sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marraskuun kuulumiset

Hieman on taas ollut hiljaisempaa täällä, onneksi kuitenkin treenaamaan on kerennyt. Marraskuu tuntui jotenkin poikkeuksellisen lyhyeltä, syy on varmasti työkiireiden johon yhdistää nousujohteista treeniä ja muutamia testejä. Nyt on joka lajin kohdalla tehty ensimmäiset testit, eli pyörällä on ajettu FTP testi, 10km kovempi juoksu on kellotettu ja uinnissa ensimmäinen CSS testi on takana. Nämä määrittelevät siis hieman lähtötasoa, ja testejä pitäisi toistaa 4-6 viikon välein jotta nähdään onko kehitystä tapahtunut ja tarvitseeko jotain lajia harjoitella muita enemmän.

En valitettavasti päässyt juoksemaan Aktia cupin 10km maantiekisaa, joten jouduin sinnittelemään oman 10km kovan juoksun. Aika tylsäähän tuollaisen lenkin juokseminen yksinään on, eli hieman kirittäjiä olisi tarvittu avuksi. Juoksun keskuspuistossa GPS:n mittaamana 10km pätkän, ja aika oli aika tasa 42min 30sek. Tämä vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta uskon että koska tämä oli ensimmäinen ei vauhtia vielä voikaan liikaa olla. Juoksun aikana jalat tuntuivat hyviltä, mutta hengityselimistä oli ihmeissään. Tätä ennen olen muistaakseni viimeksi elokuussa rallatellut yli 180 sykkeillä, joten syystäkin kroppa hieman ihmeissään että mitäköhän tässä tapahtuu. Hieman siis vauhdin puutetta vielä, mutta lenkin hyvä puoli oli se että karstat tuntui palavan ja tämän vedon jälkeen on kevyiden lenkkien vauhdit heti lähempänä viime kesän lukemia. Joulukuussa tarkoitus sitten kokeilla Aktia Cupia, eli katsotaan mihin aikaan silloin tuo 10km taittuu.

Pyörällä ajelin trainerilla tutun ihanan FTP testin. Käytännössä tässä ajetaan alkuverryttelyn jälkeen ensiksi 5min maksimiveto mahdollisimman tasaisesti, eli tällä avataan hieman koneistoa sekä poistetaan pahin herkkyys jaloista. Tämän jälkeen rullaillaan 10min, jonka jälkeen alkaa itse 20min testi missä pyritään ajamaan niin kovaa ja niin tasaisesti kuin mahdollista. Viime keväältä edellinen 20min keskiarvo oli 214w, ja nyt lukema oli yllätykseksi jopa 219w. Tästä olin positiivisesti yllättynyt, eli olisin odottanut samaa tasoa kuin viime keväänä, mutta mukava nähdä että nyt jo taso on samaa kuin maaliskuussa. Nyt jos vain pystyn ajamaan onnistuneita FTP vetoja talven läpi, on ensi kesänä toivon mukaan taas eri ääni kellossa pyörän suhteen.

Kuukauden murheenkryyni on sitten uinti, pieni pettymys kun miettii että tähän on laitettu normaalia enemmän paukkuja syksyn aikana. Viikko sitten uimme CSS testin, eli 400m ja 200m maksimivedot. Olin ajatellut että 6.45-6.50 pitäisi olla 400m vedon aika, viime keväänä 400m uinti taittui tasan 7.00 aikaan ja sekin oli aika huono uinti. Uimme testin 50m altaassa, ja olin toki seuraillut vauhteja treenien aikana ja siksi ajattelin että tuo tavoitteeni oli realistinen. Ensimmäisen sata metriä hengitin joka kolmannella, jonka jälkeen aloin hengittämään joka toisella jotta happea saisi mahdollisimman paljon. Aika nopeasti uinti hajosikin sitten kokonaan, eli tässä kohtaa oli huono huomata että kaikki tekniikkaparannukset olin sisäistänyt hengittämällä joka kolmannella. Testi oli melkein ensimmäinen kerta tänä syksynä kun hengittelin joka toisella, ja lopputulos olikin aika kamala. Uinti alkoi kiemurtelemaan aika pahasti, ja loppuaika oli taas tasan 7.00. Väliajat olivat 1.37, 1.45, 1.47 ja 1.51, Nopeasti kun katsoo niin täysin epäonnistunut vaihdinjako, mutta osasyynä on myös hengitysrytmin vaihdos eikä pelkkä hyytyminen. 200m meni aikaan 3.19, eli siinä samoja haasteita kuin 400m testissä. CSS vauhdiksi määräytyi 1:51/100m, joka tuntuu hieman alhaiselta mutta ei auta muuta kuin käyttää tätä työkaluna.

Nyt on sitten uinnissa projektina saada hengitys toimimaan joka toisella. Avovedessä tämä on kuitenkin normaali rytmi minulle, eli ei ihme että jos ei avovesi tunnu sujuvan jos uinnista katoaa kaikki järki kun hengitellään joka toisella... Hyvä puoli näissä pieleen menneissä testeissä on juuri se että löytyy ne osa-alueet mitä tulee kehittää. Uinnissa on paljastunut myös toinen pieni haaste, eli tehon käyttö väärään aikaan. Olen keskittynyt ehkä hieman liikaa otteen hakuun ja valitettavasti tämä ei vie juurikaan eteenpäin. Seuraavaksi on siis keskityttävä rennompaan otteenhakuun, eli tarkoitus on tosiaan saada vain käsi paikoilleen jotta veteen saa mahdollisimman hyvän pidon josta kiskoa itseään eteenpäin (tai työntää vettä taaksepäin, ihan kuinka vain...). Näiden avulla uskoisin että seuraavasta CSS testistä irtoaakin jo hyvä siivu pois, mutta vaatii taas toistoja ja toistoja jotta nämä asiat luonnistuu edes jollain tasolla. Omalla kohdalla joulu tuli tänä vuonna jo marraskuussa, eli perjantaina sain ranteeseen Garminin tuoreimman päivityksen triathlon mittareiden saralta. Viikonloppuna muutamia treenejä takana, ja tähän mennessä kaikin puolin tyytyväinen päivitykseen. Parhaita uusia heti huomattavia ominaisuuksia on bluetoothin kautta Connectiin katoavat harjoitukset, ja GPS:n todella herkkä löytyminen. Pitää päivitellä lisää kokemuksia kun on hieman enemmän kilometrejä takana.




sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Rytmiä uintiin

Kesällä uskalsin sanoa ääneen sen mitä olin jo hetken miettinyt, uinti ei ole kehittynyt läheskään samalla tavalla kuin juoksu ja uinti viimeisen parin vuoden aikana. Ensikosketus uintiin oli varmasti syksyllä 2010, ja keväällä 2011 kävin säännöllisemmin uimassa jolloin uinti kehittyi sille tasolle että 1500m taittuisi avovedessä. Ensimmäisen perusmatkan kisan uinti Kuopiossa taisikin sujua noin 32min aikaan, eli ensimmäisenä vuotena kehitys uinnissa oli mielestäni ihan hyvä. Valitettavasti seuraavan kolmen vuoden aikana ei ole vastaavaa kehitystä nähty, ja syitä on varmasti monia. Jos vertaa esimerkiksi tuloksia 2012 ja 2014 vuoden kilpailuista, on ero uinnin ajoissa enemmän päivästä kiinni eikä niinkään siitä että uinti olisi kehittynyt. Tämän takia päätin jo kesän lopulla että nyt syksyllä asialle pitää tehdä joitan, jonka takia kävin syyskuun lopussa kuvauttamassa uintia ja saamassa palautetta mihin tulisi keskittyä. Videolta kävi ilmi seuraavat haasteet:


  • Uinnista puuttuu rytmi. Kun käsi tulee veteen lähtee se heti "painamaan" vettä alaspäin ja otteen haku puuttuu. Tämän takia vedossa ei ole tehoa, eli käytännössä en pääse sen päälle.
  • Hengittäessä veto menee suoraan läpi. Tämä näkyi todella selvästi videolla, eli aina kun otan happea on käsiveto aivan kamalan näköinen. Tässä on varmasti suurin syy avovesiuinnin vauhdin puutteeseen. Avovedessä hengitän joka toisella vedolla, eli jos 50% käsivedoista mene suoraan läpi on varmasti vauhdin löytäminen vaikeaa
  • Käsiveto ja asento. Asento on näistä ehkä parhaimmalla tolalla, mutta käsiveto on heikko. Suurin syy tähän on, että käsi on liian suorana eikä silloin päästä vedon päälle. Tämän seurauksena uinti on rasittanut käsiä, ja tuntuma ei ole selässä jolloin saadaan isot lihasryhmät töihin.
Nopeasti kun näitä asioita vilkaisee, voi todeta että melkolailla uinnin ydin on se suurin ongelma... Noh, näitä asioita on kuitenkin lähdetty nyt korjaamaan, ja uintimäärät saivat samalla myös päivitystä aikaisempiin harjoitusviikkoihin. Jos kaksi edellistä vuotta olen uinut sen kaksi kertaa viikossa lähes poikkeuksetta, oli lokakuussa viikossa neljä kertaa kaakeleiden tuijottamista. Treenit olivat teknisiä ja lyhyitä, melko erinlaisia siitä mitä olin aiemmin tehnyt. Paljon käytettiin hyväksi pullaria, lättärä tai räpyölöitä, jotta sain keskittyä mahdollisimman hyvin aina yhteen asiaan kerralla. Uintivalmentaja sanoi että tavoite olisi että jouluna altaassa uitu matkavauhti olisi noin 1:45min/100m, ja syyskuun lopulla tämä kuullosti hieman utopialta koska kyseessä on sama vauhti millä 400m kovat uinnit on menty... 

Nyt kun katson kirjaamiani haasteita voin todeta että eivät ne kadonneet ole, mutta aina välillä onnistun uimaan pätkän jossa nämä asiat vain loksahtavat kohdalleen ja meno on kevyttä ja nopeaa. Voin sanoa rehellisesti että kuukaudessa uintini on parantunut merkittävästi, oma arvio on vähintään 5sek/100m altaassa. Ihan mitattavan nopeuden lisäksi tuntuma veteen on ihan toinen, ja uinti ei rasita enään käsiä samalla tavalla vaan selkä väsyy uidessa. Lisäksi olen ymmrtänyt (vihdoin) mitä tarkoitetaan korkealla kyynärpäällä, eli aiemmin yritin taittaa kättä mitä epäinhimillisiin asentoihin jotta saisin tämän maagisen korkean kyynärpään, kun lopulta ymmärsin että vartalon kierrolla käsikin kiertyy paremmin sellaiseen asentoon että korkea kyynärpää tulee itsestään (tämä auttaa havainnollistamaan). Lisäksi keskityn nykyään hengittämisen sijaan käsivetoon, eli aina kun pitää ottaa happea mietin hapenoton sijaan itse käsivetoa jolloin se ei hajoa. Tällä mantralla otan siis happea "automaattisesti" kun keskityn käsivetoon, ja sekään ei hajoa samalla tavalla kuin aiemmin. Tässä vaiheessa on toki hyvä mainita että kuukaudessa näitä asioita ei opi, mutta joka kerta kun käyn altaassa nämä asiat tuntuvat aina paremmilta eli uskon että kevääseen mennessä uintini on jo ihan eri näköistä pidemmänkin aikaa.

Suurin muutos minkä tein uintiin oli hieman voimakkaampi tahdistus. Tätä hieman vierastin aluksi, eli mietin että eikö uinnissakin päde korkean kadenssin sääntö niin kuin juoksussa ja pyöräilyssä. Suuri määrä drilleistä olikin tahdisten uintia, eli käsien tulisi melkein kohdata edessä ennen kuin käsiveto alkaa. Pelkäsin että ongelmaksi muodostuu liikkeen pysähdys, jolloin on riski että edessä oleva käsi laittaa "jarrun päälle" ja silloin varsinkin puuttuu rytmi. Nyt jälkeenpäin tajusin mitä tällä haetaan, eli tahdistamalla olen päässyt ihan erinlailla otteen päälle heti vedon alussa. Kuiten aluksi kirjoitin ongelmani oli että otteen haku puuttui kokonaan, jolloin tahdistamalla sain rahoitettua menon niin että kun käsi tulee veteen kerkeän saamaan paremman otteen vedestä. Tarkoitus ei missään vaiheessa ole pysäyttää liikettä, vaikka se jossain kohtaa saattaakin näyttää että mitään ei tapahtuisi. Tässä on hyvä video mistä tämä selviää paremmin, eli vaikka uinti aluksi näyttää hieman tahdistetulta niin tarkemmin kun katsoo niin selviää että koko ajan tapahtuu jotain. Tässä samalla näkyy toinen asia mitä en aiemmin tehnyt, eli osa uintiopeista kertoo että pitäisi uida niin kutsutusi "Front Quadrant Swimming". Tämä tarkoittaa että käsien pitäisi olla joka käsivetoparisa samaa aikaa kehon edessä. Kun katsoo Jono Van Hazelin uintia sivusta tämä tapahtuu selkeästi, vaikka se kuullosti alkuun itselle hieman vieraalta ajatukselta. Itse olin mieltänyt vapaauinnin usein siten että kädet ovat enemmän vastakkaisissa päädyissä eli kun toinen käsi alkaa hakemaan otetta on toinen vedon alkuvaiheesa. Tahdistamalla olen siis korjannut kaksi asiaa, ensinnäkin vedon alussa saan oikeasti otteen vedestä mitä en aiemmin saanut, ja samalla uintiin on tullut kauan kaivattua rytmiä ja sitä kautta rentoa nopeutta. Lopputulos ei saa siis toki olla tahdisten uinti, vaan omalla kohdalla uintiin piti vain saada enemmän rytmiä, jota korjattiin sillä että aluksi tahdistettiin ylikorostetusti. Lopputulos tulisi olla siis vanhan uintini (muistutti enemmän riehumista) ja tahdistuksen välimaasto.

Nämä asiat ovat siis varmasti suurimmat kehityksen kohteet mitä on löytynyt viimeisen kuukauden aikana, ja nyt ohjelmassa on lisää käsivedon ja otteenhaun korjaamista. Asento on kuulemma näihin verrattuna hyvä, ja kun saan vähän vielä nopeutta peliin korjaantuu asento varmasti vielä lisää. Tällä hetkellä suurin haaste tuntuu olevan se että käsi tekee ihmeellisiä ylimääräisiä liikkeitä veteentulo vaiheessa, ja ranteen tulisi olla lukossa ja käden taipua enemmän kyynärvarresta.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Uintia ja juoksutuntuman hakemista

Nyt alkaa olemaan jo kohta neljä viikkoa jonkinlaista tekemistä taustalla, ja viimeiset viikot on jo sellaista 8-9 tunnin luokkaa harjoitusmäärissä. Uintia on tullut edelliset viikot peräti 4 kertaa viikossa, kuntosalia kerran viikkoon ja kerran viikossa kuntopiiriä. Muuten treenit ovat olleet lyhyitä reilun puolen tunnin juoksulenkkejä, ja muutama parin tunnin treeni maastopyörällä. Tehot puuttuu vielä kaikissa lajeissa, eli lähinnä lokakuu on mennyt totutellessa. Kuitenkin treeni ilman mitään päämäärää on tyhmää, eli päätin jo aluksi että joka kuukaudelle pitää olla jotain tavoitteita jatkossa jotta voi paremmin jäsennellä itselleen mihin tulisi keskittyä. Lokakuussa tavoite on siis:


  • Uintitekniikan parantaminen
  • Juoksua tukevien lihasten kehittäminen
  • Juoksutuntuman löytäminen


Näiden tavoitteiden varjolla ollaan siis menty edelliset viikot, ja selvästi halusin ensimmäiseksi tavoitteeksi suurimman heikkouden tällä hetkellä. Palaan vielä myöhemmässä vaiheessa mitä juoksun osalta on paljon luvassa, mutta ajattelin hieman valottaa mikä uinnissa on ollut haasteena ja mitä sen eteen on tehty. Kävin siis syyskuun lopulla kuvauttamassa uintia, ja saamassa kullanarvoisia vinkkejä siitä miten uinti voidaan nostaa uudelle tasolle. Itsellä oli sellainen mielikuva että uinnista puuttuu hyvä rytmi, ja käsiveto on kaikkea muuta kuin tehokas. Videolta näinkin tämän, eli otteen hakua ei oikeastaan ollut lainkaan ja varsinkin hengittäessä käsiveto valui suoraan läpi. Uintiasento oli ihan kohtuullinen, mutta kun otteenhakua ei ollut puuttui uinnista kokonaan rytmi. Juttelimme hieman paljon haluan ja on aikaa tätä treenata, ja mainitsinkin että lokakuu on pyhitetty tekniikan hiomiselle jolloin sovimme että käyn kolme kertaa viikossa yksin uimassa ja kerran seuran treeneissä.

Nyt kun tätä on tehty jo neljättä viikkoa, on tuntuma ainakin ihan toinen kuin viime kaudella. Tekniikkatreenit mitä olen uinut yksin ovat olleet suureksi osaksi pullarilla ja näin olen päässyt todella keskittymään ajoitukseen, rentouteen ja oikeaan tuntumaan. Tämä on toiminut loistavasti, eli kerrankin olen keskittynyt pelkästään tiettyihin asioihin, ja omasta mielestä kehitys on ollut aika suurta. Tuntuma on siis parempi, uinti tuntuu merkittävästi enemmän selässä eikä käsissä ja kellokin näyttää siltä että rento uinti olisi lähes 10sek/100m nopeampaa. Hauska puoli on huomata että kun oikein yrittää uida rennosti niin vauhti on nopeampaa kuin silloin kun yrittää "uida kovaa". Ensi viikolla on tarkoitus katsoa uudelleen valmentajan kanssa seuraavia askeleita, mutta tavoite on uinnin osalta että rento matkavauhti altaassa vuodenvaihteessa olisi noin 1:45min/100m, ja alan jopa itse uskoa tähän. Vertauskuvana tuo vauhti on ollut 400m maksimia aikaisemmin, eli omalla kohdalla aika suuresta erosta siis puhutaan. Tämän kesän avovesivauhdin selittää hyvin tuo hengityksen yhteydessä tapahtuva kammottava virhe, eli käsi menee puhtaasti läpi. Olen aina ollut sitä mieltä että uin altaassa paremmin kuin avovedessä, ja tässä on varmasti suuri syy siihen. Avovedessä hengitän joka toisella, eli aina samalta puolelta. Jos 50% käsivedoista menee siis suoraan läpi on meno varmasti merkittävästi hitaampaa, eli jos ensi kesää yritetään saada toinen 50% tehoista käyttöön... Täyty jatkossakin kirjoitella hieman lisää uinnista, mutta tässä vaiheessa voi jo todeta että pienestä keskittymisestä ja panostuksesta näyttää olevan ihan mitattavia hyötyjä.

Juoksun kehitykseen pitää palata vielä tarkemmin, eli keväällä alkanut juoksijan polven kuntoutus saa jatkoa. Juoksijan polvi ei itsessään vaivaa, mutta sen kuntoutuksesta oli niin paljon hyötyä muilta osin että päätin jatkaa niin sanottua Kinetic Control harjoittelua. Fyssarin kanssa etsitään siis kropasta tukilihaksista heikkouksia, jotka johtavat esimerkiksi huonoon lantion asentoon tai siihen että vartalo kiertyy. Maanantaina sain uuden kotikuntopiiriohjelman, ja muutamia liikkeitä tehneenä uskon että näiden avulla juoksuun saadaan taas uutta virtaa, eli tämänkin alueen osalta uskon että asiat edistyy. Lokakuun tavoitteiden osalta ollaan siis ihan hyvällä mallilla, ja uskon että blogiin alkaa nyt myös ilmestymään säännöllisemmin tekstiä kun on jotain mistä kirjoitella.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Uusi alku

Elokuun loppu ja syyskuu meni palautellessa, hieman sairastellessa ja tehden melko paljon treenistä poikkeavia juttuja. Tämä viikko oli tarkoitus lähteä kokeilemaan miltä urheilu tuntuu, ja selkeästi palautuminen alkaa olemaan valmista kun treenit maistuu erittäin hyvälle. Hieman voimattomat jalat ovat, mutta sekin voi paljon johtua monen viikon levosta, sekä viime viikon reilun 70km vaelluksesta Kuusamon maisemissa. Ylimenokauden loppuun käveltiin siis Karhunkierros, ja suunnitelma oli kävellä 4 päivän aikana reitti Ristikalliosta Rukalle. Kolmannen päivän aamuna vettä alkoi tulla sen verran tasaisesti, että päätettiin tarkistella päivän mittaan tunnelmia ja jos iltapäivällä energiaa vielä riittää niin käveltäisiin vikan päivän etappi yhteen putkeen. Neljän aikaan olimme perillä laavulla missä meidän piti yöpyä, joten päätimme jättää ylimääräiset ruuat pois ja tsempata vikat 12km jotka erotti meidät lämpimästä mökistä ja saunasta. Tosin viimeinen 12km sisälsi Konttaisen, Valtavaaran ja Rukan ylityksen, josta Valtavaara oli paljon vaikeakulkuisempaa kuin mitä olin ajatellut. Vikat 6km meni aika kiukulla, ja kyllähän sitä hieman naureskeltiin että ei olisi meidän näköinen juttu jos viimeisestä 10km pätkästä muistaisi jotain... Rukalle saavuttiin puoli yhdeksän aikaan, eli noin puoli tuntia jouduttiin pimeydessä kävelemään mutta ei se oikeastaan haitannut. Mahtava reissu, ja suosittelen kyllä kaikille Karhunkierrosta joko kokonaisena pätkänä kävellen tai juosten. Jos ei halua yöpyä hienoissa mökeissä tai teltassa voi reitillä tehdä myös helposti monia eri päivän reissuja eri lähtöpaikoista, eli Oulangan Kansallispuistosta löytyy varmasti kaikille vaihtoehto vaeltamiselle. Lisäksi syyskuun muutamat ensimmäiset viikot ovat ajankohdaltaan varmasti parhaimpia, keli on vielä plussan puolella (meillä 4-15 astetta lämmintä), ruska on komea ja ötököistä ei ole tietoakaan. Kirjotuksen lopussa hieman kuvia matkan varrelta.

Tämä viikko on sitten yritetty herätellä kroppaa taas harjoitteluun. Uintia on tullut peräti 3 kertaa ja yksi yksityistunti, ja uskon että lokakuun tulenkin käymään 4 kertaa viikossa uimassa. Alkuviikon salikäynti tuntuu vieläkin todella mukavasti jaloissa, ja viikon loppuessa uskon että parit juoksulenkit on myös keretty kokemaan. Kaikki tuntuu yllättävän hyvältä, ja tarkoitus on siis lokakuu tehdä jonkinlaisella ajatuksella jo peruskuntoharjoittelua. Olen mukana uudessa harjoitusporukassa marraskuusta alkaen, joten lokakuun ajatus on tottua taas normaalin harjoitusrytmiin, vahvistaa heikkouksia ja keskittyä myöskin perusvoimaan kuntopiirin ja kuntosalin kautta. Viikkorytmi lokakuussa tuleekin olemaan aikalailla 4 uintia viikossa, 1 kuntopiiri, 1 sali, 3-4 juoksulenkkiä ja satunnaisia maastopyöräilyitä sekä trainerilla pyörittelyjä. Juoksut ovat lyhyitä 30-40 minuutin kevyitä lenkkejä missä on muutamia herättäviä vetoja mukana, ja uinneista 3 on hyvin tekniikkapainotteisia jonka takia niitä ajattelinkin tehdä lokakuussa enemmän. Kävin tosiaan torstaina valmennuksessa, ja varsinkin vedon alkuvaiheessa on parannettavaa. Tähän sain valmentajalta ohjelman, eli 3 kertaa viikossa tekniikkapainotteinen uinti jolla asiaa pyritään korjaamaan. Nämä uinnit ovat lyhyitä, mutta yllättävän rankkoja kun ne tekee oikein ja keskittyy tekemiseen. Kun ollaan jo pari vuotta uitu "väärin", on tekniikan korjaaminen vaikeampaa kun hermotus on jo rakentunut toiseen liikerataan. Nyt uidaan siis 100m kerralla, jonka jälkeen taas keräillään keskittymistä jotta voidaan taas uida hyvällä keskittymisellä. Tästä sitten toivottavasti tekniikka korjaantuu ja keväällä tehoja mukaan.

Fiilis tekemiseen on siis saatu takaisin, suunnitelma alkaa selkityä ja toivottavasti näillä eväillä ensi kautena on taas kehitystä havaittavissa. Olen tosiaan mukana harjoitusryhmässä jossa alkaa ohjelma ja yhteistreenit marraskuussa, ja siitä vielä lähemmin lisää. Nyt vielä kuitenkin melko vapaalla ohjelmalla kuukausi eteenpäin, ja toivottavasti varsinkin uinnin tekniikka ottaa harppauksen eteenpäin koska se on selvästi suurin haaste itselläni.

Lähtö Ristikallion parkkipaikalta
Komeat maisemat Ristikallion päältä
Oulangan joen varsi oli helppokulkuista ja maisemat upeita
Toisen päivän jälkeen alkoi staffissa näkyä väsymisen merkkejä
Valtavaaran huipulla, maisemia turha vilkuilla sumun takia...

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Ylimenokausi

Kuukausi on takana Kalmarista, ja nyt alkaa pikkuhiljaa näkymään valoa tunnelin päässä. Vaikka koitos ei ollut urheilullisesti sitä mitä toivoin, on palautuminen merkittävästi hitaampaa kuin mitä osasin kuvitella. Lihakset olivat jo parin viikon jälkeen aika hyvin mukana (auttaa kun kävelee maratonista noin puolet), mutta hermosto on selkeästi ollut kovemmalla rasituksella. Blogirintamallakin on ollut hiljaista, mutta nyt tuntuu olo siltä että sekä fyysinen ja henkinen puoli alkaa olemaan valmis kohtaamaan keskuspuiston lenkkipolut. Mutta mihin on viime kuukausi mennyt?

Heti Kalmarin jälkeen oli siis tiedossa viikon loma Espanjassa. Ohjelmassa ei ollut muuta kuin palauttelua ja lomailua, taisin sillä viikolla käydä 3 kertaa uimassa kevyesti ja muutamalla kävelylenkillä. Olo olikin sen viikon hyvä, kunnes viimeisenä päivänä sain jonkin taudin joka pisti taas aineenvaihdunnan sekaisin ja nosti pienen kuumeen. Vatsa oli ajoittain melko kipeä, ja  en ole ihan varma mistä johtui. Myöskään Kalmarin tapahtumat eivät ole täysin auenneet, paljon huhutaan ruokamyrkytyksestä ja kieltämättä niihin oireisiin omat tuntemukset sopivat aika hyvin. Olen ymmärtänyt että monesti ensimmäinen viikko IM:n jälkeen on OK olo, mutta toisella viikolla voi iskeä sitten totaaliväsymys tai sairaus. Itsellä kävi juuri näin, ja vaikea sanoa sairastuinko vai menikö kroppa vain ylirasituksen puolelle joka sitten pisti kaiken vähän sekaisin. Toinen viikko IM:n jälkeen meni siis sairastellessa, tai kuumeinen olo kesti vain pari päivää mutta aineenvaihdunta tasaantui vasta noin viikossa. Sen jälkeen kävin pari kertaa kokeilemassa kevyttä juoksua, mutta aika nopeasti selvisi että ei olla palauduttu joten turha edes vaivautua. Kolmannen viikon otin siis suosiolla hyvin rennosti, loppuviikosta kävin kevyellä juoksulenkillä ja eipä ollut kuntoon tullut muutosta. Neljäs viikko on sitten mennyt pyöräilyä kokeilemalla, ja tänään kävin noin 1,5 tuntia ajamassa keskuspuistossa maasturilla, ja olo tuntui hyvältä. Olen myös aamun leposykkeitä seuraillut, ja ne ovat kieltämättä hieman koholla joka viittaisi siihen että sympaattinen hermosto on vielä jossain määrin sekaisin. Täytyy siis ottaa rennosti, kunnon treenien pariin on tarve päästä vasta lokakuussa joten nyt on hyvä aika palautua toden teolla.

Ensi viikolla on siis viides viikko Kalmarin jälkeen, ja tiedossa on vielä ylimenokauden ohjelmaa eli lähdemme kiertämään Karhunkierrosta. Ensi viikko menee vielä siis täysin muissa kuin treenien merkeissä, mutta sen jälkeen alkaakin uintivalmennus ja tarkoitus on palata harjoittelun pariin. Lokakuussa tarkoitus tehdä hieman voima+uintipainotteista harjoittelua, ja ottaa mukaan myös lyhyitä säännöllisiä juoksulenkkejä. Uskon siis että ensi viikosta lähtien alkaa tännekkin ilmestymään useammin tekstiä, mutta otetaan nyt vielä hetki rennosti ennen uuden PK kauden alkua. Tässä vielä muutama kuva Kalmarin reissusta.

Pyörän kääntöpaikka

Juoksu kulki alkumatkan hyvin

Maalisuora


tiistai 19. elokuuta 2014

Ironman Kalmar

Olipas sellainen päivä että en oikein tiedä mistä aloittaisin. Maaliviivan yli päästiin hengissä, mutta suoritus oli kaikkea muuta kuin sellainen mitä toivoin joten aikoja on edes turha sen suuremmin ihmetellä. Tavoite oli viettää hauska päivä, tehdä ehjä suoritus ja päästä maaliviivan yli, ja näistä tavoitteista valitettavasti vain viimeinen toteutui. Toki maaliin pääseminen on jo sinäänsä suoritus, mutta viimeinen 20km maratonista oli kaikkea muuta kuin urheilua. Pitkä oli päivä, eli tämäkin selvitys tulee varmasti olemaan normaalia pidempi, mutta jälkifiilikset on ihan hyvä saada kirjattua alas seuraavia koitoksia varten.

Reissuun lähdimme Maijan kanssa Suomesta keskiviikko iltana, ja Kalmariin tulimme siis torstaina iltapäivällä jolloin ei ohjelmassa ollut muuta kuin ilmoittautuminen sekä kisa-info. Samaan hengenvetoon oli järjestetty pasta party, ja tämä oli mukava tilausuus ja minusta hyvä tapa aloittaa kisaviikonloppu. Ironman organisaatio osaa kyllä tapahtuman järjestämisen, eli kisaajalle he onnistuivat hyvin luomaan rennon ja odottavaisen tunnelman lauantain kisaa varten. Tankkauksen olin itse aloitellut oikeastaan keskiviikkona, ja torstaina söin vielä normaalia enemmän sekä koitin vältellä kuitupitoisia ruokia. Olo olikin torstaina aika energinen, sekä toki hieman pöhöttynyt kaikista hiilareista mitä oli viimeisten päivien aikana syöty. Perjantai aamu alkoi ennen aamupalaa lyhyellä uinnilla, eli oltiin muutaman seurakaverin kanssa heti 7.00 uimassa noin 15 minuutin verra kisareitillä. Uinti tuntui normaalilta, ja vesi oli lämmintä sekä yllättävänkin kirkasta. Yllätys oli että uintireitti oli paikoittain todella matala, sekä muutamia meduusoita näkyi matkan varrella. Hotellille päin käveltäessä kävi pieni vahinko, eli ampiainen onnistui pistämään minua korvan taakse. Tämän seurauksena pää oli koko torstain hieman kipeä, mutta en antanut sen häiritä valmistautumista. Aamupäivällä kun tein vielä lyhyen 15 minuutin pyörän ja samanpituisen juoksun tuntuivat jalat herkullisilta, ja olisin ollut valmis kisaamaan vaikka heti. Verryttelyn jälkeen kävin viemässä pyörän vaihtoalueelle, ja lähdimme syömään Kalmarin keskustaan lounasta. Loppupäivä menikin melko nopeasti, eli kävimme autolla tutustumassa osaan pyöräreitistä, ja se vaikutti tasaiselta ja nopealta olettaen että tuulta ei tulisi olemaan liiaksi. Illalla syötiin vielä kevyt illallinen hotellilla, eniten vaaleaa leipää ja hieman pastaa jotta ei olisi niin ontto olo. Nukkumaan menin noin puoli kymmenen, ja hieman ounastelin että aika uneton yö oli tulossa...

Koko yönä en varmasti saanut montaa minuuttia syvää unta nukuttua, eli käytännössä 6 tuntia tuli maattua sängyssä silmät kiinni ja odotettua seuraavan päivän koitosta. Kun kello soi 3.45, nousin samantein ylös ja lähdin syömään aamupalaa. Olo oli hieman sekava, mutta olihan siinä melko huonosti  nukuttu yö taustalla. Aamupala oli tuttu kisa-aamupala, eli pari siivua vaaleaa leipää sekä lautasellinen riisimuroja maidolla. Join yhteensä noin 3 desiä vettä sekä kupin kahvia, jonka jälkeen oli aika pistää kisa-asu päälle ja ottaa loput varusteet kantoon ja siirtyä hotellin aulaan odottelemaan muita seurakavereita. Hotellissa oli mukavasti tuttuja, joten yksin ei tarvinnut liikkua paikasta toiseen vaan aina oli tuttuja mukana. Tässä kohtaa Maija totesi että minusta hohkaa melko paljon lämpöä, ja vaikuttaisi ihan siltä että minulla olisi kuumetta. Asiaa mietittyäni hetken lainasin seurakaverilta kuumemittaria, eli ajattelin varmistaa asian ennen kuin lähdemme vaihtoalueelle. Olo ei muuten ollut kuumeinen, mutta kieltämättä hieman outo. Kun katsoin kuumemittaria en voinut uskoa silmiäni, kehon lämpötila näytti 37,8 astetta. Tässä kohtaa tapahtui aikamoinen romahdus henkisesti, pää painui polviin ja en voinut pidätellä pettymystä vaan itkuhan siinä pääsi. Onneksi Maija ja seurakaverit ottivat tilanteen todella hyvin, ja heidän tuellaan sain kasattua itseni ja siirryimme vaihtoalueelle jossa ajattelin että menen suoraan lääkärin juttusille. Tässä vaiheessa olo oli todella sekava, ja en tiennyt enään mikä on kisajännitystä ja mikä on kuumeesta johtuva olotila. Sykkeet oli katossa, eli istuessa mittari näytti noin 110 lyöntiä mutta sekin varmasti johtui osittain jännityksestä. Vaihtoalueella minulle kerrottiin että lääkäri tulee paikalle heti kuuden jälkeen, joten meniin varmuuden varoiksi laittamaan pyörää valmiiksi ennen kuin pääsin juttelemaan lääkärin kanssa. Kun kaikki oli valmista, menin odottamaan lääkärin tuloa ja muutama vapaaehtoinen tuli juttelemaan kanssani ja kyselemään hieman olotilasta. Yksi vapaaehtoinen sanoikin että kuumeessa ei tosiaan kannata lähteä, mikään yllätys sinäänsä, mutta senkin kuuleminen aiheutti taas uudelleen aika pahan tunneryöpyn ja voin vain kuvitella miltä olen näyttänyt muiden kisailijoiden silmissä. Kun lääkäri tuli vihdoin paikalle, kävi hän koko tilanteen läpi, kuunteli keuhkot ja varmisti muutenkin että onko kyseessä infektio. Lääkäri sanoi että kyseessä ei ole todennäköisesti tulehdus, vaan monien asioiden summa (hiilaritankkaus, ampiaisen pisto, huonosti nukuttu yö) joka on nostanut kuumeen. Komento oli, että lääkäri ei kiellä lähtemistä vaan antoi minun luottaa olotilaan ja tehdä päätöksen. Koska olo oli muuten energinen, päätin lähteä kokeilemaan ja lupasin itselleni että keskeytän heti jos vaikeuksia tulee jo esimerkiksi uinnin aikana. Tämä päätös tehtiin 30 min ennen lähtöä, eli nopeasti vain märkkäri päälle ja sitten odottelemaan lähtökarsinaan. Asettauduin suosiolla 1.20 uimareiden ryhmään, eli ajattelin että otan uinnin varman päälle rennosti kun olotila oli vähintäänkin epäselvä. Nopeasti kuulinkin lähtölaukauksen, ja vajaa 10min myöhemmin tuli oma vuoro astua veteen ja  siitä alkoikin kauhominen, ensimmäinen IM kisa oli alkanut vaikkei ei ihan niin kuin ajattelin.

Uinnin alun otin todella rennosti, ja yllätykseksi ruuhkaa ei ollut juurikaan. Uusi lähtötapa toimi hyvin, eli pääsin uimaan rentoa vauhtia alusta alkaen ja ekalla poijulla olo oli hyvä. Uintireitti oli yhtenä kierroksena, ja poijukäännöksiä ei ollut liiaksi joten paljon pääsin uimaan suoraan ilman häiriöitä. Olotila uinnissa oli hyvä, mutta en toki voinut olla ajattelematta lähdön kaaosta joten ihan paras uinti ei varmasti ollut kyseessä. Muutamia kertoja tuli pientä rykelmää, ja näissä laitoin välillä rintauinniksi jotta sain kuvan mitä kautta lähtisin parhaiten ohittelemaan jotta pääsisin taas omaan rytmiin kiinni. Uinnin lopussa voimat alkoivat selkeästi hiipumaan, mutta yllättävän kivasti uinti siis sujui, ja vaihtoon tullessani katsoin että oma kello näytti noin 1.17, virallinen ajanotto taisi olla minuutin enemmän. Ekassa vaihdossa join palautusjuoman, kävin vessassa ja muutenkin otin suht rennosti. AIkaa meni reilu 4 minuuttia, ja olisi tästä helposti vähintään minuutin ottanut pois jos olisi ollut tarve mennä kovaa. Pyörälle kun pääsin oli itseasiassa jopa hieman viileä, mutta tiesin että keli varmasti lämpenee eli en antanut sen häiritä. Pyörällä lähdin alusta alkaen ajamaan reilua 140w tehoa, ja tämä tuntui ihan hyvältä. Ajattelinkin että ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä, ja jatkoinkin hyvää pyörittämistä Öölannin sillan yli. Noin 20km kohdalla tulikin sitten yllättäen pakollinen tarve käydä vessassa. Mietin että aamuinen sekoilu varmasti aiheutti hieman ongelmia vatsaan, ja päätin pysähtyä ensimmäiseen vessaan 30km kohdalla ja korjata tilanteen heti. Eka vessakäynti helpottikin tilanteen, valitettavasti aikaa tähän meni varmasti yhteensä noin 4 minuuttia. Olin kuitenkin jo unohtanut kaikki aikatavoitteet, eli päätin että jos pääsen maaliin hymyillen olen tyytyväinen välittämättä ajasta sen suuremmin. Teknisen tauon jälkeen en päässyt kuin 5km, ja heti oli uudelleen tarve käydä pusikossa. Tajusin että en pysty pidättelemään seuraavalle huoltopisteelle, joten jouduin toimimaan sääntöjen vastaisesti ja pidin tienvarressa nopean teknisen tauon ja toivon ettei tuomareita olisi tätä todistamassa. Mietin että olinkohan juonut liikaa, mutta en usko vieläkään sitä koska nestettä meni noin puollo (0,75L) tunnissa mikä on minusta normaalia vaikka keli oli viileämmän puoleinen. Tämän tauon jälkeen pääsin taas 10km eteenpäin, ja seuraavalla huoltopisteellä taas tekninen tyhjennystauko. Tässä vaiheessa aloin jo epäilemään että mitenköhän nesteet/energiat imeytyy, ja aloin hieman vähentämään juomista kunnes tilanne selviää. 70-140km menikin sitten ilman pysähdyksiä, mutta 140-180km matkalla jouduin vielä käymään kahdesti pusikon puolella. Yhteensä jouduin siis pyörällä pysähtymään 5 kertaa, joista ensimmäinen oli merkittävästi pidempi stoppi. Pyörä tuntui muuten todella hyvältä, vaikka toki loppumatkasta olikin tehojen ylläpitäminen melko puuduttavaa touhua. Laskin jälkeenpäin että join matkan aikana yhteensä vajaa 4 pulloa nestettä, mikä oli vähemmän kuin olin suunnitellut ja tämä johtui siitä että kaikki tuntui tulevan läpi jonka takia vähensin vettä ja join urheilujuomaa, joskin määrässä hieman vähemmän kuin ajateltu. Pyöräkunto vaikutti kuitenin olevan kohdallaan, ja ilman pysähdyksiä vauhti oli noin 31,5km/h luokkaa, josta olisi varmasti voinut myös kiristää jos tunne olisi ollut hieman varmempi omaan tekemiseen. Toka vaihto meni samoihin aikoihin kuin eka, eli reilu 4 minuuttia meni kamojen vaihtoon ja sitten pääsin maratonin kimppuun. Kunpa vain olisin uskaltanut aavistaa mitä oli luvassa...

