keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Määräjumi

Kuusi päivää takana ja neljä edessä. Nyt on jo tottunut maisemiin ja loistaviin urheilumahdollisuuksiin, eli pitää välillä muistutella itselleen ettei tämä ole normaalia ja kohta ollaan kotona taas harjoittelemassa arjen keskellä. Nyt alkaa myös alkuleirin tekemiset tuntumaan jaloissa ja kropassa, ja paras herkkyys alkaa olemaan melko kateissa. Pyöräilykilometrejä tuli ensimmäisen kuuden päivän aikana 553, eli omalla kohdalla voin sanoa suoraan etten näitä määriä ole koskaan aikaisemmin ajanut. Jäljellä on vielä siis neljä päivää, ja tarkoitus on ajaa rytmityksellä mäkipäivä, kevyempi päivä avovesiuinnilla, tasamaapäivä ja vikaksi vielä mäkipäivä. Eilinen oli kevyempi päivä aamu-uinnilla sekä 60km pyöräilyllä ja tänään olo on selvästi virkeempi. Eilen oli tarkoitus ajaa Sa Calobraan, mutta metsäpalon takia nousu oli suljettu, joten päätimme kääntyä takaisin ja levätä iltapäivän. Jälkeenpäin ajateltuna varsin toimiva ratkaisu, ja nyt voidaan lähteä pirteempänä nousemaan Sa Calobran upeaa nousua.

Muutaman viimeisen päivän aikana on alkanut hyvin huomaamaan miten paras herkkyys on kateissa, eli kun olemme ajaneet oikeastaan pelkästään PK treeniä, turtuu kroppa melkoisesti. Pari päivää sitten ajoin yhden nousun lopun kovempaa, mutta MK sykkeille ei ollut mitään asiaa. Jalat ovat yksinkertaisesti sen verran perus väsyneet, että kropasta ei saa puristettua täysiä tehoja irti. Leposykkeet ja PK vauhdit ovat normaalit, mutta yläpään alue on täysin käyttökelvoton tällä hetkellä. Omalla kohdalla päällä on siis selvästi niin kutsuttu määräjumi, eli jaloissa ei vain ole potkua jotta saisi sykkeet ylös. Ylämäissäkin huomaa hyvin, että ensimmäisinä päivinä syke kiipesi herkemmin ylös jos kampia rullasi kovempaa, mutta nyt kiipeäminen on tasaisempaa ja syke pysyy paremmin. Uusi juttu itselle, ja hieman pistää toki miettimään onko tästä paljon haittaa vai onko tämä ihan OK. Normaalisti olen vastoin "junnaavaa" harjoittelua, mutta koska oma iso kisani on vasta elokuussa, ja nyt keväällä pitää saada määriä ajettua, päätin että tämä reissu on pyhitetty kilometrien ajamiselle vaikka herkkyys onkin hieman kateissa. Suomessa pitää sitten palauttaa jalat todella hyvin tämän reissun jäljiltä, ja lähteä hakemaan taas intervalleilla yläpään tehoalueet käyttöön.

Neljä päivää siis vielä aikaa nauttia upeista maisemista, ja pyöräilystä kesävarusteissa. Nyt pitää lähteä valmistautumaan, nousua on tänään tiedossa noin 2500m. Alla on muutama kuva maisemista jonne tänäänkin ollaan suuntaamassa.

Kahvilla Selvassa ennen Lucin nousua

Maisemia matkan varrelta, Lucista Pollencaan menossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti