maanantai 7. toukokuuta 2012

HCR 1.36.23

Nyt kun pari päivää on kulunut pitää yrittää kasata ajatukset lauantain juoksusta. Kauden avauksena toimi siis taas HCR, eli suurin juoksutapahtuma tässä maassa. Edeltävänä viikkona otin hiukan iisimmin, eli alkuviikko meni vapun vietossa (tosin melko rauhallisesti), ja muuten kävin vähän jaloittelemassa ja uimassa. Perjantaina kävin pyörällä hakemassa lähtönumerot, mutta aika hyvin tuli siis levättyä edeltävä viikko.

Lauantai aamu menikin sitten odotellessa kun lähtö oli vasta 15.00. Lähdin itse yhden jälkeen keskustaan päin, ja nopeasti sieltä löytyikin tuttuja. Peten ja Pian kanssa lähdettiin sitten viemään kamoja stadikalle, eikä siinä kauaa sitten enään odoteltu vaan lähdetiin liikkumaan lähtöviivaa kohti. Matkalla törmättiin myös Hartsaan, vaihdettiin kuulumisia, sekä tiedusteltiin millä vauhdeilla kukin on lähdössä. Hauskin kohtaaminen tapahtui alkulämmittelyn jälkeen lähtökarsinassa, kun törmäsin lukion matikanopettajaan jota en ole sen jälkeen nähnyt. Hauskin oli että hän bongasi minut, eli jonkun vaikutuksen olen varmasti tehnyt. Ei siinä montaa ajatusta sitten kerittykkään vaihtaa kun kello oli 15.00, ja juoksu alkoi.

Koko kisan taktiikka minulla oli aika selvä, alusta asti tavoitevauhtia ja katsotaan miten käy. Nyt jälkeenpäin ajateltuna oli ensimmäinen virhe olla valitsematta lähtöpaikkaa sen tarkemmin, jumankekka mihin ryysikseen jouduin. Ekat kilometrit menivät 4:45-4:50 vauhtia, ja sekin todella hajanaista juoksua eli välillä reilusti yli 5min/km ja sitten ohituskaistaa 4:15 vauhtia. Tälläistä ailahtelevaa juoksua menikin eka 5km, jonka jälkeen totesin että olen noin puolitoista minuuttia jäljessä tavoitteesta. Sen jälkeen latu vähän leveni, ja pääsin paremmin juoksun rytmiin kiinni sillä seurauksella että tokan 5km aikana olin juossut kiinni tavoiteaikani. 10km taittui aikaan 45:04, eli täysin tavoitteessa kiinni, mutta olo kertoi kyllä jo että tämä saattaa päättyä huonosti. Tuon ensimmäisen 10km aikana parhaat ohituspaikat olivat ylämäet, eli rallatin nekin suht reippaasti, ja 10km jälkeen aloin maksamaan kallista hintaa siitä.

Kun reitti kaarsi keskuspuistosta Huopalahteen tiesin että tavoite saattaa jäädä. Alamäessä juoksu vielä kulki, mutta kun tulin tasaiselle oli se yhtä hengissä sinnittelemistä. Olin ottanut 10km kohdalla ekan geelin, ja toista säästelin 17km huoltopisteelle. 15km kohdalla olin tasan tavoitteessa kiinni vielä, mutta sitten alkoi hyytyminen. Kaikkeni annoin mutta vauhti tippui noin 5sek/km. 17km huoltopisteellä otin vikan geelin, ja ajattelin että heitän lasin vettä naamalleni että saan ajatuksia vähän kasaan. Sen verran oli jo taju kankaalla että en sen kummemmin ajatellut mitä buffetpöydästä noukin, joten päädyin sitten heittämään lasillisen urheilujuomaa namalleni... Siinä sitten mentiin naama siirapissa Huopalahden ylämäkeen, vauhti tuskallisesti hidastuu ja syke reilu 190, yksi synkimmistä hetkistä pitkään aikaan :)

Tuosta maaliin asti en sitten kommentoi tunnetilaa, aivan tuskallinen loppu. Noin 20,5km kohdalla oli joku rouva ottamassa valokuvia juoksijoista, ja kuulin kun hän kommentoi seuralaiselleen että "miks näistä ei kukaan hymyile"... Mieli teki kommentoida mutta en sitten viitsinyt, ajattelin pistää vikatkin energiat talvipuutarhan ylämäkeen. Sekään ei auttanut, vauhti vain hyytyi entisestään ja loppusuoralla varmaan 20 henkilöä tuli vielä ohi. Loppuaika oli kuitenkin hieman parempi kuin oletin, eli vain 1.23 tavoitteesta. Tunne oli juoksun aikana että enemmänkin olisi voinut hyytyä, mutta näköjään kun niin myöhään alkoi vauhti tippumaan ei se liikaa kerennyt vaikuttamaan. Kokemuksena kuitenkin opettavainen, eli jatkossa pitää kyllä rauhoitella alussa ja pyrkiä juoksemaan loppua kohden kiristäen.

Hauskaa kuitenkin oli, ainakin 10min maalintulon jälkeen. Aloin kotona tutkimaan hieman harjoitteluani, ja huhtikuussa tuli tosiaan juostua vain 59km. Tämän pohjalta olisi tietenkin voinut hieman helpottaa tavoitetta, mutta tulipahan tsempattua kunnolla. Keskisykettä en edes viitsi mainita, mutta käytännössä mentiin koko matka juuri ja juuri anaerobisen kynnyksen pahemmalla puolella... Onhan siinä pieni kisalisä, mutta yllätyin itsekkin mitä lukemia on ylläpidetty reilu puolitoista tuntia. Muita mukavia tilastoja juoksusta oli että olin nopein Nyman koko porukasta, seuramme keskikastia ja onnistuin suurinpiirtein tuplaamaan lähtönumeroni sijoitukseen nähden. Ensi vuonna täytyy varmaan taas osallistua tähän kauden avajaistapahtumaan, mutta voisi harkita ottaisiko jonkun toisenkin puolikkaan toukokuun lopulle, eli juoksisi HCR:n pitkänä lenkkinä?


3 kommenttia:

  1. Hienosti taisteltu loppuunasti! Hieman paremmalla lähtöpaikalla olisit voinut hyvinkin päästä tavoitteeseesi.

    VastaaPoista
  2. Tunnistan hyvin nuo fiilikset Pikku-Huopalahden ja Stadionin välillä, todelliset tuskan kilometrit. Olitko muuten ekassa lähtöryhmässä? Itse onnistuin luovimaan lähdössä aika hyvin etujoukkoon, piti vaan olla karsinassa n. 20min ennen starttia.
    Hyvä tuo ensi vuoden suunnitelmasi, "nopeampia" tapahtumia varmasti löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ekassa ja tein sen virheen etten panostanut hyvän paikan hakemiseen, täytyy ensi kerralla mennä vähän aikasemmin paikalle että pääsee suht helposti paremmille paikoille. Onneksi näitä kuteinkin vielä tulee, eli on vielä mahdollisuuksia parantaa :)

      Poista