Eka tuntuma juoksuun oli mahtava, ihan kuin ei olisi pyöräillyt ollenkaan. Kalmarin keskustan läpi juokseminen oli upeaa, ja juoksussa sain painaa kunnolla jarrua että 5min/km vauhti pysyi. Aloin heti alusta ottamaan geelejä 20min välein, ja kävelin juomapisteet läpi jotta sain juotua kunnolla. 5-7km kohdalla tuli tarve käydä taas kunnolla vessan puolella, ja päätin että hoidan senkin heti pois jotta se ei häiritse juoksua sen enempää. Aikaa meni taas minuutteja, mutta olin jo päättänyt että ajalla ei ollut väliä kunhan voin nauttia matkasta. Tässä kohtaa vatsa olikin jo melko sekaisin, ja mietin että olikohan tämä viimeinen käynti bajamajan puolella vai ei. Juoksu tuntui kuitenkin todella hyvältä, ja mieli kirkastui vielä kun ajattelin että saan juosta muuten ehjän juoksun aika huonosti alkaneen päivän päätteeksi. Tästä en sitten päässyt kuin 3km eteenpäin, ja taas piti käydä pusikossa. Nyt minulle selkisi että samantein kun olin alkanut ottamaan lisää nestettä, lisääntyi tarve käydä vessassa, eli mikään ei imetynyt. Olin ottanut matkalla myös suolanappeja, joten ongelmaa sen suhteen ei pitäisi olla, ja arvelinkin että kuume saattoi jopa johtua siitä että vatsa ei ollut täysin mukana koko kisan aika. Jälkeenpäin kun juttelin Jupiksen kanssa tuli jopa mieleen että olisiko mahdollisesti voinut olla jonkinlainen ruokamyrkytys kyseessä (muutama juttu tulee mieleen mistä olisi voinut johtua...). 12km kohdilla Maija kysyi miten menee, ja sanoin että hieman tuntuu oudolta ja saa nähdä miten jaksaa.

Tokalle kierrokselle kun lähdin tapahtui sitten pahin mahdollinen, totaalinen energian loppuminen. Meno loppui kuin seinään, ja sainkin samalla vahvistuksen ettei energiat imeydy kun virta loppui noinkin kevyellä juoksulla noin 17km kohdille. Juoksu muuttui heti kävelyksi, ja sinnittelin seuraavalle huoltopisteelle johon pysähdyin ja yritin syödä ja juoda sen mitä pystyin. Cocis oli se mikä toimi parhaiten, ja tätä joinkin heti noin 4 mukia, otin geelin ja join hieman vettä ja urheilujuomaa. Tähän loppui sitten omasta mielestäni itse kisa. En viitsi avata koko loppumatkaa, mutta sen verran voin kertoa että puolimatkan kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni reilu 2 tuntia, ja maratonin loppuaika oli reilusti yli 5 tuntia. Bonkkauksen jälkeen yritin siis saada energiaa kehoon cocicsella ja kaikella mikä maistui, mutta lopputulos oli vain että vessassa oli käytävä noin kilometrin välein. En rehellisesti muista enään montako kertaa kävin puskassa tai bajamajassa, mutta uskallan väittää että minulla oli tässä tilastossa kisan TOP 3 sijoitus, voisin jopa luottavaisesti sanoa että olin korkeimmalla korokkeella. Kertoja oli arviolta 20 juoksun aikana, mahdollisesti jopa enemmän. Mietin onko järkeä kävellä maaliin, mutta kun taju ei kävellessä lähtenyt ajattelin että kokeilen kun nyt kerran tänne asti ollaan tultu. Kokemuksesta voin kertoa että noin 25km kävely päivän päätteeksi on aika pitkä matka, enkä toivo samankaltaista tilannetta kenellekkään. Pari hauskaa detaljia (tai hauskaa ja hauskaa) voin avata, eli kerran kun tulin ulos bajamajasta täysistunnon jälkeen pääsin noin 10 metriä eteenpäin ennenkuin oli pakko pysähtyä vielä pisuaarin kautta ennen kuin uskalsin jatkaa matkaa. Toinen kohta missä jouduin jo nauramaan itselleni oli 800 metriä ennen maalia, jossa piti pysähtyä vielä vessaan koska pelkäsin kirjaimellisesti että olisin joutunut raahautumaan viivan yli kusi sukassa. Viimeisellä kierroksella onnistuin välissä ottamaan 100m hölkkäosuuksia, ja maaliviivan yli pääsin myös hurjalla 7min/km loppukirillä. Olihan se maaliviivan ylitys kokemus minkä takia kannatti tsempata, vaikkakin olisin toivonut hieman ehjempää suoritusta pohjalle...

Maalissa en jaksanut viipyä hirveän pitkään, vaan melko nopeasti siirryin hakemaan pyörää ja raahauduin hotellille. Kuumetta oli illalla vielä 38 astetta, eli aamun lämpö ei ollut kadonnut vaan kroppa oli vieläkin sekaisi ja melko paha nestevaje päällä. Olo oli sekä helpottunut että pettynyt, mutta tärkein oli että olin hengissä ja ainakin on jotain mitä parantaa ensi kaudella. Yön aikana hikoilin loputkin nesteen pihalle kehosta, mutta sen seurauksena aamulla kuume oli kadonnut. Ensimmäinen Ironman suoritukseni muuttui siis henkiseksi työvoitoksi, ja tästä pitää tosiaan ottaa oppia seuraavia kisoja varten. Täytyy vielä myöhemmin paremmalla ajatuksella listata asioita joita tästä kisasta pitää ottaa mukaan, mutta pieni analyysi asioista mitä pitää ainakin miettiä jatkoa varten:

1) Uintiin on saatava lisää varmuutta. Tämä jännitti eniten, ja liika jännitys ei ole koskaan hyväksi, joten sen poistamiseksi on vain saatava uinti rennommaksi ja paremmaksi. Jos uinnin saisi suhteessa samalle tasolle kuin muut lajit uskon että lähtisi kisaamaan luottavaisemmin, ja kisaa edeltävä jännitys varmasti laskee.

2) Varmista että kaikki mitä suusta laitat on varmasti tuoretta pari päivää ennen kisaa. Turhia riskejä ruokamyrkytyksestä pitää vältää, eli jotenkin uskon että tämä voisi olla syynä olotilaan. En tiedä ampiaisenpistoksen vaikutusta, mutta päänsärky vaikeutti myös viimeistä yötä joten tuskin se ainakaan helpotti asiaa. Tiedä häntä mikä oli syy kuumeesen, kroppa ei kuitenkaan ollut täysin vireessä.

3) Tankkaus on vielä mietittävä ja kokeiltava ensi kautta varten. Se ei saa olla liian haastavaa, mutta jotain on tehtävä koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun vatsa on pettänyt kisassa. Täydellä matkalla siihen ei vain ole varaa jos haluaa juosta hyvän maratonin.

Nyt kuitenkin on vuorossa tauko harjoittelusta, ja hetken yritän olla miettimättä harjoittelua sen kummemmin. Tiedossa on lomailua Espanjan lämmössä, jonka jälkeen vielä mukavia hetkiä Karhunkierroksella sekä mökkeilyä kavereiden kanssa. Ensi kausi on jo suunniteltu, joten viimeiseksi Ironmaniksi tämä ei jää vaan aion tosiaan ottaa haasteen vastaan uudelleen. Juoksun alku tuntui niin niin hyvältä, että jopa pelottaa sanoa että tämä voi olla matka missä olen vahvoilla kun saan paketin kasaan ja ehjän suorituksen. Lopuksi haluan kiittää kaikkia seurakavereita uskomattomasta tuesta henkisesti raskaan päivän aikana. En voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuutta mitä koen siitä tsempistä mitä sain ennen kisaa, kisan aikana ja jälkeenpäin. Suuri kiitos myös paremmalle puoliskolle joka jaksoi tsempata koko kisaviikonlopun ajan ja toimi uskomattoman rationaalisesti ja latoi järkeä päähän juuri silloin kun sitä tarviitiin eniten, jos olisin ollut yksin liikenteessä en tiedä mikä lopputulos olisi ollut. 

perjantai 15. elokuuta 2014

Kaikki valmista

Otsikon mukaiset fiilikset. Jalat ylhäällä hotellissa odotellaan huomista lähtöä. Kaikki mitä voidaan tehdä on siis tehty, ja nyt ei tarvitse muuta kuin raahata itsensä aamulla lähtöviivalle ja siitä maaliin asti. Kuluvan viikon aikana olen itseasiassa hyvin saanut järkeiltyä itselleni että olen unohtanut melkein kaikki tavoite-ajat, eli huomenna tärkeintä päästä maaliviivan yli mielellään omin voimin. Olo on energinen ja hyvä, joten luotto on kova että huomenna illalla roikkuu ensimmäinen IM mitali kaulassa. Huomenna tärkein keskittyä hetkeen ja olla miettimättä liikaa eteenpäin tai matkan pituutta, voi alkaa muuten ahdistamaan melko pian... Seuraavat asiat tulee siis pitää mielessä eri lajien aikana.

Uinti: Rento alku ja hyvä ryhti/uintiasento. Uinnissa pitää tosiaan keskittyä tekniikkaan, ja siinä erityisesti pitkään, ryhdikkääseen ja virtaviivaiseen asentoon. Itselle hyvä mielikuva on yrittää tuntea veden paine rinnassa, eli "painaa" rintss vettä vasten. Kun tämä on kunnossa saan usein samalla hyvän otteen vedestä, ja seuraavaksi keskittyminen hyvään lopputyöntöön. Näillä eväin uidaan toivon mukaan rennosti huomenna ja tullaan hymyillen ekaan vaihtoon.

Pyörä: Tavoiteteho on noin 150w, ja tätä lähdetään noudattamaan melko nopeasti. Ekat 10km ehkä 140-150w, eli tarkoitus tasata syke ja löytää rytmi uinnin jälkeen. Pyörässä keskitytäänkin sitten tankkaukseen, eli pidetään huoli että kaloreita tulee noin 350-400 tunnussa, ja nestettä nautittua noin 0,75-1 litra tunnissa. Lisäksi suolaa noin 45 min välein kramppien varalta, eli pyörän tuntuma pitäisi olla kevyt jonka jälkeen juoksu vielä onnistuu. Odotettavissa että 130-140km jälkeen alkaa meno puuduttamaan, mutta jalkojen pitäisi kuitenkin olla vielä silloin mukana pelissä.

Juoksu: Ekat kilometrit pitää mennä hitaammin kuin 5min/km! 42km aikana ehtii sitten kiriä, kunhan rytmi löytyy ja tikkaus alkaa mahdollisimman kevyesti. Keskittyminen mahdollisimman hyvään tekniikkaan, ja joka huoltopisteellä jotain juotavaa. Mukit käteen, jonka jälkeen 10-15 askelta kävelyä jotta energiat saa varmasti kurkusta alas eikä rinnuksille. Geeliä juoksun aikana 20-30min välein, ja loppua kohti aletaan syömään sitä mikä uppoaa. 

Kaikissa lajeissa keskitytään vain hetkeen, yritetään uida seuraava 100m mahdollisimman hyvällä ryhdillä/tekniikalla, pyöräillään seuraava kilometri nahdollisimman hyvällä pyörityksellä rai juostaan seuraava 200m niin hyvällä askelluksella kuin mahdollista. Näitä harjoitteita toistetaan kerta toisensa jälkeen, ja lopputuloksena on toivon mukaan 30 vuotias tuore Ironman huomenna 16.8.2014. Olen kiitollinen mahdollisuudesta kokeilla tälläistä, ja huomenna aion tehdä kaikkeni yhden pitkäaikaisen unelmani toteuttamiseksi.



maanantai 4. elokuuta 2014

12 päivää

Kauden päätavoite alkaa olemaan melkoisen lähellä. Kun viime elokuussa ilmoittauduin Kalmariin, tunti tietenkin siltä että aikaa on vaikka kuinka tehdä mitä vain. Onneksi sen jäkeen onkin tehty hyvää ja laadukasta työtä, eli vaikka 12 päivän päästä ollaan ihan kohtuu haasteen edessä niin olo on hyvä ja luottavainen että päivästä tulee ensinnäkin hauska ja saan aikaiseksi ehjän kisan. Suurin kivi kengässä on uinti, mutta olen todennut että 5 minuuttia suuntaan tai toiseen ei tuota päivää kaada. Uinti on mitä se on, ja pyrkimys on tulla vedestä iloisena ylös ja viettää ikimuistoinen 30-vuotis syntymäpäivä. Pieni kertaus kuitenkin mitä Joroisten jälkeen on ollut agendalla.

Koska Kalmar on tasan kuukauden päästä Joroisilta, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin että jaksotus Joroisten jälkeen oli viikon palauttelu, yksi kovempi viikko ja viimeiset kaksi viikkoa palauttelua. Ensimmäinen viikko meni sii palauttelun osalta, eli alkuviikosta kävin ajamassa pari tunnin lenkkiä pyörällä, ja oli siellä pari täysin lepopäivääkin mukana. Joroisten jälkeisenä viikonloppuna tehtiinkin sitten kisavauhtista yhdistelmäharjoitusta, ja sunnuntaina tuli juostua aika lämpösessä kelissä viimeinen yli 20km lenkki. Juoksun osalta tunne onkin todella hyvä, eli varsinkin PK vauhti on toista kuin viime kaudella. Viime viikon ohjelmassa oli sitten HelTrin 20km tempo tiistaina, Seurasaaren ympäriuintia keskiviikkona ja sprinttimatkan harjoituskilpailu lauantaina. Tiistain tempo oli aika sekava päivä, eli ensiksi alkuverraa häritsi todella raju ukonilma, ja pääsin pyöräilemään vasta 25min ennen starttia. Itse tempo lähti vähän tahmeasti liikenteeseen, ja vasta tokan kierroksen alussa löytyi kunnon veto ja tehokin nousi ekan kierroksen lukemista. Eka kierron oli hyvin lähellä 16min aikaa, ja laskinkin nopeasti että alle 32 minuuttia pitäisi mennä koska vauhti on nousujohteista ja tunne hyvä. Toista kierrosta ehdin ajaa noin 3km, kun takarengas päätti sitten ekan kerran tänä kautena pamahtaa. Tässä vaiheessa ei paljoa naurattanut, mutta ajattelin että nyt otetaan sitten vaihto treenin kannalta. Takakiekko nopeasti irti, kävin pikaisesti läpi renkaan pikkukivien varalta, uusi sisärengas ja paineet sisään C02 patruunalla (ensimmäinen kerta kun jouduin käyttämään) ja sitten taas veto päälle. Tätä iloa riitti sitten 2km, kunnes taas pamahti. Mukana oli vain yksi sisärengas, joten tiesin heti että matka loppui tähän. Tässä vaiheessa mieliala oli kaikkea muuta kuin hyvä, eli hieman saattoi kamat lentää ojan puolelle kun hyppäsin pyörän selästä. Seurakaverit veivät Maijalle auton avaimet, joka juuri ja juuri uskalsi tulla hakemaan kun olin ensiksi 20 minuuttia keräillyt itsenäni pientareella. Eniten harmitti se, että veto oli hyvä ja uskon että kropasta olisi irronnut hyvä tehot, eli treeni jäi hieman puolitiehen. Kun tarkistin tilanteen kotona selvisi että ulkokumissa oli selkeä vekki. Jälkeenpäin ajateltuna onni onnettomuudessa että selvisi nyt eikä ensimmäinen 20km aikana Kalmarissa. Toinen mitä nyt vasta tuli mieleen oli C02 patruunan paineet, eli ensimmäisen kerran tosiaan käytin patruunaa millä rengas täyttyy alta aikayksikön. Mietin vain että sen avulla renkaasta tulee todella kova, eli onkohan riski että patruunalla tulee liian kovat paineet. Pitäisäi uhrata yksi patruuna ja tarkistaa miten kovat paineet sillä voi saada aikaiseksi, eli olisiko sekin ollut osasyynä toisen sisärenkaan puhkeamiseen. Seurakaverilla Petrillä oli samankaltaisia haasteita eilen lenkillä, ja siksi tuli mieleen että jos vekki ulkokumissa ei ollut ainoa syy.

Keskiviikkona oli sitten uintia Seurasaaren ympäri, ja ensi talven projekti tulee tosiaan olemaan uimaan opettelu. Nyt on myöhäistä tehdä suuria parannuksia, joten olen päättänyt että keskityn vain mahdollisimman hyvän ja virtaviivaisen asennon ylläpitämiseen. Suurin ongelmani on, että kun lähden uimaan tai tauon jälkeen menee ensimmäinen pari minuuttia hyvin, mutta melko nopeasti keskittyminen herpaantuu ja samalla asento lyssähtää. Nyt focus on siis puhtaasti asennon ylläpitäminen, ja sitä kautta tovoin mukaan matka taittuu rennosti noin noin 20min/km vauhtia. Jos Kalmarissa rennolla uinnilla pääsen alle 1.20 olen siis tyytyväinen, koska jo 1.15 uinti vaatisi varmasti kovempaa tsemppausta joka saattaisi väsyttää sen verran että en tiedä mitä se tekisi loppupäivän energiatasolle. Muutaman minuutin takia en siis aio ottaa paineita tai alkaa repimään uinnissa. Lauantaina oli sitten seuran viimeinen harjoituskilpailu, ja tarkoitus oli mennä viimeisen kerran kovilla tehoilla ennen Kalmaria. Paikalla oli noin 60 seuralaista, eli huomaa että monilla kausi alkaa olemaan ehkä jopa ohi, ja toki lomakausi verottaa myös osallistujamääriä. Lähdin uintiin melko kovaa, ja ensimmäiselle poijulle tulikin vedettyä aika pahaa siksakkia joka varmasti söi aikaa jonkin verran. Takasuoralla löysin sitten hyväntuntuisen rytmin, eli uskon että takasuoran uinti oil melkein parasta mitä tänä kesänä on tullut uitua. Uintiaika oli kuitenkin reilu 13 minuuttia, eli noin puoli minuuttia huonompi kuin viime kisassa. Vaihtokin tuntui tahmealta, ja siihenkin meni noin minuuttia pidempään vaikka ei siinä suoranaisesti virheitä tapahtunut. Pyörällä oli tarkoitus ajaa kovaa, mutta lauantaina oli kyllä jalat jääneet kotiin. Tempossa ajelin 225-235w tehoilla, mutta nyt oli täysi työ pitää watit 200 paremmalla puolella. Eka kierros taisi olla keskitehoiltaan noin 204w, kun toinen kierros jäi juuri 200w tuntumaan eli jopa hieman laskevat tehot. Sykkeet olivat aika tapissa, eli kropasta lähti kyllä tehoa mutta jalat olivat puhtaasti voimattomat. Ehkä tosiaan vain viikon palauttelu Joroistista ennen kovempia treenejä verotti voimia. Juoksu lähti ihan hyvällä rullauksella, mutta heti huomasin saman ongelman kuin pyörällä eli voimaa ei ollut nimeksikään. Pienetkin nyppylät tappoivat vauhdin kokonaan, ja viimeinen mäki ennen maalia tultiinkin täysin taistellen jottei vauhti painu yli 5min/km vauhtiin. Juoksu olikin yli puoli minuuttia hitaampi, ja kokonaisaika oli melkein kolme minuttia hitaampi kuin edellisellä kerralla.

Kuitenkin ne treenit jotka ovat kulkeneet parhaiten, ovat täydenmatkan kisavauhtiset ja PK lenkit, eli pitää muistaa että olen tehnyt harjoituksia jotka tähtäävät pitkälle matkalle eikä sprintille. Jos ei tee kovatehoisia lyhyitä vetoja pyörällä, tuskin sprinttimatkan vauhdit kehittyy. Nyt pitää vain huolehtia että kroppa oikeasti palautuu vajaassa parissa viikossa, ja suunnitelma onkin sen mukaan laadittu. Tiedossa on tunnin tai korkeintaan kahden kisavauhtisa treenejä, joiden tarkoitus on vain ylläpitää tuntumaa jottei kroppa mene täysin jumiin. Tänään vien pyörän myös huoltoon, eli vuorossa on myös varusteiden huolto jotta matka ei vahingossakaan jää kesken niiden takia. Nyt on siis käytännössä tehty harjoitusten puolesta kaikki mitä pystyy tekemään, ja viimeisten päivien aikana pystyy korkeintaan pilaamaan noin 8 kuukauden valmistelun. Ehkä tärkeimmäksi asiaksi jää henkinen valmistautuminen. Mitä pidemmäksi kilpailu muuttuu, sen tärkeämmäksi henkinen kestävyys muodostuu. Kalmarissa vauhti tulee olemaan maltillinen, mutta tuollaisen matkan taittaminen tulee vaatimaan varmasti melkoisen määrän psyykkausta, ja voin vain kuvitella mitä tekeminen tulee olemaan 20km juoksemisen jälkeen. Nyt alkaa siis myös henkinen valmistautuminen, ja ensi viikonloppuna olen katsomon puolella nostattamassa kisafiilistä Kuopiossa kun Maija on viivalla perusmatkan SM kisassa. Uskon että sieltäkin saa itselleen tartutettua kunnon kisakuumeen, ja kun siihen yhdistää tankkauksen ja levon on olo Kalmarissa kaikin puolin loistava. Monesti sanotaan että kisapäivä on juhlapäivä, ja minulla siihen yhdistyy vielä 30-vuotis syntymäpäivä joka oli yksi syy miksi halusin kisata Kalmarissa. Fiilikset ovat siis hyvät, eli uskon että olen valmis viettämään kovimmat synttärit ikinä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Finntriathlon 2014

Eilen kisattiin puolimatkan SM kilpailu Joroisilla, ja näin seuraavana aamuna on varmasti hyvä hetki kirjotella hieman ajatuksia alas. En muista että kisapäivän aikana olisi aiemmin käyty läpi niin laajaa tunneskaalaa kuin eilen. Suoritus meni omalta osalta suunnitelmien mukaan, mutta en ollut henkisesti valmis ihan näin kovaan painiin itseni kanssa. Monilla tutuilla on ollut myös todella raskasta, ja itseasiassa yllättävän moni hyytyi tänä vuonna juoksussa. Uintikeli oli parempi, pyöräreitti yhtenä kierroksena (2013 kahtena) ja juoksureitti oli kolmena kierroksena (2013 neljänä). Pyöräreitti tuntui samalta kuin viimeksi, mutta oli mukavampi ajaa vain yksi lenkki ja Rantasalmen kääntöpisteellä oli hyvä meininki. Juoksu oli samankaltainen kuin viimeksi, eli reitti ei ole nopea ja tänä vuonna hellettäkin riitti. Jos vertaa kärjenkin aikoja, niin 10min hitaampaa tultiin tänä vuonna mikä on iso ero. Oma aika oli loppujen lopuksi 4.54.20 (viralliset tulokset), joka oli siis aika tarkkaa suunnitelman mukaista työtä. Tässä siis hieman selvitystä omasta suorituksesta.

Olin tällä kertaa panostanut hieman tankkaukseen, ja laatinut suunnitelman mitä syön torstaista lauantaihin melko tarkasti. Alkukaudesta on ollut vähän haasteita vatsan kanssa, ja ajattelin panostaa tähän nyt tarkemmin ja otin jopa kalorilaskurin esille jotta varmistan että saan riittävästi energiaa viimeisinä päivinä. Lyhyesti sanottuna, jätin pois kuitupitoisia ruokia ja en syönyt enään perjantain lounaan jälkeen mitään suurta. Kaksi päivää ennen (eli torstaina) varsinainen tankkaus, ja päivää ennen normaali ruoka paitsi että illan ruoka korvataan kuiduttomalla ruualla (vaalea leipä ilman voita, pannari jne). Kisa-aamun aamupalaksi söin riisimuroja ja kaksi paahtoleipää, ja tämä toimi minulle loistavasti.

Itse kispaikalle saavuimme kaverin kanssa jo perjantaina hyvissä ajoin puoliltapäivin. Lounaan jälkeen kävimme ilmoittautumassa, pyörimässä expossa ja kisa-infossa. Infossa puhuttiin paljon peesauksesta, ja mielenkiinnolla jäin odottamaan järjestäjän lupauksia puuttua tänä vuonna siihen kovalla kädellä. Iltapäivällä kävimme hotellilla, teimme kevyet pyörä- ja juoksu verryttelyt (kamojen testaamista), jonka jälkeen veimmekin pyörät katsastukseen sekä juoksun vaihtopussin paikalleen. Ilta sujui rauhallisissa tunnelmissa, ja nukuinkin yllättävän hyvin kisaa edeltävänä yön.

Lauantai aamuna olimme ajoissa liikenteessä, ja auton saimme samalle paikalle kuin viime vuonna. Valvatuksella olimme jo heti yhdeksän jälkeen, ja silloin kävi selväksi että kuuma päivä on tulossa. Pyörä kuntoon, vessassa käynti ja sitten olikin aika vetää märkkäriä päälle. Viivästytin märkkärin pukemista niin paljon kuin mahdollista, tiesin että odottaessa kroppa alkaa käymään muuten sen verran kuumana että ongelmia voisi tulla. Verran loppuessa meidän lähtöön oli vajaa puoli tuntia, joten en riisunut enään märkkäriä pois koska sen päällesaanti ei olisi kunnolla ilman vettä enään onnistunut. Tässä vaiheessa otin vielä geelin ja join vähän vettä, ja sitten pitikin siirtyä lähtökarsinaan. Muutamat rymät lähti ennen meitä, ja yhtäkkiä heräsinkin tilanteeseen että torvi soi ja pyöritys alkoi.

Suurempaa kaaosta ei uinnin alussa ollut, eli pientä painia mutta ei mitään liian häiritsevää. Muutama uimari blokkasi oman reittini pahasti, mutta annoin heille suosiolla tilaa ja menin takakautta ohi omalle reitille. Aika nopeasti löysin oman vauhtini, ja sitä pyrin pitämään koko matkan. Hengitin koko uinnin vasemmalta puolelta, joka omalla kohdalla on selvästi parempi puoli. Suunnistaminen onnistui kohtuullisesti, mutta suurin vaikeus minulla on asennon ja tekniikan pitämisessä. Avovesiuinti on minulle vaikeaa, eli jotenkin keskittyminen herpaantuu helposti, tekniikka hajoaa ja uinnista tulee enemmän painia veden kanssa kuin virtaviivaista etenemistä. Tähän pitää keskittyä jatkossa enemmän, eli uinnissa olen selkeästi sijoituksissa heikoimilla. Uintiaika virallisten tulosten mukaan oli 36.3, ja tässä vielä oman mittarin tiedot uinnista.

Eka vaihto meni kutakuinkin niin kuin pitikin, ja lämpimän sään takia ei tarvinnut tehdä muuta kuin riisua uintikamat jonka jälkeen pukea sukat, kengät ja kypärä. Vaihtoon meni aikaa 3.01, eli hieman nopeampi kuin vuonna 2013. En tiedä olisinko säästänyt mitään laittamalla kengät polkimiin, ei se talutus matka kuitenkaan niin pitkä Joroisilla ole. Pyörällä oli selkeä suunnitelma, watit pidetään noin aluksi 170-175 watin paikkeilla jonka jälkeen voi tuntuman mukaan nostaa 180w kieppeille. Ekat 15km oli yllättävän tukkoista menoa, eli hetken mietin jo että onkohan jalat palautunuteet kunnolla. Rantasalmen tiellä alkoi pyöritys tuntumaan paremmalta, eli jalat aukesivat ja homma alkoi kulkemaan täysin suunnitelmien mukaan. Vauhtia seurasin vain 5km väliajoista, ja laskeskelin että aikalailla tavoitevauhtia mennään. 30km kohdalla laskin myös että suunnitelmassa ollaan, ja itseasiassa uskon että Rantasalmelle päin oli vastatuuli, eli luotin siihen että kotiin päästään myös hieman nopeammin. Rantasalmen kääntöpaikalla oli hyvä meininki, porukkaa oli kerääntynyt hyvin katsomaan kisoja ja tunnelma antoi hetkellisesti todella paljon lisää virtaa. Kääntöpaikan jälkeen meno tuntui vielä paremmalta, ja kotiin taidettiinkin tulla kovempaa eli tuuli taisi olla hieman myötäinen. Koko matkan yritin juoda mahdollisimman paljon, aluksi pullo urheilujuomaa jonka jälkeen vettä ja geelejä vähintään 30min välein. Lisäksi otin yhteensä 3 nappia suolaa, sekä söin geelikarkkeja fiiliksen mukaan. Suolaa kannattaisi varmasti ottaa jopa hieman enemmän, tästä lisää juoksuosuuden ajatuksissa. Tehot pysyivät siis loppuun asti hyvin yllä, ja oman kellon mukaan pyörä tuli aikaan 2.34.23, joka tarkoittaa reilua 35km/h keskinopeutta.

Pyöräilyssä eniten häiritsi taas kerran törkeä peesaus. Tämän kauden kun on ollut wattimittari mukana kalustossa, on itsellä auennut uusi näkemys pyöräilyyn. Heti jos kisassa joku ohittaa ja siihen peesiin jää, laskee tehot merkittävästi. Kuten mainitsin edellisessä kappaleessa, oli tavoiteteho noin 175w-180w ympärillä. Heti kun joku ohitti ja itse en jättäytynyt, laski tehot 120-130w kieppeille. Tuosta huomaa siis tehoeron yksinajamisen ja peesin välillä, ja olisihan tuohon mukava jäädä pyörittelemään kevyesti aurinkokansipaikalla. Itse kuitenkin yritän pitää mahdollisimman tasaista tehoa, eli jos minut ohittanut ei pystykkään ylläpitämään kovempaa vauhtia kuittaan ohituksen melko nopeasti takaisin. Mäet ovat toinen kohta missä tämän huomaa hyvin, eli ylämäkeen todella moni ajaa kovaa, jopa putkelta (Joroisilla ei ole sellaisia mäkiä mitä joutuu putkelta oikeasti ajamaan), ja mäen päällä laitetaan sitten jalka suoraksi kun happoja alkaa olemaan. Itse taas ajan tasateholla, eli ylämäkeen hieman rauhallisemmin MUTTA mäen päällä veto pysyy ja jatkuu tasaisella teholla alamäkeen jossa ajetaan kiinni ylämäessä hävitty aika. Toki tehot nousevat hieman ylämäkeen, mutta ero on noin 5-10% suuntaan tai toiseen. Tasaisempi teho säästää jalkoja juoksuun. Tuomarit sanoivat että puuttuvat peesaukseen, mutta näissä kisoissa minusta pitäis urheilijoilla olla enemmän selkärankaa olla peesaamatta. Itseäni häiritsee todella paljon kun tiedät ajavasi suhteellisen kovaa (36-37km/h), ja kuitenkin tulee juna ohi missä on noin 15 pyöräilijää komeassa nipussa. Tässä nipussa on vähintään 5 maantiepyörää jotka vetelevät jarruilta hymy kasvoilla. Viimeiset 15km sainkin tapella tämänkaltaisia porukoita vastaan, eli eka tullaan isolla joukolla ohi ylämäessä, jonka jälkeen porukan keulilla ajava laittaa jalan suoraksi alamäessä pienessä vastatuulessa, jolloin ryhmän vauhti hyytyy noin 30km/h. Yritä sitten siinä ajaa tasateholla kun tuollainen porukka vetää jonkinmuotoista intervallitreeniä. Toivoisin että tähän puututtaisiin vielä enemmän, ja toisaalta myös tietty vastuu olisi oltava itse kisailijoilla. En itse kisaa sijoituksista, mutta jos joku päivä aion esimerkiksi pyrkiä podiumille en tiedä onnistuuko se ilman harmaalla alueella ajamista. Jos omassa ikäryhmässä kärki ajaa kimpassa ei ole hirveästi saumoja itse ajaa yksin samaa vauhtia ja yrittää juosta kovaa päälle. Se peesauksesta, eli takaisin omaan kisaan.

Tokaan vaihtoon aikaa kului 2.39, ja vaihdossa vedin vain lenkkarit jalkaan ja lippiksen päähän. Kun pyörällä vilvoittanut tuulenviima loppui, iski todellisuus aika pahasti vastaan. Urheilutalolta ulostultaessa olo oli kuin lentokoneesta astuisi johonkin trooppiseen maahan, eli lämpöä oli todella paljon ja ilma ei liikkunut mihinkään. Totesin vain että taitaa olla melkoinen iltapäivä tiedossa, ja tässä vaiheessa pilvistä ei ollut tietoakaan. Juoksu oli kolmena 7km kierroksena, ja lähdin juoksemaan ajateltua 4:30min/km vauhtia. Juoksudatasta näkeekin että hyvinhän se aluksi meni, mutta tunne oli jotain aivan muuta. Ensimmäiset 5km oli todella pahoja, ja rehellisesti sanoen tässä vaiheessa kävi myös mielessä että onko tässä mitään järkeä. Kuumuus ei toimi ollenkaan omalla kohdalla, ja vaikka jaloissa oli jossain määrin tehoja niin muu kroppa oli todella loppu. Fiilis oli siis kaikkea muuta kuin hyvä, ja henkinen taistelu alkoi heti alusta alkaen. Nopeasti löytikin toinen kilpailila jonka kanssa taitettiin matkaa samaa vauhtia ja todettiinkin yhdessä että vaikka juttelemaan ei pysty niin hoidetaan tää homma kimpassa. 5km jälkeen otin ekan geelin, ja sieltä sainkin lisää virtaa ja tokalle kierrokselle kun lähdin oli fiilis paras mitä juoksun aikana koin. Sitä kesti noin 2km, jonka jälkeen totaaliväsymys alkoi taas ottamaan ylivaltaa. Ensimmäisen 10km aikana olin nähnyt monen kovakuntoisen jo kävelevän, ja tästä sain itseasiassa virtaa, eli toistin itselleni että koska vauhti on näinkin kovaa on asiat itseasiassa ihan hyvin vaikka tunne oli täysin toinen. Alusta alkaen oli oikea etureisi myös antanut varoääniä krampeista, ja tunne voimistui koko ajan. Tällä kelillä olisi huoltopisteitä voinut olla vähintään yksi lisää, ja miksei myös suihkuja. Noin 4km väli oli aivan liian pitkä kun kerralla ei pysty kuitenkaan litroittan nestettä juomaan, ja uskon että muutamat hyytymiset sekä ensiapureissut olisi lisähuoltopisteillä vältetty. Jos kaksi ekaa kierrosta oli ajatus pitää vauhti 4:30min/km-4:40min/km välissä, oli viimeisen kierroksen tavoite pitää vauhti alle 5min/km. Koko ajan laskin että viiden tunnin alitus onnistuu jos ei mene kävelyksi, ja 18km kohdalla tämäkin alkoi olemaan lähellä. Oikea etureisi päätti yhtäkkiä krampata todella pahasti, eli 18-20km välissä juoksin käytännössä vasemmalla jalalla ja raahasin oikeaa perässä. Hyvä puoli tässä oli se, että kaikki muu kipu unohtui hetkeksi kun oikeaan jalkaan sattui sen verran paljon että ei ollut paljon muut jutut mielessä. 20km kohdalla alkoi pitkä alamäkivoittoinen pätkä, ja siihen onneksi kipu hellitti sen verran että sain rullaavan askeleen joka vei maaliin asti. Viivan ylitin siis ajassa 4.54.20, ja juoksun virallinen aika oli 1.37.20.

Maalissa tultiinkin kyselemään ja tarkistelemaan miten yössä ihmiset ovat, ja itse oli moneen muuhun verrattuna kohtuullisessa kunnossa. Tänä vuonna palautteluteltan tarjoilut oli todella loistavat, ja niistä tulikin nautittua tunnin verran ja vaihdettua toki tunnelmia tuttujen kesken. Kenelläkään ei ollut helppo kisa, ja yllättävän monella meni tosiaan jopa kävelyksi juoksuosuus. Itse olen siis tosiaan tyytyväinen päivään, ja suurimmat opit tästä pitää toki kirjata alas ja muistaa jatkossa. Rankka laki kyseessä, ja täytyy pitää huoli ettei lähde jatkossa takki auki kisailemaan, koska suurella todennäköisyydellä se kostautuu matkan varrella. Nyt vuorossa palauttelua, ja kokemusta rikkaampana kohti Kalmarin kisaa joka on kuukauden päästä. Tästä matkasta jäi siis seuraavat ajatukset seuraavia koitoksia varten:


  • Onnistunut tankkaus, eli kuidut pois viimeisiltä päiviltä.
  • Lisää suolaa vielä sekä pyörässä että juoksussa. Nyt otetut 3 nappia varmasti auttoi, mutta jatkossa pitää ottaa vähintään 45min välein ja juoda enemmän vettä. Krampit ovat erittäin huono juttu maratonilla.
  • Vauhdinjako oli onnistunut, eli vaikka juoksu oli erittäin raskas ei se kuitenkaan hyytynyt. Joroisten reitti ja keli pitivät huolen siitä että lähemmäs 1.30 juoksua ei ollut tosiaan mitään asiaa.
  • Säilytä nöyryys lajia kohti, puolimatka on jo melko pitkä siivu. Eilisen jälkeen IM Kalmar jopa hieman pelottaa, mikä on varmasti valmistautumiselle ja ensimmäiselle IM:lle ihan hyvä juttu.
  • Niin kuin aikaisemminkin todettu, positiivista ajattelua koko ajan. Päivän aikana fiilis vaihtelee, ja huono tunne korjaantuu useimmiten kun kroppa saa lisäenergiaa jolloin meno ja mieli piristyy.
  • Edelleenkin, lisää uintitreeniä ja keskittymistä tekniikkaan avovedessä ja tottakai myös altaassa
Kisa-alue perjantaina

Valvatus perjantai iltana 
Kuhinaa T1:ssä

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Joroisten tunnelmat

Puolen tunnin päästä olisi lähtö kohti Joroisia ja Suomen suurimpia triathlon karkeloita. Itsellä kisa on kauden toiseksi tärkein, ja sen mukainen alkaa tosiaan latauskin olemaan. Viime vuodesta on toki tavoite lähteä parantamaan, mutta viime vuonna suoritus oli omalta osalta todella onnistunut (tarkempi kertomus), eli pientä jännitystä on että tuleeko yhtä hyvä kisa kuin 2013. Huominen on käytännössä myös viimeinenkunnon harjoituskisa ennen Kalmaria, joten senkin puolesta toivon että päivästä tulee onnistunut jotta viimeinen kuukausi voidaan keskittyä vain viimeistelyharjoituksiin ja kunnon sekä tekniikoiden ylläpitoon.

Alkukesän kisoihin (Pirkka, Kisko, HCR) en ole sen kummemmin valmistautunut tai levännyt, mutta tämä viikko on ollut käytännössä pelkkää lepoa. Toisaalta viime viikko oli todella kova, eli sinne kuului tempoajoa, sprinttimatkan triathlonia ja välissä 21km juoksulenkki (josta vajaa 10km IM kisavauhtia) ja sunnuntaina vielä Seurasaaren ympäriuinti ja pyöräelnkki. Maanantaina olikin sellanen olo että vaikka ei olisi puolimatkan kisaa niin tämä viikko olisi mennyt jalat ylhäällä koska jalat ja kroppa oli aika väsynyttä. Ihmeellisesti sitä kuitenkin parissa päivässä palautuu, ja tämän viikon ohjelmaan on siis kuulunut vain kaksi 30-40min juoksua ja yksi 2km avovesiuinti. Nämä harjoitukset ovat minulle sopivia, eli kevyitä mutta kaikissa on muutamia nopeita vauhdinnostoja tai vetoja. Vetojen tarkoitus on herätellä kroppaa jottei se lepoviikolla mene jumiin, itsellä ainakin riski on olemassa että jos kovan viikon jälkeen on pelkästään jalat ylhäällä ei kroppa olekkaan hereillä kisa-aamuna kun pitäisi mennä kovempaa. Hauskaa nähdä mihin vauhtiin huomenna pystytään viikon keventelyn jälkeen.

Tankkausta olen pohtinut kesän aikana muutamaan otteeseen. Ennen sprintti triathlonia kokeilin Sami Inkisen Liquid Dietia, ja syy oli että Kiskossa ja edeltävissä kisoissa tai harjoituksissa on ollut hieman haasteita ruuansulatuksen kanssa. Tämä malli ei kuitenkaan tuntunut ihan luontaiselta, voi olla että vaatii hiomista tai totuttelua mutta itse kaipaan jotain kiinteää ruokaa kuitenkin. Nyt ollaan siis palattu takaisin normaaliin, mutta olen kiinnittänyt enemmän huomiota mitä syön kahtena viimeisenä päivänä. Eilen oli tankkauspäivä, ja silloin tuli syötyä paljon hiilareita ja vähemmän rasvaa. Illaksi otin vielä ässän hihasta, ja leivoin pannukakun (ilman rasvaa), josta söin puolet eilen ja puolet menee tänään iltapalaksi. Tämän päivän menu on siis normaali aamupala sekä lounas, mutta illallisen sijaan ajattelin elää pannarilla ja urheilujuomalla. Tänään vältän kaikkea kuitupitoista, ja illaksi tosiaan yritän vähentää kaiken kiinteän syömistä mahdollimman paljon. Ainakin nyt on olo eilisen tankkauksen jäljiltä energinen ja hieman turvonnut, mikä kuuluu toki asiaan. Huomisen aamupalankin olen jo suunnitellut valmiiksi, eli katsotaan jos näillä eväillä olisi huomenna kisavatsa kunnossa.

Lopuksi vielä ajatuksia huomisesta vauhdeista. Katsoin viime vuoden tulokset, ja niiden sekä kesän muiden kisojen pohjalta tein yhteenvedon mihin pitäisi pyrkiä. Vaihdoissa voi olla hieman ilmaa, eli toivoin tosiaan että suoriudun niistä nopeammin kuin mitä olen arvioinut. Pyörä on suurin kysymysmerkki, eli yllättävän kovaa on viime vuonna ajettu, ja saa nähdä paljon pystyn pyöräaikaa parantamaan, vaikka kunto onkin toista luokkaa tänä vuonna. Tavoite on siis alle 5h, mutta se vaatii toki onnistunutta kisaa. Alta löytyy itselle tehdyt yhteenvedot viime vuoden ajoista ja tämän vuoden ajatuksista. Ai niin, lopuksi vielä Pian minulle laittama haaste, eli viisi positiivista asiaa viitenä eri päivänä.


  1. Olet sunnuntaina ollut uimassa ja pyöräilemässä, ja voit tulla kotiin mikä on siivottu ja ruoka on valmista (Kiitos M.)
  2. Seuran harjoitussprintissä uusi ennätys, ja ajallisesti 1h10min alitus
  3. Oma terveys ei ole pettänyt koko keväänä, eli olen välttänyt kaikki flunssat ja pystynyt tekemään ehjän harjoituskauden (koputtaa puuta minkä kerkeää)
  4. Suurempien kisojen ja harjoitusten kelit ovat olleet loistavat, vaikka kesä onkin ollut sinnepäin ja harjoituksia on joduttu tekemään joskus jopa lumisateessa (kesäkuussa)
  5. Kesälomaan on alle kuukausi jäljellä



Tankkauspäivä


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Valmistautumista Joroisille

Niin se aika vain menee, ensi lauantaina on siis vuorossa Joroisten kisa vaikka jotenkin on koko ajan tuntunut että onhan sinne vielä aikaa. Toisaalta kun miettii on tässä saatu aikaiseksi hyviä treenejä pitkin kesää, ja onneksi mies itse on pysynyt melko hyvin kunnossa ja lenkkipolulle on päästy. Hyviä valmistavia kisoja on ollut Kisko sekä muutamat seuran harjoituskisat eli Rykäisyt, joista edellinen oli eilen. Kiskon jälkeen oikeastaan parhaimmat treenit ovat ollet pidempi pyörä ja juoksu seuraavana perjantaina (Big Training Day), viime tiistaina ajettu 10km tempo, noin 21km juoksu keskiviikkona (sisältäen muutamat pätkät Ironman tavoitevauhtia) ja eilinen sprinttimatkan harjoituskilpailu. Näistä minusta pari treeniä on ansainnut jopa hieman tarkempaa selvitystä.

Vajaa viikko Kiskon jälkeen oli perjantaina ohjelmassa 150km pyörä ja päälle 12km juoksu. Ensimmäinen tunti tuli ajettua lämmitellen, jonka jälkeen oli tarkoitus ajaa loppu Ironman tavoitevauhtia mahdollisimman vähin pysähdyksin. Tämän päälle oli tarkoitus juosta tunti myöskin Ironman tavoitevauhtia, eli treenillä haettiin jo hieman sitä fiilistä mitä elokuussa on odotettavaissa. Yleisesti harjoitus meni hyvin, ja tehot pysyivät sekä pyörässä että juoksussa loppuun asti. Tästä treenistä kirjoittelin itselleni alas muutamia ajatuksia, eli näin pitkästä treenistä minusta pitää ottaa opikseen paljon muutakin kuin toivoa että sillä oli positiivinen vaikutus fyysisen kunnon kehittymiseen. Ajatukset mitä kirjasin alas olivat:

1)  Opettele tankkaus jossa kiinteän ruuan syönti loppuu merkittävästi aikaisemmin, tai ainakin vähenee kisaa edeltävän päivän iltana. Heti pyörän jälkeen oli tarve pidemmälle tekniselle tauolle, eli maratonin juokseminen olisi tarkoittanut varmasti vähintään yhtä (uskoisin että useampaa) pidempää stoppia. Tyhjemmällä vatsalla liikkeelle lähteminen helpottaa varmasti myöskin kisan aikaista tankkausta. Tosin tähän harjoitukseen ei tullut tankattua mitenkään erikoisesti, eli torstaina taisin syödä vielä normaalia enemmän joka ehkä ei ollut paras veto.

2)  Suolaa tarvitaan lisää, eli suolanappeja pitää ottaa käyttöön sekä pyörän että juoksun aikana. Sekä Pirkan pyöräilyssä että  tässä harjoituksessa kramppasi oikea takareisi melko pahasti. Neste ei yksinkertaisesti imeydy riittävän hyvin, eli lisää suolaa sekä puhdasta vettä pyörän aikana jotta nesteytys on parempaa. Hikoilu kisan aikana on runsasta, ja naama sekä kisapuku on yleensä valkoinen, eli suolaa erittyy paljon yli 5 tunnin karkeloissa joten sitä pitää saada lisää.

3)  150w on varmasti hyvä tavoiteteho pyörällä. Ekat juoksukilometrit tuntuvat yllättävän helpoilta, eli pitää seurata tarkasti alku mittaria jotta haluttu juoksuvauhti löytyy (noin 5min/km). Meno muuttuu raskaaksi 10km jälkeen kuitenkin, joten turha juosta ekoja kilsoja liian lujaa. Tässä treenissä taisi eka kilometri mennä 4:30min/km vauhtia.

4)  Positiivisia ajatuksia koko ajan. Monessa kohtaa tuntuu melko pahalle, ja elämä on aika raskasta, jolloin ei saa antaa negatiivisten ajatusten vallata. Energiaa vaan tasaisesti geeleistä ja juomista, eli yleisesti kun alkaa tulemaan itsetuhoisia ajatuksia on se selkeä merkki energiavajeesta.

Eilen tuli sitten kisattua seuran toinen sprinttimatkan harjoituskilpailu. Paikalla oli tietääkseni noin 80 seuralaista tekemäsä viimeistelyharjoitusta Jorosille. Viime kerralla aika oli karvan veran alle 1h13min, eli tarkoitus oli toki parantaa tästä, vaikka takana oliki suhteellisen kova treeniviikko pitkän juoksulenkin kera. Uinti on ollut suurin murheenkryyni, eli se jännitti lajeista eniten. Olin melko keskellä lähdössä, ja yllättävän hyvin tilaa löytyi uida omaa tahtia. Koko ajan tunne oli ihan hyvä, ja en lähtenyt puristamaan kovempaa vaikka ehkä olisi voinut jopa hieman tehoa lisätä. Aika oli oman kellon mukaan noin 12.40, josta ekaan vaihtoon jonka ajaksi tuli 2.02. Pyörän päällä yritin heti nostaa tehot tavoitetasolle, mutta ajateltu 210w tuntui hieman raskaalta joten aloitin pyörittelemään noin 195-200w tehoilla. Heti ensimmäisen kierroksen aikana muodostui samaa vauhtia ajava porukka, eli hieman jojoliikettä oli havaittavissa. Kun ajelen voimamittarin mukaan tulee ajettua väkisinkin poissa peesistä, koska 200w ylläpitäminen peesissä ei toteudu. Ekan kierroksen onnistuin paremmin ajelemaan "omaa ajoa", mutta tokalla kierroksella porukka kasvoi entisestään ja oman kaistan löytäminen oli vaikeaa. Tästä porukasta tuli varmasti itselle merkittävää hyötyä, ja vaikka tehot olivat jossain määrin tasaiset niin en varmasti yksin olisi noilla tehoilla pystynyt ajelemaan sellaista kyytiä mitä mentiin. Aika pyöräosuudessa oli 32.09, ja keskitehot jäivät 197w lukemiin. Keskinopeus oli kuitenkin hulppea 37,7km/h, eli kovaa ollaan kyllä tultu. Porukassa oli mukana myös pääministerimme, ja olikin hauskaa kun hänen henkilökuntansa blokkasivat Nikinmäen risteyksen muulta liikenteeltä kun ryhmämme oli kääntymässä. Tokaan vaihtoon tuhlasin aikaa 1.02, ja juoksu lähtikin sitten mukavasti liikenteeseen. Juoksussa askeleessa oli mukavasti voimaa, ja vasta loppu alkoi hapottaa pahasti niin kuin kuuluukin. Juoksuaika oli 21.15, ja keskivauhti oli 4:01min/km mikä on reippaammin kuin viimeksi. Kokonaisaika oli oman kellon mukaan 1:09:07, eli parannusta tuli reilusti. Varmasti jotain hyötyä oli pyöräilyssä ohitettavista jotka vuorollaan sitten ohittelivat minua, mutta siitä huolimatta niin kovempaa mentiin kuin viimeksi.


Nyt on sitten palauttelun vuoro, eli ensi viikolla ei ole ohjelmassa kuin muutama 30min kevyt lenkki ja hieman uintia. Perjantaina aamulla lähdetään kohti Joroisia, ja toivottavasti keli on kutakuinkin hyvä niin uskon että kisasta tulee hyvä. Fiilis on tällä hetkellä erittäin hyvä, ja uskon että Joroisilla voidaan mennä ihan hyvää vauhtia kunhan pystyn tekemään ehjän suorituksen enkä ahnehdi millään osuudella ainakaan aluksi liikoja. Ajattelin kirjoitella vielä loppuviikosta tarkempia tunnelmia valmistautumisesta, ja samalla vastaan Pian positiivisuushaasteeseen, jota en viittinyt enään tämän viestin jatkoksi listata. Lopuksi kuitenkin kuvia tämän aamun uintireissusta Seurasaaren ympäri. Tämä on mahtava paikka uida varsinkin pidempää treeniä, eli mukavan raikasta vettä ja hieman haastetta aalloista.




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kisko Triathlon ja katse kohti Joroisia

Kesälomaviikko oli mitä oli kelien osalta, mutta onneksi pisimmän pyörätreenin osalta (Lohja-Porvoo) keli suosi ja tuulikin taisi olla enemmän myötäinen. Juhannusviikon jälkeen olikin luvassa normaali työviikko, ja siinä ohessa hieman valmistautumista Kiskoon. Mitään sen suurempia herkistelyjä ei tullut tehtyä, vaan yritettiin kaivaa vähän pyörätehoja alkuviikosta tekemällä lyhyt pyörälenkki joka sisälsi kuusi lyhytta mutta terävää vetoa. Omalta osalta uskon että tämä toimi hyvin, ja tätä tullaan varmasti jatkossakin käyttämään hyvänä valmistautumisriittinä.

Viime lauantai oli sitten kesän ensimmäinen virallinen triathlon startti, ja matkana perusmatka. Koska lähtö oli vasta kello 12.00 kävin heti aamusta ennen aamupalaa juoksemassa noin 15min lenkin jotta kroppa herää. Tein tämän ensi kerran Kuopiossa, ja vieläkin tuntuu hyvältä ratkaisulta, eli kroppa herää merkittävästi paremmin tämän jälkeen. Lähdimme ajoissa kisapaikalle, ja heti kymmenen jälkeen oliki auto parkissa ja pääsimme valmistautumaan kisaan. Tällä kertaa kerkesin myös noin 10min alkuverranjuoksemaan, ja kun oli saanut märkkärin päälle kävin myös muutaman minuutin verraamassa. Uinti oli lyhennetty 1000m, ja en nyt oikein tiedä oliko sille perustetta eli melko lämmintä minusta vesi oli. Verran jälkeen oli aika siirtyä takaisin rannalle, mistä meidät päästettiin lähtöalueelle uimareiden laskennan jälkeen.

Lähdin melko vasemmasta reunasta, ja tähtäsin toki suoraan kohti ensimmäistä poijua. En tiedä johtuiko huonosta alkuverrasta vai kisakokemuksen puutteesta, mutta en saanut mitenkään hyvää otetta uintiin. Ekalle poijulle asti meno oli tahmeaa, ja koko ajan oli joku tiellä tai muuten vain ei kulkenut. Ekan poijun jälkeen tuli suunnistusongelmat, ja uinti veti tosi pahasta vasemmalle jonka seurauksena sain kyllä uida yksin muuta myöskin pidemmän kaavan kautta... Vasta tokan poijun jälkeen löytyi edes jonkinlainen ajatus uinnista, ja silloin matkaa oli jäljellä noin 300m, eli uinti oli kaikenkaikkiaan melko heikko suoritus. Aika oli virallisen ajanoton mukaan 18.45, joka otetaan pienen matkan päässä rannasta. Normaali matka olisi mennyt arvioilta ehkä noin 27 minuutin pintaan, mikä olisi vuoteen 2013 verrattavissa ja 1-2 minuuttia parempi aika. Tämän seurauksena ei voi muuta kuin todeta että enemmän on saatava tuntumaa avovesiuintiin, ja jotenkin haluan optimistisesti uskoa että se vielä löytyy ja loppukauden kisoissa ajat paranevat viime vuoteen verrattuna enemään.

Vaihto meni ihan sujuvasti ilman suurempia ongelmia, ja sitten mentiinkin jo pyörällä kohti Kiskon mäkeä. Olin itse päättänyt olla laittamatta kenkiä polkimiin, syynä puhtaasti se että itse pyöräosuus alkaa todella terävällä mäellä missä en halua löytää itseäni säätämästä jalkoja kenkiin. Eräs miekkonen oli valinnut toisen taktiikan, ja hänen matkansa pysähtyikin siihen mäkeen täysin, nousi kiltisti pörän päältä pois ja laittoi kengät paikoillaan sittenkin jalkaan. Totesin itsekseni että taisin tehdä oikean valinnan tähän kisaan. Tavoitteena pyörällä oli mahdollisimman tasainen tehonjako. Olin päättänyt että tehojen tulisi pyöriä siinä 190w-200w välissä, ja olin asettanut 5km kierrokset jotta voin seurata aina kierroksen keskitehoja ja ajaa sen mukaan. Nopasti huomasinkin, että alamäessa tuli ohitettua paljon porukkaa, ja ylämäessä muutaman menivät putkelta ajaen ohi. Taisin itsekkin ajella samalla tavalla viime kautena ilman voimamittaria, eli hieman liian kovaa mäkiä ylös ja jalka suorana mäet alas. Toinen huomio minkä tein oli että muutamia häntiä tuli matkan varrella mukaan. Peesivalvontaa ei käytännössä ollut, niin monen oli varmasti helppo jäädä kyytiin. Useimmiten kävikin siten, että minut ohittanut kaveri ei sitten jaksanutkaan halkoa tuulta tai polkea alamäkeen, jolloin kuittasin 10 sekunnin sisään nämä tyypit uudestaan. Itse ajoin puhtaasti katsoen tehoja, eli ne joilla on asiasta kokemusta tietävät mitä wattimittari näyttää peesissä vs. kun ajat keulilla. Tavoitteeni oli siis pitää kierroksen tehot tasaisina, ja kaikki olivatkin juuri tuossa asettamassani tavoitteessa. Yleistuntuma pyörästä oli hyvä, ja vasta 30km kohdalla alkoi tehojen pitäminen olla hieman haastavampaa. Viimeiseen mäkeen en antanut ihan kaikkea, eli muistin että juoksuosuus ei ole mikään nopein ja halusin sinne säästää edes jotain. Jälkeenpäin katsoin että aikani oli 1:12:36, joka on noin 3,5 min kovempaa kuin vuosi sitten, eli noin 2km/h kovempi keskinopeus. Tähän kehitykseen olen hyvinkin tyytyväinen, tavoite toki parantaa saman verran ensi vuoteen :)

Juoksusta muistin miten vuosi sitten kirosin heti lähdöstä ensimmäistä rinnettä. Tänä vuonna tunne oli vähintäänkin sama, eli hetken mietin olinko onnistunut ajamaan tehoja pyörällä ja eka mäki todisti että näin oli käynyt. Ylämäkeen taistelin lähellä 6min/km vauhtia, ja hetken kerkesin miettimään että tuleeko tästä yli 50min juoksu. Tässä vaiheessa tein jo päätöksen, että ylämäkeen vedetään vain mahdollisimman lyhyellä ja nopealla kadenssilla, ja tasaisella sekä alamäessä yritetään rullata mahdollisimman kovaa ja saada aikaa kurottua kiinni. Tämä onnistuikin ihan hyvin, eli sain vauhdit ihan hyviksi alamäissä ja tasamaalla, joten kilometriajat olivat noin 4min20sek paikkeilla. Itseasiassa tällä kertaa juoksun pahin osuus oli enimmäiset kolme kilometriä, ja tämän jälkeen vasta jalat edes hieman aukesivat. Normaalisti juoksu on lähtenyt hyvin, mutta nyt oli alku kyllä aika pahaa tervan juontia. 5km jälkeen tuli vielä odottamaton lisähaaste vatsan kanssa, eli tunsin että kaikki ei ole kunnossa. Onneksi matkaa kuitenkin sen verran vähän, että ei tullut missään vaiheessa tarvetta pysähtyä. Kisan jälkeen tajusin että olin sekä ennen kisaa että kisan aikana juonut oikeastaan pelkkää urheilujuomaa, joten ensi kerralla pitää muistaa että geelit voisi huuhdella alas vedellä urheilujuoman sijaan. Viimeisellä kilometrillä otin vielä seurakaverin selän tavoitteeksi, ja yritin jotain loppukiriä joka todennäköisesti oli yli 5min/km vauhtista ylämäkeen, mutta sainpahan ohitettua kaikeasta huolimatta. Juoksun aika oli lopulta 42:44, mikä on yli 2,5min kovempaa kuin vuosi sitten eli yllättävä parannus itseasiassa tähän. Koko suorituksen aika oli 2:16:51, ja jos uintiin lisää arvioidun ajan 500m lisäuinnista, olisi aika normaalilla matkalla ollut noin 2:26-2:27 paikkeilla, eli jopa noin 7-8min parannusta vuoden takaiseen mihin pitää toki olla erittäin tyytyväinen.

Pientä analyysia muuten tuloksista, eli laitoin tulokset lajikohtaiseen järjestykseen ja vertasin vuosia 2013 ja 2014 keskenään. Joitain väliaikoja on jouduttu hieman arvioimaan ajanoton puutteellisuuden takia, mutta suuruusluokka on varmasti oikein tässä vertailussa:


Kilpailijoiden määrä on kutakuinkin sama, eli hieman enemmän omassa sarjassa oli 2013 osallistujia mutta ei merkittävää eroa. Uinnin osalta hieman yllätyin, eli olisin odottanut että vaikka suoritus ei ollut hyvä, olisi sijoitus ollut vähintään sama. Tiedetään siis mihin pitää saada sijoitusten kannalta parannusta, vaikka uinnissa ei nyt varsinaisesti minuutteja ole yhtä paljon karsittavissa kuin muissa lajeissa. Pyörässä oli sitten merkittävä ero, eli sijoitus nousi eniten kolmen lajin osalta. Tuntuma olikin siis pyörän selässä ihan oikea, ohituskaistalla oltiin enemmän kuin ohitettavana. Suurin yllätys onkin sitten juoksu, joka kehittyy näköjään kun yrittää panostaa pyöräilyyn. Vaikka meno tuntui todella tahmealta, oli loppuaika parantunut huomattavasti ja sijoituskin alkaa olemaan ihan kohtuullinen. Eli kahden lajin parissa on siis tapahtunut selvää kehitystä, nyt ehkä pieni ajatus pitää uhrata uinnille jotta siellä alkaa näkyä samankaltaista trendiä.

Nyt on sitten reilu pari viikkoa aikaa Joroisille. Perjantaina on vuorossa Big Training day, eli pitkä pyörä jonka päälle tunnin juoksu. Kummassakin teho alkaa lähentelemään Kalmarin kisavauhtia, eli suhteellisen kova päivä tulossa. Muuten yritän käydä uimassa mahdollisuuksien mukaan avovedessä, ja pyörällä on ohjelmassa myös hieman tempoa sekä ainakin yksi pidempi juoksu. Katsotaan parin viikon sisällä miten seuraavaan starttiin valmistautuminen sujuu, mutta fiilis on ainakin hyvä ja kunto monelta osalta viime kautta mekittävästi kovempi.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Ensimmäinen lomaviikko

Koskaan en ole aikaisemmin pitänyt kesäkuussa lomaa, syynä usein se että loppukesästä on kelit yleisesti paremmat ja olen tykännyt "säästää" lomaa hieman myöhemmälle muutenkin. Nyt kun elokuussa loma ajottuu Kalmarin kisan ympärille jonka jälkeen matka jatkuu Espanjaan, ajattelin että viikko kesämökillä ennen juhannusta olisi varmasti sopiva. Keliltä en odotellut mitään ihmeellistä, mutta nyt täytyy sanoa että Suomen kesä yllätti kyllä kaikesta huolimatta.

Maanantaina ajelin epävakaisesta säästä johtuen 60sek on/off treenin, missä ajetaan siis minutti täysiä aina yhden minuutin palautuksilla. Vetoja on yhdessä sarjassa viisi, jonka jälkeen 5min kevyempi palauttelu ja sitten uusi sarja. Tarkoitus oli ajaa 2-3 sarjaa, mutta heti ensimmäisen sarjan jälkeen ymmärsin että kahteen se tulee jäämään. Täytyy sanoa että itsekkin yllätyin treenin rajuudesta. Varsinkin kun heti ensimmäiset vedot ajetaan täysiä ja palautus on todella lyhyt, on tämä yksi kovempia treenejä mitä tiedän. Tokan sarjan viimeinen veto oli jo tehoiltaan noin 15% keskiarvoa vaisumpi, eli kaikkien oppien mukaan oli aika lopetella. Treenistä myös huomasin hyvin että en ole maksimivetoja tehnyt paljoa, koska niiden tehot ovat melko vähän esimerkiksi 4-5min vetoja kovempia. Uskon siis että seuraavan 1,5 kuukauden viimeistelyn aikana näitäkin ajetaan, koska nämä tuovat hyvin kisakuntoa esille. Viimeistelytreenit yleisesti tarkoittavat lyhyempiä kestoja mutta kovempaa tehoa, ja nämä minuutin vedot sopivat siihen loistavasti. Suosittelen tätä treeniä kaikille jotka ovat jostain syystä vihaisia itselleen, tai haluavat yksinkertaisesti ravistella kroppaa kunnolla. Tämän treenin voi myös hyvin tehdä juosten, ja moni huippu käyttääkin juuri tämänkaltaisia treenejä viimeistelyyn ja kisakunnon virittelyyn.

Tiistaina uhmasin sitten keliä ja tarkoitus oli polkea 80-90km pihalla. Treenin piti sisältää 10 minuutin hieman kovempia vetoja, 5 minuutin kestoisia voimavetoja ja lopuksi vielä korkean kadenssin vedot. Heti alkuverran jälkeen kun ajoin ensimmäisen vedon jouduin kääntymään puolessa välissä kun taivaalta alkoi tulla lunta. Toisen vedon sain ajettua loppuun, mutta heti senkin jälkeen jouduin vaihtamaan taas suuntaa kun tummat pilvet tulivat suoraan kohti. Päädyin lopuksi tutulle vanhalle Hämeenlinnantielle ajelemaan voimavetoja, ja kun olin ensimmäisen ajanut totesin että taas ollaan menossa suoraan myrskyn silmään. Ei auttanut kuin täyskäännös, ja takaisin kotia kohti. Voimavedot menivätkin "sinneppäin", eli maastosta ja tuulesta johtuen oli vaikea saada riittävästi vastusta ja tehot jäivätkin ehkä hieman vaisuiksi. Kaksi viimeistä vetoa menikin sitten jäisessä vesisateessa, ja tässä kohtaa päätin polkea vain kotiin mahdollisimman pian. Vaikka varusteita oli hyvin päällä, en ole koskaan ollut näin jäässä pyörälenkin jäljiltä. Kesti yli 10 minuuttia saada ulko-ovi auki, sormet ei vain yksinkertaisesti totelleet ollenkaan. Kun pääsin eteiseen istuin noin 5 minuuttia lattialla riisuen jäisiä kamoja, ja olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Nämä ovat niitä treenejä joista ei oikeasti tiedä haittaako vai hyödyttääkö ne lopulta...

Nyt olen ollut pari päivää sitten mökillä, ja ei täälläkään mikään kesäinen keli ole. Tarkoitus oli uida melko paljon avovesiuintia, mökki kun on saaressa joka tarjoaa loistavat puitteet harjoitteluun. Muuten kaikki siis kohdallaan, paitsi veden lämpötila joka tippui kolean kelin johdosta noin 14 asteen paikkeille. Rannasta hieman ulompana voi olla vieläkin viileämpää, eli vaikka varusteet on kunnossa (neopreenitossut ja hanskat), ei tulisi mieleenkään uidan yli 30 minuutin treenejä. Eilen uin lähisaaren ympäri, ja minuutin välein joutui vaihtamaan hengityspuolta koska naama jäätyi muuten liikaa toiselta puolelta. Kun vedestä lopulta pääsi ylös, ei puheesta tullut juurikaan mitään kun naama oli sen verran kohmeessa. Uinnin päälle tuli sitten tehtyä kevyt kuntopiiri, mutta ei se toki uintia täysin korvaa.

Kerrankin siis mukavaa kun on taas aikaa harjoitella, mutta kelit voisi edes jollain mittapuulla suosia tekemistä. En ole mielestäni hirveän vaativa, mutta nyt alkaa olemaan aika rajoilla että treenejä saa toteutettua kunnolla. Onneksi kevään aikana on saanut paljon hyviä treenejä alle, eli ei kaikki paukut ole toki tämän viikon tekemisissä. Huomenna on tarkoitus siirtyä mökiltä toiselle pyörän voimin, ja toivon tosiaan että ennuste pitää jotenkin edes paikkansa, ja en joudu keskelle raekuuroa tai muuta Suomen kesän raikasta luonnonilmiötä.

Hauskaa juhannusta kaikille!