lauantai 2. marraskuuta 2013

Opintomatka Amsterdamiin

Kausi on paketissa, ja päätöskisa meni omalta osalta melko vihkoon. Itse maratonista on jo melkein pari viikkoa, mutta sen jälkeen on ollut muutama työmatka joten ei ole ollut hyvää hetkeä purkaa reissua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tarkoitus oli juosta uusiksi maratonin ennätys, eli 3.20 alitus oli tähtäimessä. Hieman jo alustavasti mietin että valmistautuminen olisi voinut mennä paremmin, mutta kuitenkin juoksu tuntui usein hyvältä ja kuukausi sitten juostu 1.29 puolikas näytti että kunto oli kuitenkin parantunut viime syksystä. Tämä reissu päättyi kuitenkin 32km jälkeen, ja syynä tälle oli vanha tuttu juoksijan polvi.

Pakitetaan kuitenkin hieman taaksepäin, koska mahtuu tähän retkeen hyviäkin puolia. Tultiin siis reilun kymmenen hengen porukan voimin paikalle lauantaina aamulennolla, ja käytiin päivällä expossa hakemassa tarvittavat romppeet juoksua varten. Olin torstain ja perjantain syönyt hieman normaalia enemmän, ja lauantaina sitten iltapäivällä siirryin enemmän paahtoleipä, urheilujuoma ja mehulinjalle juoksua silmälläpitäen. Lauantai iltana käytiin vielä 15 minuutin verryttely lenkillä, askel tuntui hyvältä ja kaikki oli kunnossa. Nukkuminenkin onnistui paremmin kuin yleensä, ja kisa-aamuna fiilis oli hyvä. Tällä kertaa valmistautuminen oli minusta loistava, eli tankkaus ja muut viritykset menivät omalta osalta niin hyvin kuin voin vain odottaa.

Lähtö oli 9.30, ja startti tapahtui Amsterdamin olympiastadionilta. Reitti on käytännössä täysin tasainen, ja keli oli muutenkin optimi. Pieni tuuli ehkä puhalsi, mutta muuten ei olisi parempaa keliä toivoa juoksuun. Lähdin kolmannesta aallosta, ja lähtö oli sen verran hyvin järjestetty että heti alusta pääsi juoksemaan tavoitevauhtia. Ohittelua oli huomattavasti vähemmän kuin Berliinissä, joten aloin tasaisesti juoksemaan 4.40 vauhtia. Ensimmäiset 10km meni mukavasti, ja vauhti oli koko ajan 4.38-4.41 luokkaa, eli täysin siinä missä pitikin. En sen kummemmin seurannut sykkeitä, mutta fiilis oli sellainen kuin pitikin. Noin 8km kohdalla tunsin ensimmäistä kertaa pientä kipua oikeassa polvessa, mutta ajattelin että ei tässä sen ihmeellisempää ongelmaa, eli jatkoin samaa tahtia. Mukana kannoin yhteensä 8 geeliä, ja täytyy jatkossakin suosia High5 geelejä koska ainakin itse pystyn niitä syömään oikeastaan miten paljon vain. Ainoa haitta on hieman suurempi koko, mutta tuo määrä kulki SpiBeltissä kätevästi mukana eikä haitannut juoksua.

Puolivälin aika oli 1.38.35, eli reilun minuutin tavoitteen alle. Olotila alkoi kääntymään maratonhenkiseksi, eli askel alkoi jo hieman painaa ja töitä sai tehdä koko ajan enemmän. Tässä kohtaa vilkaisin hieman sykkeitä, ja hieman odotettua korkeammat ne kyllä olivat. Tästä alkoikin sitten kilometri kilometriltä juokseminen, mutta hyvin vauhti pysyi tavoitteessa tästäkin eteenpäin. 30km kohdalla katsoin taas väliaikaa, ja vieläkin mentiin tavoitteessa 5km väliaikojen perusteella. Liitin alle mukaan viralliset tulokset väliaikoineen, ja siitä näkeekin hyvin että tasaista vaihtia mentiin 30km kohdalle asti.

Noin 32km kohdalla piti sitten ruuhkan takia heittää hetkeksi kävelyksi juomapisteellä, ja silloin maailma musertui. Heti kun lähdin siitä juoksemaan, iski täysin sietämätön kipu oikeaan polveen. Yhtään ei pystynyt juoksemaan, ja hetki meni tajuta mitä siinä oikein tapahtui. Menin heti tien sivuun, ja yritin venytellä jalkaa mutta mikään ei auttanut. Hetken tilannetta mietittyäni tajusin ongelman, ja tiesin että homma oli siinä. Pystyin kävelemään jalalla, mutta juoksua ei se ei yksinkertaisesti kestänyt. Väsyneenä ärsytti kahta kauheammin, ja mietinkin heti millä pääsen mahdollisimman pian pois täältä. Lähdin kävelemään seuraavalle jumapisteelle, ja mietin että sieltä saan varmasti kyydin takaisin stadionille. Pahin kävelysä oli, että jo kilmoetrin jälkeen alkoi olotila olemaan melko hyvä ja juosta olisi koko ajan tehnyt mieli, mutta jalka ei antanut. Kaikki katsojat kannustivat mutta ei viitsinyt kaikille selittää ongelmaa. Hollantilainen yleisö oli kuitenkin mahtavaa, ja paljon tuli myös kanssajuoksijoilta tsemppiä tai tarjosivat geeliä. Ensimmäisellä juomapisteellä kyselin kyytiä, ja vastaus oli että noin 3 tunnin päästä tulee maitojuna. Minulla oli siitä vielä 8km käveltävää, joten ajattelin vain nopeasti että kyllähän tämä maaliin tullaan siinä tapauksessa omin voimin. Lähdin jatkamaan matkaa, kunhan ensiksi pidin lounastauon juomapisteellä syöden banaania ja jutellen vapaaehtoisten kanssa.

Tästä kun lähdin niin mieli oli huomattavasti parempi. Kävellessä jaksoi jopa hymyillä, ja välillä kanssajuoksijoita tuli juttelemaan ja kyselemään tunnelmaa. Kipu polvessa oli siedettävä kävellessä, mutta 36km kohdalla näin ensiapupisteen ja ajattelin että kysyn jos heillä on särkylääkettä. Hoitaja alkoi soitteleaan radiopuhelimella jonnekkin, ja muutenkin tuntui että siinä oli pieni tilanne päällä. Huomasin hoitajan takana kaverin joka istui tienpientareella taju kankaalla ja oksentanut koko vatsan sisällön syliinsä. Vilkaisin vain nopeasti hoitajaa, ja totesin että "Nevermind, I'm actually totally fine. Take care of him". Hoitaja naureskeli ja toivotti hyvää loppumatkaa. Viimeiset 6km yritin sitten mahdollisuuksien mukaan juoksu/kävely yhdistelmää. Totuus oli, että juoksua pystyi jatkamaan noin 100m, jonka jälkeen seurasi aina 400-500m kävelyosuus. Onneksi kävellenkin pääsi eteenpäin jotain vauhtia, mutta 40km kohdalla tuntui että olin kävellyt jo todella pitkään.

Hieman ennen 40km merkkiä huomasin että 3.45 jänikset juoksivat ohitseni. Mietin itsekseni että tässähän on vielä saumat tulla alle 4h, jos kävelee ripeästi maaliin. Toisiksi viimeisen kilometrin kävelin suosiolla, ja ajattelin että juoksen viimeisen kilometrin hinnalla millä hyvänsä. Ihan näin se ei mennyt, mutta kuitenkin viimeiset 500m olivat jotenkin edes juoksun näköistä touhua. Maaliintulokuvista näkee ettei se ihan nautintoa ollut, mutta parempi fiilis kuitenkin juosta maaliin kuin tulla kävellen. Aika oli lopulta 3.55.31, ja hauskaa tässä on se että kaksi vuotta sitten olisin ollut tyytyväinen jos olisin juossut tuon ajan onnistuneesti. Ajat ja tavoitteet muuttuu...

Mitä siis jäi mieleen? Onnistunut tankkaus, loistava maraton ja lihashuollon tärkeys. Syksyllä käynti fyssarilla on pakollinen, ja kinesioteippauksen saloja pitää tutkia hieman. Eniten mietityttää se, että polvi on ollut täysin kunnossa koko tämän vuoden, ja sitten vaiva ilmestyi melko ikävällä hetkellä. Pitää venytellä ja käydä hierojalla myös keskellä kautta ensi vuonna, koska en todellakaan halua kävellä viimeistä 30km Kalmarissa... Nyt ollaan pari viikkoa vietetty off-seasonia, eli tehty vähän ja epäsäännöllisesti. Nyt kuitenkin tarkoitus alkaa kohta tekemään PK treeniä, ja keskittyä jopa hieman voimapuoleen. Joulun alla olen kolme viikkoa matkalla, joten todellinen off-season on silloin, jonka takia on hyvä saada jo jonkinmoinen PK treeni alle josta on sitten hyvä jatkaa tammikuussa toden teolla.

Results TCS Amsterdam Marathon 2013
Bib number1841
NameChristoffer Nyman
CityHelsinki
5 km23:31 (23:31)
10 km46:51 (23:20)
15 km1:10:07 (23:16)
20 km1:33:30 (23:23)
21,1 km1:38:35
25 km1:56:44 (23:14)
30 km2:20:24 (23:40)
35 km2:59:36 (39:12)
40 km3:40:19 (40:43)
Net time3:55:31
Gros time3:58:18
Speed10,750 Km/Hour
DistanceTCS Amsterdam Marathon
Place1134 / Msen

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kohti Amsterdamia

Taas on liian pitkään kulunut siitä kun viimeksi päivittelin kuulumisia. Nyt on kuitenkin kamat pakattu ja huomenna aamulento Hollantiin. Meitä on lähdössä reilun kymmenen hengen porukka juoksemaan maratonia, jonka jälkeen jäädään pariksi päiväksi katsomaan muutenkin paikkoja. Espoon rantapuolikkaan ja itse maratonin väliin ei mahtunut enään kamalan paljoa ihmeellisiä harjoituksia, eli eiköhän se kunto ole jo aikasemmin rakennettu millä mennään. Yhden 30km lenkin tein viikon rantapuolikkaan jälkeen, ja muutaman 15-20km lenkin joista vikat kilometrit olen yrittänyt juosta tavoitevauhtia.

Mikä on sitten tavoitevauhti sunnuntaina? Viime syksystä alkaen on ajatus ollut 3.20 alitus, ja sitä toki lähdetään kokeilemaan. Puolikkaan aika näytti että kunto on parempi kuin viime syksynä, jolloin maraton taittui aikaan 3.23. Hieman on kuitenkin viimeiset treenit menneet oman mittapuun mukaan "penkin alle", ja syy on yksinkertaisesti liian väsyneillä jaloilla treenaaminen. Eli kaksi melko väsynyttä kovaa treeniä olisi pitänyt ilman muuta korvata yhdellä onnistuneella kovalla. Sunnuntaina jää siis nähtäväksi onko kunto oikeasti nyt kohdallaan, ja onko valmistautuminen onnistunut. Olen tehnyt oikeastaan kaikki samalla tavalla kuin viime vuonna, koska silloin tulos oli melkein parempi kuin odotettu. Nyt on toinenkin asia hieman vaivannut, eli motivaatio. Tänä kesänä oli huomattavasti enemmän ohjelmaa kuin vuosi sitten, ja sen huomasi motivaation jonkinlaisena puuttumisena varsinkin kovissa treeneissä. Ensi kaudelle en todellakaan aio suunnitella mitään etukäteen Kalmarin jälkeen, ainakaan en mitään missä meinaa tehdä ennätyksiä. Jos jokin tapahtuma ensi syksylle tulee, on se huvin vuoksi ilman kelloa ranteessa.

Fiilis on kuitenkin hyvä, olo on melko latautunut ja uskon että olen sunnuntaina sellaisessa iskussa kuin vain voi olla. Aina voisi valmistautuminen olla vähän parempaa, mutta kokonaisuudeltaan uskon että juoksukunto on parempi kuin vuosi sitten.  Aion siis lähteä juoksemaan noin 4.40min/km vauhtia, joka on treeneissä tuntunut vaihtelevasti sopivalta ja raskaalta :) Päivitellään juoksun jälkeen miten meni.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Espoon rantapuolikas 21.9.2013, 1.29.22

Valmistautumista maratonille, sitä saatiin koko rahan edestä viime lauantaina Espoon rantapuolikkaalla. Flunssan takia en koskaan päässyt juoksemaan Midnight Runia, eli näyttää siltä että virallinen kympin aika jää tänä vuonna jouksematta. Ei oikeastaan haittaa, puolikas näytti kulkevan riittävän mukavasti. Tänä vuonna ajattelin että kokeilen jos kymppi menee alle 40 minuuttia, ja vastaavasti jos puolikas taittuu 1h30min alle. Lauantaina kello pysähtyikin aikaan 1.29.22, eli tavoitteeseen meni ja jopa bruttoajalla. Suoritukseen olin kaikin puolin tyytyväinen, ja voin sanoa että ihan rennosti tämä ei tullut.

Alusta alkaen ajattelin että juoksen mahdollisimman tasaisesti. Lähdössä olin noin 15 sekunnin päästä lähtöviivasta, joten pääsin heti juoksemaan omaa tahtia ilman sen suurempia ohitushässäköitä. Keli oli mitä mahtavin juoksuun, jossain 15 lämpöasteen tuntumassa. Heti alussa näin muutamia tuttuja, ja vaihdettiinkin parin ekan kilometrin aikana ajatuksia juoksusta. Monella oli ajatus juosta 1.30min aikaan, mutta huomasin jo parin kilometrin jälkeen että muut juoksevat hieman hitaasti. Joillakin varmasti tavoite juosta eka puolikas hitaammin kuin muut, mutta itse en ajatellut että juoksen 10sek/km liian hitaasti aluksi, koska en uskonut että minulla olisi varaa kiristää niin paljoa. Noin 3km kohdalla lähdin sitten juoksemaan omaa tahtia, ja yritin pitää vauhdin noin 4min15sek kieppeillä. Alkupätkä olikin hieman loivaa ylä- sekä alamäkeä, ja paikoittain vauhti ei ollut ihan sitä mitä piti. Varsinkin Matinkylässä reitti kiemurteli, ja vielä kun pysähteli juomapisteille tippui vauhti väkisinkin. Juoksu tuntui tässä vaiheessa vielä hyvältä, mutta sykkeet olivat nyt jo 180 paremmalla puolella. Muistan että 8km kohdalla mielessä kävi että tämä homma voi päättyä ennen maalia, mutta päätin kuitenkin jatkaa samalla teholla juoksemista.

Puolivälissä vilkaisin kelloa, ja totesin että reilu 44min ja 30sek oli puolimatkan kohdalla aika. Täysin vielä tavoitteessa, mutta hyytymiselle ei siis oikeastaan mitään varaa. Samaa vauhtia kuin jatkaa niin reilu 1h29min aika olisi tiedossa. Minuutin verran olin epäuskoinen, koska nyt alkoi askel jo painaa ja puolet oli vielä juoksematta. Nopeasti sain kuitenkin uskon omaan tekemiseeni, ja askel keveni jälleen. Meitä oli edelliset 6km juossut pieni porukka, ja kaikki vaikuttivat yrittävän 1h30min taittoa. 15km jälkeen tajusin olevani melko yksin, muut olivat jääneet. Tässä vaiheessa alkoi maratonin juoksijoita tulemaan tosiaan selkä edellä vastaan, varmasti juoksijoita jotka olivat lähteneet hieman kovempaa ja nyt sinnittelivät maaliin hinnalla millä hyvänsä. Itse sain näistä ohituksista vielä lisää potkua, eli sain hieman ajatuksia muuhun kuin raskaisiin jalkoihin.

Tämä oli ensimmäinen juoksu jossa jouduin henkisesti puristamaan täysin loppuun asti. Edes viimeisellä kilometrillä en tiennyt vielä meneekö aikatavoite rikki, koska laskeskelin että paljoa varaa ei ole. Koko juoksu ajan tsemppasin itseäni juoksemaan kovempaa, ja viimeinen 500m tsemppaus oli enemmänkin hyytymisen estämistä kuin kiristämistä. Kun pääsin loppusuoralle huomasin että ajanotto näyttää minuutin aikahaarukkaa jolloin pitää köpötellä maaliin, joka helpotti jo pikkaisen. Ennen juoksua olin katsonut viime vuoden puolikkaan tiedot, ja Vuosaaressa juoksin siis puolikkaan 1h32min, ja keskisykkeellä 180. Ajattelin että en koskaan jaksa juosta tänä vuonna samoilla tehoilla, mutta lauantaina puolikas meni sitten kuitenkin 181 keskisykkeellä läpi. Jalat sopivan hapoilla, mutta melko vähin vaurioin siitä selvittiin.

Tästä on siis hyvä jatkaa kuukauden päästä juostavaan Amsterdamin maratoniin. Vielä yksi pitkä 30km lenkki, ja muutamia 15-20km lenkkejä vaihtelevalla teholla on tiedossa valmistautumisen merkeissä. Muuten yritän vähintään pari kertaa viikossa uida, sekä oppia miten uutta pyörään hankittua voimamittaria käytetään. Voimamittarista pitää kirjoitella lisää kun alan ymmärtämään itse sen päälle enemmän.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kauden kisat kuvina

Tässä hieman kuvasatoa tämän kesän kisoista. Onnistunut kausi takana, joten ei voi muuta kuin lämmöllä muistella tämän kesän rientoja. Ensi kesänä taas mennään, nyt jo kalenterissa Finntriathlon sekä Kalmar. Mukaan mahtuu varmasti muutama perusmatkan kisa, mutta katsotaan niitä hieman tarkemmin ensi vuoden puolella.

Valmiina St. Pöltenin kisaan
Keli ei ollut kesäinen, uintikin oli peruttu

Itävallan maisemaa, hienoin pyöräreitti mitä olen ajanut

Juoksuosuudella kaikki pelissä

Ei loppukiriä, ei olis kyllä irronnutkaan

Joroisten uinti

Maalissa onnellisena

Kauden vika startti Kuopiossa

Ponnistus toiselle kierrokselle, eikä edes lasit irronnu

Hyytymisen välttelemistä

maanantai 26. elokuuta 2013

Juoksua ja jotain aivan muuta

Lomalta on palattu arkeen, ja juoksutreenit ovat lähteneet ihan kivasti käyntiin. Tällä kaudella on oikeastaan yksi kisa jäljellä mihin valmistaudutaan, eli Amsterdamin maraton 20.10. Aioin kuitenkin juosta ensi viikonloppuna Midnight Runin sekä syyskuussa Espoon Rantamaratonin puolikkaan valmistavana treeninä. Ensimmäiset vetotreenit ovat takana, ja on tässä viime viikolla 22km lenkki myös saatu alle.  Tähän mennessä kaikki vaikuttaa melko hyvältä, ja juoksusta alkaa löytymään joka lenkillä parempi tuntuma. Ensimmäinen 5x1000m vetotreeni oli tukkoinen, ja kun ei ole moneen kuukauteen juosuut kovaa oli sykkeitä vaikea saada nousemaan ja juoksu tuntui hidastetulta elokuvalta. Tänään 3x2000m oli jo huomattavasti rennompaa, ja viikonloppuna on vain väkisin koitettava saada 10km aika painumaan alle 40min.

Juoksutreenien ohella olen saanut kotiini uuden lelun pyörää varten, eli ensimmäisen voimamittarini. Tällä viikolla olisi tarkoitus asentaa laitos kiinni, ja siitä ajattelin raapustaa erillisen raportin. Ensi viikonloppuna ajattelin muutenkin käydä kokeilemassa miten laite toimii ulkona, ja pitää varmasti vielä joku 10km tempo tänä vuonna käydä ajamassa jotta saan hieman tilastoja talven treenejä varten. Suurin syy miksi hankin mittarin on talven pyörätreenejä varten, eli tarkoitus on panostaa kunnolla laadukkaisiin traineri harjoituksiin, ja uskon että voimamittarista on minulle suuri hyöty treenien suunnittelussa ja motivaatiossa.

Talven treeneihin tuli muutenkin hieman lisää potkua, ensi vuonna on nimittäin vuorossa ensimmäinen täysmatkan triathlon. Loman jälkihöyryissä menin sitten ilmoittautumaan Kalmarin Ironman kilpailuun, ja tähän on muutama syy miksi juuri tämä kisa. Olin jo viime vuonna päättänyt että jos tämän vuoden kisat kulkevat ilman sen suurempia ongelmia, on 2014 vuosi jolloin haluan kokeilla ensimmäistä täyttä matkaa. Hieman alkoi epäilyttämään kun seurakaveri kertoivat tämän vuoden Kalmarin tuulisista olosuhteista ja kamalasta uinnista, ja mielessä kävi myös Köpenhaminan Ironman kisa joka on viikkoa myöhemmin. Kuitenkin haluan että ensimmäinen täysi matka on jotenkin edes erikoinen, ja sen varmasti tulee muistamaan hetken. Kalmarin kisa satutaan ensi vuonna käymään samana päivänä kun täytän 30 vuotta, joten päätös oli loppupeleissä suht helppo. Eli omista kolmekymppisistä tulee varmasti ikimuistoiset, ja niistä juhlista toipuminen kestää varmasti noin kuukauden...

Kuva: Patrik Theander, 2013

maanantai 12. elokuuta 2013

Kuopion perusmatka 10.8.2013

Ensinnäkin pahoittelut radiohiljaisuudesta. Jotenkin kesällä ei tule oltua koneen ääressä lähes ollenkaan, ja tämä vaikuttaa toki kirjoittelun määrään. Joroisten jälkeen onkin palauteltu, ajettu pyörällä tempoa sekä nautittu kesälomasta. Nyt on kuitenkin takana myöskin Kuopion perusmatkan kisa, ja tämä oli siis kolmas kerta kun olin Kuopiossa kisaamassa. Täältä itseasiassa kaksi vuotta sitten oma triathlon harrastukseni alkoi, joten minusta aina mukava lähteä Savoon kisaamaan.

Tänä vuonna kisaan oli otettu tuttuun tapaan ikäsarjat käyttöön, ja muutenkin muutettu aikataulua siten että lähtö oli vasta 13.00. Tällä kertaa kävin myöhäisestä lähdöstä johtuen aamulla juoksemassa noin parinkymmenen minuutin aamulenkun, jonka jälkeen tein kevyen venyttelyn. Tämä oli minusta erittäin toimiva käytäntö, eli kroppa heräsi kunnolla kun pari päivää olikin otettu kevyemmin valmistautuessa. Hieman ennen puoltapäivää vein sitten tavarat vaihtoalueelle, juttelin tuttujen kanssa ja sitten olikin aika kiskoa märkkäri pälle kauden vikaan kisaan.

Lähdössä olin noin keskellä rantaa, ja melko etulinjassa. Heti alusta jouduin aika pahaan sumppuun, ja ekalle poijulle uinti oli enemmän painia kuin mitään uinnin kaltaista. Edessä oli koko ajan joku, sekä yksi kisaaja ui niin pahaa siksakkia, että itsellä alkoi pinna kiristymään huolella. Ekalla poijulla kirosin aika kovaan ääneen, ja mietin että manaamisenu kuului varmaan rantaan asti... Tokalle kierrokselle kun lähdettiin oli järjestäjät rakentaneet rampin, ja tästä hypättiin suoraan pää edellä veteen. Itse pidin tästä uudistuksesta, koska olen tottunut hyppimään pää edellä lasien kanssa. Toka kierros oli huomattavasti rennompi, mutta uintiaika oli säädöstä johtuen vajaa 29 minuuttia, eli ei parannusta viime vuoteen. 

Eka vaihto tuntui hitaalta, ja kellosta katsottuna aikaa meni reilu kolme minuuttia. Laiton sukat pyöräilyyn, ja kengät laitoin myös jalkaan joten klosseilla kipittelin parisataa metriä ennen kuin pyörän päälle sai hypätä. Pyörä oli taas neljänä kierroksena, ja reitti tutun tekninen jossa paljon jyrkkiä mutkia sekä kivoja mukulakiviä. Erona viime vuoteen, ei enään tullut läheskään samaa määrää porukkaa pyörällä ohitse. Yritin painaa tasaisella teholla, mutta ohituksista ja peesiporukoiden välttelystä johtuen hieman aaltoilevaksi ajaminen meni. Aika törkeitä porukoita näkyi, ja jaksan vain ihmetellä miksi ei tuomari viitsi puuttua vaikka ajaa vierellä, ja näkee selvästi että porukka ajaa tahallaan ryhmässä eikä yritä edes levittäytyä. Pyörällä otin pari geelia tokalla ja neljännellä kierroksella, ja juomana oli mukana urheilujuomaa. Pyörän aikaa en valitettavasti muista, mutta oman mittarin keskinopeus näytti vajaa 33km/h, joka oli selvä parannus edellisvuoteen.

Toka vaihto oli nopea, ja reippaasti vain kiertämään juoksurataa. Rata oli uusittu, eli kolme kierrosta pitkin tasaista rantareittiä. Tavoite oli juosta kovaa alusta alkaen, eli pelattiin vähän upporikasta ja rutiköyhää koska kesän kovat juoksut on tehty Kiskossa ja Joroisilla. Ekat kilometrit menivätkin hyvin lähelle 4.10min/km vauhtia, ja tästä löysin sopivan tahdin mitä uskoin että jaksan juosta loppuun asti. 6km kohdalla näkyi hieman hyytymisen merkkejä, joten aika ottaa vika geeli ja muki vettä. Tämä auttoi ainakin henkisesti, koska viimeisetkin killmetrit tulivat sitten 4.10min/km tahtia eikä hyytymistä tapahtunut. Maalissa olin ajassa 2.27 ja joitain sekuntteja, eli reilun parin minuutin turvin omasta tavoitteesta alittaa 2.30. Omassa iläsarjassa olin 7, mutta tämä vääristää koska kovimmat ikäiseni menijät ovat yleisessä sarjassa, jossa ei näillä vauhdeilla olla kuin tien tukkona.


Omasta mielestäni kuitenkin mahtava kisa ja ehjä suoritus. Uinti voisi olla rennompi ja nopeampi, mutta kokonaisuutena kuitenkin olen tyytyväinen. Plussat kisasta oli vahva juoksu (vaikka kovia juoksuja ei olekkaan tehty), sekä onnistunut vauhdinjako. Kehitystä vaativat eniten edelleen fillarikunto, ja erityisesti voimapuoli josta tuleekin ensi talvena taas projekti. Lisäksi uintitekniikka vaatii kunnon läpikäyntiä, ja tämä on enemmänkin syksyn juttuja.

Nyt keskittyminen siirtyy kohti 20.10, ja Amsterdamin maratonia. Sanomattakin selvä että lenkkareita ulkoilutetaab jatkossa huomattavasti enemmän. Lähiaikoina voisin palata hieman ajatuksiini parista seuraavan kuukauden treeneistä, jolla yritetään rikkoa taas ennätyksiä maratonin puolella. Nyt kuitenkin nautin vikasta lomaviikosta Espanjan auringon alla, eli luvassa on enemmän kellumista altaassa kuin uintia.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Finntriathlon 20.7.2013

Se oli sitten siinä, ensimmäinen puolimatkan triathlon. Tällä kertaa voin onneksi todeta että startti onnistui, selvisin kaikista lajeista ja vielä huomattavasti reippaammin kuin olin koskaan uskaltanut uneksia. Yhteenvetona voi sanoa että kaikki meni kerrankin nappiin, enkä oikein montaa asiaa keksi jälkikäteen mitä olisin tehnyt toisin. Aika oli 5:06:04, ja sillä irtosi 18 sija ikäsarjassa 25-40, jossa kisaajia oli yhteensä 89. Suurin yllätys oli pyörä, joka hyvän reitin ja nähtävästi kovempien treenien takia liikkui paljon kovempaa kuin olin uskaltanut toivoa. Olin ajatellut että uintiaika olisi vajaa 40min, pyöräaika 2.50-3.00 ja juoksu noin 1.40. Tämä olisi enteillyt 10 minuutin ylimääräisten säätöjen ja vaihtojen kanssa noin 5.20-5.30 aikaa, eli suoraan sanoen olisin ollut pettynyt yli 5.30 ajasta vaikka muutamia asioita olisi mennytkin pieleen. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, eli seuraavaksi hieman pidempi selvitys koko rallista.

Saavuttiin perjantaina seurakaverin kanssa Joroisille, ja käytiin ilmottautumassa sekä kuuntelemassa kisainfo. Ruokailun sekä yleisen pyörimisen jälkeen lähdimme katsastamaan pyöriä, ja siitä sitten suoraan nukkumaan Varkauteen. Seuraavana aamuna oli selkeät sävelet, eli aamupalan kautta suoraan kisakeskukseen, juoksukamojen jättö ja sitten Valvatukselle odottamaan lähtöä. Sää oli epävaikainen, ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin pukea pitkähihaisen pyöräpaidan päälle uinnin jälkeen, mielummin siis vaikka hieman liian lämmin kuin vajaan kolmen tunnin paleleminen. Kun kaikki valmistelu oli tehty, vedin märkkärin niskaan ja lähdin lyhyelle vajaan 10min verralle Valvatukseen. Vesi oli noin 17 asteista, ja vaikka se oli kylmempää kuin esimerkiksi Kuusijärvellä oli se minusta hyvän lämpöistä uintia varten. Verrassa järvi tuntui hyvältä, eikä suurempaa allokkoa ollut.

Verran jälkeen siirryin odottamaan omaa lähtöä, mikä oli 10.06, eli 6 minuuttia ensimmäisen ryhmän jälkeen. Asettauduin melko keskelle, koska oletin olevani noin keskivertouimari. Uinti kierrettiin siis myötäpäivään yhtenä kierroksena, ja asetuin noin 15 metriä poijulinjasta poispäin. Kun lähtölaukaus tuli, lähdin uimaan omaa matkavauhtia, ja vaikka ruuhkaa ei ollut tuli minulla ensimmäisen 300m aikana hieman haasteita muutaman muun uimarin kanssa. Pari tyyppiä blokkasi minut aika pahast, eli uivat poijulinjasta poispäin ja pakottivat samalla minut ulospäin. Kummallakin kerralla en jaksanut alkaa uimaan kenenkään yli, eli löin kiltisti liinat kiinni ja heti kun he menivät ohitse otin uuden suunnan joka oli sentään oikea. Näiden tilanteiden jälkeen sainkin uida rauhassa, mutta seuraavaksi alkoikin keinutus. Hieman ennen ensimmäistä poijua alkoi isompi aallokko, ja ekaksi mietin että kuka kehtaa tulla veneellä pyörimään ja tekeemään aaltoja koska muutos oli niin suuri. Vasta poijukäännöksellä tajusin että koko takasuoran tulee olemaan vastakkainen tai hieman sivuttainen aallokko. Hetken mietin että olenko ainoa joka tuntuu taistelevan tätä tilannetta vastaan, kunnes nostin hieman päätäni ja näin ettei kenelläkään muulla ollut helpompaa. Loppujen lopuksi löysin kuitenkin suht rennon tyylin päästä aaltojen läpi, mutta keinutus oli kyllä jotain muuta kuin mitä olin odottanut. Jopa silloin kun mentiin rantaa kohti oli allokko myötäinen mutta hieman sivuttainen, joka väänsi suunnan heti vinoon ja suunnistaminen oli todella vaikeaa. Järvestä kun tulin ylös katsoin että uintiaika oli juuri alle 40min (virallinen tulos 39.57), ja omaan tasoon ja olosuhteisiin nähden minusta ihan normi suoritus. Paremmalla kelillä olisi voinut 2-4 minuuttia lähteä ajasta pois, mutta ei varmasti enempää.

Vaihto tuntui hieman tahmealta, kuten aina. Varsinkin pitkähihaisen paidan pukeminen ei onnistunut todellakaan helposti, mutta muutenkin kaikki meni kuten hidastetussa elokuvassa. Kun vihdoin sain kaiken valmiiksi, piti vielä klosseilla kipitellä tielle ja matkalla oli suht jyrkkä mäki. Pakko alkaa harjoittelemaan vaihtoa kengät polkimissa, koska tästä on helposti varmasti minuutti vähennettävissä. Vaihdon aika oli 3.40. Pyöräreitti oli kaksi noin 45km kierrosta (eka pidempi ja toinen hieman lyhyempi), ja en itseasiassa ollut tutkinut reittiä sen kummemmin. Sää oli tuulinen, mutta reitti oli itseasiassa vieläkin tasaisempi kuin olin uskaltanut toivoa. Myötätuuleen vauhtia oli aina mukavasti, mutta myös vastatuuleen tuntui että vauhti pysyi hyvänä vaikka joutuikin toki enemmän taistelemaan. Tässä vaiheessa tajusin että Garminissa ei GPS toiminut, eli en saanut 5km väliaikoja. Pyörän vedin siis puhtaasti pyörän nopeusmittarin kanssa, ja suunnitelma oli ajaa noin 31km/h vauhtia. Koko ajan pyörä tuntui kuitenkin menevän hieman kovempaa, ja en alkanut sen kummemmin himmailemaan kun sykkeet ja tunne oli se mitä olin ajatellut. Puolivälissä katsoin kelloa, ja tajusin että 2.50 tulee olemaan helposti saavutettavissa jos vauhti ei hyydy. Tästä sain lisää itseluottamusta, ja lähdin hyvin mielin tokalle kierrokselle. Ekalla kierroksella näkyi peesikeskusteluista huolimatta muutamia porukoita, mutta itse sain ajettua melko rauhassa. Toki muutamissa ohitustilanteissa peesihyötyä saa automaattisesti, mutta tämä kuuluu asiaan enkä sen kummemmin asiasta välittänyt. En ymmärrä niitä jotka tietoisesti peesaavat, vaikka säännöt sen kieltävät sekä asiasta on myös paljon keskusteltu. Myös tuollaisen ison peesiporukan ohi pääseminen on todella vaikeaa, eli joutuu varmasti reilun kilometrin ajamaan käytännössä todella kovaa että pääsee kerralla koko porukan ohi. Tuomarit kuitenkin puuttuivat minusta ihan hyvin tilanteisiin, ja näinkin monta tilannetta missä kilpailijoita otettiin sivuun. Pyörän aikana tankkasin 1,5 litraa urheilujuomaa, ja tuntui että tässä kelissä se oli ihan riittävästi. Geelejä meni pari, yksi patukka sekä pussillinen energia karkkeja joka oli uusi ja erittäinen positiivinen kokemus. Vikalla kääntöpaikalla katsoin kelloa ja tajusin että pyöräaika tulee olemaan lähempänä 2.40 kuin 2.50, ja tästä olin kyllä suuresti yllättynyt. Tokaan vaihtoon tultiin vielä myötätuulessa, ja pyöräaika oli virallisesti siis  2.41.22, eli tässä oli koko kisan suurin yllätys. Keskinopeus oli siis noin 33,5km/h, ja vertailun vuoksi esimerkiksi seuran rykäisyssä puolitoistaviikkoa aikaisemmin ajoin 20km 34,0km/h keskinopeudella.

Tokassa vaihdossa olisi pitänyt myöskin jättää kengät polkimiin, sen verran oli matkaa klosseilla juostavana. Tokassa vaihdossa otin vain kypärän ja pyöräpaidan pois, ja laitoin lenkkarit jalkaan. Vaihtoon meni aikaa 3.36, minusta ihan kohtuullinen suoritus. Yritin kuikuilla vesssaa, mutta en sitä nähnyt joten painelin vain pihalle. Ajattelin että varmasti reitin varrella on vessa, koska tiesin että en saa juotua yhtään nestettä ellen pääse käymään ensiksi lyhyellä teknisellä tauolla. Juoksureitti oli 4 reilua 5km kierrosta, ja olin ymmärtänyt että ei reitti ihan tasainen ollut. Heti alkuun tuli jyrkkä mäki, jota seurasi loiva reilun kilometrin nousu. Tämän jälkeen olikin loppumatka alamäkivoittoista, eli sanomattakin selvä että toinen puolisko kulki aina paremmin. Mittarissa oli edelleen sama ongelma, vauhteja ei näkynyt. Nyt menin siis vain fiiliksen perusteella, ja sykkeitä vilkuilin välillä mutten oikeastaan antanut niiden päättää vauhtia. Kun olin juossut pari kilometriä ekaa kierrosta, tuli WC kyltti ja päätin tarttua heti tilaisuuteen. WC sijaitsi palvelukodissa, ja ryntäsin suoraan ekasta ovesta sisään mikä oli auki. Kun juoksin ulos huuteli joku tädeistä jos jäisin kahville mihin vastasin että joudun jättämään nyt väliin, hieman kiire. Tämä laittoi väkisinkin hymyilemään, palvelustalon väellä näytti olevan mahtava päivä menossa ja hyvä fiilis kisoja seuratessaan. Juoksun aikana yritin juoda urheilujuomaa ja vettä, ja tokalla kierroksella otin myös geelin. Juoksu tuntui hyvältä, ja hieman jännitti aluksi jos jalat kantavat pyöräilyn jälkeen. Tokan kierroksen jälkeen alkoi kaikki juoma ja geeli tökkimään, eli jotenkin elimistö ilmoitti ettei enään mitään saa laittaa suusta alas. Energiataso tuntui melko hyvältä, joten noin 12km kohdilla otin vielä huikan vettä mutta päätin että näillä mennään sitten maaliin asti. Juoksussa tuli todella paljon selkiä vastaan, ja tästä sain paljon voimia kun oli koko ajan ohitettavia. Paljon oli seuralaisia myös matkalla, ja fiilis oli mitä mahtavin. 10km kohdalla uskalsin ensimmäisen kerran myös edes pieneksi hetkesi päästää ajatuksen maaliin, mutta nopeasti sain keskittymisen takaisin juoksuun. En yleensä koskaan mieti maalia, koska se sekoittaa mieleni vaan keskityn aina tekemiseen enkä anna itseni miettiä esimerkiksi maalisuoraa. Syynä on puhtaasti että siinä vaiheessa on melko sekava olo joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, enkä halua antaa sen häiritä tekemistä.

Juoksun aikana olin mys säätänyt mittarin kanssa, ja samalla nollattuani sen pariin kertaan olin menettänyt tiedon omasta kokonaisajastani. En edes tajunnut että maalin kääntöpisteellä oli kello, eli juoksin vain niin kovaa kuin uskalsin ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa. Kun vika kierros alkoi, ajattelin että nyt voi laittaa sitten sen peliin mitä on jäljellä, ja ainakin rasituksen puolesta tuntui että pieni kiristys tapahtui. Vikalla kierroksella koko ajan yritin olla miettimättä että näyttää siltä että nappisuoritus on tulossa, vaan keskittyminen vain tikkaamaan niin kovaa kuin vain pystyy. Kun näin urheilukentän neljännellä kierroksella tajusin että se oli sitten siinä. Kentälle juostessani laskeskelin että olen varmasti hieman alle lähemmäs 5.10 ajassa, ja suroitus on kaikin puolin onnistunut. Kun juoksin maalisuoralle ja kuuluttaja ilmoitti että aikani on 5.06 en ollut uskoa asiaa. Samalla hetkellä mieleen tuli viime kesän pettyminen Joroisten osalta, toukokuun uinnin peruuttaminen Itävallassa joka väistämättä teki sen että pieni itku pääsi. Juoksun loppuaika oli 1.37.31, eli muutama minuutti tavoitetta parempi vessakäynnin kera. Parasta oli vielä että oikeastaan kaikki seurakaveritkin olivat onnistuneet, eli elpimyspuolella oli aivan mahtava tunnelma kun kaikki olivat tehneet nappisuorituksen. Ainoa synkkä hetki oli kun heti maalintuloni jälkeen näin kun Nina kannettiin elpymisteltan läpi tajuttomana. Jälkeenpäin sain selvityksen tilanteesta, ja kaikki on kuitenkin kunnossa vaikka SM kulta jäikin valitettavasti 50m päähän. Nyt oli kirjaimellisesti kaikki pelissä, ja uskon että Kuopiossa meno on taas kovaa.

En tosiaa tiedä mitä olisin tehnyt toisin jos voisin palata eiliseen kisaan. Jos jotenkin yhden vessakäynnin voisi saada eliminoitua olisi se toki hyvä. Myös vaihdoista voisi jotain pientä parantaa, mutta nyt puhutaan tosiaan niin pienistä asiosta ettei voi valittaa. Uskon että jos olisin pyörällä ajanut edes hiukan kovempaa olisi juoksu kärsinyt, eli vauhdinjako onnistui. Tästä tuli sen verran itseluottamista lisää tekemisen suhteen, etten näe esteitä ettei täysmatka taittuisi 2014 kesällä, mutta jätetään se päätös vielä hetkeksi hautomaan jotta pahin endorfiinihumala katoaa. Kiitokset kannustajille sekä kanssakisaajille, Joroisilla fiilis on tosiaan mahtava!

Fiilistelyä perjantaina Pakila Poursuivantsin majoitusalueella, ei paha sijainti...

Pyörän vienti Valvatukselle

Valmiina lähtöön




tiistai 16. heinäkuuta 2013

Jospa kolmannella kerralla?

Pari kertaa olen ollut ilmoittautunut puolimatkan Triathlonille. Ekan kerran sain mukavan vatsataudin 2 päivää ennen kisaa, eli en edes päässyt paikan päälle vuosi sitten Joroisilla. Nyt toukokuussa kävin kokeilemassa onneani Itävallassa St. Pöltenin kisassa, jossa oli poikkeuksellinen Eurooppalainen kevät. Vesi oli kylmää, ja se yhdistettynä sateiseen ja muutenkin kylmään keliin pakotti järjestäjät jättämään uinnin väliin. Lauantaina olisi sitten kolmannen kerran aika kokeilla ensimmäistä kertaa miten puolimatka taittuu, onhan sitä hetken jo odoteltukkin...

Viimeistelytreenit on menneet mukavasti. Kiskon kisa reilu pari viikkoa sitten oli yksi valmiestelevista harjoituskista, ja muita sellaisia ovat olleet seuran rykäisy viime tiistaina sekä muutamia pidempiä yhdistelmätreenejä. Lauantaina kävimme seurakavereiden kanssa Oittaalla tekemässä viimeisen noin 3 tuntia pitkän yhdistelmätreenin, kuitenkin maltillisella teholla. Sunnuntaina oli vielä juoksua, ja nyt sitten lepäilläänkin ennen lauantaita. Tänään ajattelin kuitenkin käydä uimassa Kuusiksella, sekä torstaina juosta noin 30 minuutin verryttelyn jottei paikat ihan jumahda.

Fiilis on tällä hetkellä hyvä, joten innolla odotetaan viikonloppua. Muutenkin tulee todella hauska nähdä suuri määrä tuttuja yhdellä kertaa, ja toivotaan ettei takatalvi nyt ihan täydellä voimalla iske lauantaille. Tsemppiä kaikille muillekkin viimeistelyyn, katsokaa että varusteet on kunnossa, ei uusia säätöjä ja uskaltakaa levätä!

Lauantaina nähdään :)

torstai 4. heinäkuuta 2013

Keskiviikon lenkki

Olen käynyt aina kun mahdollista Hepon keskiviikko lenkillä ajamassa, ja tarkoitus on ollut tämä lenkki ajaa hieman kovempaa porukassa. Lenkki lähtee Kuninkaanmäestä 18.40, ja itse lenkki on 40km pitkä. Vauhdikkain pätkä on vain vajaa 30km pitkä, mutta kyllä siinäkin saa jalat ihan mukavaan kuntoon jos lähtee oikeaan ryhmään. Eilen oli ajatus että lähden 34km/h ryhmään, mutta jalat olivat yllättävän hyvät Kiskon jäljiltä joten lähdin sitten ekaan porukkaan. Ekassa porukassa lähti vapaa vauhti, ja tarkoituksena oli että kyydistä puotavat muodostavat 35km/h ryhmän.

Tässä porukassa otettiin sitten luulot pois heti kättelyssä. Olin melkein viimeisenä letkassa, ja heti 2km kohdilla muutama tyyppi minun edessäni jäi porukasta. Meitä oli siis noin 5 tyyppiä jotka alkoivat jäämään pääryhmästä, ja mietin hetken että lähdenkö ajamaan väliä kiinni. Vilkaisin mittariin, ja vauhtia oli silloin reilu 40km/h, eli oli pakko todeta että näillä tikuilla ei kyllä ajeta kiinni pääryhmää joka meni sellaista kyytiä että tälläistä wannabe triathlonistia hirvittää. Perustimme sitten heti kättelyssä maitojunan, jonka tarkoitus oli siis ajaa oin 35km/h ja kerätä kyydistä jääneet. Aluksi luulin että tämä oli hyvä juttu, mutta meitä oli tosiaan niin pieni porukka että vetohommiin joutui huomattavasti useammin kuin olin ajatellut. Eka 10km lenkistä tultiinkin reilua 39km/h keskinopeutta, ja kyllä se on rehellisesti sanottuna itselle suhteellisen kovaa kyytiä, vaikka suuren osan ajasta sai ajaa peesissä. Keskisykkeitä en uskaltanut katsoa, mutta kärjessä ne liikkuivat jossain 170 paremmalla puolella.

Kun päästiin lenkin mäkiosuuksille, tuli myös samalla vastatuuli mukaan. Tällöin keskinopeus laski hieman alle 35km/h, mutta oltiin kyllä tultu ennen sitä hieman ajateltua reippaammin. Mäissä sai jo tosiaan tehdä töitä, eli putkelle oli pakko nousta ettei jää kyydistä. Immersbyn mäissä kuitenkin kaikesta taistelusta huolimatta en pysynyt kärjen mukana, vaan porukka repesi ja lähes kaikki olivat omillaan. Tulin mäkisimmän osuuden yksin, ja olin noin porukan keskellä. Tässä luulen että sain itselleni uudet syke-ennätykset pyörällä, mittari näytti parhaillaan 189. Juoksussa maksimit on 198, joten en usko että tuosta kamalasta suurempia numeoita pyörällä saa.

Mäkiosuuden jälkeen alkoi sitten siirtymä kohti Viikkiä, ja kun olimme tiellä menimme vielä ihan reippaasti mutta jalkakäytävällä sitten toki himmaillimme. Kun rullailin Viikistä kotiin, oli jalat aika tyhjät. Tämä oli yksi viimeisistä kovemmista pyörätreeneistä ennen Jorosia. Nyt viikonloppuna pitää vielä yksi pidempi vaihtotreeni tehdä, mutta tehot ovat lähempänä kilpailutehoja. Myös seuraavana viikonloppuna tehdään jonkinlainen PK yhdistelmätreeni, eli samaa tuttua valmistautumiskaavaa noudatetaan. Tässä vaiheessa fiilis on ainakin hyvä, ja uskon että reilun parin viikon päästä on mahtava viikonloppu tiedossa.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Kisko Triathlon perusmatka 29.6

Sainpas vuoden 2013 ensimmäisen triathlon startin alle. Kesäkuussa oli myös seuran avovesiuintikilpailu, joten onneksi ei ollut ensimmäinen uinnin massalähtö kuitenkaan kyseessä. Tämän kisan tarkoitus oli hyvä treeni ennen Joroisten puolimatkaa, sekä toki nauttia hauskasta tapahtumasta josta olin etukäteen kuullut paljon hyvää. Harjoittelu kesäkuussa Itävallan jälkeen on ollut hieman satunnaista. Satunnaisella tarkoitan sitä, että tarkka ohjelma oikeastaan puuttui koko kesäkuun osalta. Joka viikko on harjoiteltu suht hyvin, mutta suunnitelma on tehty lähes samalla viikolla. Luulen myös että aloitin kovat treenit hieman liian aikaisin, ja varsinkin juhannuksen tienoilla jalat olivat todella väsyneet. Edellisen viikon olin pari päivää hieman kipeänä, joten ainakin siltä osin tuli levättyä normaalia enemmän ennen eilisen starttia. Ajatus olikin käydä nyt kokeilemassa miten oikeasti kulkee, jotta tiedetään mitä on odotettavissa Joroisilla kolmen viikon päästä. Samoin pieniä viimeistelytreenejä voidaan vielä tehdä, joten heikkoudet oli tarkoitus kaivaa esille.

Lähtö oli kello 12.00, ja se oli porrastettu kolmeen aaltoon. Lähdin ekasta aallosta, ja uinti oli yksi 1500m kierros. Matka näytti muuten todella pitkältä kun rannasta katseli, rehellisesti sanoen pitkälti yli 2km matkalta. Pääsin suht nopeasti hyvään rytmiin, vaikka ekalle poijulle asti ruuhkaa oli melko paljon. Matkan aikana kontaktia tul noin kymmeneen otteeseen, mutta pahimmalta painilta vältyin kuitenkin. Ekan poijun jälkeen sain vielä paremmin rytmistä kiinni, ja jopa yllätyin miten hyvin uinti sujui. Harjoituksissa on uinti ollut eniten ailahtelevaa, eli hyviä ja todella huonoja päiviä on ollut. Olen siis iloinen, että eilen osui suht hyvä päivä, ja uinti meni omasta mielestäni mukavan rennosti. Ajallisesti osun aika samaan oli sitten hyvä päivä tai huono, eli rasituksen taso kertoo onko uinti onnistunut vai ei. Oma kelloni näytti ajaksi 28.40 rannassa, eli lähes identtinen seuran avovesiuinti kilpailussa. Tästä sitten jyrkkää mäkeä ylös vaihtoon. Vaihdossa meni taas liikaa aikaa märkkiksen riisumisessa, mutta muuten en onneksi sählännyt mitään ylimääräistä.

