maanantai 13. tammikuuta 2014

Käynnistelyä

Paluu Suomeen on tapahtunut jo viime viikon tiistaina, ja heti oli pöydällä suunnitelma miten tämä vuosi pitäisi aloitella treenin kannalta. Jo syksyllä tuli todettua että tulen tarvitsemaan apua valmistautumiseen Kalmaria varten, eli ajatus jonkinlaisesta valmentajasta heräsi. Aluksi mietin jonkinlaiseen treeniporukkaa liittymistä, mutta lopulta päädyin kuitenkin enemmän henkilökohtaiseen valmentajaan, ja yhteinen sävel löytykin Jupiksen kanssa. Jupis on entuudestaan tuttu, ja hän tulee siis laatimaan tämän vuoden treenisuunnitelmat ensimmäistä täysmatkaani varten. Viime kaudella huomasin että itse laadittu ohjelma alkoi jo hieman toistaa itseään, eli harjoituksissa ei ollut riittävästi monipuolisuutta, ja tuntui hieman siltä että kehitys pysähtyi vaikka luulin tekeväni laadukkaita harjoituksia. Olen varma että Jupis saa tuotua uutta ajatusta harjoituksiin, ja varsinkin tehoja pyörään mikä on vieläkin heikommalla tasolla kuin juoksu.

Ensimmäiset viikot mennään kuitenkin maltilla. Koko tammikuu on tasaisesti kaikkien lajien lämmittelyä, eli ei mitään sen suurempaa ajatusta, kuin että totutetaan kroppa taas säännölliseen harjoitteluun. Tuntimäärät viikossa ovat tammikuussa viiden ja kymmenen välillä, mutta uskon että siitä noustaan vielä varsinkin mikäli hiihtämään pääsee. Olen itseasiassa ilmoittautunut Pirkan hiihtoon joka hiihdetään 3.2, matkana vapaan tyylin 90km. Sen verran pitää ottaa varman päälle, että jos hiihtokilometrejä ei ole järkevää määrää pohjalla voi olla parempi lähteä vain 45km matkalle, koska 90km lenkistä palautuminen kestää sen verran että muut treenit kärsivät. 

Viikon harjoittelun jälkeen yleisfiilis paranee päivä päivältä. Joka lajissa on selkeää tukkoisuutta havaittavissa, mutta jokainen harjoitus on helpompi kuin edellinen. Uinti tuntui oudoimmalta, ja kolmen viikon tauon jälkeen 3,1km HelTrin uinti ei ehkä ollut paras mahdollinen lämmittelyharjoitus.  Usko on vahva että tällä viikolla tuntuma on jo eri, ja saan taas jotenkin lajista kiinni. Paras puoli kolmen viikon lomassa oli että juoksijanpolvi ei vaivaa ainakaan lyhyitä lenkkejä. Juoksussa ja pyöräilyssä tuntee selvästi että vaiva ei ole kokonaan poissa, mutta kipua ei ainakaan nyt ole ollut. Toki jos nyt kävisi juoksemassa yli 10km, olisi varmasti kipu takaisin. Varasin ajan ensi viikoksi fyssarille, eli tarkoitus on nyt selvittää juoksijanpolven syy, ja varmistaa että ongelma saadaan haltuun ennen kuin kausi alkaa kunnolla.

Toivottavasti pakkaset pysyvät, olisi mahtava päästä pikapuolin pihalle hiihtämään. Sisäpyöräily ei ole kuitenkaan se paras tapa viettää viikonloppuja...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti