perjantai 13. heinäkuuta 2012

Matto jalkojen alta

En edes tiedä mistä aloittaa, sen verran epätodellinen on olo tällä hetkellä. Tällä hetkellä minun pitäisi olla Joroisilla ilmoittautumassa kisaan sekä viemässä kamoja vaihtoalueelle. Totuus on kuitenkin että olen kotisohvalla aika heikoin fiiliksin. Torstai aamuna kun heräsin oli jo olo hieman ihmeellinen, mutta en sen kummemmin antanut asian häiritä vaan painelin normaalisti töihin. Ensimmäinen kunnon merkki oli kun kahvi ei kunnolla maistunut, mikä on minun kohdallani melko outo tilanne. En ollut mitään erikoisempaa tankkausta alkuviikosta tehnyt, vaan syönyt tasan samankaltaista ruokaa mitä muinakin päivinä. Aavistuksen olin lisännyt annoskokoa, muttei kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää. Lounas meni vielä torstaina jotenkin alas, ja ajatus oli iltapäivällä hörppiä urheilujuomaa. Kahden aikaan olo muuttui sen verran ihmeelliseksi että päätin lähteä aikaisemmin kotiin ja otin pienet päikkärit. Tunnin kun olin nukkunut oli olo aivan järkyttävä, ja mitään ei pystynyt syömään tai juomaan. Illalla kaikkia paikkoja alkoi särkeä, ja tiesin jo mittaamattakin että kuume oli noussut. Mittari näytti sitten vajaa 38 astetta, ja oli vain puhtaasti todettava että tämän vuoden päätavoite  jää tämän kaverin osalta kisaamatta...

Urheilu ei ole minulle ammatti, mutta harrastus mihin panostan suhteellisen paljon aikaa. Se pettymys mikä löi vasten kasvoja kun näki kuumemittarin lukeman oli aika raju. Jo vuonna 2011 mietin että mennään vasta 2012 puolimatkalle jotta kerkeää treenata paremmin. Koko talvi ja kevät sitten tehtiinkin harjoituksia puolimatkaa silmälläpitäen, eli panostus ollut paljon pyöräkunnon parantamisessa ja juoksu tullut siinä sivulla. Tämä oli siis eka kerta kun näinkin pitkän valmistautumisen jälkeen homma peruuntui aivan viime metreillä. Kävin läpi kaikki mahdollisuudet, eli lähdenkö kuitenkin paikalle ja katson siellä tilanteen? Tänään aamulla olo oli kuitenkin sen verran heikko, etten tiedä miten olisin edes jaksanut ajaa perille. Ei varmaan parhaat lähtökohdat triathlonin puolimatkaan...

Suurin pettymys on toki ettei itse pääse kokeilemaan miten puolimatka sujuu, ja toki kaikki lajia harrastavat haluavat kokea Joroisten kisafiiliksen. Yhtä paljon harmittaa ettei pääse seuraamaan kun monet tutut pääsevät omiin tavoitteisiin, ja parantavat omia suorituksiaan. Tunnelma näissä tapahtumissa on omaa luokkaansa, ja voin vain kuvitella mikä fiilis Joroisilla tänä viikonloppuna on. Täytyy katsoa jos löytyisi jotain sopivaa korvaavaa kisaa, mutta nyt näyttää siltä että omalla kohdalla puolikkaan debyytti siirtyy vuodella 2013. Tämän jälkeen osaan varmasti paremmin suhtautua kisoihin mihin edes pääsen lähtöviivalle. Luulen että jatkossa entistä tärkein on ehjä suoritus, eikä aina uusi PB. Itse kisassakin voi niin moni asia mennä pieleen, mutta tämä tilanne harmittaa kyllä vielä enemmän.

Tsemppiä kaikille huomenna! Nauttikaa tunnelmasta ja viettäkää loistava triathlon viikonloppu!

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinne. On tosi kurjaa, kun kisat jää väliin. Itse olin vielä vähän aikaa sitten ihan rikki siitä, että käytännössä koko kesän kisat jää väliin, mutta nyt oon tajunnut, että se on kuitenkin vain harrastus ja se harjottelukin voi olla itsessään ihan antoisaa ilman päämääriä. Varmasti sua harmittaa vielä pitkään, mutta onneksi kisoja tulee ja menee ja kun oot harjoitellut hyvin, niin bongaa jostain jotkut toiset kisat, joissa pääset kokemaan kisatunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kyllähän fiilis on jo huomattavasti parempi kuin pari päivää sitten. Se on juuri kuten mainitsit, harrastus mihin panostetaan mutta ei sitä liian vakavasti saa ottaa. Kun tästä saa taas hieman energiaa kroppaan niin pääsee taas nopeasti treenin makuun, eli ei muuta kuin uutta suunitelmaa vain laatimaan. Toivottavasti sunkin treenit on alkaneet sujua hyvin, aika ikävältä kuullosti kun keväällä luki blogiasi.

      Poista