maanantai 26. elokuuta 2013

Juoksua ja jotain aivan muuta

Lomalta on palattu arkeen, ja juoksutreenit ovat lähteneet ihan kivasti käyntiin. Tällä kaudella on oikeastaan yksi kisa jäljellä mihin valmistaudutaan, eli Amsterdamin maraton 20.10. Aioin kuitenkin juosta ensi viikonloppuna Midnight Runin sekä syyskuussa Espoon Rantamaratonin puolikkaan valmistavana treeninä. Ensimmäiset vetotreenit ovat takana, ja on tässä viime viikolla 22km lenkki myös saatu alle.  Tähän mennessä kaikki vaikuttaa melko hyvältä, ja juoksusta alkaa löytymään joka lenkillä parempi tuntuma. Ensimmäinen 5x1000m vetotreeni oli tukkoinen, ja kun ei ole moneen kuukauteen juosuut kovaa oli sykkeitä vaikea saada nousemaan ja juoksu tuntui hidastetulta elokuvalta. Tänään 3x2000m oli jo huomattavasti rennompaa, ja viikonloppuna on vain väkisin koitettava saada 10km aika painumaan alle 40min.

Juoksutreenien ohella olen saanut kotiini uuden lelun pyörää varten, eli ensimmäisen voimamittarini. Tällä viikolla olisi tarkoitus asentaa laitos kiinni, ja siitä ajattelin raapustaa erillisen raportin. Ensi viikonloppuna ajattelin muutenkin käydä kokeilemassa miten laite toimii ulkona, ja pitää varmasti vielä joku 10km tempo tänä vuonna käydä ajamassa jotta saan hieman tilastoja talven treenejä varten. Suurin syy miksi hankin mittarin on talven pyörätreenejä varten, eli tarkoitus on panostaa kunnolla laadukkaisiin traineri harjoituksiin, ja uskon että voimamittarista on minulle suuri hyöty treenien suunnittelussa ja motivaatiossa.

Talven treeneihin tuli muutenkin hieman lisää potkua, ensi vuonna on nimittäin vuorossa ensimmäinen täysmatkan triathlon. Loman jälkihöyryissä menin sitten ilmoittautumaan Kalmarin Ironman kilpailuun, ja tähän on muutama syy miksi juuri tämä kisa. Olin jo viime vuonna päättänyt että jos tämän vuoden kisat kulkevat ilman sen suurempia ongelmia, on 2014 vuosi jolloin haluan kokeilla ensimmäistä täyttä matkaa. Hieman alkoi epäilyttämään kun seurakaveri kertoivat tämän vuoden Kalmarin tuulisista olosuhteista ja kamalasta uinnista, ja mielessä kävi myös Köpenhaminan Ironman kisa joka on viikkoa myöhemmin. Kuitenkin haluan että ensimmäinen täysi matka on jotenkin edes erikoinen, ja sen varmasti tulee muistamaan hetken. Kalmarin kisa satutaan ensi vuonna käymään samana päivänä kun täytän 30 vuotta, joten päätös oli loppupeleissä suht helppo. Eli omista kolmekymppisistä tulee varmasti ikimuistoiset, ja niistä juhlista toipuminen kestää varmasti noin kuukauden...

Kuva: Patrik Theander, 2013

maanantai 12. elokuuta 2013

Kuopion perusmatka 10.8.2013

Ensinnäkin pahoittelut radiohiljaisuudesta. Jotenkin kesällä ei tule oltua koneen ääressä lähes ollenkaan, ja tämä vaikuttaa toki kirjoittelun määrään. Joroisten jälkeen onkin palauteltu, ajettu pyörällä tempoa sekä nautittu kesälomasta. Nyt on kuitenkin takana myöskin Kuopion perusmatkan kisa, ja tämä oli siis kolmas kerta kun olin Kuopiossa kisaamassa. Täältä itseasiassa kaksi vuotta sitten oma triathlon harrastukseni alkoi, joten minusta aina mukava lähteä Savoon kisaamaan.

Tänä vuonna kisaan oli otettu tuttuun tapaan ikäsarjat käyttöön, ja muutenkin muutettu aikataulua siten että lähtö oli vasta 13.00. Tällä kertaa kävin myöhäisestä lähdöstä johtuen aamulla juoksemassa noin parinkymmenen minuutin aamulenkun, jonka jälkeen tein kevyen venyttelyn. Tämä oli minusta erittäin toimiva käytäntö, eli kroppa heräsi kunnolla kun pari päivää olikin otettu kevyemmin valmistautuessa. Hieman ennen puoltapäivää vein sitten tavarat vaihtoalueelle, juttelin tuttujen kanssa ja sitten olikin aika kiskoa märkkäri pälle kauden vikaan kisaan.

Lähdössä olin noin keskellä rantaa, ja melko etulinjassa. Heti alusta jouduin aika pahaan sumppuun, ja ekalle poijulle uinti oli enemmän painia kuin mitään uinnin kaltaista. Edessä oli koko ajan joku, sekä yksi kisaaja ui niin pahaa siksakkia, että itsellä alkoi pinna kiristymään huolella. Ekalla poijulla kirosin aika kovaan ääneen, ja mietin että manaamisenu kuului varmaan rantaan asti... Tokalle kierrokselle kun lähdettiin oli järjestäjät rakentaneet rampin, ja tästä hypättiin suoraan pää edellä veteen. Itse pidin tästä uudistuksesta, koska olen tottunut hyppimään pää edellä lasien kanssa. Toka kierros oli huomattavasti rennompi, mutta uintiaika oli säädöstä johtuen vajaa 29 minuuttia, eli ei parannusta viime vuoteen. 

Eka vaihto tuntui hitaalta, ja kellosta katsottuna aikaa meni reilu kolme minuuttia. Laiton sukat pyöräilyyn, ja kengät laitoin myös jalkaan joten klosseilla kipittelin parisataa metriä ennen kuin pyörän päälle sai hypätä. Pyörä oli taas neljänä kierroksena, ja reitti tutun tekninen jossa paljon jyrkkiä mutkia sekä kivoja mukulakiviä. Erona viime vuoteen, ei enään tullut läheskään samaa määrää porukkaa pyörällä ohitse. Yritin painaa tasaisella teholla, mutta ohituksista ja peesiporukoiden välttelystä johtuen hieman aaltoilevaksi ajaminen meni. Aika törkeitä porukoita näkyi, ja jaksan vain ihmetellä miksi ei tuomari viitsi puuttua vaikka ajaa vierellä, ja näkee selvästi että porukka ajaa tahallaan ryhmässä eikä yritä edes levittäytyä. Pyörällä otin pari geelia tokalla ja neljännellä kierroksella, ja juomana oli mukana urheilujuomaa. Pyörän aikaa en valitettavasti muista, mutta oman mittarin keskinopeus näytti vajaa 33km/h, joka oli selvä parannus edellisvuoteen.

Toka vaihto oli nopea, ja reippaasti vain kiertämään juoksurataa. Rata oli uusittu, eli kolme kierrosta pitkin tasaista rantareittiä. Tavoite oli juosta kovaa alusta alkaen, eli pelattiin vähän upporikasta ja rutiköyhää koska kesän kovat juoksut on tehty Kiskossa ja Joroisilla. Ekat kilometrit menivätkin hyvin lähelle 4.10min/km vauhtia, ja tästä löysin sopivan tahdin mitä uskoin että jaksan juosta loppuun asti. 6km kohdalla näkyi hieman hyytymisen merkkejä, joten aika ottaa vika geeli ja muki vettä. Tämä auttoi ainakin henkisesti, koska viimeisetkin killmetrit tulivat sitten 4.10min/km tahtia eikä hyytymistä tapahtunut. Maalissa olin ajassa 2.27 ja joitain sekuntteja, eli reilun parin minuutin turvin omasta tavoitteesta alittaa 2.30. Omassa iläsarjassa olin 7, mutta tämä vääristää koska kovimmat ikäiseni menijät ovat yleisessä sarjassa, jossa ei näillä vauhdeilla olla kuin tien tukkona.


Omasta mielestäni kuitenkin mahtava kisa ja ehjä suoritus. Uinti voisi olla rennompi ja nopeampi, mutta kokonaisuutena kuitenkin olen tyytyväinen. Plussat kisasta oli vahva juoksu (vaikka kovia juoksuja ei olekkaan tehty), sekä onnistunut vauhdinjako. Kehitystä vaativat eniten edelleen fillarikunto, ja erityisesti voimapuoli josta tuleekin ensi talvena taas projekti. Lisäksi uintitekniikka vaatii kunnon läpikäyntiä, ja tämä on enemmänkin syksyn juttuja.

Nyt keskittyminen siirtyy kohti 20.10, ja Amsterdamin maratonia. Sanomattakin selvä että lenkkareita ulkoilutetaab jatkossa huomattavasti enemmän. Lähiaikoina voisin palata hieman ajatuksiini parista seuraavan kuukauden treeneistä, jolla yritetään rikkoa taas ennätyksiä maratonin puolella. Nyt kuitenkin nautin vikasta lomaviikosta Espanjan auringon alla, eli luvassa on enemmän kellumista altaassa kuin uintia.