maanantai 26. syyskuuta 2011

Ensimmäinen

Yli vuorokausi on kulunut siitä että tulin juoksemalla maaliin elämäni ensimmäisen maratonin. Nyt kun reilu vuorokausi on kulunut maaliviivan ylittämisestä, on varmasti hyvä aika raapustaa alas päällimmäiset fiilikset koko projektista.

Valmistelut juoksuun menivät muuten loistavasti, kunnes perjantaina alkoi pää tuntumaan melko raskaalta. Lauantaina kun heräsin oli vielä pää vähän pyörällä, eli ei muuta kuin yksi Duacti huiviin. Olo helpotti heti, joten mieli säilyi positiivisena. Moni tuttu valitettavasti ei päässyt juoksemaan juuri flunssan takia, joten olen onnellinen että selvisin hommasta säikähdyksellä. Olin perjantaina syönyt myös vähän enemmän kuin normaalisti, sekä tankannut urheilujuomaa illalla. Lauantaina ruokavalio oli käytännössä normaali, mutta lisäksi join taas urheilujuomaa. Sunnuntaina kun heräsin söin reilun aamupalan ja tietenkin päälle pari kuppia kahvia, muuten olisin varmaan herännyt vasta 15km kohdalla... Sunnuntai aamuna vieläkin pää vähän raskas, ja ehkä jopa pieni päänsärky päällä. Muuten tunsin olevani täysin voimissani, eli ei muuta kuin kamat kantoon ja kohti Otaniemeä.

Olin paikalla 15min ennen puolimaratonin lähtöä. Vähän aikaa palloilin alueella ja törmäsinkin Petriin ja Piaan, joka oli juuri lähdössä omaan juoksuunsa. Aika nopeasti menin sisälle Otahalliin, mistä löysin Lauran ja Kimin, ja jäin sinne valmistautumaan. Kamat säilöön, juoksuvaatteet päälle ja pihalle lämpöä hakemaan. Juostiin lyhyt kierros Kimin kanssa alkulämpöjä, ja sen verran huomasin sykkeistä että pientä jännitystä oli ilmassa. Loppujen lopuksi aika kului melko nopeasti, ja ennen kuin tajusinkaan olimmekin jo lähtöalueella odottamassa. Pieni alkuverryttely kuului ohjelmaan, jonka jälkeen olikin lähdön aika.

Lähtölaukaus pamahti, ja ei kulunut montaa sekuntia ennen kuin ylitimme Kimin kanssa lähtöviivan. Ei siis muuta kuin mittari päälle ja eteenpäin. Tässä kohtaa en oikein ymmärtänyt vielä että nyt tosissaan juostiin maratonia, tähän oltiin kuitenkin harjoiteltu melkein vuosi. Suunnitelma oli selvä, jarrua eka puolikas koska profiili on raskas, ja toisella puolikkaalla hanaa (jos jaksaa). Kimin kanssa sovittiin että juostaan kimpassa 5:20 vauhtia ainakin eka 10km, sitten katsotaan jos Kimi lähtee kirimään. Löysimme heti hyvän rytmin, ja juoksimme melkein sekunnilleen ekat kilometrit 5:20 vauhtia. 3km kohdalla piippasi mittarini sitten kerran kunnolla, sykevyön patterit olivat sopivasti loppu. Olin itseasiassa  helpottunut että näin kävi, nyt sai sitten juosta täysin tunteella eikä tuijottaa mittaria koko ajan (olisin varmasti juossut hitaammin jos olisin seurannut sykkeitä).

Eka 10km meni kuin siivillä, energiaa aivan tuhottomasti viikon levon ja tankkauksen jälkeen. Ekan geelin otin 9km juomapisteellä, ja senkin jälkeen tuli melkein liian täysi olo. Tuntui siltä että tankkaus on todellakin onnistunut. Nyt oli vuorossa maratonin yksi rankimmista osuuksista, paljon nousuja ja jyrkkiä laskuja. Kimin kanssa muistutimme toisiamme, lyhyttä ja kevyttä askelta, täällä ei tätä kisaa voiteta. Jotkut menivät ohi tässä vaiheessa, mutta olen varma että ohitin melkein jokaisen heistä myöhemmin. Ennen kuin huomasinkaan olimme alittamassa Länsiväylää ja juoksimme Kivenlahteen. Lisää geeliä naamaan, ja kohti kuuluisia mäkiä Kivenlahdessa. Kuuluisimmassa mäessä heitimme Kimin kanssa kävelyksi, ja tätä mallia seurasi itseasiassa moni muukin. Kimi ei kirinyt missään vaiheessa, ja tähän asti olimme jutelleet koko matkan. Juttumme olivat varmasti huonoja, mutta kuitenkin huomasin yhdessä vaiheessa että perässämme tuli noin 10 muuta juoksijaa. En tiedä hakivatko he vain peesiapua mitättömään vastatuuleen... Puolikkaan väliaika oli meillä 1:52:05, eli 3:45:00 aikataulussa oltiin.

Kilometrit 21-25 alkoivat sitten näyttää maratonin luonnetta paremmin. Nyt ei juttu enään kulkenut, ja tuntui siltä että joutuu jo oikeasti keskittymään juoksemiseen. Tässä kohtaa alettiin sitten juoksemaan kilometri kerrallaan, ja nekin tuntuivat pidentyvän mitä pidemmälle päästiin. 28km kohdalla tuli ensimmäistä kertaa mieleen ajatus että mitä jos en jaksakaan? Onneksi sain sen ajatuksen pois samalla sekunnilla päästäni, ja löysin positiiviset ajatukset takaisin. 30km kohdalla totesimme kummatkin että kiristykseen tuskin on varaa (tai niin ainakin luulin), eli nyt pyritään pitämään tahtia yllä. Kumpikin taisteli henkisesti väsymystä vastaan ja koko ajan tuli enemmän epätoivoinen olo. 32km kyltti tuli, matkaa vielä 10km jäljellä ja vauhti sen kun haluaa hyytyä. Tässä kohtaa Kimi sanoi että "kyllä me perhana tää hoidetaan!", löimme kättä päälle ja eikun menoksi! Jostain sain vielä lisää virtaa, ja omasta mielestäni pidin vauhtia yllä, mutta todellisuudessa olin hieman kiihdyttänyt. Kimi jäi vähän jälkeen, joten tästä eteenpäin olin omillani. Tässä kohtaa yksi pikkutyttö huusi minulle "sulla on kivan värinen paita", pisti väkisinkin hymyilemään ja virtaa sain enemmän kuin yhdestäkään geelistä.

35km kohdalla otin viimeisen geelin sekä vähän vettä. Löysin hyvää vauhtia juoksevan miehen, eli kantapäihin kiinni vaan. Omat huoltojoukkoni kävivät välillä katsomassa pyörällä rinnalla miten sujuu. Ilmoitin kylmästi että nyt on keskittyminen 120% juoksussa, juttelemaan en pysty. Tästä eteenpäin en oikein tiedä mitä mietin, mutta sen muistan että en antanut itseni miettiä maalia. Askel kerrallaan, suora toisen jälkeen ja lopuksi kilometri kerrallaan taistelua. Nokian pääkonttorin kohdalla en halunnut uskoa että matkaa on vielä yli 2km maaliin, otin lisää urheilujuomaa. Koko kroppa huusi että kävele, ainoa ajatukseni oli että nyt jos pysähdyn niin en pääse enään liikkeelle. Viimeiset ylä- ja alamäet menivät sitten hämärän rajamailla sipsuttaen. Kun nousin viimeisen mäen päälle, ja löysin rullaavan askeleen alamäkeen annoin itseni ekan kerran ajatella maalia. Matkaa oli jäljellä 1km, eikä vastassa ole enään mitään esteitä. Ajasta minulla ei ollut tietoakaan, mutta ensi kertaa annoin itseni ymmärtää että tulen pääsemään maalin. Jotkut sanovat että maalintulo maratonilla on uskomaton hetki, minulle se oli juuri tämä hetki. Tämä hetki kuittasi kaikki ne kylmät talvilenkit, tylsät pitkät lenkit sisäradalla tai rajut mäkitreenit silloin kun ei olisi jaksanut niitä tehdä.

Joku huusi minulle että nyt on vain 500m maaliin, anna mennä vaan. Juoksuradalla ohitin vielä yhden juoksijan, ja sain juosta tyhjää rataa kohti maalia. Ylittäessäni viivan huomasin kellon, 3:40:29, ja tiesin että tämä oli bruttoaika. Olin yllättynyt että olin sittenkin kiristänyt niin paljon vauhtia, koska oletin että pidin vain yllä ekan puolikkaan vauhtia. Juoksun nettoaika oli siis 3:40:22, eli toka puolikas tultiin noin 1:48:00 aikaan. Koko matkan keskinopeus oli 5:13min/km, eli huomattavasti kovempaa kuin olin suunnitellut. Oli pakko pysyä pienessä liikkeessä, koska happoja oli melko paljon jaloissa. Juotuani vähän Gatoradea ja energiajuomaa siirryin sisälle missä oli hieronta. Kävin noin 10min hieronnassa, ja se kyllä auttoi vähän pahimpaan hätään.

Pientä päänsärkyä lukuunottamatta juoksu meni täysin oppikirjan mukaan. Toka puolikas kovempaa kuin eka, säästelin raskaalla osuudella ja annoin mennä kevyemmällä. Tokalla puolikkaalla tuli alle 5 juoksijaa ohi, kun taas ohitin ainakin 30-40. Olin ennen juoksua kuullut että, "maraton alkaa 30km kohdalla" ja "30km jälkeen kyse on henkisestä kantista". Minulla ei tullut energian kanssa kuuluisaa muuria, mutta kyllä allekirjoitan tuon henkisen puolen. Tahtoa pitää olla paljon että pitää itsensä liikkeellä kun koko kroppa käskee lopettamaan (tai sitten riittävän hullu, ota sitten selvää...).

Vikaksi haluan kiittää Kim Mandelinia loistavasta seurasta tällä reissulla. Ilman Kimin seuraa en olisi varmaan lähtenyt niinkään kovaa liikenteeseen, enkä ainakaan kiristänyt heti 21km kohdalla. Toiseksi ekat 21km menivät kuin siivillä hyvässä seurassa, joten itsensä kanssa painiminen alkoi vasta toisella puolikkaalla. Kiitos myös kaikille kannustajille jotka jaksoivat tulle reitille tukemaan juoksijoita, jopa keskelle metsää eikä vain rannan tuntumaan. Tämä ei varmasti ollut viimeinen minun juoksemani maraton.

34km kohdalla menossa, taistelutoverini Kimi sinisessä paidassa

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kausi paketissa

Tänään oli kauden viimeinen kisa, Espoon rantamaraton. Juoksu meni nappiin, kello pysähtyi aikaan 3:40:22. Olen todella tyytyväinen, kyseessä oli kuitenkin meikäläisen ensimmäinen maratoni. Sää oli täydellinen, joka oli yksi syy miksi tälläistä aikaa pystyi lähteä havittelemaan. Laitan ensi viikon alussa tarkempaa raporttia juoksusta. Nyt kalenteri käteen ja suunnittelemaan ensi vuotta :)

Kiitoksia kaikille kannustajille sekä kanssajuoksijoille, oli hieno päivä!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Traineri

Tänään se sitten tuli, paketti Saksasta. Kyseessä oli tilaamani traineri ja muutama muu pyöräilyyn liittyvä roju. Mietin juuri päivällä miten sopivaa olisi näin lepoviikon aluksi saada paketti kotiin, ja kuluttaa ilta ruuvaten traineria kasaan. Iltapäivällä lähetti sitten soitti että paketti on tullut, ja 10 minuuttia myöhemmin se olikin siirretty meikäläisen haltuun. Kotiin päästyä alkoikin sitten paketin purku.

Projekti alkaa

Ei kun ohjeita lukemaan...

Traineri oli helppo saada kasaan, vaikka siinä renkaanvaihtoineen meni se pari tuntia aikaa. Ainoa kohta missä joutui miettimään oli miten itse vastuksen asentaa niin että se on omaan rengaskokoon sopiva. Kaikki tuntui kuitenkin menevän helposti paikalleen, ja kuten onnistuneeseen asennukseen kuuluu jäi yli kolme ruuvia käyttämättä. Homman vaikein osuus oli ylivoimaisesti renkaanvaihto. Tilasin paketin mukana trainerirenkaan, ja se oli taas runtattu niin kasaan että meni hetki ennen kuin se halusi muotoutua pyörän renkaan näköiseksi. Muutaman ärräpään jälkeen rengaskin oli paikallaan, eikä edes sisäkumi puhjennut. Naapuri kylläkin hymyili viereiseltä parvekkeelta, joten ihan helpolta se ei varmasti ole näyttänyt...

Trainerirengas asennettu

Kun paketti oli kasassa oli säätöjen vuoro. Lueskelin internetin ihmeellisestä maailmasta vähän tietoa millä rengaspaineilla pitäisi ajaa, ja miten tiukasti vastus tulee laittaa rengasta vasten. Sitten vain selkään ja kokeilemaan miltä peli tuntui. Täytyy myöntää että pienellä vastuksella ja pienellä vaihteella laitteesta ei tule melkein mitään ääntä. Olin vähän jopa yllättynyt miten hiljainen peli on, kunnes lisäsin vähän vastusta ja heitin isommalle eturattaalle. Yllättäen en enään kuullutkaan telkkaria ja ketjujenkin melu katosi trainerin huminan alle. Saa toivoa että kämpän äänieristys toimii jotta naapurin ei tarvitse kuunnella tasaista huminaa talven läpi.

Säädöt kohdalleen

Opiskelukirjoistakin on jotain hyötyä

Ja ei muuta kuin treenaamaan


sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Juoksutekniikkaa ja välinehuoltoa

Kävin eilen Kinetic Revolutionin juoksutekniikka analyysissä. Hommaa pyörittää James Dunne niminen kaveri, jolla on paljon kokemusta juoksuanalyyseistä sekä juoksuteknikka valmennuksesta. Muutamat seurakaverit kävivät keväällä saman analyysin läpi, ja palaute oli niin positiivista, että ajattelin itsekkin kokeilla kun kerran mahdollisuus tuli. 

Kyseessä oli parin tunnin sessio, joka alkoi juoksun kuvauksella eri nopeuksilla ja eri kulmista. Viedolta paljastuikin minun suurimmat ongelmani, kädet sekä aavistuksen istumapainotteinen juoksuasento. Kädet olivat yli 90 asteen kulmassa, mikä väkisinkin johtaa siihen että keho ei pysy paikallan juostessa, vaan alkaa taittumaan ylhäältä sivuttaisliikkeeseen. Tämä sivuttaisliike siirtyy sitten lopuksi kehon läpi jalkoihin, mikä tarkoittaa että liikerata ei ole pelkästään eteen/taakse vaan väkisinkin paketti liikkuu sivuttain, mikä ei missään nimessä tehosta juoksua. Lääke tähän on tietenkin yksinkertainen, kämmenet ylemmäs ja liikerata suoraksi. Tätä on jo kokeiltu tänään lenkillä, ja vaikka se aluksi tuntuu vähän raskaammalta, tuntuu juoksu heti paremmalta. 

Juoksuasentoa on sitten vähän haastavampi lähteä korjaamaan. Monet drillit perustuvatkin erinlaisiin mielikuvaharjoituksiin, kuten pitäisi kuvitella esimerkiksi että lantiosta lähtee naru joka vetää kehoa eteenpäin. Ongelma tässä on se että juoksuasento saattaa vahingossa korjaantua vääräksi, eli juostaan lantio edessä jaa yläkeho "laahaa" sitten perässä. Hyvä mielikuvaharjoitus on, että kuvittelee että joku vetää sinua sekä rinnan korkeudelta että vyötäröltä eteenpäin, eli kroppa pysyy hyvässä linjassa. Olen varma että talven aikana saan korjattua juoksutekniikkaa, mutta en lähde ennen ensi viikon maratonia muuttamaan mitään. Yksi hauska vinkki oli käsien vaikutus jalkoihin kun voimat loppuu. Kädet rytmittävät juoksua, ja kun jaloista loppuu tehot, voi pelkästään liikuttamalla käsiä nopeemmin saada jalkoihin enemmän vauhtia. Tätä kannattaa kokeilla, varsinkin pitkien juoksukilpailujen loppupuolella. 

Eilen tuli myös tehtyä syyshuolto ja perusteellinen puhdistus fillarille. Traineri tuli tilattua, eli kun se saapuu (toivottavasti tällä viikolla) lyödään peli talveksi siihen kiinni. En kuitenkaan ajatellut vielä lopettaa ulkona pyörittelyä, mutta palataan siihen hommaan kun saadan kaluston uusin jäsen kotiin. Tilasin Saksanmaalta muutakin kuin trainerin, mutta palataan siihen kun paketti saapuu...

Puhdistusta vailla

Potilas selällään, huoltoteline olis ihan kiva

Putsatut rattaat




maanantai 12. syyskuuta 2011

Kovat treenit juostu

Viikonloppuna tuli juostua viimeinen kova juoksu. Viimeisen kuukauden aikana onkin ollut yllättävän paljon voimia jaloissa, mutta viimeiset päivät ovat kyllä olleet aika heikoilla kintuilla liikkumista. Nyt on viimeistään korkea aika rauhoittua, ja alkaa miettimään parin viikon päässä olevaa maratonia. Viime kirjoittelusta onkin vähän aikaa, ja onhan tähän väliin mahtunut sekä ylä- settä alamäkiä. Otetaan ne heikommat kokemukset ensiksi...

Puolitoista viikkoa sitten kävin juoksemassa 13km VK juoksua, ja noin 9km kohdalla petti sekä vasen polvi ja oikea nilkka. Ei tarvinnut hymyillä vastaantulijoille kun klinkkasin takaisin kotiin, ja ainoa asia mikä mielessä pyöri oli, että miten tästä toivutaan vajaassa kuukaudessa... Pari lepopäivää, vähän uintia ja sitten taas lenkille mutta sama vaiva tuntui tulevan heti lenkin alussa takaisin. Ironisesti ohjelmassa oli mukava 28km pituinen juoksu, joten mielessä kävi kyllä kääntyä takaisin. Tein kuitenkin niin miten ei varmasti kukaan suosittelisi, eli jatkoin kipeällä nilkalla menemistä vielä hetken. En tiedä mitä kävi, mutta noin 8km kohdalla paikat olivat täysin kunnossa, joten painelin hymyissä suin (ainakin melkein) koko 28km matkan. Sen jälkeen onkin paikat olleet täysin kunnossa, joten toivotaan että vielä levon jälkeen koneisto pysyy kasassa koko maratonin.

Hyviä fiiliksiä on jäänyt melkein joka lenkiltä, joka on ollut harjoittelun positiivinen puoli. Jaksotus on ollut sopivaa, eli kovia harjoituksia on päästy tekemään pääasiassa levänneillä jaloilla. Vedoissa on saatu kilometrivauhdeista aikaa pois, ja pitkät lenkit ovat menneet aina kovempaa ja kovempaa ilman että on menty VK juoksun puolelle. Viimeiset harjoitukset ovat kyllä menneet aika raivolla, mutta pitäähän se nousujohteisuus lopettaa kovimpiin harjoituksiin. Ensi viikonloppuna vielä viimeistelyharjoitus, ja sitten vain toivomaan että ei mikään flunssa pääse yllättämään.

Sain myös vihdoinkin tilattua itselleni trainerin talveksi. Kauan olen miettinyt mallia, ja nyt löytyi hinnaltaan sopiva kapistus. Syksyn ja talven aikan on siis tarkoitus istua pyörän päällä mahdollisimman paljon, jotta ensi kesänä ei tarvitsisi aloittaa sitä lajia ihan niin pohjalta kuin tänä vuonna...

Tacx T1435 Sirius Soft Gel Trainer