Pyörä  reitti lähti todella jyrkkään nousuun vaihtoalueelta. Uinnin ja vaihtosähläyksen jälkeen syke vieläkin kova, ja tämä nousu siihen päälle ei kyllä naurattanut. Yritin mennä maltilla, mutta todennäköisesti kuitenkin hieman kovaa. Pyöräreitti ei ole helpoimmasta päästä. Oikeastaan koko matka on joko loivaa tai keskijyrkkää nousua tai laskua, eli Kiskosta ajetaan 20km Saloa kohti 186 tietä pitkin ja tullaan sama pätkä takaisin. Menomatkalla oli jopa pieni vastatuuli, joka toki oli selässä paluumatkalla. Pyörällä yritin pusertaa niin kovaa kuin uskalsi, ja tuntuikin jopa että hieman edellisiä kisoja enemmän onnistuinkin laittamaan tehoja peliin. Menomatkalla sykkeet olivat melko korkeat, tai ainakin huomattava ero paluumatkaan. Paluumatkalla vauhti oli hieman menomatkaa kovempi, en tiedä johtuiko tuulesta vai olisiko reitti ollut enemmän laskeva kotiin. Onneksi näin, koska voimat alkoivat hieman loppua noin 30km kohdalla, ja tasaiset sekä ylämäkipätkät alkoivat todella käymään työksi. Mielessä pyöri muutenkin tuleva juoksuosuus, eli kaikkea ei uskallettu laittaa peliin. Positiivinen asia oli, että asento vaikuttaa hyvältä ja nopealta, koska menin alamäissä monia muita nopeammin. Oman kellon mukaan pyöräosuus oli 1.16.08, ja mittarin mukainen keskivauhti 32,4km/h.

Pikaisen vaihdon jälkeen juoksuosuudelle, joka lähti taas todella jyrkkään ylämäkeen. Tässä kohtaa koin ensimmäistä kertaa sen tunteen että olin pyöräilly tehot jaloistani. Ylämäkeen vauhti oli vajaa 6min/km, ja kovempaa en päässyt. Hieman säikähdin että mitähän 10km juoksusta tulee, mutta ei auttanut kun laittaa jalkaa toisen eteen. Onneksi mäki loppui melko pian, ja seuraavaksi tulikin alamäki missä aloin hakemaan juoksurytmiä. Tämä löytyi, yritin juosta alle 4.30min/km mutta jouduin lopulta taipumaan siihen kohtaloon että 42-43min aika ei tulisi kuuloonkaan. Juoksureitti oli oikeastaan samankaltainen kuin pyörä, eli tasaisesti koko ajan mäkeä. Alamäet rullailin kivasti, mutta ylämäkiin ei ollut mitään voimaa jäljellä. Ekan kierroksen yritin vielä hieman jarrutella, jottei menisi ihan pelleilyksi toka 5km kierros. Vikan 2km sain sitten puristettua noin puolen minuutin arvoisen loppukirin, josta vika kilometri meni aika rajuun nousuun. Juoksu oli oman kellon mukaan 45.25, ja paljoa kovempaa ei olisi eilen kulkenut. Maalissa vaihtoineen ajassa 2.34.01, joka on siis vajaan minuutin hitaampi aika kuin Kuopiossa viime elokuussa. Olen tyytyväinen tulokseen, koska Kuopion reitti on nopeampi, pyörä on siellä oman mittarin mukaan pari kilometriä lyhyempi ja juoksu todella paljon tasaisempi.

Sitten vielä lyhyt analyysi suorituksesta. Olin oman sarjani 66, ja kilpailijoita oli yhteensä 215. Suht kovia menijöitä löytyy kärkipäästä, eli Saksan Ironmanin 70.3 voittajia sekä Hawajilla käyneitä ja sinne tähtääviä kavereita. En siis omalla treenimäärällä ihan kärkeen varmasti koskaan pääse, mutta olisi toki hauska aina hieman pystyä nousemaan myös sijoituksissa. Osa-alueittan jos katsoo, tykkään vertailla kaikkia lajeja omina suorituksinaan. Pelkässä uinnissa olin sijalla 75, eli tämä on hyvin lähellä kokonaissijoitustani mikä minusta kertoo että uinti on melko lähellä oikeaa tasoa. Hieman toki voi parantaa, mutta aika lähellä keskiarvoa eilinen suoritukseni oli omaan tasooni nähden. Pyörästä paljastuukin edelleen heikkous. Kun pelkät pyöräajat laitetaan vertailuun, olin sijalla 107, eli yli 40 sijaa kokonaisvertailuani jäljessä. Tämä on siis edelleen selvä heikkois, joten ei tarvitse arvata mihin pitäisi keskittyä jatkossa jos halutaan tuloslistalla ylemmäs. Juoksuosuuden sijoitukseni oli 43, eli selvästikkin edelleen vahvuuteni on vikassa lajissa. Yhteenvetona voi siis sanoa, että uintia pitää harjoitella tasaisesti, pyörää paljon ja vähintää ylläpitää juoksua, niin parannusta pitäisi olla tiedossa. Nyt vain hyvä fiilis päälle vikoihin viikkoihin ennen Joroisten kisaa, siellä katsotaan kesän kunto oikeasti.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kuulumisia

Hieman ollut haasteita treenata suunnitelmallisesti kisan jälkeen... Ihan hyviä treenejä on kyllä tehty, mutta valitettavasti ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Juhannuksena pitää tehdä taas kuukauden suunnitelma, eli viimeistely ennen Joroisia.

Jotenkin sama juttu on heijastunut blogi kirjoitukseen. Nyt pitää taas ottaa ryhtiliike tekemiseen, ja alkaa järjestelmällisemmäksi. Muutamista treeneistä on huomattu että liian väsyneenä yritetään tehdä jotain laadukasta, joka ei tietenkään onnistu... Nyt pitää saada siis hyvä kuukausi alle jotta Joroisilla olisi kunto kohdallaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä että meno on liian tasapaksua ja takkuista vähän kaikissa lajeissa. Tai tasapaksu on ehkä paras kuvaus pyörästä ja juoksusta, uinti on sitten eri luokkaa.

Viikko sitten oli seuran avovesiuinti kisa Kuusijärvellä, matkana 1500m. Aikaa kului hieman alle 29 minuuttia, mikä pitäisi olla parannus edellisvuoteen koska matka on varmasti ollut tänä vuonna pidempi (uusi mitattu reitti). Kuitenkin uinti tuntuu todella tahmealta, eikä yhtään niin rennolta kuin keväällä altaassa. Täytyykin keskittyä avovedessä myöskin tekniikkaan (mikä yllätys), ja yrittää uida mahdollisimman paljon jotta siihen tulisi parempi rutiini. Aina kun vauhtia yrittää lisätä muuttuu se painin näköiseksi touhuksi... 

Hyvää juhannusta!

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ironman St. Pölten 70.3

Hieman on ollu kiirettä kisan jälkeen, ja kisaraportin rustaaminen on vähän venynyt. Reilu viikko sitten palasin Itävallasta, missä piti olla ensimmäinen puolimatkan triathlon koitokseni, ja painotan sanaa piti...

Lento Wieniin oli siis kisaa edeltävänä perjantaina. Saatiin vuokra-auto alle, ja ajettiin suoraan majoituspaikkaan joka oli noin 30km kisapaikalta. Tässä vaiheessa keli jo hieman yllätti, eli lämpöä oli juuri ja juuri 10 astetta. En liikaa ollut vaivannut päätäni sääennusteilla, ja olin kuitenkin ottanut liikaakin varusteita mukaan.

Lauantai aamuna herättiin ja laitettiin pyörät kuntoon. Käytiin ajamassa testilenkki, joka jäi todella lyhyeksi kelin ollessa noin +7 astetta ja vettä satoi. Lähdettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä kisapaikalle, vaikka testilenkin aikana alkoi vähän epäilyttämään että mitä tästä tulee. Kisapaikalle kun päästiin käytiin heti rekisteröitymässä, ja haettiin muutenkin kaikki tarpeellinen/tarpeeton sälä. Samalla huomattiin että lasten kisa mikä käytiin lauantaina oli vaihdettu turvallisuussyistä pelkäksi juoksuksi, ja tässäkään vaiheessa en reagoinut sen kummemin. Mentiin kuuntelemaan kisainfoa, ja tässä vaiheessa alkoi huhut kiertämään muuttuneista järjestelyistä. Kisainfo alkoi sitten muutoksien tiedottamisella, uinti peruttu turvallisuussyistä.

Kisa-aamua edeltävänä päovänä oli sää aamulla tosiaan ollut +5 astetta ja vesisadetta. Tämän kun yhdistää +15 asteiseen veteen, on sääntöjen puitteissa uinti pakko peruuttaa. Osa oli iloisia tästä uutisesta (heikot uimarit jotka tavoittelivat paikkaa MM-kisaan), ja osa pettyneitä. Itse aluksi tosiaan erittäin pettynyt, koska tämä tarkoitti etten vieläkään pääse kokeilemaan puolimatkan triathlonia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, oli päätös tietenkin ainoa oikea. Hypotermian riski olisi ollut järjettömän suuri, ja uskon että suuri osa olisi kuitenkin lähtenyt uinnin jälkeen märissä vaatteissa pyörän päälle. Triathlonistit eivät kuitenkaan ihan heti luovuta tai jätä leikkiä kesken, joten onneksi on taho joka tekee päätöksiä turvallisuuden takia, suurimmalle osalle tämä on kuitenkin vain harrastus. Uinti olisi ollut erikoinen, kahdessa järvessä ja parisataa metriä julksua välissä. 

Tokan uintiosuuden rantautuminen, tämä jäi sitten kokematta...

Feltit valmiina

Sunnuntai aamuna keli oli kuitenkin kohtuullinen. Kylmä ja tuulinen sää, mutta onneksi ei satanut. Lähtö myöhästyi suunnitellusta reilu puoli tuntia, ja se tapahtui Le Mans henkisesti. Lähdettiin 15 sekunnin välein pyöräkamat päällä, ja juostiin suoraan hakemaan pyörää telineestä. Lähdettiin Teemun kanssa todella alkupäästä, ja päästiin vielä samaan karsinaan, eli sanomattakin selvä että jotain kisaa tulisi olemaan.

Pyörän päälle kun pääsin, lähdettiin ajamaan vauhdikkaasti myötätuuleen. Eka 20km ajettiin pääsääntöisesti suljettua moottoritietä, joka oli vielä alamäkivoittoista. Hieman piti arvioida tilannetta, kun eka 10km meni puolitoistaminuuttia kovempaa kuin HelTrin tempossa pari viikkoa aikasemmin... Teemu lähti alusta hieman kovempaa, mutta pidin koko ajan näköetäisyyden. Ekan 20km aikana tuli kyllä enemmän porukkaa ohi kuin itse ohitin, mutta olin jo alusta asti päättänyt että tässä ajetaan omaa kisaa.

Moottoritieltä kun poistuttiin, alkoi maaseutu osuus. Seuraavat 70km olikin sitten omalta kohdalta upeimpia mitä olen koskaan ajanut. Aluksi tuli kisan eka nousu, mittaa oli jossain 4km paikkeilla.  Tämä meni ihan mukavasti, jonka jälkeen laskettiinkin sitten sama matka alas melko kapeaa ja osittain mutkaista tietä. Siitä seuraavat 30km ajettiin Tonavan vartta pitkin, ja tämä pätkä olisi varmasti ollut nopea (alamäkivoittoinen), mutta jatkuva kova vastatuuli teki tästä loppumattoman ylämäen. Mittarit näyttivät kuulemma parhaillaan 50km/h tuulta, joten olin ensimmäistä kertaa iloinen kun käännyttiin vaikka se tiesi ylämäen alkamista. Tämä pätkä ajettiin Teeemun kanssa huutoetäisyydellä, muuten ei ollut oikeastaan muita kisaajia.

Tästä lähti sitten kisan pisin nousu. Yhteenä varmaan noin 8km, josta noin 5km oli melko jyrkkää. Tässä Teemu jäi pikkasen, ja itse lähdin ajelemaan omaa tasaista vauhtia. Muutaman muunkin ohi menin, ja itseasiassa nousu tuntui melko hyvältä, oliskohan tässä piilevä vahvuus pyöräilyssä... Noin kilometri ennen mäen loppua alkoi kuitenkin pientä soraääntä kuulumaan oikeasta etureidestä. En uskaltanut enään ajaa putkelta, vaan menin loput sitten hyvällä pyörityksellä. Mäen päältä alkoi sitten elämäni paras lasku. Melko suoraa laskua tultiin yli 5km, ja sen pätkän osalta keskari näytti olleen lähemmäs 55km/h. Yli 70km/h, aerotangot, kova sivutuuli ja tuntematon tie oli sellainen yhdistelmä että jälkeenpäin vähän kyllä taas mietitytti. Itse kisassa ajatus oli enemmänkin "mitenköhän pääsen vielä kovempa?".

Lopuksi tuli vielä noin 2km nousu, ja siitä sitten palattiinkisapaikalle juoksuosuutta varten. Vaihtoon meni oma aikansa, eli otin pois kaikki lämpimät pyörävarusteet, ja kävin pikaisesti vessassa. Tästä sitten hölkälle, enkä tässä vaiheessa tiennyt yhtään missä Teemu menee. Juoksu oli kaksi kierrosta, ja reitti oli mukavan tasainen. Noin kilometrin välein oikea etureisi ilmoitteli itsestään, ja päätin etten ainakaan ekaan 10km aikana lähde kiristämään jottei mitään dramaatista tapahdu. Ekan kierroksen jälkeen näinkin Teemun, joka oli siinä vaiheessa vajaan kilometrin perässä. 

Toka kierros olikin sitten jo lajinomainen. Reisi ei enään satunnaisesti antanut varoääniä, vaan nyt tuntui jo siltä että joku lyö siihen puukolla. Tätä pystyy vielä sietämään, mutta pelko oli siitä että jos koipi sanoo lopullisesti sopimuksen. Näin kauhukuvan mielessäni miten tuun pakittamalla maaliin kun eteenpäin ei jaloilla pääse... Vauhti hyytyi vähän, mutta pysyi kuitenkin alle 5min/km. Joka juomapisteellä jotain energiaa, ja aina vilkasu että missä vaiheessa se Teemu saa mut kiinni. Noin 2km ennen maalia helpotti olo, koska tiesin että tästä vaikka ryömin maaliin vaikka mitä kävisi.

Noin kilometri ennen maalia tulikin sitten tuttu ääni taustalle. Teemu onnistui juoksemaan minut kiinni, ja totesin vaan että mene jos tuntuu hyvältä. Sen verran oli näemmä loppukiri hapottanut, ettei Termullakaan ollut varalla enään mitään vikalle kilometrille. Päätettiin sitten juosta kimpassa maaliin, selvitäänpähän ainakin yhdellä valokuvalla... Kisassa pyörä meni siis juuri alle kolmen tunnin, ja juoksu juuri alle 1.40. Ihan tyytyväinen pitää olla, ja Joroisilla sitten katsotaan uinnin kanssa mikä on oikeasti tämän lajin kuntotaso. Itävallan puolikas on kyllä reitiltään upea, ja ilman tätä poikkeuksellisa keliä tämä olisi varmasti ollut mahtava kokonaisuus. Voi siis olla että löydän itseni sieltä vielä tulevaisuudessa.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Lähdössä

Kentällä ollaan, pyörä jätetty sisään ja kohta nokka kohti Itävaltaa. Kamaa mukana sen verran että ei voi mitenkään tietää onko kaikki mukana vai jäikö jotain. Tuntuu ainakin että kamaa olisi vaikka kuinka paljon turhaa, mutta sunnuntain keli on vielä iso kysymysmerkki.

Tänään suunta suoraan hotellille, ja huomenna viritellään pyörä kuntoon. Huomenna päivä menee myös kisa-infossa, kamojen jättämisessä ja muutenkin expo alueella pyöriessä. Pitää varoa liikaa kävelemistä, ja muistaa syödä suht normaalisti. Nyt fiilis hyvä, ja uskon että sunnuntaista tulee mahtava päivä. Palataan huomenna vielä fiiliksiin, hyvää viikonloppua kaikille!



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Valmistautumista

Pitkä aika viime kirjoituksesta, ja h-hetki alkaa lähestyä. Viimeiset tehotreenit tehtiin reilu viikko sitten, ja sen jälkeen onkin vähennetty määrää ja tehty lyhyempiä treenejä ja alettu valmistautua ensi viikonlopun kisaan. Hieman on ollut viime viikko jalat tukossa, mutta onneksi tässä on vielä viikko aikaa levätä kroppa kisakuntoon. Täytyy sanoa että sinä aikana kun olen kestävyysurheilua harrastanut, en ole saanut jalkoja näin pitkäksi ajaksi tukkoon kuin ne ovat pari viime viikkoa olleet. Leirin jälkeen tuli viikon sisään HCR, ja siitä muutaman päivän päässä oli seuran tempoajo. Tämä yhdistelmä teki sen, että olen iloinen että kisa ei osunut tälle viikonlopulle koska fiilis on kyllä ollut melko väsynyt koko viikon.

Nyt viikonloppuna on alkanut taas tehoa jaloistakin pikkuhiljaa löytyä, ja eilinen ja tämän päivän kevyemmät treenit alkoivat taas tuntua siltä että voimat palaavat jalkoihin. Ensi viikolla ei ole ohjelmassa kuin muutama todella lyhyt treeni joka lajissa, eli tavoite vain yrittää välttää pahempaa jumia . Eilen käytiin myös avovedessä ekaa kertaa Vantaan Kuusijärvellä, ja ihan mukavasti ensimmäinen avovesiuinti myös sujui. Tänään kävin vielä juoksemassa reilun kympin lenkin, missä mukana oli neljä kisavauhtista kilometrin pituista vetoa. Juoksu kulki huomattavasti rennommin kuin viime viikolla kevyellä lenkillä, eli uskon kyllä että viikon levon jälkeen kroppa on valmis koitokseen. Sen verran tästä on toki opittu, että jatkossa ei noin montaa todella tehokasta harjoitusta pidä tehdä noin lyhyeen aikavälin sisään, varsinkin kun taustalla on suht kova treenijakso jo valmiiksi. Kaikissa näissä treeneissä fiilis oli hyvä, eli väkisin ei tehty. Kuitenkin kroppa antoi viime viikolla ymmärtää, että melko kovaa sitä on kiusattu lähiaikoina.

Nyt siis nukutaan ja syödään normaalisti tämä viikko, ja perjantaina kamat kantoon ja kohti Itävaltaa. Jonkin verran on mielessä pyörinyt millä vauhdeilla lähdetään liikenteeseen, mutta valmista suunnitelmaa ei vielä ole. Ensi viikonlopun tärkein asia on päästä ehjänä maaliin, ja tottakai pitää hauskaa. Eka puolimatka pitää ottaa kokemuksena, eli en uskalla mitään tarkkaa suunnitelmaa jota lähden armollisesti toteuttamaan. Tämän kisan jälkeen voidaan sitten katsoa mitä Joroisilla keksitään. Pitää tällä viikolla vielä kirjotella tarkemmin fiiliksistä, ja muistaa venytellä ja levätä riittävästi.

torstai 9. toukokuuta 2013

HCR, tempo ja märkäpuvussa kellumista

Onpas ollut tapahtumarikas viikko. Viime lauantaina tuli juostua HCR aika monen muun kanssa, ja onneksi saatiin juosta upeassa kevätkelissä. Tarkoitus oli juosta siis kovaa muttei ihan täysiä, jotta tällä viikolla voisi vielä tehdä muutakin kuin pakitella portaita kipeillä jaloilla. Juoksun onnistumiset ja epäonnistumiset seuraavaksi, ja aloitetaan niillä parannettavilla asioilla. Pari minuuttia ennen lähtöä otin ilman vettä yhden geelin melko tyhjään vatsaan, ja tämä taisi olla melko iso virhe. Jo 8km kohdalla tunsin että kaikki ei ole hyvin, ja siitä asti mentiinkin vatsa melko sekaisin maaliin. Onneksi ei tarvinnut juosta niin että joutuu oikeasti keskittymään itse juoksuun, koska nyt keskittyminen oli täysin muualla... Täytyy jatkossa välttää geelien ottamista ilman vettä ainakin juoksussa, koska vatsa ei näytä olevan ihan niin vahva kuin olen luullut. Positiivinen asia oli, että aika oli 1.33.03, ja tämä tuli siis ilman valmistautumista ja jokseenkin "helposti". Juoksukunto on varmasti tänä syksynä taas kunnossa koska nyt jäin raskaalla reitillä vain minuutin päähän viime syksyn puolikkaan ajasta.

Tiistaina oli sitten vuorossa seuran järjestemä 10km tempoajo Kuusijärvellä. Rullailin työpäivän päätteeksi sinne, jonka jälkeen käytiin vielä ajamassa osa reitistä alkulämmittelynä. Tiesin kyllä että pari päivää aikaseemin juostu HCR hieman verotti voimia, mutta halusin kuitenkin kokeilla miten 10km taittuu tänä vuonna. Lähdöstä lähdin heti ajamaan lähes täysillä tehoilla, ja ekat 3-4km olikin melko reipasta myötätuulta. Tähän mentiinkin kivasti, mutta kun tehtiin 180 asteen käännös muuttui meno täysin. Puolikas verotti näköjään voimia sen verran, että vastatuuleen ja ylämäkeen ei ollut ollenkaan voimia. TT pyrörällä on kivempi toki ajaa vastatuuleen kuin maantiepyörällä, mutta ei nyt kuitenkaan mitään huippusuoritusta saanut aikaiseksi. Aika 10km tempossa oli 17.14, ja kyllä olin odottanut että aika olisi ollut juuri 17.00 alle. Täytyy kokeilla uusiksi loppukesän 20km tempossa hieman tuoreemmilla jaloilla, tai käydä kesäkuussa Pepen tempossa kokeilemassa 10km ennätystä :)

Eilen uitiin ekaa kertaa tänä vuonna sitten myös märkäpuvulla. Tavoite on käydä 3-4 kertaa märkäpuvun kanssa altaassa, jotta kahden viikon päästä olisi pahin ahdistus kadonnut sen suhteen. Ekasta kerrasta jäi jokseenkin positiivinen fiilis, eli pientä ahdistusta ja kiristystä oli mutta ei niin paljoa kuin odotin. Vauhtia altaassa tuli mukavasti lisää, eli ero on kyllä merkittävä ainakin omalla kohdalla. Märkäpuvussa suurin ongelma on sen pukeminen tai riisuminen, ja varsinkin nopeasti riisumista pitää pari kertaa kokeilla jottei Itävallassa siihen mene yli 10 minuuttia...

Viikonloppuna on tarkoitus tehdä viimeinen kovempitehoinen ja pidempi vaihtoharjoitus, jonka jälkeen alkaa himmailu ja "herkistely". Täytyy viikonloppuna paremmin palata siihen miten ajattelin valmistautua syömisen ja viimeistelytreenien osalta kisaan. Itse uskon että viimeisillä harjoituksilla on vähintään yhtä iso merkitys henkiseen puoleen kuin fyysiseen puoleen.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

HelTrin kevätleiri viikonloppu

Monet väittää (itsekkin lukeudun näihin henkilöihin) että urheilu piristää ja auttaa jaksamaan, nyt on hieman erinlainen fiilis. Kun on nukkunut 9 tuntia, ja olo on kuitenkin sen oloinen että olisi ollut viikon putkeen jollain festarilla, voi tuota väittämää hieman alkaa kyseenalaistamaan. Tämä toki nyt kuuluu asiaan, eli takana on hauska ja onnistunut seuran kevätleiri.

Viikonlopun tärkeimmät treenit olivat omalla kohdalla lauantain pyörä-juoksu vaihtoharjoitus, ja sunnuntain pitkä pyörälenkki. Lauantain pyörä-juoksu vaihtotreenissä ajatus on siis ajaa 30 minuuttia pyörällä VK:ta (15 min Urheiluopistolta poispäin, täyskäännös ja sama reitti takaisin), jonka jälkeen juostaan 10 minuuttia myös reippaasti. Tämä tehdään yhteensä 3 kertaa mahdollisimman nopeilla vaihdoilla. Törpön kanssa ajeltiin oikeastaan koko treeni kimpassa, eli välillä peesissä ja välillä keulilla. Muina vuosina olen ajanut enemmän yksin, mutta luulen että sain nyt enemmän itsestäni irti vuorovedolla kuin tasaisesti yksin puurtamalla. Kaikkien kolmen pyöräosuuksien keskinopeudet olivat jossain 34 ja 36 välillä, mukaanlukien rullailut Urheiluopiston kulmilla. Hieman kun tutki tilastoja eilen illalla, selvisi että hyvin onnistunut treeni oli kyseessä myös tehonjaon osalta. Toki tämän saman kertoi sunnuntai aamuna jalkojen fiilis, herkkyys oli hieman kateissa kun piti portaita kiivetä aamupalalle.

Sunnuntaina lähdettiin sitten Jaala-Heinola pyörälenkille, pituudeltaan noin 88km. Lähdimme Törpön kanssa vetämän ensimmäistä letkaa, tarkoituksena ajaa noin 28km keskaria. Kyseessä oli toinen pitkä lenkki TT pyörällä, ja ajattelin siis ajaa melko paljon keulilla jotta tottuisi ajelemaan yksin St Pölteniä silmällä pitäen. Alku meni tosi rennosti, kyseessä alamäkivoittoinen osuus myötätuulessa Yhdessä kohtaa juomapullosta irtosi pilli (siis etupullosta), ja käännyin sitä hakemaan kun muu porukka jatkoi matkaa. Siinä tuli sitten sunnuntain tehokkain treeni kun ajoin muun porukan yksin kiinni, aikaa meni vajaa 5 minuuttia ja tehot olivat lähes täydet. Hetken aikaa joutui palauttelemaan letkan perällä ennen kuin uskalsi taas kärkeen ajamaan.

Lenkin aikana onneksi muitakin vetäjiä onneksi oli, ja peesiin pääsi lenkin toisella puoliskolla lähes koko ajan. Lenkki meni muuten tosi mukavasti, ja pikkuhiljaa alkaa siis jaloissa olemaan taas tekemisen meininki. Viimeiset mäet alkoivat hieman jo tuntua, varsinkin pari kovempaa nyppylää viimeisen 10km aikana. Lenkin jälkeen juoksin vielä noin 15 minuuttia nopealla vaihdolla, ja sen jälkeen olikin leiri paketissa ja olotila sen mukainen.

Ny on enään kolme viikonloppua ennen Itävallan kisaa. Laatuharjoituksia ei ole enään montaa, eli lyhyitä palauttavia harjoituksia toki enemmän mutta seuraavat laatuharjoitukset pitää vielä tehdä:

4.5 Kova pitkä VK juoksu (HCR)
7.5 10km Tempo (HelTri Cup)
9.5 Pitkä vaihtoharjoitus (90km pyörää josta 45km kisavauhtista+7-8km juoksu)
18.5 tai 19.5 Kevyt uinti+pyörä+juoksu treeni (alle 3h)

Näillä eväillä tarkoitus saada paketti kasaan, ja itse uskon että kunto ja fiilis tulee olemaan kauteen nähden kohdillaan. Nyt kuitenkin eka pari päivää kevyempää, hieman on väsymystä ilmassa näin maanantai aamuna...

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Leirille

Taas hetki viime kirjoittelusta, onneksi voi kuitenkin sanoa että on kerennyt harjoitella. Viime viikonloppuna ensituntumaa uudesta pyörästä, ja tiistain 6km HelTri cupin juoksu ovat lähiaikojen suurimpia juttuina. 100km lenkki uudella pyörällä tuntui hyvältä, mutta vielä pitää hieman säätöä tehdä. Nyt olen vielä entisestään pidentänyt asentoa, ja uskon että pikkuhiljaa ollaan melkoisen kohdallaan sen kanssa. Liian paljao ei uskalla kerralla korjata, ja hetken pitää kuitenkin ajaa ennen kuin huomaa onko asento hyvä vai ei. Ensi viikonloppuna lisää kilometrejä alle, ja sitten ollaan taas viisampia.
Tiistaina juostiin melko kylmässä kelissä HelTri cupin 6km juoksu Pirkkolassa. Reitti on raskas, ja lähdin juoksemaan sen kummemmin valmistautumatta itse juoksuun. Tavoite juosta mahdollisimman tasainen juoksu, ja suoritus oli omasta mielestä ihan jees. Tässä vaiheessa kautta ei juoksu kuitenkaan mitään huippuluokkaa ole, mutta aika oli 23.08 (rata taitaa olla tasan 2930m). Tasisesta reitistä ei ole kyse, eli itse uskon kyllä että 10km pitäisi tänä kesänä mennä alle 40min jos on tasaisempi reitti ja lisää VK:ta alla.

Tämä kuitenkin pikapäivitys, eli fiilis on hyvä ja treenit kulkee. Nyt seuran leirille, ja tästä varmasti viikonlopun jälkeen tarkempi selvitys.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

46 päivää

On aikaa St. Pöltenin kilpailuun. Pyöräkelit ovat vielä Suomessa aika kortilla, eli hieman menee myöhäiseksi tämä kilometrien kerääminen huhtikuussa. Taas hyvä todeta että onneksi kyseessä on harrastus, ja voi leivän päälle ei ole kiinni tästä touhusta. Itävallassa edelleen tärkein tavoite on päästä ehjänä maaliin ja pitää hauskaa koko rahan edestä.

Viikonloppuna tuli kuitenkin ajettua vuoden eka satanen. Lähdettiin Jaakon ja Samulin kanssa Bembölen kahvituvalta, jonne siirryin lajinomaisesti autolla. Siirtymät ovat vielä siinä kunnossa, että ajamalla olisi varmasti joutunut vähintään pari kertaa renkaanvaihtoon. Lenkki meni Veikkolan, Siuntion ja Kirkkonummen kautta takaisin Bemböleen. Matkaa tuli 102km, ja vauhti oli erittäin kevyt. Paikoittain melko tuulista, mutta muuten oli kyllä makea pyöräillä maanteillä. Yllättävän hyvässä kunnosa tiet myös ovat, paitsi muutamalla osuudella jolloin meni valitettavasti talutteluksi. Onneksi 102km matkasta 101,5km pääsi hyvin ajamaan, eli ei ollut minusta enään syytä olla lähtemättä pihalle.

Tämä kuukausi pitäisi siis panostaa pyörään kunnolla. Onneksi nyt näyttää siltä että ensi viikosta lähtien keli on oikeasti lämpenemään päin, eli nyt pitää vaan sitten tahkoa niitä kilometrejä rennosti alle. Pidempiä lenkkejä pitää tehdä viikonloppusin, ja viikolla sitten palauttavia lenkkejä sekä hieman tempoa myös. Juoksut tulevat huhtikuussa olemaan enemmän pyörän päälle reipasta juoksua, ja juoksu tuntuukin jo tällä hetkellä melko lennokkaalta. Uintikin on joskus tuntunut pahemmalta, eli vielä suurempi syy panostaa täydet tehot nyt pyörään ja yrittää nostaa sen tasoa. Uintia siis pari kertaa viikossa josta toinen nopeuspainotteinen, juoksua pyörän päälle ja muuten vain pyörän selässä olemista. Ennen kaikkea tätä tulee kuitenkin ensiksi tänä viikonloppuna kevään miniloma, Pariisi kutsuu!

Ai niin, uudet juoksukengät on löytynyt. Viime vuosina on tullut kokeiltua monia kevyempiä malleja melko huonoin tuloksin. Nyt sitten tuntuu siltä että nappasi, eli olen hakenut kenkiä jotka ovat kevyitä joilla on tarkoitus juosta vauhdikkaita lenkkejä tai lyhyempiä kisoja. Jalkaan istui loistavasti Nike Lunarracer 3 kengät. Kengät ovat erittäin kevyet, mutta kuitenkin riittävästi vaimennetut. Painoa on siis vain 175 grammaa, ja tuntuma alustaan vaimennuksesta huolimatta on minusta hyvä. Näillä pystyy varmasti ainakin puolikkaan juoksemaan, mutta uskon että näiden vaimennus riittää jopa maralle asti. Nyt hieman pelottaa että tuleeko muilla kengillä juostua, kun näillä haluaa juosta vauhdikkaat sekä kevyemmät lenkit.

Kuva Nike Storesta






keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen menot

Olipas treenin kannalta onnistunut pääsiäinen. Onnistuin samana viikonloppuna päättämään hiihtokauden sekä avaamaan maantiepyöräilykauden. Hiihtokeli oli mahtava, pyöräily meni melkein suorittamisen puolelle mutta hauskaa oli kuitenkin. Kiva tosin samaa aikaa lukea muiden menemisistä kun tuntuu siltä että lähes kaikki treenikaverit on jossain etelässä avaamassa pyöräkautta hieman lämpimemmissä keleissä. En siis ole katkera, mutta taisin luvata itselleni että ensi vuonna aioin itse myös näihin aikoihin pyöräillä shortseissa ilman kahta pipoa. Ajattelin kuitenkin lyhyen yhteenvedon treeneistä kerrata, eli näin meni pääsiäinen:

Torstai: Uinti 3,2km sisältäen nopeita sarjoja (siis mulle nopeita...)
Perjantai: Eka pitkä PK lenkki juosten, 20km
Lauantai: Aamupäivällä 2h hiihtoa PK, 28km. Iltapäivällä 2,2km uintia sisältäen tekniikkadrillejä
Sunnuntai: Trainerilla voimavetoja 60min+30 min juoksu, lisäksi mökillä puutöitä :)
Maanantai: 50km PK pyörälenkki maantiellä

Viikonlopun suurimmat huomiot ovat seuraavat:

1) Uinnin potkuissa ei ole mitään, ei kerta kaikkiaan mitään järkeä. Hankin viime viikolla ekan oman uimalaudan, ja tein sitten kummassakin uinnissa pari potkusarjaa (200m sarjoja). Täytyy sanoa että potkien 100m jälkeen meno tyssää kuin seinään. Jalat aivan hapoilla, eikä mihinkään kulje. Ei varmaan tarvitse sanoa mitä tulen lisäämään jatkossa jokaisen uinnin alkuun...

2) Eka pitkä juoksu meni hyvin. Paikat kestivät, tosin vanha sotavamma vasemmassa polvessa ilmoitti olemassaolostaan. Kävi mielessä jos pitää kaivaa vanha lämpötuki taas esille. Muuten meno oli mukavaa, ja kelikin mitä mahtavin. Parasta kaikessa, oikea polvi missä on ollut hieman haasteita juoksijan polven kanssa kesti koko matkan ilman mitään ongelmia. Luulen että seuraava PK juoksu on vielä huomattavasti rennompi ja voi mennä jopa reippaammin.

3) Pyöräily ei ole sitä tasoa mihin se jäi syksyllä, ei siis lähelläkään. Tuntuu kuin jalat olisivat unohtaneet kokonaan miten kampia pyöritetään. Syksy/talvi salilla, ja tunnit trainerin selässä jotenkin tuntuvat menneen jonkun muun tyypin jalkoihin, kun tuntuu että 25km/h on työn takana oleva vauhti. Tosin muistan että näin alkoi homma myös viime vuonna, joten eiköhän anneta jaloille hetki aikaa ulkona rullailuun ennen kuin tuomitaan...

Kuiva asvaltti, kaikki mitä tarvitaan



keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Taas mennään

Pitkään pitikin spekuloida mitä syksyllä tapahtuu. Pari vuotta on ohjelmistossa ollut maraton, ja mietin jo moneen kertaan jos vaikka yrittäisi juosta kovan puolikkaan tänä vuonna kokonaisen sijaan. Homma alkoi jo hieman näyttämään siltä, että syksyllä olisin koittanut juosta puolikkaan ennätystä joko Espoossa tai Vantaalla, kunnes alkoi lennellä ajatuksia suuremmasta maratonreissusta syksyllä. Kaiken pahan alku ja juuri on samassa porukassa jonka kanssa oltiin viime syksynä Berliinissä juoksemassa.

Sen verran hauska reissu viimeksi oli, että lopputulos oli se että nyt on ostettu lentoliput sekä osallistuminen Amsterdamin maratonille 20.10.2013. Se lupaus mitä tein noin 37km kohdalla Berliinissä on siis jäänyt unholaan, tänä vuonna juostaan taas täyspitkä maraton ja tottakai yritetään uutta ennätystä. Reitti on tietääkseni tasainen ja nopea, ja sää on melko perinteinen syyskeli. Juoksun kannalta siis hyvät edellytykset taas parantaa tulosta, tosin viime maraton meni kaikin puolin hyvin jotan juoksun on kyllä onnistuttava että aika paranee. Tällä hetkellä näyttää siltä että lähtijöitä on reilu 10, joten eiköhän reissusta tule taas kerran loistava. Luulen että syksyllä ohjelmistoon tulee kuitenkin yksi puolikas, eli Epoossa voisi juosta puolimaran valmistavana treeninä. Viime vuonna tämä oli toimiva konsepti, joten ajattelin samaa kaavaa noudattaa tälläkin kertaa. Alla vielä hieman pätkää vuoden 2011 tapahtumasta (nimi on 2012, kuvattu kuitenkin 2011)


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uutta stemmiä

Vaikka tilasinkin syksyllä uuden pyörän joka oli oikean kokoinen minulle, on tarkoitus ollut jo pitkään vaihtaa stemmi jotta se vastaisi vielä paremmin viime kesän Bike Fitting mittauksen tuloksia. Uusi TT fillari oli melkein oikean kokoinen, mutta pituutta piti saada vielä vähän lisää, sekä tankoa muutaman sentin alemmas. Tämä onnistuu helpoiten stemmiä vaihtamalla, ja jostain syystä tämä projekti on hieman venynyt syksystä... Tämän olisi voinut tehdä jo hyvissä ajoin, koska olisi toki ollut parempi koko talvi jo säätää ajoasentoa paremmaksi. Noh, uskon että kerkeän tässä muutamassa kuukaudessa saada ajokelpoisen asennon säädettyä.

Uuden stemmin kartoitus lähti siis siitä, että tiesin että pituutta piti saada hieman lisää, sekä muutama sentti pois korkeudesta. Tähän löytyy hyviä laskureita, eli netistä googlaamalla "stem calculator" saa monia käyttökelpoisia laskureita jonne voi syöttää kahden eri stemmin mitat, ja tulokseksi tulee paljonko pyörän "stack" ja "reach" mitat muuttuvat. Muutaman illan kun lukuja pyörittelin, tulin siihen tulokseen että korvaan 80mm -7 asteen stemmin 90mm -17 asteen stemmillä.

Uusi astetta negatiivisempi stemmi

Itse stemmin vaihto ei ole mikään hankala operaatio. Ohjausputkessa stemmi on kiinni kahdella ruuvilla, ja ohjaustanko tulee neljällä ruuvilla kiinni. Nyt täytyy vielä kevään aikana löytää ohjaustangolle oikea kulma jotta ajoasento on mahdollisimman mukava. Heti ensituntuma oli parempi kuin edellinen (onneksi...), eli ei varmasti turha ostos. Ajoasento tosiaan siirtyi hieman eteenpäin ja alas, mikä tuntui heti uudelta olkapäissä. Luulen että tämä on pelkästään tottumattomuutta, koska muuten ajoasento tuntui heti paljon avonaisemmalta. Luulen että voimantuotto nyt on parempi kuin vanhassa asennossa, jossa ajoasento oli enemmän kasassa. Mikäli tuntuu siltä että droppia on kuitenkin liikaa (droppi kuvastaa paljon alempana ohjaustanko satulasta on), voin nostaa tankoa helposti ylemmäs. Katsotaan nyt kuitenkin miten tämä ensin toimii, eli toivottavasti muutaman viikon päästä voidaan jo harkita jopa ulkona rullailemista. Alla vielä (huonot) kuvat ennen ja jälkeen tilanteesta. Jälkeen tilanteesta näkee hyvin miten tanko ei nouse vaan menee enemmän vaakasuoraan, sekä hieman pidemmälle. Vaikuttaa kuvasta melko pieneltä muutokselta, mutta kyllä ne pyörän selässä melko isolta muutoksilta tuntuvat.

Ennen

Jälkeen

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Onnistunut viikko

Tiedätte varmaan fiiliksen kun treeniviikko meni oikeastaan niin kuin pitikin. Maanantaina lepopäivä, ja olo on juuri sellainen että on levon tarpeessa. Ei tarvitse katsoa mitään mittaustuloksia (katsokaa edellinen kirjoitus...) tietääkseen että tänään olisi virhe treenata. Muutenkin voi kerrankin nauttia vapaasta illasta, tai omalla kohdalla tämä tarkoittaa rästihommia, eli hoitaa muita kuten seuran asioita. Kuitenkin päällimmäinen fiilis on hyvä, eli viime viikon harjoitukset meni nappiin. Lyhyt yhteenveto onnistuneesta viikosta, eli suunnitelma viime viikon osalta oli seuraava:

Maanantai: Aamulenkki 6km ja illalla 1h kuntosali (jalkavoimaa)
Tiistai: Juoksu 5x1000m (nousevalla teholla)
Keskiviikko: Uintia 3km ja 45min hieronta
Torstai: Pyörä PK 90min (trainerilla)
Perjantai: Aamu uinti 1,5km ja illalla seuran kuntopiiri
Lauantai: Spinning1h40min (maksimikestävyys) ja 30min juoksu
Sunnuntai: Hiihto 2h PK ja illalla 2km uintia

Viikon laadukkaat treenit olivat tiistain juoksu, keskiviikon uinti sekä lauantain spinning. Kaikkiin näihin harjoituksiin päästiin virkeänä, ja vaikka tiistain juoksu meni salipäivän päälle kulki se oikein mukavasti. Juoksussa sain vikan tonnin melko kevyesti menemään itselle kohtuu aikaan (3.40), josta yllätyin hieman. Tämä oli siis ekaa kertaa puoleen vuoteen kun edes juoksen alle 4min/km, joten olin ihan tyytyväinen. Keskiviikkona uinti tuntui jokseenkin rennolta, ja muutama uusi havainto tekniikasta tuli tehtyä. Lauantain spinningissä oli vuorossa hieman kovempia vetoja, ja ainakin oma fiilis oli että sain jalat suht hyvin tuhottua. Juoksu kotiin Meilahdesta sujui myös kivasti pyörän päälle, eli kaikin puolin onnistunut viikko.

Luulen että kun näitä ehjiä viikkoja saa muutaman lisää alle, alkaa itseluottamus myös kesän koitoksia varten nousemaan. Huhtikuussa kun pääsee pyörän selkään pihalle se totuus kuitenki sitten taas paljastuu, mihinkään ei kulje ja ylämäkeä jaksaa tasan 300m ennen kuin uupumus ja epätoivo iskee... Yleensä keväällä aina ensimmäiset pyörälenkit tuntuvat siltä että koko talven harjoittelu on ollut aivan turhaa. Optimistina odotan kuitenkin että tänä keväänä on eri ääni kellossa :)

Toivottavasti muillakin treenit sujuu ja onnistumisia löytyy muualtakin kuin kisoista!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

OmegaWave

Vuoden alusta minulla on siis ollut jo testissä OmegaWaven mittauslaite, ja kyseessä on siis melko uusi tapa mitata kehon valmiustilaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että laite kertoo mittauksen avulla sinulle miten hyvin kehosi on palautunut, sekä mikä on sen valmius ottaa vastaan eri tason harjoituksia. Mittauksessa ei siis katsota vain esimerkiksi sykkeen välivaihtelua, vaan kyseessä on edistyksellisempi laite joka mittaa myös hermoston toimintaa. Vaikka siis laite näyttää sykevyöltä, on siis kyseessä OmegaWaven mukaan EKG vyö, jonka mittausominaisuudet ovat siis huomattavasti kehittyneemmät kuin tavallisen sykevyön. Minun mittaustuloksiani verrataan sitten kymmeniintuhansiin maailmalta saatuihin tuloksiin, ja sen pohjalta laite siis kertoo omat tulokseni. Eli minun palautumistani peilataan siis jonkinmoiseen tuloskantaan, ja sen pohjalta arvioidaan kehoni palautumisaste. Minulla on taustalla kaupallinen kouluts, joten en aio sen kummemmin väitellä miten tekniikka mahdollistaa tai ei mahdollista näitä mittauksia, vaan kerron enemmänkin oman tuntemuksen ja mittauksen samankaltaisuuksista tai eroista.

Tarkoitus on siis että mittaus tehtäisi päivittäin, ja mikäli urheilija harjoittelee kahdesti päivässä on mittaus hyvä tehdä myös kahdesti. Laitteet ovat siis sykevyön näköinen EKG vyö, ja puhelimen ladattava softa. Nämä keskustelevat hienosti bluetoothin avulla, joten melko näppärä laite on siis kyseessä. Mittaus tehdään rentoutuneena, ja itse olen tottunut tekemään mittauksen heti herättyäni. Itse mittaus kestää noin kaksi minuuttia, joten toimenpide on melko kivuton. Sitten itse tuloksiin. Puhelin kertoo heti mittauksen jälkeen yhteenvedon kehon valmiudesta sekä palautumisen asteesta.


Tämä kuva (johon kätevästi sain äänetön merkin mukaan) kertoo siis että kehon valmiustila on tyydyttävä (tai vastaava sana). Hieman taustaa, eli tämä on lepoviikko mutta eilen oli 2h PK hiihto takana joten täysi palautuminen on tiedossa vasta huomenna. Itse olotila oli kyllä jopa hieman parempi, mutta mittarin mukaan siis vielä paremmin tulisi palautua. Kovien treenien aikana olen kyllä saanut tämän laitteen näyttämään punaista, joten ihan pielessä ei mittaus voi olla. Seuraavaksi ajattelin katsoa hieman tarkemmin eri osa-alueita erikseen, eli ensimmäisenä stressitason mittaus.


Hauskin tässä on tuo trendi, eli melkoista vuoristorataa on OmegaWaven mukaan meikäläisen elämä :) Tämä osa mittaustuloksista on minusta melko herkkää, eli voin rehellisesti sanoa ettei stressitasoni heittele ihan näin paljoa päivästä toiseen. Voi olla että hieman huonommat tai lyhyemmät yöunet kuin normaalit, nostavat stressitason kuutosen paikkeille. Tämä on melko hälyttävää, kun seiska on korkein lukema tietääkseni... Mitäköhän tulisi jos olisi oikeesti stressaavaa sorttia :) Tätä lukemaa ei tule siis paljoa tujoteltua, eli huolestun vasta kun lukema on ollut kuukauden putkeen tuolla 5-7 välillä. Seuraava seurattava tulos onkin sitten kehon väsymystila.


Tämä on se omasta mielestä mielenkiintoisin tulos. Tämä kertoo palautumisen tilasta, sekä onko kroppa valmis koville treeneille vai ei. Tässä näkyy hyvin trendi, eli lepoviikon vaikutus huomattavissa. Huomenna tulos on varmaan 2-3, joten laitteen mukaan pitäisikin alkaa tehdä kovempia harjoituksia. Tämän tuloksen kohdalla olen kyllä monesti hyvin samaa mieltä laitteen kanssa. Kun lukema on yli 5, on yleensä olotilakin sellainen ettei kovia treenejä edes pysty tekemään. Leposykkeetkin ovat reippaasti yläkanttiin, joten nämä tulokset yleensä ovat melko linjassa oman fiiliksen kanssa. Muutaman kerran on pieni vilustuminen voinut näkyä täällä, eli vaikka ei harjoittelisi niin kovia rasituslukemia tulee, jolloin toki ei saa harjoitella. Mittaustuloksista tämä on varmasti se mitä eniten katson, ja teen sitten tämän ja omien fiilisten pohjalta päätöksen muutanko harjoitteluani vai en. Viimeisenä katson välillä palautumistrendiä, ja olen ymmärtänyt että tältä sen suurinpiirtein pitäisikin näyttää.


Näiden mittausten avulla voi sitten itse päätellä onko keho valmis ottamaan vastan kovimpia harjoituksia, vai pitäisikö lepoa esimerkiksi lisätä. Ovatko nämä testitulokset sitten luotettavia? Itse koen ainakin että kehon rasitustilastasta kertova luku on suhteellisen oikeassa. En usko että 1-2 lukemat ovat minulle kovin mahdollisia tai tarpeellisia, mutta katsotaan pääsenkö sinne kun levätään kunnolla pari viikkoa esimerkiksi ennen Itävallan kisaa. Nytkin olo on jo hyvin rentoutunut, ja lukema näytti aamulla neljää... Ylläolevasta kuvasta näkee kuitenkin että palautuminen on jo melko hyvällä tolalla, joten huomenna jatkuu taas normaalitehoinen viikko. Stressilukemaa en paljoa tuijota, itse voitte päätellä onko järkeä kun katsoo minun tuloksien heittelyä. Ne jotka minut tuntevat tietävät etten ihan pienestä yöuniani menetä, joten itse en ainakaan hirveästi hetkahda vaikka stressitaso olisikin tämän laitteen mukaan kova.

Ensifiilikset ovat kuitenkin positiiviset. Tämä on minusta oiva tuki harjoitteluun, ja tämän avulla saan taas lisäsyyn olla harjoittelematta jos väsymys on kova. Itsellä vaikein ainakin jättää treenit tekemättä jos näin on suunniteltu, mutta nyt jos on kova väsy ja mittaustulos näyttää vielä pahalta on helpompi tehdä päätös ja jäädä sohvalle lepäämään. Täytyy palata kevään aikana lisäanalyysin kera kun päästään kunnon harjoitusmääriin pyörän kanssa. Toki kiinnostaa myös nähdä miltä tulokset näyttävät eri kisojen jälkeen.

Ai niin, tänään oli myös HelTrin ensimmäinen Cup kilpailu, 400m uinti Kilon uimahallissa. Paikalla oli suuri määrä seuralaisia, ja itsellä oli tavoite uida maka 7 minuutin aikaan. Sen verran kellontarkkaa työ oli että pääsin tavoitteeseen sekunnilleen, ja hieman jäi harmittamaan ettei pystynyt kiristämään aikaan joka olisi alkanut alemmalla luvulla. Ensi vuoden tavoitteet onkin sitten helppo asettaa...