maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mallorcan leirin purku

Se oli siinä, nimittäin elämäni ensimmäinen treenileiri etelän lämmössä. 10 päivää oli aikaa treenata, ja aika maksimiin tämä ikkuna tuli kyllä omalta osalta käytettyä. Jo alustavasti oli tarkoitus panostaa kunnolla pyöräilyyn ja näinhän reissu menikin. Joka päivä tuli istuttua satulassa, mutta toki välissä oli kevyempiä sekä raskaampia päiviä. Ajattelin heti kirjoitella päällimmäiset ajatukset tästä reissusta alas, jotta seuraavalle leirille osaa lähteä taas viisaampana liikenteeseen. Kokonaisuudessaan treenit menivät enemmän kuin hyvin. Jossain vaiheessa alkoi hurjat määrät hieman mietityttämään, mutta hyvällä levolla ja ravinnolla pyörittelystä palautuu melkoisen nopeasti, ainakin jonkinlaiselle tasolle. Tässä vielä yhteenveto reissun tekemisistä:

Treenipäiviä: 10
Harjoittelua yhteensä: 48 tuntia
Kaloreita yhteensä (ihan vain mielenkiinnoksi): 18 818 kcal


  • Pyörä: 10 kertaa, 1008km, 41h 50min, keskisyke 127, nousua yhteensä 10800m
  • Juoksu: 11 kertaa, 50km, 4h 40min, keskisyke 126
  • Uinti: 3 kertaa, 5km, 1h 40min


Tähän lisäksi venyttelyt ja kerran hieronnassa, eli keskiarvoisesti tuli päivässä melkein 5 tuntia liikuttua. Kun katson näitä määriä olen itsekkin hieman yllättynyt miten hyvin virtaa riitti loppuun asti. Uintia ei tullut tosiaan kuin kaksi lyhyttä 30-40min settiä avovedessä, sekä yksi aamu-uinti altaassa. Kolme kertaa kävin lenkillä pyörän päälle ja muuten juoksut olivatkin vajaan 30min hölkkä aamuisin. Aamuinen herättely juosten rannala ja kerran uiden oli mahtava juttu, eli näin sai hyvin kropan käyntiin jonka jälkeen oli mukava syödä kunnon aamiainen. Aamiaisen jälkeen olikin lähes joka päivä vuorossa pyörän selkään nousu, eli päivät olivat melko samanlaisia. Pyörälenkin pituus määräsi koska oltiin takaisin hotellilla, mutta yleensä lenkiltä tultiin 14-17 aikoihin. Lenkit ajettiin yhdellä kahvitauolla, joten lounastaukoja ei pidetty mikä olisi jakanut päivän oileastaan kahteen eri treeniin. 

En suunnitellut sen kummemmin etukäteen reittejä tai muita treenejä, mutta aika nopeasti kävi selväksi että jos nousua kertyy päivän aikana pari tonnia on hyvä seuraavana päivänä ajaa vähän kevyemmin. Kerran olimme jo seurakaverin kanssa lähdössä väsyneillä jaloilla Sa Calobraan, mutta kohtalo puuttui peliin ja sinne vievä tie oli metsäpalon takia poikki. Siitä päivästä tulikin lepopäivä, ja seuraavana päivänä kun lähdimme uudelleen matkaan, oli vire täysin toinen ja mäkeä kiivettiin huomattavasti järkevämmällä energiatasolla. Omalla kohdalla toimi siis hyvin jaksotus, jossa yli 100 mäkipäivän jälkeen ajetaan kevyt noin 50-60km verralenkki tasamaalla. Samana päivänä voi myös hyvin käydä vaikka uimassa, kunhan antaa jalkojen levätä. Tämä pitää muistaa seuraavilla leireillä, eli ei ahnehdi pelkkiä kilometrejä vaan muistaa pitää oikeasti kevyitä päivä välissä jotta kovina päivinä riittää energiaa. Loistava nyrkkisääntö on se että onnistuneen pitkän ja raskaan treenin jälkeen kannattaa suosiolla pitää lepopäivä, eikä kuvitella että sama vire jatkuisi seuraavaan päivään. Jos esimerkiksi tänään pyörä kulkee sekä teho pysyy loppuun asti ja juoksu lähtee lennokkaasti pyörän päälle, on lähes varma että jalat eivät ole samassa kunnossa seuraavana päivänä. Siksi on turha edes käydä kokeilemassa vaan suosiolla käydä uimassa ja pyöritellä kevyesti.

Toinen onnistunut asia oli loppuviikon energiatankkaus ja lepo. Päikkäreitä en nukkunut koko reissulla, mutta joka yö tuli nukuttua minimissään 8 tuntia, ja usein enemmänkin. Alussa taisin syödä jopa hieman liian vähän kulutukseen nähden, koska leirin puolessa välissä alkoi olo kokonaisuudessaan olemaan hieman voimaton. Loppumatkasta pyrin syömään todella paljon, jotta palautuminen ja tankkaus seuraavalle päivälle olisi riittävällä tasolla. Usein päivän ateriat syötiinkin melko tiheästi, eli heti lenkin jälkeen pastaa asunnolla ja 2-3 tunnin päästä siitä illallinen seurakavereien kanssa. Kolmas iso ateria oli tietenkin aamupala, joka oli melko hurjan kokoinen normaaleihin olosuhteisiin verrattuna. Täytyy tarkastella parin päivän päästä kotona paino, eli kaikesta syömisestä huolimatta uskon että vähän olen kutistunut reissussa.

Kolmantena asiana mitä pitää seuraavaa leiriä varten tehdä on jonkinasteinen suunnitelma. Nyt tietää mitä leireily on, sekä mitä kroppa sietää treenien puolesta. Myöskin maisemat ja reitit ovat tutut, joten ensi kerralla on mahdollista suunnitella paremmin päivät etukäteen jopa reittien osalta. Tällä kertaa leiri meni täysin pyöräpainotteiseksi, mutta esim. uintia olisi voinut olla merkittävästi enemmän ohjemmassa. Jotenkin ei vaan saanut kaiken muun tekemisen lomassa lähdettyä joko mereen tai altaalle, mutta jos päivät olisi edes jollain asteella suunniteltu etukäteen tulisi varmasti uitua enemmän. Muutenkin uskon että monipuolisempi harjoittelu voisi antaa parempia tuloksia, eli tämä en selvä kehityksen kohde seuraavia reissuja varten. Uskon vahvasti että tämä ei jäänyt vikaksi leiriksi Alcudiassa.

Eli tärkeimmät asiat mitä pitää muistaa tästä reissusta ovat:

1) Treenien jaksotus. Kovemman päivän jälkeen (pitkä lenkki, mäkinen reitti tai tehoja pyörällä) suosiolla verrapäivä. Näin jalat saa lepoa ja ne ovat "herkempiä" seuraaviin kovempiin treeneihin. Näin vältetään myös pahin "määräjumi", mistä kirjottelin viimeksi. Tämähä ei ole mikään uusi juttu, mutta näin upeissa puitteissa ja kun on aikaa vain treenata tämä unohtuu todella helposti.

2) Lepo ja energiatankkaus. Kun ei treenata, ei kannata tehdä hirveesti muuta kuin levätä. Mahdolliset shoppailut ja muut kylillä pyörimiset kannattaa hoitaa toisilla matkoilla, tai sitten pitää vähentää harjoittelua vastaavasti. Hyvälaatuista energiaa pitää saada sekä palautumiseen  mutta myöskin seuraavien treenien tankkausta varten, joten pitää oikeasti nähdä vähän vaivaa että syö riittävästi. Tämä ei ole oikea ajankohta trimmata kesäkuntoa.

3) Suunnitelman luonti. Monipuolisemman harjoittelun takaamiseksi jonkinlainen harjoitussuunnitelman runko on hyvä tehdä. Ilman sitä treenit voivat nopeasti alkaa toistamaan itseään, ja esimerkiksi uinti joka on loistava ei niin rasittava treenimuoto saattaa jäädä liian vähälle huomiolle. Uida voisi käydä huomattavasti useammin, vaikka sitten vain lyhyitä settejä tuntuman ylläpitämiseksi.

Mikäli joku miettii pitäisikö lähteä ulkomaille harjoitusleirille voin vaan sanoa että mukavampaa tapaa viettää talvilomaa en itse heti keksi. Kaikkia lomiani en halua jatkossa viettää urheillen (ainakaan kokonaan), mutta yksi lomaviikko vuodessa tullaan jatkossa pyhittämään sille. Lisäksi on hauska nähdä miten kampi pyörii Suomen teillä verrattuna muihin vuosiin, eli usein on samat määrät ajeltu vasta toukokuun aikana Suomessa. Lopuksi kevennyksenä hieman fiiliksiä Sa Calobran mäestä. Lisää kuvia tulossa myöhemmin, mutta nyt hetkeksi jalat kohti kattoa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti