torstai 27. joulukuuta 2012

Lomailua

Taon saarella ollaan Thaimaassa. Tuttu paikka ennestään, ja kyllähän täällä viihtyy. Reissu tänne meni hieman säätämiseksi peruuntuneiden lentojen takia, joten matkustusta tuli yksi vuorokausi extraa. Tähän mennessä ei ole takana kuin yksi 10km lenkki, ja se oli kyllä kieltämättä aika lämpöistä puuhaa. Piti mennä mereen heti vilvoittelemaan, koska tuntui ettei kropan lämpötila muuten mitenkään laske.

Huomenna alkaa vapaasukellus, eli silloin ei varmasti muuta sporttia tule tehtyä. Kuulemna päivien päätteeksi aika kulunut olo, joten turha rasittaa itseään enempää muilla treeneillä. Lenkkejä pitää kyllä reissun aikana tehdä enemmän, oli se sen verran hauskaa taas pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Loppureissulla tulee myöskin varmasti aika paljon laitesukellusta harrastettua, joten sekin hieman rajoittaa jaksamista muun urheilun suhteen. Voi tosin olla että kolmen viikon lomailu tekee kyllä pelkkää hyvää sekä henkisesti että fyysisesti, voi sitten talven ja kevään mittaan harjoitella taas kovaa :)

Alla kuva paikasta missä on wlan ja tämän tekstin kirjottelin, ei pahempi paikka aamupalalle ;) Hyviä hiihtokelejä!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Vuosi 2012

Olin kyllä suunnitellut, että tämän tekstin raapustan muualla kuin Helsinki-Vantaan lentoasemalla, mutta aikataulujen takia kävi nyt näin. Olen odottamassa myöhästynyttä lentoani Bangkokiin, ja kommelluksien takia tulen oleman vuorokauden myöhässä (kiitos Finnair). Seuraavat kolme viikkoa on siis tiedossa hieman poikkeavaa harjoittelua, eli paljon uintia ilmatankit selässä, räpylät jalassa ja noin 20m syvyydessä. Mitään reissublogia en ajatellut pitää, mutta muutaman kuvan saatan ihan vain kiusakseni julkaista :)

Mitä jäi siis harjoittelun ja kisojen osalta käteen tänä vuonna? Otetaan aluksi onnistumiset, eli Berliinin maraton, Vuosaarijuoksu ja Kuopion Triathlon. Nämä kaikki onnistuivat omalta osalta loistavasti, ja kaikissa matkoissa tuli ennätykset päivitettyä. Jotenkin olen edes etäisesti löytänyt ajatuksen, miten kunto nostetaan kohdalleen kisaan, eli näihin suorituksiin olen todella tyytyväinen.

Mitäs sitten meni pieleen. Kauden alussa lähdin juoksemaan HCR:ää ennätys mielessä, vaikka juoksukilometrejä tuli jalkavamman takia huhtikuussa alle 50. Lisäksi juoksin ekan puolikkaan liian kovaa, mikä takasi sen että toinen puolikas oli aivan karmeaa touhua. Toinen pettymys oli tietenkin kauden pääkisa, Finntriathlon, jolloin sain vatsataudin vain kaksi päivää ennen starttia. Ensi kesänä siis kahta kovempi into startata Joroisilla.

Ensi vuonna kausi alkaa perinteisesti HCR:llä, jonka jälkeen toukokuussa on myös Ironman 70.3 kilpailu St Pöltenissä. Tänne on tarkoitus mennä ilman sen suurempia aikatavoitteita, koska reitti on kuitenkin melko mäkinen ja pyöräkilometrejä suhteellisen vähän. Ensi vuonna Joroisilla voidaan sitten mennä kello kädessä, ja toivon mukaan melko haipakkaan :)

Kiitoksia kaikille lukijoille tästä vuodesta. Palataan treenien osalta ensi vuoden puolella asiaan. Blogini löytyy nykyään myös Finntriathlonin blogilistalta, eli tarkoitus on toki avata hieman omaa valmistautumista Suomen suurimpaan triathlontapahtumaan.

Hyviä hiihtokelejä, nähdään tammikuussa!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Hiihtoa ja lihaskuntoa

Itsenäisyyspäivänä tuli avattua hiihtokausi tällä kertaa. Kävin hiihtämässä reilun tunnin Paloheinässä, ja vaikka ladut olivatkin aika heikossa kunnossa pääsi siellä loistavasti purkamaan pahimpia hiihtopaineita. Vaikka lenkin piti olla kevyt ensimmäinen lenkki, meni se kuitenkin reilusti VK:n puolelle. Välillä kun sai hieman ideasta kiinni oli vain pakko mennä vähän reippaammin, ja perjantaina tämän tunsi sitten jaloissa... Taas huomasi kuitenin, että vaikka sykkeet ovat melko tapissa, ei hiihdossa se tunnu puoliksikaan niin pahalta kuin juostessa tai pyörän selässä. Toivottavasti lumet pysyvät että tänä talvena pääsisi hiihtämään myös etelässä pitkään.

Mainitsin viime kirjoituksessa että olen reilun kuukauden viihtynyt myös salilla. Nyt alkaa siitäkin tekemisestä huomaamaan pientä kehitystä, eli painoja voi laittaa lisää tankoon. Pari ensimmäistä kertaa tein pidempää sarjaa (8-12 toistoa), mutta nyt olen tiputtanut toistoja niin että teen usein 4-5 kertaa 4-6 toistoa. Toistot tehdään terävästi, eli tarkoitus on siis tehdä hieman räjähtävän voiman kaltaista harjoitusta. Muuten tulee tehtyä niin paljon kestävyyspohjaista sekä kuntopiiripohjaista harjoittelua, eli ajats on saada hieman puhdasta voimaa jalkoihin. Ensimmäiset kerrat huomasi kyllä että se voima mitä jaloissa on joskus ollut on kadonnut juoksukilometrien myötä. Nyt toivotaan että edes osa saadaan takaisin jotta niitä pääsisi hyödyntämään polkimia pyörittäessä.

Loma alkaa myös häämöttämään. Vietän siis joulun ja uudenvuoden Thaimaan aluevesillä, ohjelmassa laite- sekä vapaasukeltamista. Reissussa olen 21.12-13.1, eli suhteellisen pitkän pätkän. Urheilutamineista mukaan ei tule muuta kuin lenkkarit ja uimakamat (ei märkkäriä). Tästä ei siis tule treenin kannalta mikään tehokas jakso, vaan tarkoitus on ottaa harjoittelun kannalta todella iisisti. Pyrin kuitenkin että viikossa tulisi tehtyä yksi salikerta, yksi tai kaksi lyhyempää lenkkiä ja sen verran uintia mitä pystyy. Olen menossa Koh Taon saarelle, ja en ole täysin varma miten hyvä siellä on harrastaa avovesiuintia turvallisin mielin. Paras olisi saada kaveri esimerkiksi kajakilla mukaan, koska virtauksia on paljon sekä nousu/laskuvesi saattaa vaikuttaa paljon. Uskon kuitenkin että kolmessa viikossa ei kunto laske täysin, eli toivotaan että nollasta ei tarvitse tammikuussa taas aloittaa...

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Hengissä ollaan

Aika vilkas syksy ollut vaikka onkin ylimenokausi päällä. Tai onhan tässä jo päästy nyt PK kauden alkuun, eli laakereilla ei enään levätä. Blogin päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, tai käytännössä en siis melkein kahteen kuukauteen ole tänne mitään kirjoitellut. Kaikki on kuitenkin hyvin, ja nyt ajattelin taas aloittaa kirjaamaan ajatuksia tänne hieman ahkerammin.

Berliinin jälkeen mentiinkin kuukausi aika rauhassa, liikuttiin silloin kun jaksettiin. Lokakuun lopulla käytiin HelTrin syysleirillä, ja sen jälkeen on taas jonkinmoista harjoitusohjelmaa alettu noudattaa. Tähtäimenä on siis ensi kesänä kaksi puolimatkaa, ensimmäinen Itävallassa toukokuussa ja toinen on tietenkin Joroisten puolimatka. Tällä hetkellä treeniä vaikeuttaa hieman juoksijan polvi, ja juoksukilometrejä ei siis tule käytännössä ollenkaan. Onneksi muita lajeja on millä voi peruskuntoa kehittää, eli ei tässä olla vielä hätää kärsimässä. Trendi on ollut lähiaikoina seuraava, pari uintia viikossa, pari kertaa trainerilla sekä muutama kerta lihaskuntoa viikossa. Olen pyrkinyt tekemään yhen vähintään 3km uinnin, sekä yhden palauttavan uinnin viikossa. Salilla olen kerran viikossa tehnyt voimaa painoilla, ja tämä on puhtaasti sen takia että joitan pohjaa olisi millä saisi pyörää hieman kovempaa eteenpäin ensi kesänä. Kerran viikossa on myös pyritty tekemään kuntopiiriä, ja suhteellisen hyvin tämä ohjelma on toiminut.

Täytyy sanoa että lokakuu oli ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun oli vaikea löytää mitään motivaatiota liikkumiseen. Maratonista palautuminen kesti näköjään sekä henkisesti että fyysisesti pidempään kuin ajattelin, mutta nyt alkaa taas fiilis tekemiseen löytymään. Yksi merkki on että tännekkin jaksaa kirjoitella, eli uskon että olen henkisestikkin nyt valmis aloittamaan kunnon rakentamisen kohti 2013 kautta. Jatkossa tulee siis kirjattua tänne ajatuksia tasaisempaa tahtia, sekä samalla seurattua mitä muille kuuluu.

Tulin tässä syksyn rytäkässä vielä valituksi HelTrin hallitukseen. Tästä olen iloinen, ja on hauska olla mukana edistämässä triathlon harrastusta pääkaupunkiseudulla. Kehoitan myös muita aktiiviseen seuratoimintaan, koska suuri osa tapahtumista ja yhteisharjoituksista tai harjoituskilpailuista tehdään hartiavoimin, ja toivon että jatkossa näitä järjestetään enemmän. Harrastajamäärät ovat kovassa kasvussa, joten tarjontaa pitää varmasti lisätä jotta kiinnostus lajia kohtaan ei ainakaan vähene. Seurassamme on loistava henki, eli seuraavista vuosista tulee varmasti erittäin hauskoja, ja tekemistä riittää varmasti lajin parissa.

lauantai 6. lokakuuta 2012

39. BMW Berlin-Marathon

Olipahan reissu! Ennen kuin edes viime syksynä ilmottauduin, olin kuullut pelkkää hyvää Berliinin maratonista. Huikea fiilis, nopea reitti ja toimivat järjestelyt olivat kaikki juuri niin kuin muut olivat kuvailleet. Koko kaupunki eli ja hengitti maratonia monta päivää, ja fiilis oli jo kaksi päivää ennen juoksua aika loistava. Olin reissussa 10 hengen porukan kanssa, ja meistä oli 7 juoksijaa. Paikalle lensin jo perjantaina, ja pari päivää menikin sitten valmistautuessa ja kisaexpossa käyden. Perjantain kevyellä verralenkillä päätin viimein lähteä juoksemaan 4.50min/km vauhtia, eli hieman kovempaa kuin alunperin oli tarkoitus.

Juoksuaamuna heräiltiin kuuden aikaan, ja pienen aamupalan jälkeen alettiin siirtyä lähtöpaikalle. Onneksi asuntomme oli hyvällä paikalla, ja matka lähtöalueelle kesti julkisilla vain reilu puoli tuntia. En ole koskaan kokenut samaa tunnelmaa ennen tapahtumaa. Niin paljon hyväntuulisia ihmisiä eri maista, jotkut soittivat eri soittimia kadulla ja lauloivat (siis juoksijat), ja erinäköisiä porukoita tsemppasivat toisiaan. Tässä vaiheessa on varmasti hyvä mainita että juoksijoita Berliinissä on 40000, ja katsojia yli miljoona pitkin kaupunkia. Vaikka porukkaa oli paljon, sujuivat järjestelyt minusta loistavasti. Kamat sai säilöön melkein heti, ja vessajonotkin vetivät yllättävät hyvin. Meidän jengi oli eri lähtökarsinoissa, eli noin varttia vaille heitettiin vikat ylävitoset, ja kaikki lähtivät omaa karsinaansa kohti.

Minä ja Tatu lähdimme ekasta aallosta, tarkemmin sanottuna E karsinasta. Lähdimme taivaltamaan sinne, teimme pienen suunnistusvirheen, ja löysimme itsemme sulkuaidan ulkopuolelta. Seillä meni sitten vähän extra aikaa, ja lopputulos oli se, että kun pääsimme oman karsinan viereen (olimme siis ulkopuolella) niin lähtölaukaus pamahti. Lähdöstä ja muutenkin juoksusta on hyvä kooste tämän tekstin lopussa, kannattaa vilkaista minkälaisesta sirkuksesta on kyse. Onneksi kyse ei ollut 100m kisasta, joten aikaa oli vielä hyvin hyppiä oman porukan sekaan, ja lähteä matkaan. Lähtöviivalle kesti noin 4 minuuttia virallisesta lähdöstä, mutta homma toimi hyvin eli kaikki kävelivät kunnes ylittivät viivan. Lähtö tapahtui Straße des 17. Juni kadulta, ja tämä on siis suuren puiston läpi kulkeva melkein 5km pitkä suora joka on Suomen moottoritien levyinen. Tarkempaa reittiä voi halutessaan katsoa myös halutessaan täältä. Yllätyin itsekkin miten hyvin tilaa riitti, ja ensimmäinen kilometri meni heti hivenen alle 5 minuutin. Lähtösuoralle oli kerääntynyt aika määrä katsojia, ja tässä kohtaa oli pakko vilkuilla kelloa että vauhti pysyy hallussa, koska jos tunteen mukaan olisi mennyt olisi eka kymppi mennyt varmasti lähelle 40 minuuttia...

Taktiikka oli siis selvä, ja sitä yritettiin toteuttaa. Tasaista vauhtia alusta loppuun, matkalla 4-5 geeliä ja joka juomapisteeltä ainakin yksi muki juotavaa. Eka kymppi antoi taas hyvän syyn harrastaa juoksua. Se tunne kun pääsee juoksemaan täysin levänneillä jaloilla ja täydellä tankilla energiaa on aivan käsittämätön. Porukkaa oli koko kaistan leveydeltä, mutta vauhti pysyi kuitenkin hyvänä. Kyllä toki ensimmäisen 10km tuli aika paljon ohiteltua porukkaa, ja tämän vaikutusta lopputulokseen en oikein tiedä. Oma mittari antoi kuitenkin kokonaismatkaksi yli 43km, mutta pieni heitto siinäkin on. Oma arvio on, että tuli juostua yhteensä reilu 500m ylimääräistä, koska monessa kohtaa mentiin kyllä aika pitkällä virallisesta reitistä. Parissa kohtaa tuli aika epätodellinen olo, kun näki noin kilometrin eteenpäin kerralla ja tajusi sen ihmismäärän joka oli liikkeellä. Reitti oli siis koko kadun levyinen, ja monesti mentiin todella pitkiä suoria mikä oli hyvä kun porukkaa oli paljon liikenteessä. Ennen kuin tajusin oli eka kymppi juostu, ja fiilis oli vielä aivan loistava. Nyt kuitenkin alun euforia alkoi hieman hiipua, ja juoksusta tuli melko normaalia.

Toka kymppi oli siis perus juoksua, mutta tässä kohtaa alkoi jo ilmaantua pieni tarve pysähtyä vessaan. Päätin että vielä ei ainakaan pysähdytä, ja ajattelin että kyllä se ohi menee. Juoksimme Tatun kanssa koko ajan kimpassa, ja puolikkaalle asti meillä kulki juttu myös aika mukavasti. Juoksimme suurimmaksi osaksi peräkkäin, eli minä edellä ja Tatu suoraan kantapäissä kiinni. Eka puolikas taittui aikaan 1.41.14, eli mentiin jopa hieman tavoitteen ali. Pienet ylävitoset jouduttiin taas heittämään, ja matka jatkui taas mutta nyt jo hieman raskaammin. Tässä kohtaa loppuikin sitten keskustelu, ja nyt päästiin itse asiaan. Hapot alkoivat hiipiä jalkoihin, ja joka askel tuntui hieman edellistä raskaammalta. Kilometrit 25-30 olivat jo melkoisen pahoja, koska jo kympin kohdalla alkanut pakottava vessatarve vain yltyi. Nyt se aiheutti jo haasteita juoda, joten valinnanvaraa ei enään paljoa ollut. Noin 30km kohdalla oli geelipiste, ja poimimme siitä yhdet kofeiinigeelit matkaan jotka otimme heti. Noin kilometri tämän jälkeen jouduin pysähtymään pikaiselle vessakäynnille, ja luulen että aikaa tähän meni vain reilu 30sek. Tatu sanoi että hän jatkaa, ja että juoksen hänet kiinni seuraavan 5km aikana.

Sen verran oli vessahädän pidättely vaikuttanut, että nyt oli myös pakki vähän sekaisin. Tästä alkoikin sitten mielenkiintoinen viimeinen 10km, kun ei voi syödä enään mitään, ja jalatkin olivat jo aika hajalla. Onnistuin kuitenkin juoksemaan vessakäynnin kiinni, eli juoksin seuraavat kolme kilometriä noin 4.30min/km vauhtia. Mietin vain koko ajan että missä pirussa Tatu menee, kun kaveria ei näy missään ja selkä pitäisi tulla jo vastaan. Noin 34km kohdalla oli laitettu näyttö johon tutut saivat etukäteen kirjoitella viestejä (juoksuchippi aktivoi ja henkilökohtiset viestit näkyivät hyvin suurella näytöllä), ja olihan minullekkin sinne kirjoiteltu. Tämä taisi olla ainoa kohta vikan kympin aikana kun hymyilin...

35km kohdalla tuli sitten se kuuluisa tunne, pääsenkö maaliin? 7km tuntui käsittämättömän pitkältä matkalta, koska tässä vaiheessa joka askel tuntui siltä kun joku löisi puukon suoraan reiteen. 36km kohdalla oli meidän porukka tien varressa, ja ainoa mitä onnistuin huutamaan oli että missä hel....... Tatu menee. Eivät olleet nähneet, mutta en kyllä olisi saanut enään mitään loppukiriä sovitettua. Luulen että tässä kohtaa ennätyksen yrittäminen alkoi tuntumaan pirun huonolta idealta, mutta luonne ei onneksi anna periksi luovuttaa. Ihan pienikin nousu tiputti vauhdin alle 5min/km, mutta onneksi niitä ei tällä reitillä paljoa ole. 40km kyltin kohdalla huomasin että nyt ei vauhti enään pysy vaikka kuinka puristaa. 35-40km tultiinkin jo 4:55min/km vauhtia, eli onneksi vauhti tippui vain 5sek/km. Kun kännyttiin loppusuoralle, ja Branderburger Tor tuli näkyviin niin monilla tuli hymy kasvoille, ei meikäläisellä. Vika 500m tuntui silloinkin niin pitkältä, että ei kyllä paljoa naurattanut. Loppukiristä ei ollut tietoakaan, nyt kaikki voimat oli pitää jalat liikkeessä ja estää hyytymistä. Nauratti jälkeenpäin, että viimeisellä kilometrillä oli varmasti juoksun paras tunnelma ja reittikin aivan uskomaton siinä kohdalta, ja itse en muista oikein mitään siitä. Joutui katsomaan viedoilta miten se maaliintulo oikeasti meni. Maalissa nettoaika oli siis 3.23.17, ja toka puolikas oli 1.42.03, eli vain vajaan minuutin ekaa hitaammin. Itseasiassa se oli juuri vessakäynnin verran hitaampi, eli vaikka juoksu tuntui vähän epätasaiselta, oli se itseasiassa kellontarkkaa työtä. Täältä löytyvät minun juoksun tulokset ja väliajat.

Luulin että pahin tunne oli ohi, mutta itseasiassa seuraavat 5 minuuttia maaliintulon jälkeen olivat melkein pahimpia. Tuli mieleen Klamydian laulun sanat, "mä pelkään että mä kuolen, tai etten kuolekkaan", koska en yksinkertaisesti tiennyt miten päin olla niin ettei taju lähde. Onneksi järjestäjät pakottivat eteenpäin, eli pysyttiin pienessä liikeessä noin 10 minuutin ajan. Nopeasti pääsinkin suurelle puistoalueelle, josta nappasin mukaan alkoholittoman oluen ja bongasin Tatun myös tuoppi kädessä.  Alkoholiton olut maistui aika mahtavalta, ja se on muuten palautusjuomana aika loistava. Istuttiin alas puimaan juoksua läpi, ja silloin selvisikin miksi en enään kaveria saanut kiinni. Tatu sanoi että kofeiinigeeli oli potkaissut aika kovaa, ja hän juoksu sitten maaliin 4.30min/km vauhtia. Vikat kaksi kilometriä oli tullu vielä kovempaa, joten itsekkin harkitsen tässä kahvinjuonnin lopettamista jos se tarkoittaa tuollaista efektiä kofeiinigeelistä...

Yhteenvetona erittäin onnistunut juoksu. Vielä kun vähän saa tankkausta ja valmistelua hiottua, ja oppii tuntemaan omaa kroppaansa paremmin niin eiköhän tästäkin vielä saada minuutteja pois. Tätä tapahtumaa voi siis lämpimästi suositella tasan kaikille, ja olen aivan varma että joku vuosi juoksen täällä uudestaan. Täytyy myöntää että asvaltilla maratonin juokseminen oli pahempaa kuin luulin. Itsellä ei pitäisi ylipainoa olla, mutta kova alusta tuntui kyllä reisissä ja alaselässä odotettua enemmän. Nyt onkin vuorossa hieman rennompaa treeniä ilman suunnitelmaa. Seuran leiri on lokakuun lopussa, eli siihen asti en aio tehdä mitään suunnitelmaa vaan vetää fiiliksen mukaan.



torstai 4. lokakuuta 2012

Berliinin maraton kuvina

Neljä päivää sitten juostiin Berliinin kaduilla kilpaa toden teolla. Eilen kotiuduttiin, ja pitää viikonloppuna raapustaa hieman tarkempaa raporttia juoksusta. Oma tavoite oli siis lähteä juoksemaan 4:50 vauhtia, ja siihenhän aika hyvin päästiin. Viralliset tulokset näyttävät 4:49min/km keskivauhtia, ja loppuaika oli siis 3.23.17. Alunperin asetettu 3.30 alitus meni siis kevyesti, tai no ainakin ajan puitteissa. Tässä kuitenkin muutama kuva reissusta.

Hengailua maraton expoalueella, en olekkaan ennen levännyt kiitoradalla

Ei pahannäköinen chippi

Kengät valmiina ulkoilutukselle

Vielä hymyilyttää, loistoporukka!

14km kohdalla menossa, vielä naurattaa

Hieman väsynyttä menoa

Kaikki tavoitteessaan!


perjantai 28. syyskuuta 2012

Tankkausta

Tänään saavuttiin Berliiniin yhteensä 10 hengen vomin. Kevyt verryttely juostu, ja tunne oli kyllä hyvä. Melkein kun olisi saanut jonkun toisen jalat alle, mutta tankkauspäivän takia vatsa turhan täynnä. Huomenna paras jo normalisoida ruokavalio, koska tässä olotilassa en halua juosta maratonia... Huomenna tarkoitus mennä Expoilemaan, sekä samalla hakea juoksunumero ja muut tarvikkeet. Sääennuste sunnuntaille loistava, eli noin 16 astetta ja puolipilvistä. Tavoitteet alkavat asettua, eli lähdöstä mennään 4:50min/km vauhtia, tai ihan hivenen alle. Katsotaan sitten juoksun aikana mikä fiilis, ja kiristetään jos mahdollista. Fiilikset ovat hyvät, eli uskon kyllä hyvään juoksuun!





perjantai 21. syyskuuta 2012

Kiintiö täynnä

Meinaan kalustohankinnoissa. Ainakin tarvitsee seuraavaksi isomman asunnon, koska keskiviikkona saapui kotiin uusi perheenjäsen. Elokuussa kävin mittaamassa hieman raajoja, ja sainkin aika hyvät speksit minkälainen TT pyörä minulle sopii. Sen jälkeen tuli tehtyä aika paljon kartoitusta, ja löytyi käytännössä pari mallia mitkä olisivat mitoiltaan hyviä. Feltin B16 ja Cervelon P2 ovat kummatkin matalia ja pitkiä pyöriä, joten niitä on tullut vähän vertailtua. Lopulta päädyin tulokseen että Felt on hinta/laatusuhteeltaan minulle paras valinta, mutta ajattelin että talvella kerkeää näitä hankintoja tekemään.

Hieman meni suunnitelmat uusiksi, kun Felt ilmoitti 2013 malliston missä juuri B sarjan runko muuttuu, eli ei ole enään pitkä ja matala mikä minulle sopii parhaiten. Aloin etsiä 2012 mallia, ja aika haastavalta tuntui oikean koon löytäminen, aika hyvin on näemmä menneet kaupaksi. Lopulta Hartsan avulla löytyi nahkahousujen luvatusta maasta liike missä oli vielä pyöriä jäljellä. En sen kummemmin miettinyt, kun hinta oli kohdallaan, ja kotiovelle kannettuna rahtikin oli vain 25€. Nyt olohuoneessa komeilee siis trainerissa kiinni Feltin B16 2012 vuosimalli, ja tuntuu vähän siltä että on tulossa pitkä talvi trainerin selässä ennen kuin pääsee tositoimiin pihalle...

Aloinkin heti pyörää säätämään mittauksesta saatujen tietojen valossa, ja kyllä ne auttavat melko paljon hyvän asennon löytämiseen. Säätövaraa pyörässä on vaikka kuinka paljon, eli hyvä asento löytyy varmasti. Olen jo 100% varma että koko on juuri sopiva minulle, ja tästä saa varmasti sekä mukavaa että tiukempaa asentoa melko helposti tarpeen mukaan muokattua. Ensi kesänä on siis kalusto kisoissa ainakin kohdallaan, peiliin katsomisen paikka jos ei kulje. Tuli sitten samaan konkurssiin ilmoittauduttua Ironman 70.3 St Pöltenin kilpailuun ensi vuoden toukokuussa. Mukaan lähtee seurakaveri, ja minulla reissusta tulee aika pikainen, eli perjantaina pelipaikoille ja heti maanantaina kotiin. Reittiä on kehuttu upeaksi, ja uintikin on melko mielenkiintoinen koska se uidaan kahdessa eri järvessä. Lisää tietoa löytyy kisan kotisivuilta, ja hieman toki jännittää pyöräreitin profiili mikä tietenkin poikkeaa jonkun verran Suomen tasaisista reiteistä... Ajatus on lähteä pitämään hauskaa ja ajamaan hyvällä fiiliksellä (toki kovaa) Itävaltaan, ja Joroisilla voidaan sitten katsoa hieman aikatavoitetta.







 


torstai 13. syyskuuta 2012

Tykkäämistä

Mukavia yllätyksiä, eli Iina ja Pia ovat kummatkin julkisesti myöntäneet että joskus eksyvät lukemaan ajatuksiani. Muuten hieman laiskasti olen näihin "kiertoviesteihin" vastaillut, mutta tämä on minusta myös oiva tilaisuus hieman kertoa mitä itse tykkään lukea. Toki kaikki blogit mitkä ovat "Mitä seuraan" palkkiini päätyneet ansaitsevat toki maininnan, mutta tässä siis muutama blogeista erikseen.


Aluksi pitää toki erikseen mainita heidät jotka minut nimesivät. Piian ja Petrin kanssa ollaan treenailtu samassa triathlonseurassa jo pari vuotta, ja nyt heidän perheestä on myös saatu mukaan Atte lajin pariin. On ollut todella hauska harjoitella koko poppoon kanssa, ja toivon (tiedän) että tulemme myös jatkossa eksymään samoihin kisoihin. Iinan taas tutustuin tänä kesänä, ja sittemmin ollaankin törmätty yhteistreeneissä sekä muutamissa tapahtumissa. Pyörävauhti alkaa olemaan melko hurjaa, ja luulen että henkilökohtaisen pyörävalmentajan avulla kehitys on jatkossakin huikeaa :) Iina omaa loistavan asenteen, usein saakin lukea miten on uskaltautunut kovaan ryhmään polkemaan (ryhmiä minne itse en ole edes harkinnut meneväni), jossa sinnitellyt niin kauan kuin vaan jaksaa. Juuri tätä asennetta on pakko arvostaa! Sitten itse asiaan...

Juttu menee siis seuraavasti:

  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
  2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
  3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Eli satunnaisessa järjestyksessä aloitetaan, ensimmäisenä esittelyssä Project Ironman 2012. Valter on kirjoittanut matkastaan ekalle IM:lle, ja on ollut hauska seurata valmistautumista. Mies tehtaili kovan ajan melkoisen lämpimässä kisassa, ja itsellä ei ainakaan tulisi mieleen lähteä kokeilemaan ekaa kertaa täyttä matkaa noissa olosuhteissa. Toivottavasti blogi jatkaa elämäänsä, ja vilkaisemalla selviää heti että ensi kesänä on taas tiedossa uutta kilpailua.

Pequen blogista pidän erityisesti, koska kirjoittaja on hyvä valokuvaaja ja omaa samaa kiinnostusta analysoimaan asioita kuin itse. Erityisesti pidin viime kirjoituksesta, jossa analysoitiin IM Kalmarin kisaa. Itsekkin tulee usein verrattua suorituksia jakamalla koko paketti osiin, jolloin selviää omat vahvat sekä heikot osa-alueet parhaiten. Rautaisessa kunnossa vaikuttaa mies olevan, ja uskon että 10h raja jossain vaiheessa taittuu.

Kipan blogia on tullut jo seurattua pidempään. Varsinkin tavliharrastuksista luistelu on omalla kohdalla melko tuntematon laji, ja ei voi kun ihemetellä kun lukee hurjista harjoituksista ja kilpailuista mitä sen lajin parissa tehdään. En tiedä olisinko sama ihminen enään, jos pyörisin Ogelin rataa ympäri kolme tuntia luistimet jalassa. Toisaalta, jos minut heittää luistimilla jäälle, on lopputulos sama kuin Bambilla, joten en edes uskalla lähteä kokeilemaan...

Bonuskierros on melko tuore blogi seurakaverilta, mutta kirjoittaja on jo hetken aikaa ollut tuttu. Takaisku loppukesästä on laittanut suunnitelmia uusiksi, mutta tietäen henkilön olen 100% varma että paluu kisoihin on taattu. Olen aivan varma että olen taas ensi kesänä Rykäisyssä juoksussa jäljessä, ja vaikka kuinka yritän polvea nostaa ei tätä selkää näy ennen kuin maalissa... Tänä kesänä taisin kerran olla ennemmin maalissa (seuran duathlon), ja silloinkin tämä tyttö ajeli pyöräosuuden etujarru laahaten :)

Ninan blogia on tullut seurattua keväästä alkaen. Useampana kertana olen täältä salaa käynyt ryöstämässä ideoita uintitreeneihin, ja niistä yleensä jaksan uida noin puolet. On ollut hauska seurata Ninan ja Iinan keskinäistä kilpailua, ja toivon myös jatkossa enemmän Kuopion kaltaista psyykkausta :) Kova suoritus, kun on mukana järjestämässä kisaa ja käy siinä välissä vielä kuittaamassa suomen mestaruuden triathlonin perusmatkalta.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Midnight Run ja Vuosaarijuoksu

Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna on tullut juostua hieman kisaakin, ja ajattelin nyt kootusti kirjoitella hieman miten meni. Ensiksi oli syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorossa työpaikan tarjoama Midnight Run, josta on näköjään tullut melkoisen suosittu tapahtuma. Oli muutenkin suunntelmissa juosta kova kymppi syyskuun alussa, joten ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Alunperäinen ajatus oli lähteä pyörällä keskustaan, ja juoksun jälkeen pyöräillä palauttavasti kotiin. Keli oli kuitenkin mitä oli, joten siirtymisissä turvauduin sittenkin autoon. Porukkaa oli kerääntynyt Senaatintorille jopa enemmän kuin oletin, ja kertakäyttösadetakit olivat kyllä muodissa. Ilma oli viileä, vettä tuli joka suunnasta, ja tuuli oli melkoisen raju. Ei paljon pahempaa keliä voi olla kun joutuu odottamaan suhteellisen pitkään juoksun lähtöä...

Juuri ennen lähtöä kävin juoksemassa noin kilometrin kiihtyvän alkulämmittelyn, tai sanotaan että se oli ainoa keino pysyä edes jotenkin lämpimänä lähtöä odotellessa... Pääsin onneksi itse lähtemään heti ekasta ryhmästä, ja lämmittelyn jälkeen odottelin noin 5 minuuttia ja sitten mentiin. Yllätyin miten hyvin pääsi heti juoksemaan kovaa, ja eka kilometri menikin mittarin mukaan alle 4min/km epähuomiossa. Sitten muutama kovempi mäki ja vähän vastatuulta tasoitti tilannetta, eli laskeskelin itse että tavoitevauhdissa ollaan. 5km kohdalla juoksu muuttui hieman rankemmaksi, kun noin 10m leveä ja 5m korkea Stadium kyltti kaatui tuulen puuskan johdosta suoraan päälle. Minä ja noin viisi muuta juoksijaa pysähtyi paikoilleen, ja siitä sitten kiipeillen yli ja jatkamaan. Onneksi kenellekkään ei käynyt mitään, ja sain juoksun rytmistä melkein heti taas kiinni.

Vauhti oli koko ajan todella tasainen, eli vajaa 4:10min/km mentiin koko ajan. Vasta noin 8km kohdalla alkoi henkinen taistelu, ja olin jo silloin aika varma että kivasti tämä menee maaliin. Vika kilometri oli sitten tuttua tuskaa, mutta vauhti ei sen kummemmin kuitenkaan hyytynyt ja maalissa olin ihan mukavan voimissani. Pahinta juoksussa oli kuitenkin järjettömän liukas rata (märät mukulakivet, puusillat, raitiovaunukiskot, lukuisat tiukat mutkat), eli siihen nähden pitää olla tyytyväinen ylläpidettyyn vauhtiin. Loppuaika oli 41.18, eli tuli samalla tehtyä uusi kympin ennätys. Ensi kesänä voisi kokeilla 40min taittamista radalla, ei pitäisi olla enään täysin ulottumattomissa.

Nyt lauantaina oli vuorossa seuraava harjoituskilpailu, eli Vuosaarijuoksu. Halusin vielä syksyllä juosta yhden puolikkaan kovana treeninä, keväinen HCR oli sen verran kamala suoritus, että halusin yhden ehjän puolikkaan tälle vuodelle. Viivalla oli noin 200 juoksijaa, joista osa taisi myös kävellä 10km matkan. Matkoina oli siis sekä puolikas että varttimatka, ja luulen että osallistujia oli saman verran kummallekkin matkalle. Reitti oli kaksi kierrosta 10,55km rataa, ja melko tasainen reitti oli kyseessä Vuosaaren lenkkipolkuja pitkin. Nyt oli suunnitelmissa pitää vauhti alle 4:30min/km, ja sykkeet koko ajan käytännössä VK puolella. Matkaan lähdettyäni löysin taas melko nopeasti oikean rytmin, ja vauhdin ylläpito tuntui suhteellisen mukavalta.

Eka kierros menikin suhteellisen helposti,  keskisykkeet olivat mukavasti VK puolella, ja siltä meno myös tuntui. Ekan kierroksen aikana näkyi jonkin verran muita juoksijoita, mutta toisen kierroksen aikana en käytännössä nähnyt ketään muita. Muutama sauvakävelijä tuli vastaan, hieman joku myös näytti hämmästyneeltä, kun yhtäkkiä joku ohittaa juosten numerolappu rinnassa Vuosaareen puistoissa... Noin 17km kohdalla alkoi sitten jo väsy tuntua, ja päätin jo etten edes yritä mitään loppukiriä, vaan juoksen tasaisesti maaliin. Noin 20km kohdalla tuli vielä viimeinen jyrkkä mäki, ja sen köpöttelin hitaasti ylös jottei jalat ole aivan loppu juoksun jälkeen. Lopuksi löytyi vielä kevyt rullaava askel, ja maaliin ajassa 1:32:31. Hieman kovempaa tuli juostua kuin suunnittelin, eli keskivauhti oli noin 4.23min/km, mutta rasitustaso oli aika tarkkaan sitä mitä mietinkin. Kummastakin juoksusta jäi hyvät fiilikset, tuntuu taas että tekemisessä on oikeasti jotain järkeä, ja harjoitukset ovat toimineet.

Vielä on muutama laatu harjoitus jäljellä, sekä muutama kiihtyvä noin 20km lenkki ennen H-hetkeä. Täytyy pitää huoli että ei tule vammoja, ei vilustu ja että positiivinen vire säilyy vielä hetken niin saadaan kausi pakettiin vielä yhden ennätyksen kera :)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Viimeistelyä

Tänään olisi vuorossa viimeinen kova pidempi treeni. Lähdetään muutaman kaverin kanssa juoksemaan Vuosaarijuoksu, eli puolimaraton. Hyvä valmistava treeni Berliiniä varten, eli varusteiden sekä juoksijan testausta. Tarkoitus juosta kovaa, mutten mitään ennätysjuoksua lähde hakemaan. Ensi viikolla pitää tehdä kuitenkin muutama laadukas harkoitus vielä, joten ei ole varaa juosta jalkoja täysin alta tänään. Suurin kysymys on miten saan pidetyä rajoittimen tänään päällä...

Muuten harjoittelu sujunut melko suunnitelmien mukaan. Viime viikolla oli melkoisen kiirettä töissä, joten loppuviikosta alkoi tuntumaan aika väsyneeltä meno. Jätin siis keskiviikon pidemmän pyörän väliin, eli hieman vähemmän tuli treeniä kuin ajattelin. Tosin tämän viikon laatuharjoitus on tänään, joten nyt tuntuu hyvältä ja levänneeltä mikä oli tarkoituskin. Ainoa asia mikä vielä vähän epäilyttää on juoksukilometrien määrä. Vuosi sitten tuli juostua huomattavasti enemmän ennen maratonia, mutta nyt on korvattu määrää hieman kovemmilla harjoituksilla, sekä palauttavia ja kevyitä treenejä poljettu pyörällä. Toivotaan että jalat ovat kuitenkin jo niin tottuneet juoksuun, että maraton menee hyvin ilman sen suurempia juoksukilometrimääriä.


lauantai 1. syyskuuta 2012

Iltarasteilla

Kävin elämäni ensimmäisillä iltarasteilla torstaina, enkä edes eksynyt! Täytyy myöntää että hauskaa on, täytyykin alkaa käymään välillä metsässä rämpimässä. Ratoja on useita, eli valittavissa on jokaiselle varmasti sopiva matka. Itse menimme metsässä kävellen, ja poluilla sitten kevyesti juosten. Kaikki rastit jopa löytyivät, mikä ei ollut alunperin mikään itsestäänselvyys...  Arvostus tätä laija kohtaan nousi kyllä, maasto paikoittan aika haastavaa (johtuen suureksi osaksi heikosta reittivalinnasta), eli ei mitään helppoa mennä oikeasti kovaa metsässä. Toisaalta loistavaa vaihtelua, ja kun oppii hieman rastimerkkejä, sekä lukemaan karttaa paremmin, tulee tästäkin touhusta varmasti vieläkin hauskempaa.

Tänään ohjelmassa Midnight Run. Työpaikka sponssaa jotain urheilutapahtumia vuodessa, ja tämä oli tämän vuoden tapahtuma joten ajattelin osallistua. Mitään 10km ennätystä tuskin syntyy, osallistujia on noin 9000 eri lähtöryhmissä. Itse lähden ensimmäisen ryhmän hänniltä, joten voi olla että pari ekaa kilometriä menee kuitenkin ryysiksessä juoksemisessa. Jos nyt heti ei pääse juoksemaan, pitää juosta kiihtyvä kymppi jotta tästä tulee edes treenimielessä hyvä juoksu. Viikon päästä olisi sitten vuorossa puolimaratoni, ja siellä oletan että tilaa on vaikka kuinka. Kyseessä on siis Keski Uudenmaan puolimaraton, eli mukava kylätapahtuma. Toivottavasti näistä juoksuista saa kuitenkin hieman kisafiilistä päälle, Berliini alkaa kuitenkin lähestyä.

Tätä pitäisi opetella lukemaan



tiistai 28. elokuuta 2012

Haastetta

Piia onnistui sitten haastamaan meikäläisen, eli pyysi vastailemaan hieman kysymyksiin jotka liittyvät jotenkin itseeni tai ajatuksiini. Jonkun verran näitä olen nähnyt blogeissa, kukaan ei vain onnekseni ole minua vielä haastanut. Sen verran kiltti haaste oli, että saan itse jopa hieman valita kysymyksiä. Hieman joudun varmasti valitsemaan, koska kysymyksiä näytti olevan yli kaksikymmentä. Mutta sitten asiaan...

1. Kauanko olet harrastanut liikuntaa?

Tavoitteellisesti kestävyysurheilua reilu pari vuotta. Ennen sitä opiskeluaikoina aktiivisesti kamppailu-urheilua (Brasilialainen jujutsu, vapaaottelu), vielä nuorempana yleisesti kuntoilua (lue: epämääräisesti salilla käyntiä ja liian kovaa juostuja lenkkejä) ja ihan junnuna tuli myös palloa potkittua useampi vuosi. Eli eri lajeja on kyllä kokeiltu, ja näyttää siltä että jonkin aikaa kesti ennen kuin löytyi laji mikä oikeasti koukutti pahemman kerran.

2. Oletko eläinten ystävä?

Olen. Omassa perheessä ei koskaan ole ollut lemmikkiä, mutta suvussa esimerkiksi koiria riittää. Opiskeluaikoina ja nytkin olen todennut, että valitettavasti minulla ei ole sitä aikaa mitä lemmikki vaatisi. Tulevaisuudessa asia on varmasti harkinnassa, eli lemmikki ei ole mahdottomuus.

3. Jos saisit valita yhden lajin mitä harrastaa, mikä se olisi?

Aika painajainen olisi tällä hetkellä jos joutuisi valitsemaan. Triathlon olisi helppo vastaus tähän, mutta jos yksi laji pitää valita menee homma vaikeaksi. Tällä hetkellä juoksu on laji mikä kulkee hyvin, ja josta myös nautin. Luulen että valinta voisi kallistua juoksuun, vaikkakin pelkkä juoksun harrastus voisi alkaa parin vuoden päästä hieman kyllästyttämään...

4. Oletko liikunnallisesta perheestä lähtösin?

Suvun puolelta löytyy historiaa moottoripyöristä, eli kilpailtu on sekä soralla että radalla. Isä pelasi aikoinaan aktiivisesti jalkapalloa, mutta kukaan ei ole harrastanut mitään kestävyyslajia. Tässä vähän joutuu ihmettelemään, miten itse tänne ollaan päädytty...

5. Unelmiesi matkakohde?

Pitkä lista tiedossa, eli muutama sukelluskohde tulee heti mieleen, vaellus Perussa tai autolla USA:n länsirannikolla... Yksi pitkäaikainen unelma ylitse muiden on Kilin huipulle kapuaminen Afrikassa.

6. Lempiruokasi?

Olen melko heikkona aasialaiseen ruokaan, eli paistetut nuudelit/riisit ja niiden eri yhdistelmät ovat suurta herkkua. Mitään ehdotonta suosikkia ei kuitenkaan ole.

7. Mikä on paheesi?

Jossain määrin pitää sanoa kahvi. Varsinkin töissä tulee juotua melko usein kahvia, mutta puolustuksesti pitää sanoa että juon kerralla melko vähän. Karkkia tai muutenkaan herkkuja en syö lähes lainkaan, mutta kyllä kunnon juustokakku kahvin kanssa uppoaa hyvin.

8. Onko sinulla tai onko sinulla ollut muita kuin liikunnallisia harrastuksia?

Nuorena pyörin partiossa aktiivisesti. Valokuvaamista tuli myös harrastettua useampi vuosi, kunnes innostus siihen jostain syystä hieman lopahti. Muuten suurin osa harrastuksista mitä tulee mieleen liittyy jotenkin liikuntaan.

9. Mikä on suurin haaveesi minkä aioit vielä toteuttaa?

Kaikilla lajin harrastajilla varmasti yksi tavoite, täyden matkan selvittäminen. Tänne ei ole vielä kiirettä, mutta pyöriihän se tuossa mielessä jatkuvasti... Muuten voisi haaveeksi sanoa pystyvänsä vielä liikkumaan aktiivisesti ja samalla nauttimaan eläkepäivistä. Tosiaan tuo Kilin huipille kiipeäminen on varmasti toinen asia mikä on jo jonkin aikaa kiinnostanut.

10. Rantaloma, kaupunkiloma vai mökkiloma?

Kaikki käy, eli ehdotonta suosikkia ei ole. Rakastan nähdä eri kaupunkeja, mutta tasasin väliajoin haluan ehdottomasti päästä lämpimään, jossa on myös mahdollisuus oleskella pinnan alla kuplia puhallellen. Kesällä nautin myös omalla mökillä oleskelusta, eli en missään nimessä voisi nimetä yhtä suosikkia.

Sen verran olen näitä haasteita lukenut, että en lähde ketään erikseen haastamaan. Tästä saa toki ottaa mallia, ja halutessaan vastailla itse valitsemiin kysymyksiin, jos tulee vaikka tilanne ettei muuta keksi kirjoitella :)

tiistai 21. elokuuta 2012

Kohti Berliiniä

Pienen tauon jälkeen muistin, että tännekkin voisi välillä kirjata ajatuksia. Tässä on ollut vähän kiirettä kun ollaan loman jälkeen tokaa viikkoa töissä. Ajatuksia on paljon mitä pitäisi saada tänne raapustettua, eli jossain vaiheessa pitää hieman kirjoittaa pyörän mitoituksesta, ja onnistui tuo Piakin minut haastamaan muutamalla kysymyksellä. Kumpaankin ajattelin uhrata hieman enemmän energiaa, mutta pieni päivitys tilanteeseen pitää toki kirjata.

Kuopiosta palautumien sujui odotetusti, eli aika nopeasti. Nyt onkin sitten ollut keskittyminen laadukkaissa juoksuharjoituksissa, ja onhan niitä muutama tehtykkin. Viime viikolla oli juoksutreeneinä 26km pitkä lenkki, ja sitten haettiin vähän vauhdin tuntua radalla 3x2000m vedoilla. Pitkä lenkki meni tosi mukavasti, koko lenkki pysyi keskiarvoltaan mukavasti PK alueella, ja vauhtiakin oli vajaa 5:50min/km. Oli jopa hieman kovempaa kuin uskalsin toivoa, eikä missään vaiheessa mitään pahaa väsymystä tullut. Vika 4km alkoi jaloissa painaa vähän, mutta huomattavasti vähemmän mitä odotin. Tällä viikolla juoksen viimeisen ylipitkän lenkin, ja tarkoitus on juosta 30km raja rikki. Lähempänä maratonia juostaan sitten hieman kovempia, eli ajatus on juosta muutama noin 20km lenkki lähempänä tavoitevauhtia.

3x2000m vedot olivat yhtä mukavia kuten aina. Treeni oli lauantaina, jolloin oli ainakin oman mittapuun mukaan suhteellisen lämmin keli. Mukana oli litra vettä, ja suurin osa siitä meni vetojen välissä niskaan jotta kroppa hieman viilenee. Vedot menivät aika lähelle 4min/km vauhtia, eli tuskaisen tasaisesti tuli juostua. Tänään kävin vielä juoksemassa 14km tasavauhtisen VK juoksun, ja tuntuu että jotain hyötyä tehokkaista juoksuista on ollut. Tänään ei ollut suurempia vaikeuksia juosta noin 4:20-4:30min/km, mikä oli kevään HCR:llä yhtä tuskaa ylläpitää. Toivotaan siis että kunto saadaan vielä ylläpidettyä reilun kuukauden, ja Berliinissä tulee hyvä juoksu.

Ennen maratonia on vielä vuorossa työpaikan tarjoama Midnight run (10km), ja viikko sen jälkeen Tuusulassa puolimaraton. 10km juoksu on enemmän karnevaali, joten tuskin mitään kovia aikoja tulee. Toisaalta puhtaan kympin aika pohjalla on 45min, eli sitä lähdetään toki parantamaan. Kuopiossa tuli kyllä jo juostua 10km alle 44min, eli jos latua löytyy niin varmaan jotain 42min aikaa lähdetään kokeilemaan. Onnittelin itseänikin myös sunnuntaina, kun kalenterissa oli merkittynä PK pyörälenkki jonka jätin väliin. Olen viimein alkanut ymmärtämään koska jättää treenit väliin, koska olin aivan poikki koko sunnuntain. Maanantaina vielä pieni väsymys, mutta kevyellä pyörällä sain taas viikon käyntiin. Tänään sain sitten tehdä hyvän treenin levänneillä jaloilla, ja luulen että hyöty oli moninkertainen verrattuna siihen että olisin lähtenyt yrittämään kovaa juoksua väsyneenä. Kehitystä on näköjään havaittavissa myös muillakin osa-alueilla, eli tyytyväinen pitää olla.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kuopion perusmatka 11.8.2012

Kauden kakkoskisasta tuli sitten tämän kesän pääkisa, Joroisten puolimatka kun jäi väliin omalta osalta. Loppuaika kisasta oli 2.33.15, eli parannusta viime vuodesta noin 10 minuuttia, mihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Hieman liikaa kestävyystreeniä on tehty varsinkin pyörällä, joten hieman ristiriitaiset oli fiilikset edeltävällä viikolla perusmatkan kilpailusta. Lauantai kun läheni niin alkoi normaali kisajännistys hiipimään esille, mikä omalla osalla on merkinnyt pelkkää hyvää. Lisäksi viime vuonna tykästyi kisaan paljon, ja paikalle oli tulossa paljon tuttuja, joten loistava päivä oli varmasti tiedossa kisan kulusta huolimatta. Seuraavassa hieman tunnelmia reissusta.

Ajelin itse paikalle perjantaina, ja kävin samantien ilmoittautumassa sekä hakemassa kirjekuoren kisatoimistolta. Muuten perjantai iltana ei mitään sen ihmeellisempää kerennyt tekemään, vaan melko nopeasti löysin itseni sängystä olympialaisia katsomasta. Lauantaina heräilin puoli seitsemän aikaan, ja aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kohti kisa-aluetta. Pyörän katsastuksessa ei kauaa mennyt, ja pääsin nopeasti laittamaan kamoja paikoilleen. Edellisenä iltana oli jo pistänyt merkille, että kisa-alue on muuttunut viime vuodesta. Siirtymää järvestä vaihtoalueelle sekä pyörän lähtöön oli tullut paljon lisää, mikä tietenkin vaikuttaa kokonaisaikavertailuun. Aloin jo miettimään tuleeko tavoite pitämään, mutta mietin nopeasti että jos vaikka tulisin samaan aikaan maaliin, olisi se kuitenkin parannusta viime vuodesta siirtymien pidennyksen takia. Itseasiassa ainoa pieni miinus kisassa oli juuri vaihtoalue, joka oli minusta ahdas. Kun kilpailijoita oli vaihtamassa varusteita, ei ollut mitään mahdollisuutta mahtua itse ohi pyörän kanssa. Sain valmistelut kuitenkin nopeasti tehtyä, ja päätin lähteä kuuntelemaan kisa-infoa joka oli tuntia ennen lähtöä.

Noin 12 astetta lämmintä

Tiivis tunnelma
Kisainfon jälkeen tuli melkein kiire saada märkäpuku päälle, ja menin suoraan järveen ajatuksena tehdä lyhyt verryttely, jotta kädet vähän aukeavat. Silloin tajusin että 17 asteinen vesi on tosiaan melko kylmää, ja mietin mitäköhän uinnista tulee. Vielä seurakavereiden kanssa vikat spekulaatiot, ja sitten lähdettiinkin hakemaan omaa paikkaa startissa. Itse menin melkoi oikealle ja suhteellisen keskelle, ja minusta paikka oli oiva valinta. Heti lähdössä oli tietenkin melko kova ruuhka, mutta mitään kamalaa painia siitä ei tullut. Pari iskua tuli, mutta onhan tätä meininkiä jo monesti Kuusiksella tullut harjoiteltua. Vähän epätasaista unti oli ekalle poijulle, ja eka poijukäännös uitiin käytännössä monen uimarin kanssa päällekkäin. Sen jäkeen porukka hajaantui, ja pääsin uimaan omaa uintia loppuun asti. Pysyin koko uinnin oikeassa reunassa, eli kun rata kierrettiin myötäpäivään tarkoittaa se sisäreunaa. Tilaa oli vaikka kuinka, ja omasta mielestäni suurin osa ui aika pitkällä vasemmalla. En tiedä oliko uintimatkani pitempi, mutta rannalta kun katselin näytti se kyllä aika suoralta reitiltä, ja sain sitäpaitsi uida yksin. Ekan kierroksen jälkeen kun meniin veteen uudestaan, huomasin että olin Stubbin kanssa aivan rinta rinnan uinnissa. Toinen kierros meni sitten aika mukavasti yksin uidessa, eikä mitään pahaa hyytymistä tullut vaan pidin saman tahdin koko matkan. Uin siihen asti kunnes kädet osuivat pohjaan, ja siitä vauhdilla kohti vaihtoaluetta. Uinnin aika oli 29.42, eli ihan suunnitelman mukaan mentiin. Huomasin että Alex menee noin metrin edelläni juostessa vaihtoon, eli toinenkin kierros näytti menevän meillä aivan samaa tahtia. Eka vaihto meni kohtalaisesti, hieman oli vaikeuksia riisua märkäpukua sekä pukea pitkähihaista pyöräpaitaa päälle märkänä. Omasta mittarista katsoin että vaihdon aika oli 3.41, eli kyllä siihen monta minuuttia meni siirtymisineen. Pitää varmaan alkaa harjoittelemaan vaihtoa polkimet kiinni pyörässä.

Lähdön tunnelmaa
Pyöräily kierrettiin neljänä 10km kierroksena, ja reitti oli tuttu viime vuodesta. Kylmä vesi ja märät kompressiosukat eivät jalkoja aluksi oikein lämmittäneet. Meni noin 15km kunnes reisistä alkoi löytymään tarvittavia tehoja, eli aluksi joutui pyörittämään yli 100 kadenssilla että pääsi eteenpäin. Vasta noin 20km kohdalla alkoi jalat lämpiämään, ja voimaa tuntui löytyvän ja pyörään sai vähän vauhtia. Hieman paremmin tuntui pyörä kulkevan, mutta on tässä vielä paljon tekemistä juoksuun verrattuna. Moni tuli ohi pyörällä, ja osa vielä pelottavan lujaa. Vaikein minusta on pyörässä keskittyminen kovaa ajamiseen. Heti kun alkaa miettimään jotain muuta kuin ajamista, tippuu vauhti ja tehot jonkin verran. Juoksussa on minusta helpompi keskittyä kovaa juoksemiseen, kun pyörällä se menee turhan helposti sunnuntailenkiksi. Ensi vuodeksi pitää siis treenata itsensä psyykkaamista, eli ajatus ei saa harhailla. Kisassa on tarkoitus ajaa kovaa ja silloin siihen pitää keskittyä. Nopeasti neljä kierrosta omasta mielestä meni, ja pyöräilyaika oman mittarin mukaan oli 1.14.37, eli keskinopeus oli noin 31,5km/h. Reitti ei ole toki nopein pyöräreitti, joten ihan tyytyväinen pitää olla. Toka vaihto meni noepasti, eli kengät vaihtoon ja pitkähihainen pois. Tokaan vaihtoon tuhraantui aikaa 1.31. Järjestäjien ilmoittama pyöräaika vaihtoineen oli 1.19.46, eli monta minuuttia nopeammin kuin edellisenä vuonna.

Aikamoinen varustekaaos
Juoksussa oli selvä suunnitelma, kaikki kilometrit alle 4:30min/km vauhtia. Heti huomasin että nesteytys ei mennyt ihan putkeen, kun pakottava tarve pistäytyä pusikossa tuli heti ekalla kilometrillä. Kupla otsassa oli aluksi ikävä juosta, joten vauhdin pitäminen tuntui aika pahalta. Monesti mietin mihin pusikkoon hyppään, mutta noin 5km kohdalla totesin että selviän maaliin asti ilman pysähdystä, joten ei muuta kuin matka jatkuu. Eka 5km tuntui siis aika pahalta, mutta sen jälkeen jotenkin taivas aukesi. Edessäni juoksi joku kaveri, joka vaihteli todella rajusti vauhtia. Aina kun saavutin kaverin, vilkaisi hän taakseen ja kiihdytti melko paljon. Eroa tuli aina noin 40m, kunnes sain hänet taas kiinni. Kilometrit 6-8 menivät reiluun 4:20min/km vauhtiin, eli hieman oli vauhti kiihtynyt alusta. Vikan kierroksen alussa juoksin kaverin rinnalle, ja sanoin että kantapäihin kiinni vaan niin otetaan loppukiri. Painelin ohi ja aloitin kierroksen mittaisen loppukirin. Vikat kaksi kilometriä menivät noin 4:10min/km vauhtiin, ja maaliin tulin yllättävän hyvässä kunnossa. Taas mietitytti olisiko voinut kiristää pyörää tai juoksua, mutta olin kyllä tyytyväinen 10min aikaparannukseen. Ero on pieni vauhdissa, eli jos olisin lähtenyt esimerkiksi 4:20min/km vauhtia, olisi juoksu voinut hyytyä pahasti. Juoksun kello pysähtyi lopulta aikaan 43:47, eli kovempaa kuin uskalsin toivoa.


Jos oppis joskus nostamaan ne kädet oikeaan asentoon...
Uusi PB!
Itsensä keräilyä maalialueella, kuvassa myös Alex
Kaikki meni siis enemmän tai vähemmän niin kuin suunnittelin. Pyörä oli mitä oli, eli hieman kovemmalla psyykkauksella olisi voinut ehkä vähän kiristää. Toisaalta vaikutus juoksuun olisi voinut olla myös merkittävä, eli voisin kyllä todeta että suoritus oli oman kunnon mukainen. Positiivisimmat fiilikset jäivät uinnista sekä juoksusta. Uinti tuntui paljon mukavemmalta kuin vuosi sitten, ja aikakin painui alle 30 minuutin, vaikka ymmärsin että reitti ei ainakaan alimittainen ollut. Jotkut puhuivat että uinti olisi ollut noin 100m ylipitkä, ja oma mittari antoi lukemaksi tasan 1600m. Juoksu pyörän päälle kulki kuten toivoinkin, loistavasti. Tuli samalla om PB 10km juoksussa, eli en ole koskaan aikaisemmin juossut matkaa alle 45 minuutin. Oma juoksu vaatii näköjään vähän alkulämmittelyä ennen kuin nopeutta alkaa löytyä. Nyt voi sitten hyvin fiiliksin jatkaa juoksupainotteista harjoittelua, ja pyrkiä juoksemaan yhtä onnistunut kisa Berliinissä syyskuussa. Onnittelut myös kaikille muille tutuille, jotkut saivat SM mitaleita eri sarjoissa ja monet tekivät omia ennätyksiään. Oman ennätyksen ohella on aina mukavaa kun näkee muita jotka onnistuvat pääsemään tavoitteisiinsa!




perjantai 10. elokuuta 2012

Kohti Kuopiota

Lähtökuopissa ollaan kohti Kuopiota. Tänään aamuna kun heräsin tuli pieni innostus esille kun huomenna pääsee viivalle ekaa kertaa tänä kesänä. Muuten valmistautuminen ei ole ollut mitään erikoista, lomalla on myös mukava tehdä muuta kuin urheilla. Muutaman kovan juoksun ja pyörätreenin olen tehnyt, mutta periaatteessa viivalle mennään ilman sen erityisempiä hifistelyjä. Tarkoitus on siis lähteä pitämään hauskaa, moikkaamaan tuttuja ja nauttimaan hyvästä urheilutapahtumasta. Jotain suunnitelmia pitää toki olla, ja tietenkin lähden siis parantamaan viime vuoden aikaa. Viime vuonna matka meni aikaan 2.43 ja jotain sekuntteja, eli olisi kiva saada tänä vuonna aika joka taittuu alle 2.40. Uinnissa oli viimeksi aika reilu 32 minuuttia, eli jos tuosta saisi ensiksi pari minuuttia pois olisi se tavoitteessa. Pyörä pitäisi kulkea myös noin 2-3 minuuttia kovemmin, eli alle 1.20 pyöräily pitäisi tulla vaihtoineen. Tänä vuonna vaihdot ovat varmasti hieman hitaampia, kun välimatkat siirtymisissä ovat hieman pidentyneet mikä saattaa vaikuttaa minuutin tai kaksi. Juoksu oli viime vuonna reilu 46 minuuttia, ja en usko että siitä saadaan montaa minuuttia pois huomenna. Jos juoksu kulkee alle 45 minuuttia on se toki positiivinen merkki myös juoksukunnosta.

Keskiviikkona olin mittaamassa hieman raajoja Probike liikkeessä Nummelassa. Alustavasti voin sanoa että oli hyvä juttu, ja voisin palata ensi viikolla hieman tuloksiin ja muutenkin koko prosessiin. Tässä mennyt muutama päivä sen jälkeen optimaalista pyörää etsiessä, mutta vielä ei mitään täydellistä ole eteen tullut. Naureskelin eilen kun jouduin netistä etsimään trigonometrian kaavat esille, koska kaikki pyörävalmistajat eivät ilmoita mittoja samoilla luvuilla, eli kuntoilija joutuu laskemaan tietyt mitat joskus itse auki... Nyt reppu selkään ja menoksi!

Melkoiseksi laskemiseksi menee tää pyörän mitoitus...

torstai 2. elokuuta 2012

Lomailua

Blogihiljaisuus johtuu puhtaasti kesälomasta mitä nyt on takana tämä viikko. En ole siis aivan liikaa ollut koneen ääressä, mikä on tietenkin juuri oikea tapa viettää lomaa. Jonkin verran olen kuitenkin pyrkinyt liikkumaan, nyt kun siihen kerran aikaakin on.

Tiistaina tuli vetäistyä Heltrin 20km tempo. Tänä kesänä oli alla toinenkin seuran tempo, eli toukokuussa ajettu 10km tempo, joten se oli ainoa ralli mihin edes tuota suoritusta voi verrata. Lähdin nopean ilmoittautumisen johdosta ekana, ja vähän iski kyllä pelko että paljonko sieltä kerkeää porukkaa tulemaan ohi ennen kuin olen maalissa... Eka 3km mentiin sitten todella kovaa myötätuleen, mutta fiilis pysyi kuitenkin suht hyvänä. Käännöksen jälkeen iskikin pieni vastatuuli, joka näkyi tietenkin vauhdissa vaikka fiilis pysyi melkoisen tuskallisena. Kuitenkin onnistuin ajamaan ekan kierroksen ilman että kuolemanpelko yllätti, ja tokalle kierrokselle kun lähdin niin myötätuuliosuuden yritin vedellä rennosti jotten hyytyisi ennen maalia. Luulen että onnistuin jakamaan voimat hyvin, koska paukut olivat loppua viimeisessä ylämäessä joka on noin pari kilometriä ennen maalia. En muistanut laittaa kelloa kiinni maaliviivalla (sen verran oli veto poissa), mutta oman arvion mukaan loppuaika on jossain 35 minuutin kieppeillä. Tämä tarkoittaisi että 20km tempo mentiin melkein 2km kovemmalla keskarilla kuin 10km tempo, eli suunta on positiivinen mistä jäi kyllä hyvä fiilis. Eikä omien laskujen mukaan kerennyt tulemaan kuin kaksi seurakaveria ohi :)

Tänään oli sitten toinen koitos edessä, elämäni ensimmäinen Seurasaaren ympäriuinti. Mukaan lähti Maija ja Jaakko, ja tuollaiselle reissulle en kyllä suosittele että kukaan lähtee yksin seikkailemaan. Eka kilometri olikin melkoista vasta-aaltoa, mutta onneksi pystyimme uimaan rennosti sen matkan ilman että väsytimme itsemme liikaa. Seuraava kilometri olikin sitten sivuaaltoa, mutta ei se tuntunut sen kummemmin haittaavan edes suunnistusta. Pidimme suht usein taukoja jolloin sovimme tarkemmin reitistä, eli meno oli aika rentoa kun pidimme taukojakin suht usein. Aivan lopussa tuli vasta ekan kerran väsy, eli tässäkin pieni yllätys kun olin odottanut ekaa uupumisen tunnetta jo jossain 2km jälkeen. MIttari näytti koko matkaksi 3,75km, joka on varmasti aika lähellä totuutta kun emme uineet ihan rannan tuntumassa. Tästä sai taas todella paljon uskoa tekemiseen, eli eiköhän se pitkän matkan uintiosuus joku päivä suju ;)

Nyt viikonloppuna onkin vuorossa vähän valmistavaa treeniä Kuopiota varten, mutta mitään ihmeellistä ei siis ole tiedossa. En viitsi mitään erikoista kisaa varten tehdä, vaani sinne mennään enemmän niillä aseilla mitä nyt on. Muutenkin harjoittelussa ollaan alettu keskittymään jo enemmän Berliiniin, eli juoksua on jo hieman lisätty kalenteriin. Kuopion jälkeen melkein kaikki laatutreenit meneekin juosten, mikä on itseasiassa ihan mukavaa vaihtelua loppukesäksi.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vauhti hukassa

Nyt viimeistään on selvitty Joroisten pettymyksestä, ja katseet onkin jo loppukesän suunnitelmissa. Onneksi on vielä suunnitelmissa kaikkea kivaa ohjelmaa, joten kyllä tässä ehtii itseään kiusaamaan seuraavan parin kuukauden aikana ihan riittävästi. Vauhtiharjoittelua olisi vaan voinut tehdä hieman aikaisemmin, sen verran tukkoiselta tuntuu meno tällä hetkellä juoksussa. Seuraavana vuorossa on siis Kuopion kisa, ja koska se on perusmatka tulisi vauhdinkin olla hieman kovempaa kuin mitä suunnittelin puolimatkalla.

Uinti on nyt sitä mitä se on, eli en usko että vauhdissa on mitään eroa 1500m matkalla ja 1900m matkalla. Lähden siis varmasti uimaan samalla fiiliksellä kuin olisin Joroisilla uinut. Pyörällä en oikein tiedä mihin vauhteihin pääsen. Viime vuonna taisin mennä hivenen yli 30km/h keskarilla, eli sitä toki pitää lähteä parantamaan. Totuus on, että pyörällä on tehty jälleen kerran liian vähän vauhtitreeniä, panostus on ollut tänä kesänä enemmän kestävyyspuolella ja pidemmissä lenkeissä. Ensi talven suurimpana projektina onkin saada lajivoimaa pyörällä, joka toivottavasti sitten näkyy vauhdin parantumisena ensi vuonna. Pyörällä olisi kuitenkin tarkoitus mennä siis hieman kovempaa kuin edellisenä vuonna, saa nähdä miten käy. Juoksu onkin sitten se missä tuntuu että kovat vauhdit ovat hukassa. Lauantaina kävin juoksemassa 9km kovan juoksun, ja kyllä se melko tuskaiselta tuntui. Vauhti oli noin 4:25min/km vauhtia, mutta tunne oli kyllä melkoisen raskas. Tänään olin radalla juoksemassa 5x1000m, ja yllättävän tuskallista oli juokseminen. Luulen että tunne johtuu vain siitä että nopeita juoksuja ei käytännössä ole tehty tänä vuonna, ja seuraavat kovat lenkit sekä vetotreenit menevät jo mukavammin. Täytyy taas totuttaa jalat kovempaan menoon.

Tänää mietinkin juostessa, että ei ihme jos uinnissakaan ei kamalasti kehitystä tapahdu, kun oikeasti kovia treenejä on melko vähän. Kovilla treeneillä tarkoitan uinteja missä menisin kunnon vauhtisarjoja, eli reippaasti kovempaa kuin matkavauhtia. Niitä täytyy siis saada ensi talvena tehtyä, ei haittaisi saada hieman lisää vauhtia omaan uimiseen. Toki hieman sama ongelma on pyörällä, eli lisää vaihtelua harjoitteluun. Taas joutuu näköjään muistuttamaan itselleen harjoittelun perusteista, eli tarpeeksi monipuolista harjoittelua. Yhden lajin kohdalla asia on vielä suhteellisen helppoa, mutta itsellä idea vähän unohtuu kun suunnittelee harjoituksia kolmen lajin kohdalla. Toisaalta tämä on yksi parhaista asioista triathlonissa. Yksikään viikko ei varmasti ole samanlainen, kunhan jaksaa hieman panostaa suunnitteluun.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Takaisin raiteille

Alkaa kroppa onneksi toipumaan, ja treenin makuun on taas päästy. Melko heikoksi vetää kun on syömättä kaksi vuorokautta peräkkäin... Siitäkin seuraavat vuorokaudet meni aika vähällä energialla, mutta onneksi maanantaista lähtien on pystynyt sitten koko ajan paremmin syömään. Eilen oltiin jo pyörän selässä ja tänään oli vuorossa hieman pidempi rauhallinen juoksu. Nyt alkaa siis tuntua hyvältä, ja toivon tosiaan että loppukesä meneekin sitten puhtain paperein.

Mitä tänä vuonna on sitten jäljellä? Seuraavana on tämän kesän näköjään ainoaksi jäävä triathlon kisa, Kuopio triathlon. Elokuun lopulla olisi tarjolla puolikas kisa Lappajärvellä, mutta se on aikataulullisesti hieman haasteellinen. Perjantaina joutuisi aika myöhään suunnistamaan paikalle, ja lauantaina sitten samantein kiireellä pois joten luulen että puolikkaan debyytti siirtyy ensi vuodelle. Jos lähtisin Lappajärvelle, olisi se tosiaan väkisin puolikkaan suorittamista, eli hauskuus kärsisi aika paljon. Se on varmasti suurin syy jonka takia puolikas taitaa jäädä vuodelle 2013. Kuopion jälkeen on sitten vuorossa vuoden jouksutapahtumat. Syyskuussa juostava Berliinin maraton on toki päätavoite, mutta matkalla on muutama lyhyempi matka tiedossa. Työpaikan kustantama Midnight Run (10km) juostaan 1.9, ja taidan juosta myös 8.9 juostavan Keski-Uudenmaan puolimaratonin. Nämä toimivat varmasti hyvinä valmistavina harjoituksia Berliiniä varten, eli eikun suunnittelemaan treenejä loppukesäksi.

Joku viisaampi voisi vielä kommentoida miten tuollainen puolikas kannattaa juosta 3 viikkoa ennen maratonia? Itse mietin että melko kovaa varmasti, kolmessa viikossa kerkeää hienosti palautua, mutta onko järkeä mennä täysiä? Sen verran saa varmasti jalat hajalle että seuraavalla viikolla ei kovia treenejä saa laadukkaasti tehtyä, mutta onko sitten edes tarvetta? Toinen ajatus olisi juosta se maratonvauhtisena ja kokeilla miltä se tuntuu.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Matto jalkojen alta

En edes tiedä mistä aloittaa, sen verran epätodellinen on olo tällä hetkellä. Tällä hetkellä minun pitäisi olla Joroisilla ilmoittautumassa kisaan sekä viemässä kamoja vaihtoalueelle. Totuus on kuitenkin että olen kotisohvalla aika heikoin fiiliksin. Torstai aamuna kun heräsin oli jo olo hieman ihmeellinen, mutta en sen kummemmin antanut asian häiritä vaan painelin normaalisti töihin. Ensimmäinen kunnon merkki oli kun kahvi ei kunnolla maistunut, mikä on minun kohdallani melko outo tilanne. En ollut mitään erikoisempaa tankkausta alkuviikosta tehnyt, vaan syönyt tasan samankaltaista ruokaa mitä muinakin päivinä. Aavistuksen olin lisännyt annoskokoa, muttei kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää. Lounas meni vielä torstaina jotenkin alas, ja ajatus oli iltapäivällä hörppiä urheilujuomaa. Kahden aikaan olo muuttui sen verran ihmeelliseksi että päätin lähteä aikaisemmin kotiin ja otin pienet päikkärit. Tunnin kun olin nukkunut oli olo aivan järkyttävä, ja mitään ei pystynyt syömään tai juomaan. Illalla kaikkia paikkoja alkoi särkeä, ja tiesin jo mittaamattakin että kuume oli noussut. Mittari näytti sitten vajaa 38 astetta, ja oli vain puhtaasti todettava että tämän vuoden päätavoite  jää tämän kaverin osalta kisaamatta...

Urheilu ei ole minulle ammatti, mutta harrastus mihin panostan suhteellisen paljon aikaa. Se pettymys mikä löi vasten kasvoja kun näki kuumemittarin lukeman oli aika raju. Jo vuonna 2011 mietin että mennään vasta 2012 puolimatkalle jotta kerkeää treenata paremmin. Koko talvi ja kevät sitten tehtiinkin harjoituksia puolimatkaa silmälläpitäen, eli panostus ollut paljon pyöräkunnon parantamisessa ja juoksu tullut siinä sivulla. Tämä oli siis eka kerta kun näinkin pitkän valmistautumisen jälkeen homma peruuntui aivan viime metreillä. Kävin läpi kaikki mahdollisuudet, eli lähdenkö kuitenkin paikalle ja katson siellä tilanteen? Tänään aamulla olo oli kuitenkin sen verran heikko, etten tiedä miten olisin edes jaksanut ajaa perille. Ei varmaan parhaat lähtökohdat triathlonin puolimatkaan...

Suurin pettymys on toki ettei itse pääse kokeilemaan miten puolimatka sujuu, ja toki kaikki lajia harrastavat haluavat kokea Joroisten kisafiiliksen. Yhtä paljon harmittaa ettei pääse seuraamaan kun monet tutut pääsevät omiin tavoitteisiin, ja parantavat omia suorituksiaan. Tunnelma näissä tapahtumissa on omaa luokkaansa, ja voin vain kuvitella mikä fiilis Joroisilla tänä viikonloppuna on. Täytyy katsoa jos löytyisi jotain sopivaa korvaavaa kisaa, mutta nyt näyttää siltä että omalla kohdalla puolikkaan debyytti siirtyy vuodella 2013. Tämän jälkeen osaan varmasti paremmin suhtautua kisoihin mihin edes pääsen lähtöviivalle. Luulen että jatkossa entistä tärkein on ehjä suoritus, eikä aina uusi PB. Itse kisassakin voi niin moni asia mennä pieleen, mutta tämä tilanne harmittaa kyllä vielä enemmän.

Tsemppiä kaikille huomenna! Nauttikaa tunnelmasta ja viettäkää loistava triathlon viikonloppu!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kisaviikko

Syksyllä oli jo tiedossa että tänä kesänä kisataan Joroisilla, ja koko ajan on tuntunut että kisaan on vielä aikaa. Muuten hyvä, mutta pikkuhiljaa alkaa hiekka loppumaan tiimalasista... Lauantaina käytiin tekemässä viimeinen treeni pienellä porukalla. Tehtiin kolmen lajin yhdistelmä, ja matkoina oli 1500m uintia, 40km pyöräilyä ja noin 8km juoksua. Hyvin lähellä perusmatkaa treeni oli, mutta tehot olivat koko ajan PK alueella. Jälkeenpäin katsottuna todella hyvä ja onnistunut treeni. Kiskossa olisin aivan varmasti paukuttanut menemään suhteellisen paljon kovempaa, ja palautuminen olisi ollut suurempi kysymysmerkki. 

Lauantaina sain lisää kaipaamaa varmuutta pyörään. Keskivauhti oli reilu 28km/h ja treeni meni ihan PK:n puolelle, ja reitti oli jopa mäkisempi kuin Joroisilla tulee olemaan. Nyt kun saisi vielä uskoteltua itselleen että uinti kulkee hyvin niin paketti onkin kasassa (henkisellä puolella). Muuten valmisteluissa ei mitään erikoista, eli en mitään ihmeellisiä tankkauksia aio harrastaa. Syön normaalisti ja keskiviikko/torstai voi lisätä pullollisen urheilujuomaa päiväannokseen, niin sillä pitäisi pärjätä. Minulla toimii jo tankkauksena hyvin se, että vähentää treenejä paljon ja syö normaalisti. Viime syksynä sama kaava oli maratonille valmistautuessa, ja toimi omalla kohdalla loistavasti. Loppuviikkoa kohden pitää vielä tehdä kisaan tankkaussuunnitelma. Pyörän selässä on hyvin aikaa napostella energiaa eri muodoissa, joten joku punainen lanka pitää viritellä että tulee varmasti tankattua. Muutenkin viikolla suunnitelmissa lyhyitä verryttelyitä ja kamojen huoltoa.

Vielä ei onneksi ainakaan sen kummempaa jännitystä ole ilmassa. Aika rennoin mielin yleensä pystyn näihin suhtautumaan, ei ole palkka kiinni sijoituksessa niin turha tässä liikaa stressata. Lauantaina tarkoitus mennä järkevän kovaa, mutta mikä tärkeämpää pitää hauskaa loistavassa hengessä. Allaolevaa viedota kun katselee niin saa vähän esimakua siitä mitä on odotettavissa.


torstai 5. heinäkuuta 2012

Fiiliksiä

Reilu viikko Joroisten kisaan, ja tunnelmat ovat jo melko odottavaiset. Tämä viikko on jo otettu suhteellisen rauhassa, ja ei tässä enään mitään kovia harjoituksia ole edes tarkoitus tehdä. Lauantaina vuorossa viimeinen yhdistelmätreeni, mutta sekin suhteellisen rauhassa. Ajatus kokeilla kisavarustus, sekä hieman mukana kannettavia energiajuomia ja geelejä ettei tule mitään yllätyksiä itse kisassa. Lajien suhteen tunteet on hieman ristiriitaiset. Täysi luotto ei ihan vielä omaan tekemiseen ole, mutta onhan tässä viikko aikaa saadaphenkinen puoli kuntoon, koska fyysiselle puolelle ei mitään enään voi tehdä kuin pysyä terveenä.

Tiistaina oli taas hieman tuskaa uinnin kanssa. Oltiin suurella porukalla kuusijärvellä uimassa, ja uin reilun parin kilsan treenin. Viimeiset kerrat on uinti tuntunut suhteellisen raskaalta, ja varsinkin yläkroppa väsyy todella nopeasti. Heti uinnin jälkeen kävin uimassa reilu 200m ilman pukua, ja täytyy sanoa että se tuntui melkein jopa paremmalta kuin puvun kanssa meneminen. Täytyy lauantain yhdistelmätreenissä repiä puku todella hyvin päälle, eli panostaa kunnolla siihen ja katsoa uudelleen. Ei puku ole ennen kiristänyt, eli toivon että viimeisillä kerroilla on kyse ollut vain huonosta valmistautumisesta. Muuten uinti on suurinpiirtein samaa tasoa kuin kuukausi sitten, eli jos Joroisilla ollaan 40min kieppeillä niin tyytyväisiä ollaan.

Eilen kävin rullailemassa mukavan rauhallisen lenkin pyörällä, ja siihen kuului parit reilun 5 minuutin kisavauhtiset vedot. Taas täytyy todeta lajivoiman puute, kun tuntuu siltä että 26-27km/h menee suhteellisen lepposasti PK lenkkinä, mutta heti kun 30km/h otetaan tavoitteeksi tuottaa se melko paljon vaikeuksia. Pieni ylämäki ei vielä tuhoa vauhtia kokonaan, mutta siihen lisäksi kevytkin vastatuuli niin vauhti romahtaa ja tuntuu että kadenssi pitää nostaa lähemmäs 100 että pääsee edes etenemään. Tässä lajissa onkin sitten eniten voitettavaa/hävittävää, eli olisi tietenkin hyvä lähteä luottavaisin mielin kisaan. Tässä suurin haaste, mutta kyllä tavoite on lähteä ajamaan 30km/h. Toki tämä tavoite muuttuu jos esimerkiksi sää on jotain aivan järjetöntä, mutta tämä ainakin alustavana suunnitelmana.

Juoksu onkin sitten se missä usko on kovin. Kaikki edelliset lenkit ovat menneet hieman jopa paremmin kuin olisin uskonut, ja varsinkin pyörän jälkeen todella väsyneillä jaloilla meneminen onkin ollut yllättävän helppoa. Onhan 21km toki suhteellisen pitkä matka, mutta hieman olen kuitenkin yllättynyt että noin 5min/km on ollut suhteellisen kevyt juosta (ainakin aluksi) pyörälenkin päälle. Eli positiivista on se, että viimeinen lajeista tuntuu parhaalta. Vaikka pyörällä tuntuisikin siis hieman ikävältä niin juoksun pitäisi kulkea mukavasti jälkeenpäin. Tärkein on että energiatankkaus on riittävä, koska jos paukut loppuu ei juoksusta varmasti tule mitään vaikka kuinka hyvin on treeneissä mennyt.

Lopuksi kuva uudesta juomapullosta joka tarttui mukaan Vantaan Triathlonista. Parilla lenkillä jo kokeiltu, ja toimii aivan loistavasti. Tämä on helppo täyttää vauhdissa, ja arvioisin että tulee juotua huomattavasti enemmän nyt kun se on paljon helpompaa. Jotenkin tuntui aina hieman hankalalta kaivaa juomapullo esille, vaikka tiedän ettei se mikään iso projekti ole. Ai niin, muutenkin kisahuumassa päätin sitten kruunata kesälomani Kuopion perusmatkan kisalla. Viime vuonna kanssa mukana, ja itse pidin niin paljon että en voinut olla lähtemättä mukaan. Eli jos ei ole elokuussa vielä kisaa tiedossa niin mukaan vain :)

Välineurheilua

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Vantaan Triathlon

Kerrankin oli kamera mukana, eli tässä muutama otos eilen järjestetystä Vantaan Triathlonista. Olin itse toimitsijana, ja omasta mielestä kaikki sujui hienosti ja porukka vaikutti nauttivan kisasta. En sen tarkemmin ala sepustamaan päivästä, vaan antaa kuvien kerrankin puhua puolestaan.

Vaihtopaikka
Aamupäivä rannalla
Naisten SM sarja
Kuusijärven laituri oli kovilla

Suhteellisen pitkä siirtymä ekalle vaihtopaikalle
Tiku ja Taku
Miesten kilpakuntosarja
Ruuhkaa pyöräreitillä 
Maalialue 



lauantai 30. kesäkuuta 2012

Viimeistelyä

Aletaan olemaan sen verran lähellä Joroisten kisaa että kovia ja pitkiä treenejä ei oikein enään ole ohjelmassa. Tänään oli viimeinen pidempi harjoitus, 85km pyörä ja päälle 10km juoksu. Pyöräkeli ei varmasti tänään ollut kevyimmästä päästä, lämpotila oli suotuisa mutta tuuli oli melkoisen raju. Tarkoitus oli ajaa Bodomin ja Klaukkalan kautta Nurmijärvelle josta pystyi sitten pudottamaan Hämenlinnantietä pitkin kotia. Reittiä kun suunnittelin en tietenkään miettinyt sen kummemin säätä, ja senhän tunsi sitten kotimatkalla reisissä.

Ekat 40km ajelin suht rauhassa, tosin Bodomin ja Lahnuksentien mäet tietenkin tuntuvat jonkun verran jo jaloissa eikä ihan kevyttä PK lenkkiä pysty siellä ainakaan minun kunnollani ajamaan. Klaukkalan jälkeen nostin sitten nopeutta, ja seuraavat 45km oli tarkoitus sitten tulla kovempaa kotiin. Alkoi hieman jännittämään kun ekat 5km Nurmijärvelle päin menivät kuin siivillä, ja katselin sivuille että mennään aika mukavassa laitamyötäisessä. Mukavaahan se oli, mutta kun tiesi että kotiin mennään seuraavat 40km sitten aika rajussa vastatuulessa niin ei paljoa hymyilyttänyt. Nurmijärvellä kun käännyin niin se riemu sitten alkoi. Vanha Hämeenlinnantie on muutenkin mukavan tylsä ajaa, pitkää suoraa ja loivaa ylä- sekä alamäkeä riittää, ja koko matka tasasta melko voimakasta vastatuulta. Mukava tunne kun alamäessäkin jotuu polkemaan suht kovaa että vauhti pysyy yli 35km/h ja ylämäessä yli 25km/h on jo melkoinen suoritus... Klaukkalan kohdalla taisin jossain ylämäessä aika kovaan ääneen manata kun vauhti tippui jo alle 20km/h ja tuntui ettei jaloista enään irtoa mitään... Katselin kuitenkin että 40km pätkän minkä ajoin "kelloa vastan" tulin juuri vajaalla 30km/h keskarilla, eli uskottelen kuitenkin itselleni että tuohon vauhtiin on saumat Joroisilla kunhan keli on hieman suotuisampi.

Juoksu pyörän jälkeen kulki hyvin. Lähdin omasta mielestäni suht kevyesti liikkeelle, kunnes mittari ilmoitti että eka kilometri meni 4:30min/km vauhdilla. Sitten laskin vauhdin 4:45min/km, ja sitä menikin sitten koko kymppi. Koko treeni meni loistavasti, mutta energiaa olisi saanut olla hieman enemmän mukana. Aamulla huomasin että aineksia urheilujuomaan on juuri nimeksi, eli koko pyörä meni käytännössä veden ja kahden geelin voimin. Ennen juoksua otin vielä yhden geelin, ja jos matka olisi ollut 20km olisin varmasti hyytynyt ennen maalia. Täytyy siis pitää huolta että Joroisilla riittää energiaa koko matkalle, ja pyörällä pitää tankata enemmän kuin tänään. Nyt pari viikkoa olisi tarkoitus sitten keventää määrällisesti, mutta kuitenkin tehdä muutamia lyhyempiä kisavauhtisia treenejä jottein kroppa mene ihan jumiin.

Huomenna on myös Kuusijärvellä pikamatkan SM-kisat. Nyt onkin siis tarkoitus läteä paikalle rakentelemaan vaihtopaikkaa sekä laittamaan muutenkin paikkoja kuntoon. Huomenna reilu 800 kisaajaa, josta moni varmasti ensimmäisiä kertoja lajin parissa, pääsee toivottavasti hyvässä kelissä kokeilemaan miltä laji tuntuu. Itse olen tämän kerran toimitsijan roolissa, ja se on välillä hauskaa hommaa. Ainoa miinus on sunnuntai aamun herätys, paikalla pitää olla 7.15 eli ennen kuutta pitää nousta jotta kerkeää pyörällä paikalle...

tiistai 26. kesäkuuta 2012

201

Viime viikolla käytiin sitten juhannuksen kunniaksi tähän mennessä pisimmällä pyörälenkilläni, matkaa tuli siirtymineen 201km. Tässä vaiheessa voi todeta että siirtyminen lähtöpaikalle oli 19km, lenkki oli 158km, eli kun torstai yöllä olimme perillä joskus kahdentoista jälkeen totesin että pitää löytää pidempi reitti kotiin jotta 200 tulee täyteen. Tämän takia tein pienen lisälenkin vantaankosken kautta, järin fiksua toimintaa vai kuinka?

Yhteislenkki lähti Bembölen kavituvalta, ja tarkoitus oli ajaa lenkki Espoo-Karkkila-Lohja-Espoo. Mukaan tuli käsi- sekä polvilämmittimet, ja myös muuta lämmintä vaatetta kuten pyöräilyliivi. Lähtiessä oli kuitenkin lämmin mutta arvelin että kahdentoista aikaan voi olla jo hieman viileää. Lenkin speksi oli 28-30km/h, joten oletin että pysyn suhteellisen hyvin kyydissä, vaikkei kokemusta yli 150km lenkeistä olekkaan. Lähdimme liikkeelle aika tasan kuudelta, ja reitti kulki aluksi Velskolan teitä pitkin mikä oli reitin mäkisin osuus. Alussa meillä oli myös vasta/sivutuuli, eli ei mitkään kevyimmät olosuhteet. Homma kulki kuitenkin hyvin, ja Karkkilaan tultiin hieman yli 30km/h vauhdilla ja siellä pidettiin eka tauko.

Kun kahvit oli juotu ja juomapullot täytetty otettiin suunnaksi Lohja. Tässä täytyy antaa täydet pisteet reitin suunnittelijalle, todella upea pätkä ja paljon uutta asvalttia. Tämä osuus meni kuin siivillä, ja energiaa riittii vaikka kuinka. Lohjalla pysähdyimme tokan kerran, ja siellä päätettiin kanssa ottaa kupit kahvia jotta väki pysyy hereillä loppuun asti. Tässä vaiheessa aurinko oli laskenut, eli kaikki vaatteet vedettiin päälle mitä löytyi. Loppupätkä tultiin sitten Evitskogin teitä pitkin, ja oli upeaa pyöräillä myöhään kun Espoon kadut olivat typötyhjiä, eli ajettiin porukalla koko ajan ajotietä pitkin. Juteltiin että oli sen verran hiljasta että olisi voinut varmaan motarillekkin mennä ilman että se olisi ketään haitannut... Koko matkalla meni vain yksi rengas, sekin meni noin 10km ennen kahvitupaa eli aika lähelle päästiin ilman teknistä ongelmaa.

Paras suoritus oli minusta yhdellä kaverilla joka tuli kahvituvalle tarkoituksena ajaa Tammaravien torstai lenkki, eli rento 60-70km palauttava lenkki. No kaveri tuli sitten pykälään ja ajoi sen sijaan suhteellisen kovan 160km lenkin :) Lainasin hänelle 20€ jotta hän sai taukopaikoilta evästä, koska yhdellä vesipullolla ilman rahaa olisi reissu ollut entistä haastavampi. Loisto tsemppi kuitenkin, koko matkan tuli hyvin mukana. Eniten minua kävi sääliksi yöllä kaveria, kun mukaan ei ollut tullut lämpimämpiä vaatteita...

Kaikenkaikkiaan aivan loistava lenkki, jos ei paras omalla pyöräilyurallani. Upean tästä reitistä teki toki itse reitti, keli, oma reittiennätys ja mukana olleet kanssapolkijat. Palautuminen kesti hieman normaalia pidempään, eli ei ihan joka viikko viitsi ajaa. Kyllä näitä kuitenkin pitää muutama kesässä tehdä, sen verran hauskaa oli.

Tekninen vika, eli tauon paikka
Reittikartta

torstai 14. kesäkuuta 2012

Kiirettä pitää

Taas on ollut sen verran haipakkaa että ei ole kerennyt tänne asioita raapustella. Treenit sujuvat ihan kohtuullisesti, toki lähenevä Joroinen hieman alkaa kummittelemaan jo. Koko talven spekuloitu että onhan sinne Joroisille aikaa, mutta nyt alkaa olemaan viimeiset kunnon treeniviikot käsillä. Toisaalta kyseessä on harrastus eikä ammatti, joten turha tässä sen kummempia kannata murehtia. Pientä välispekulaatiota lajeittain voisi toki tehdä.

Uinti on mennyt Rykäisyn jälkeen huomattavasti parempaan suuntaan. Suunnistaminen onnistuu paremmin, saanut vartalonkiertoa mukaan uintiin ja muutenkin rytmi löytyy suht helposti. Tiistaina uitiin seuran 1500m avovesiuinti, ja siinä aika oli 27:52. Pyrin uimaan suhteellisen reippaasti mutten kuitenkaan ihan täysiä, eli aikalailla perusmatkan kisan vauhtia mentiin. Järvestä noustessa olisi tarvittaessa voinut hypätä pyörän selkään, ja olo oli aika sama kuin esimerkiksi Kuopiossa vuosi sitten. Hyvä puoli on toki että aika oli yli 4 minuuttia parempi, eli ehkä tässä on jotain parannusta tapahtunut vuodessa. Joroisille siis uinnin kannalta luottavaisin mielin, ja tavoite on siis pyrkiä uimaan 40 minuutin kieppeille. Taas pitää muistaa lähteä rauhassa, Rykäisyn katastrofiuinnin aika oli 14:51, ja nyt avovesikisassa sama matka meni 13:45, eli yli minuutti kovempaa ja olo oli parempi kuin Rykäisyssä.

Pyörään on yritetty panostaa suhteellisen paljon. Kilometrejä on kertynyt, on ajettu porukassa ja käyty jätemäellä hakemassa lajivoimaa. Tämä on kuitenkin se mikä vieläkin epäilyttää eniten. Keskiviikkona oltiin Hepon lenkillä, ja siellä ajeltiin 40km 31,5km/h vauhdilla, josta olin jonkun verran keulilla. Kyllä tuollaiset 40-60km menee vielä ylläpitäessä tuota 30km/h, mutta eilisenkin lenkin jälkeen (vauhtiosuuden jälkeen) olisi ollut jo rankempaa yrittää pitää yllä kovempaa vauhtia. Varsinkin lopun mäet tuntuvat tappavan vauhdin todella tehokkaasti, joten katsotaan miten käy. Toistaalta  Joroisille on tarkoitus mennä 100% voimat jaloissa, eli tilanne on hieman eri kun kesken treeniviikon tehdyt lenkit.

Juoksu on sitten se mitä on varmasti tehty vähiten nyt. Yrittänyt tehdä muutamia laadukkaita pyörä+juoksu harjoituksia, sekä muutaman kovemman lenkin juossut myös. Toivon siis että pyörällä tehdyt PK lenkit auttavat myös juoksuun, ja panostanut sitten kisavauhtisiin lenkkeihin. En ole myöskään tehnyt vetotreenejä tai pitkiä lenkkejä, eli kaikki lenkit ovat joko olleet aamulenkkejä tai tasavauhtisia juoksuja. Pitää yksi pitkä lenkki ainakin käydä ennen Joroisia juoksemassa, mutta täytyy vain muuten luottaa ettei juoksukunto ole kadonnut kokonaan ja polvi nousee tarpeeksi kuukauden päästä...