maanantai 20. tammikuuta 2014

Fysioterapiaa ja uintivalmennusta

Noin kaksi viikkoa treenejä takana, ja treeni treeniltä tuntuma palautuu. Sunnuntaina kävin tekemässä talven ensimmäisen reilun parinkympin hiihdo, ja se treeni oli henkisesti kovempi kuin fyysisesti. Latua oli 1,8km verran, plus lyhyt lenkki Haltiapolkua piktin josta tuli edestakaisin luisteltuna alle kilometri. Kaksi tuntia kun näitä latuja hiihtelee alkaa maisemat olemaan aika tuttuja. Porukkaa oli kuitenkin enemmän kuin riittävästi. Onneksi olin paikalla jo reilusti ennen yhdeksää, joten yli tunnin sai hiihtää edes jotenkin rauhassa ennen kuin massat tulivat paikalle.

Treeniohjelma minkä olen saanut alkaa tuntumaan melko hyvältä, vaikka kyseessä on vain lämmittelyjakso jotta kroppa lähtee käyntiin. Lähes kaikissa treeneissä on selkeä ajatus, ja se oli jotain mitä itse suunnitellessa jäi usein uupumaan. Kevyitä lenkkejä maustetaan puutumista estävillä kiihdytyksillä, lenkkien loppuun ylämäkispurtteja ja traineritreeneissä on joko hieman tehoja tai kadenssidrillejä. Kaikki pienet yksityiskohdat jokaiseen harjoitukseen antaa sopivan lisämausteen tekemiseen mikä on ennen puuttunut. Odotan innolla seuraavan harjoitusjakson suunnitelmaa, eli ensi viikosta lähtee taas uusi jakso päälle joka mahdollisesti on huomattavasti enemmän hiihtopainotteinen.

Kävin eilen myös pitkästä aikaa kuuntelemassa tuomiota uinnistani. Olen yhden Masters uimarin kanssa ennenkin tarkastellut tekniikkaani, ja eilen tuli taas hyviä huomioita ja asioita mihin pitää kiinnittää huomiota vedessä. Suurimmat korjattavat asiat olivat potkut, uinnin rytmitys sekä otteen haku ja lopputyöntö. Nopeasti katsottuna tässä olikin suuri osa uinnin vaiheista, mutta kehityskohteet olivat toki hieman tarkempia, ja en niitä ala ihan yksityiskohtiin asti tässä purkamaan. Itsellä hyvin tiedossa, että tekemistä tekniikan osalta on aivan riittävästi. Jos edes puolet asioista saisi vietyä käytäntöön, nousisi uinti varmasti uudelle tasolle.

Tänään oli vuorossa käynti fyssarilla. Olen aikaisemminkin käynyt Suomen Urheilufysiolla, ja siellä kävin tänäänkin. Syy on sama tuttu juoksijanpolvi, eli tällä hetkellä en suoranaisesti vaivasta kärsi, mutta haluan varmistaa ettei kipu iske Kalmarissa kun juoksua on vielä 25km jäljellä. Suurin syy menee suurimmalla todennäköisyydellä keskimmäisen pakaralihaksen tilille, eli sitä pitää lähteä kehittämmään. En siis tällä hetkellä aktivoi sitä ollenkaan, ja se johtaa siihen että tuen lonkkaa muilla lihaksilla senkin puolesta, joka sitten puolestaan kiristää lopuksi TRS jännettä jolloin polvikipua tulee. Taas sai huomata, että miten pieni asia juoksussa tai pyörässä moninkertaistuu, kun yhdelläkin lenkillä toistoja on riittävästi. Suosittelen siis kaikkia käymään esim. alaraaja-analyysissä, jolloin mahdolliset tulevaisuuden oireet saadaan paremmin selville. Minulle tuli kotiläksyksi erinlaisia lihaskuntoharjoitteita, jotka tunnetaan ehkä tarkemmin termillä kinetic control. Näissä harjoitteissa pyritään vahvistamaan ja aktivoimaan nyt käyttämättömiä lihaksia, jotta ne tulisivat mukaan myös liikunnassa ja siten poistavat jännitystä muualta. Kaupasta saikin heti käydä hakemassa tasapainolaudan, jolla muuten yhdenjalanseisonta ei olekkaan niin helppo juttu kuin miltä se kuullostaa... Onneksi kesän koitoksiin ja suurempiin juoksumääriin on vielä aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti