keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Espoon rantapuolikas 21.9.2013, 1.29.22

Valmistautumista maratonille, sitä saatiin koko rahan edestä viime lauantaina Espoon rantapuolikkaalla. Flunssan takia en koskaan päässyt juoksemaan Midnight Runia, eli näyttää siltä että virallinen kympin aika jää tänä vuonna jouksematta. Ei oikeastaan haittaa, puolikas näytti kulkevan riittävän mukavasti. Tänä vuonna ajattelin että kokeilen jos kymppi menee alle 40 minuuttia, ja vastaavasti jos puolikas taittuu 1h30min alle. Lauantaina kello pysähtyikin aikaan 1.29.22, eli tavoitteeseen meni ja jopa bruttoajalla. Suoritukseen olin kaikin puolin tyytyväinen, ja voin sanoa että ihan rennosti tämä ei tullut.

Alusta alkaen ajattelin että juoksen mahdollisimman tasaisesti. Lähdössä olin noin 15 sekunnin päästä lähtöviivasta, joten pääsin heti juoksemaan omaa tahtia ilman sen suurempia ohitushässäköitä. Keli oli mitä mahtavin juoksuun, jossain 15 lämpöasteen tuntumassa. Heti alussa näin muutamia tuttuja, ja vaihdettiinkin parin ekan kilometrin aikana ajatuksia juoksusta. Monella oli ajatus juosta 1.30min aikaan, mutta huomasin jo parin kilometrin jälkeen että muut juoksevat hieman hitaasti. Joillakin varmasti tavoite juosta eka puolikas hitaammin kuin muut, mutta itse en ajatellut että juoksen 10sek/km liian hitaasti aluksi, koska en uskonut että minulla olisi varaa kiristää niin paljoa. Noin 3km kohdalla lähdin sitten juoksemaan omaa tahtia, ja yritin pitää vauhdin noin 4min15sek kieppeillä. Alkupätkä olikin hieman loivaa ylä- sekä alamäkeä, ja paikoittain vauhti ei ollut ihan sitä mitä piti. Varsinkin Matinkylässä reitti kiemurteli, ja vielä kun pysähteli juomapisteille tippui vauhti väkisinkin. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä, mutta sykkeet olivat nyt jo 180 paremmalla puolella. Muistan että 8km kohdalla mielessä kävi että tämä homma voi päättyä ennen maalia, mutta päätin kuitenkin jatkaa samalla teholla juoksemista.

Puolivälissä vilkaisin kelloa, ja totesin että reilu 44min ja 30sek oli puolimatkan kohdalla aika. Täysin vielä tavoitteessa, mutta hyytymiselle ei siis oikeastaan mitään varaa. Samaa vauhtia kuin jatkaa niin reilu 1h29min aika olisi tiedossa. Minuutin verran olin epäuskoinen, koska nyt alkoi askel jo painaa ja puolet oli vielä juoksematta. Nopeasti sain kuitenkin uskon omaan tekemiseeni, ja askel keveni jälleen. Meitä oli edelliset 6km juossut pieni porukka, ja kaikki vaikuttivat yrittävän 1h30min taittoa. 15km jälkeen tajusin olevani melko yksin, muut olivat jääneet. Tässä vaiheessa alkoi maratonin juoksijoita tulemaan tosiaan selkä edellä vastaan, varmasti juoksijoita jotka olivat lähteneet hieman kovempaa ja nyt sinnittelivät maaliin hinnalla millä hyvänsä. Itse sain näistä ohituksista vielä lisää potkua, eli sain hieman ajatuksia muuhun kuin raskaisiin jalkoihin.

Tämä oli ensimmäinen juoksu jossa jouduin henkisesti puristamaan täysin loppuun asti. Edes viimeisellä kilometrillä en tiennyt vielä meneekö aikatavoite rikki, koska laskeskelin että paljoa varaa ei ole. Koko juoksu ajan tsemppasin itseäni juoksemaan kovempaa, ja viimeinen 500m tsemppaus oli enemmänkin hyytymisen estämistä kuin kiristämistä. Kun pääsin loppusuoralle huomasin että ajanotto näyttää minuutin aikahaarukkaa jolloin pitää köpötellä maaliin, joka helpotti jo pikkaisen. Ennen juoksua olin katsonut viime vuoden puolikkaan tiedot, ja Vuosaaressa juoksin siis puolikkaan 1h32min, ja keskisykkeellä 180. Ajattelin että en koskaan jaksa juosta tänä vuonna samoilla tehoilla, mutta lauantaina puolikas meni sitten kuitenkin 181 keskisykkeellä läpi. Jalat sopivan hapoilla, mutta melko vähin vaurioin siitä selvittiin.

Tästä on siis hyvä jatkaa kuukauden päästä juostavaan Amsterdamin maratoniin. Vielä yksi pitkä 30km lenkki, ja muutamia 15-20km lenkkejä vaihtelevalla teholla on tiedossa valmistautumisen merkeissä. Muuten yritän vähintään pari kertaa viikossa uida, sekä oppia miten uutta pyörään hankittua voimamittaria käytetään. Voimamittarista pitää kirjoitella lisää kun alan ymmärtämään itse sen päälle enemmän.

1 kommentti:

  1. Jäätävän kova vauhti! Ja onneksi vain minuutin verran epätoivoa. Onnittelut!

    VastaaPoista