maanantai 26. syyskuuta 2011

Ensimmäinen

Yli vuorokausi on kulunut siitä että tulin juoksemalla maaliin elämäni ensimmäisen maratonin. Nyt kun reilu vuorokausi on kulunut maaliviivan ylittämisestä, on varmasti hyvä aika raapustaa alas päällimmäiset fiilikset koko projektista.

Valmistelut juoksuun menivät muuten loistavasti, kunnes perjantaina alkoi pää tuntumaan melko raskaalta. Lauantaina kun heräsin oli vielä pää vähän pyörällä, eli ei muuta kuin yksi Duacti huiviin. Olo helpotti heti, joten mieli säilyi positiivisena. Moni tuttu valitettavasti ei päässyt juoksemaan juuri flunssan takia, joten olen onnellinen että selvisin hommasta säikähdyksellä. Olin perjantaina syönyt myös vähän enemmän kuin normaalisti, sekä tankannut urheilujuomaa illalla. Lauantaina ruokavalio oli käytännössä normaali, mutta lisäksi join taas urheilujuomaa. Sunnuntaina kun heräsin söin reilun aamupalan ja tietenkin päälle pari kuppia kahvia, muuten olisin varmaan herännyt vasta 15km kohdalla... Sunnuntai aamuna vieläkin pää vähän raskas, ja ehkä jopa pieni päänsärky päällä. Muuten tunsin olevani täysin voimissani, eli ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti Otaniemeä.

Olin paikalla 15min ennen puolimaratonin lähtöä. Vähän aikaa palloilin alueella ja törmäsinkin Petriin ja Piaan, joka oli juuri lähdössä omaan juoksuunsa. Aika nopeasti menin sisälle Otahalliin, mistä löysin Lauran ja Kimin, ja jäin sinne valmistautumaan. Kamat säilöön, juoksuvaatteet päälle ja pihalle lämpöä hakemaan. Juostiin lyhyt kierros Kimin kanssa alkulämpöjä, ja sen verran huomasin sykkeistä että pientä jännitystä oli ilmassa. Loppujen lopuksi aika kului melko nopeasti, ja ennen kuin tajusinkaan olimmekin jo lähtöalueella odottamassa. Pieni alkuverryttely kuului ohjelmaan, jonka jälkeen olikin lähdön aika.

Lähtölaukaus pamahti, ja ei kulunut montaa sekuntia ennen kuin ylitimme Kimin kanssa lähtöviivan. Ei siis muuta kuin mittari päälle ja eteenpäin. Tässä kohtaa en oikein ymmärtänyt vielä että nyt tosissaan juostiin maratonia, tähän oltiin kuitenkin harjoiteltu melkein vuosi. Suunnitelma oli selvä, jarrua eka puolikas koska profiili on raskas, ja toisella puolikkaalla hanaa (jos jaksaa). Kimin kanssa sovittiin että juostaan kimpassa 5:20 vauhtia ainakin eka 10km, sitten katsotaan jos Kimi lähtee kirimään. Löysimme heti hyvän rytmin, ja juoksimme melkein sekunnilleen ekat kilometrit 5:20 vauhtia. 3km kohdalla piippasi mittarini sitten kerran kunnolla, sykevyön patterit olivat sopivasti loppu. Olin itseasiassa  helpottunut että näin kävi, nyt sai sitten juosta täysin tunteella eikä tuijottaa mittaria koko ajan (olisin varmasti juossut hitaammin jos olisin seurannut sykkeitä).

Eka 10km meni kuin siivillä, energiaa aivan tuhottomasti viikon levon ja tankkauksen jälkeen. Ekan geelin otin 9km juomapisteellä, ja senkin jälkeen tuli melkein liian täysi olo. Tuntui siltä että tankkaus on todellakin onnistunut. Nyt oli vuorossa maratonin yksi rankimmista osuuksista, paljon nousuja ja jyrkkiä laskuja. Kimin kanssa muistutimme toisiamme, lyhyttä ja kevyttä askelta, täällä ei tätä kisaa voiteta. Jotkut menivät ohi tässä vaiheessa, mutta olen varma että ohitin melkein jokaisen heistä myöhemmin. Ennen kuin huomasinkaan olimme alittamassa Länsiväylää ja juoksimme Kivenlahteen. Lisää geeliä naamaan, ja kohti kuuluisia mäkiä Kivenlahdessa. Kuuluisimmassa mäessä heitimme Kimin kanssa kävelyksi, ja tätä mallia seurasi itseasiassa moni muukin. Kimi ei kirinyt missään vaiheessa, ja tähän asti olimme jutelleet koko matkan. Juttumme olivat varmasti huonoja, mutta kuitenkin huomasin yhdessä vaiheessa että perässämme tuli noin 10 muuta juoksijaa. En tiedä hakivatko he vain peesiapua mitättömään vastatuuleen... Puolikkaan väliaika oli meillä 1:52:05, eli 3:45:00 aikataulussa oltiin.

Kilometrit 21-25 alkoivat sitten näyttää maratonin luonnetta paremmin. Nyt ei juttu enään kulkenut, ja tuntui siltä että joutuu jo oikeasti keskittymään juoksemiseen. Tässä kohtaa alettiin sitten juoksemaan kilometri kerrallaan, ja nekin tuntuivat pidentyvän mitä pidemmälle päästiin. 28km kohdalla tuli ensimmäistä kertaa mieleen ajatus että mitä jos en jaksakaan? Onneksi sain sen ajatuksen pois samalla sekunnilla päästäni, ja löysin positiiviset ajatukset takaisin. 30km kohdalla totesimme kummatkin että kiristykseen tuskin on varaa (tai niin ainakin luulin), eli nyt pyritään pitämään tahtia yllä. Kumpikin taisteli henkisesti väsymystä vastaan ja koko ajan tuli enemmän epätoivoinen olo. 32km kyltti tuli, matkaa vielä 10km jäljellä ja vauhti sen kun haluaa hyytyä. Tässä kohtaa Kimi sanoi että "kyllä me perhana tää hoidetaan!", löimme kättä päälle ja eikun menoksi! Jostain sain vielä lisää virtaa, ja omasta mielestäni pidin vauhtia yllä, mutta todellisuudessa olin hieman kiihdyttänyt. Kimi jäi vähän jälkeen, joten tästä eteenpäin olin omillani. Tässä kohtaa yksi pikkutyttö huusi minulle "sulla on kivan värinen paita", pisti väkisinkin hymyilemään ja virtaa sain enemmän kuin yhdestäkään geelistä.

35km kohdalla otin viimeisen geelin sekä vähän vettä. Löysin hyvää vauhtia juoksevan miehen, eli kantapäihin kiinni vaan. Omat huoltojoukkoni kävivät välillä katsomassa pyörällä rinnalla miten sujuu. Ilmoitin kylmästi että nyt on keskittyminen 120% juoksussa, juttelemaan en pysty. Tästä eteenpäin en oikein tiedä mitä mietin, mutta sen muistan että en antanut itseni miettiä maalia. Askel kerrallaan, suora toisen jälkeen ja lopuksi kilometri kerrallaan taistelua. Nokian pääkonttorin kohdalla en halunnut uskoa että matkaa on vielä yli 2km maaliin, otin lisää urheilujuomaa. Koko kroppa huusi että kävele, ainoa ajatukseni oli että nyt jos pysähdyn niin en pääse enään liikkeelle. Viimeiset ylä- ja alamäet menivät sitten hämärän rajamailla sipsuttaen. Kun nousin viimeisen mäen päälle, ja löysin rullaavan askeleen alamäkeen annoin itseni ekan kerran ajatella maalia. Matkaa oli jäljellä 1km, eikä vastassa ole enään mitään esteitä. Ajasta minulla ei ollut tietoakaan, mutta ensi kertaa annoin itseni ymmärtää että tulen pääsemään maalin. Jotkut sanovat että maalintulo maratonilla on uskomaton hetki, minulle se oli juuri tämä hetki. Tämä hetki kuittasi kaikki ne kylmät talvilenkit, tylsät pitkät lenkit sisäradalla tai rajut mäkitreenit silloin kun ei olisi jaksanut niitä tehdä.

Joku huusi minulle että nyt on vain 500m maaliin, anna mennä vaan. Juoksuradalla ohitin vielä yhden juoksijan, ja sain juosta tyhjää rataa kohti maalia. Ylittäessäni viivan huomasin kellon, 3:40:29, ja tiesin että tämä oli bruttoaika. Olin yllättynyt että olin sittenkin kiristänyt niin paljon vauhtia, koska oletin että pidin vain yllä ekan puolikkaan vauhtia. Juoksun nettoaika oli siis 3:40:22, eli toka puolikas tultiin noin 1:48:00 aikaan. Koko matkan keskinopeus oli 5:13min/km, eli huomattavasti kovempaa kuin olin suunnitellut. Oli pakko pysyä pienessä liikkeessä, koska happoja oli melko paljon jaloissa. Juotuani vähän Gatoradea ja energiajuomaa siirryin sisälle missä oli hieronta. Kävin noin 10min hieronnassa, ja se kyllä auttoi vähän pahimpaan hätään.

Pientä päänsärkyä lukuunottamatta juoksu meni täysin oppikirjan mukaan. Toka puolikas kovempaa kuin eka, säästelin raskaalla osuudella ja annoin mennä kevyemmällä. Tokalla puolikkaalla tuli alle 5 juoksijaa ohi, kun taas ohitin ainakin 30-40. Olin ennen juoksua kuullut että, "maraton alkaa 30km kohdalla" ja "30km jälkeen kyse on henkisestä kantista". Minulla ei tullut energian kanssa kuuluisaa muuria, mutta kyllä allekirjoitan tuon henkisen puolen. Tahtoa pitää olla paljon että pitää itsensä liikkeellä kun koko kroppa käskee lopettamaan (tai sitten riittävän hullu, ota sitten selvää...).

Vikaksi haluan kiittää Kim Mandelinia loistavasta seurasta tällä reissulla. Ilman Kimin seuraa en olisi varmaan lähtenyt niinkään kovaa liikenteeseen, enkä ainakaan kiristänyt heti 21km kohdalla. Toiseksi ekat 21km menivät kuin siivillä hyvässä seurassa, joten itsensä kanssa painiminen alkoi vasta toisella puolikkaalla. Kiitos myös kaikille kannustajille jotka jaksoivat tulle reitille tukemaan juoksijoita, jopa keskelle metsää eikä vain rannan tuntumaan. Tämä ei varmasti ollut viimeinen minun juoksemani maraton.

34km kohdalla menossa, taistelutoverini Kimi sinisessä paidassa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti