntui alusta alkaen hieman raskaalta, eli uskon että jalat eivät olleet täysin palautuneet, joten tyydyin pitämään tehot vajaan 210w tietämillä. Pyöräaika on myös parantunut viime vuodesta, eli pyörä kulku märästä kelistä ja voimattomista jaloista huolimatta yli 35km/h keskarilla. Pyörän jälkeen juoksu tuntui melko hyvältä. Yritin juosta noin 4min/km vauhtia, ja en revitellyt aluksi ihan liikaa vaan tarkoitus jousta tasainen juoksu. Loppujen lopuksi juoksun vauhti oli 4:03min/km, eli viimeinen mäki laski vauhtia hieman mutta kuitenkin hyvä parannus myös juoksuun viime vuoteen verrattuna. Loppuaika oli virallisten tulosten mukaan 1:12:56, ja uskon että ehjillä suorituksilla ja paremmalla valmistautumisella voi 1:10 alitus olla tänä vuonna realistinen.

Rykäisyn jälkeen oli vuorossa pari kevyempää päivää, eli sunnuntaina tuli ajettua vielä treenijakson lopuksi Pirkan Pyörän 217km lenkki. Ajoimme seurakaverin kanssa lauantaina iltasella Tampereelle, ja perjantain ja lauantain yritinkin lepäillä ja syödä hieman enemmän. Sunnuntai aamuna olo oli melkoisen levännyt ja hyvä, ja positiivinen merkki oli että aamulla ei ollut juurikaan nälkä jolloin arvelin että energiaa pitäisi olla melko hyvin varastossa. Aamulla keittelin vielä kuitenkin puuron, jottei starttiviivalla iskisi heti nälkä. Suunnitelma oli ajaa TT pyörällä hyvin IM henkinen harjoitus, eli ajaa ilman peesiä koko matka noin IM tehoilla. Myös tankkauksen osalta ajattelin kokeilla miten kroppa reagoi hieman kovempaan määrään geeliä, urheilujuomaa tai muita energialähteitä.

Herkullinen hotelliaamiainen
 Heti alusta alkaen tuli ajettua Petrin kanssa yhdessä mutta erikseen, eli kummallakin aikalailla sama vauhtia ajtuksena, joten ajeltiin näköetäisyydellä toisistamme ja välillä ohiteltiin toisia. Itse ajelin wattien perusteella, jolloin menin aina alamäessä ohi kun taas Pete tuli ylämäessä ohi. Aika nopeasti huomasin että perässä oli isompi melkein 20 hengen porukka, jotka kyselivät saavatko peesata mihin totesin että toki jos kyyti kelpaa. Jossain vaiheessa Siuron kohdalla oli yksi oikea käännös merkattu sitten sen verran huonosti, että meidän koko porukka veti siitä ohi. Kun huomasimme asian, olimme jo melko pitkällä ja lähdimme sieltä sitten suunnistamaan takaisin reitille. Kun pääsimme takaisin reitille tajusimme että noin 15km ylimääräistä tuli sitten ajettua, mutta eihän se siinä konkurssissa juurikaan haitannut. Hämeenkyrön kohdalla oli myös huonosti merkattu reitti, ja siinäkin kävimme jo 500m väärässä suunnassa kunnes ystävällinen paikallisasukki ohjasi meidät takaisin reitille. Siinä vaiheessa mietin jo että meneeköhän 300km rikki ennen kuin ollaan takaisin Tampereella...

Muuten ajo sujui hyvin, ja taukoja pidettiin yhteensä 4 jotka kaikki olivat vain puollojen täyttöä tai pikainen vessakäynti. Lounalle tai kahville ei siis jääty, vaan pyrittiin pysymään mahdollisimman hyvin liikkeessä koko ajan. Henkisesti raskainta oli 70-100km matkalla, jolloin oli vielä yli puolet jäljellä. Tähän olisi normaali sunnuntailenkki päättynyt, ja uskon että kroppa hieman odottikin sitä. 100-180km meni yllättävän hyvin, ja olin laittanut mittariin automaattisen 5km väliajan. Yllättävän hyvin jaksoi matkaa ajaa 5km etapeissa, eli pyrin aina pitämään vauhdin sen verran kovana että väliajat olisivat 10min paremmalla puolella. 180km jälkeen alkoi sitten voimat oikeasti loppumaan. Sykkeet olivat laskevat, ja ylämäissä joutui putkelle jottei vauhti ihan kokonaan hyydy. 200km kohdalla tuli pitkä ylämäki vastatuulella, ja tässä taisi vauhti tippua alle 15km/h mikä alkoi jo hieman rasittamaan henkistä jaksamista. Onneksi olin säästänyt suklaapatukan tätä varten, ja sen turvin jaksoinkin sitten viimeisen 30km etapin pyörittää kampia. Maalissa mittari näytti 232km, eli ylipitkästä lenkistä tuli vielä ylimääräisen pitkä. Yllättävän mäkinen reitti on kyseessä, eli mittari näytti melkein 2600m nousua, mitä ei edes Mallorcan mäet pystyneet tarjoamaan yhden päivän aikana. 180km jälkeen ajaminen meni oikeastaan PK:n puolelle sekä sykkeiltä että tehoilta, eli en tiedä onko tästä oikeastaan suurempaa hyötyä treenin kannalta, mutta ainakin tuli ajettua hyvä henkisen puolen harjoitus. Kävin pyörän päälle juoksemassa 10min testilenkin, ja yllätyin positiivisesti miten hyvin jalat kantoivat pyörän päälle. 200km jälkeen oikea jalka oli varoitellut hieman suonenvedolla, eli hieman mietin mitäköhän juoksusta tulee. IM vauhdin juokseminen ei tuntunut lainkaan pahalta, joten siitäkin sain positiivista fiilistä että vaikka pyörä alkaakin hyytyä pitäisi juoksun lähteä kuitenkin kohtuullisesti pyörän jälkeen.

Tämä viikko sitten otetaan todella rauhassa, ja vuorossa on myös mökkiviikonloppu täysin ilman pyöräilyä. Harjoitustunteja tälle viikolle on tiedossa 4-5, eli tosiaan palauttava viikko joka tulee kyllä tarpeeseen. Ensi viikolla palataan sitten taas uuden suunnitelman kera, eli valmistautumaan seuraavia kisoja varten. Kesäkuun lopussa Kiskon perusmatka, eikä Joroisiakaan tarvitse liian kauan odottaa.

Ennen lähtöä

Päivän yhteenveto



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti