sunnuntai 8. toukokuuta 2011

HCR vuodatus

Eilen tuli siis juostua ensimmäinen puolmaratoni minun urallani. En ole hirveän paljoa eri tapahtumia kiertänyt, joten paha sanoa miten järjestelyt noin yleisesti mitattuna toimivat, mutta omalla kohdallani en keksinyt hirveästi mitään puutteita. Kaikki sujui helposti ja nopeasti, ja huoltopisteitä oli omasta mielestäni aivan riittävästi. Hieno tapahtuma joka varmasti vielä jatkossakin saa lisää osallistujia.

Juoksuun valmistautuminen tuntui onnistuvan, vaikken ihan liikaa mitään erikoista tehnytkään. Viikolla olin levännyt paljon, muutama herkistely juoksu ja syönyt normaalisti. Aamulla söin normaali aamupalan lisäksi sämpylän, mutten mitään sen ihmeellisempää. Lounas vaihtui tukevaksi välipalaksi, jonka jälkeen en syönyt enään mitään kiinteää. Kotia lähdettiin yhden jälkeen bussilla kohti stadikkaa, ja matkalle otin mukaan vettä sekä tankkausjuomaa missä on melko paljon energiaa. Stadikalle kun tultiin niin pällisteltiin hetki, vaihdettiin kamat ja sitten alettiin siirtymään lähtöalueelle. Vikan kerran join reilu tuntia ennen lähtöä jottei heti ekalla pysäkillä tarvitse vessaan jäädä tuhlaamaan aikaa.

Lähtöalueella oli jo melkoinen karnevaalitunnelma kun sinne tulin. Lähtöryhmäni oli numero 2, eli oranssi ryhmä. Olin suht ajoissa, ja pääsin ensimmäisten juokkoon mikä oli loistava asia. Siinä sitten pällisteltiin noin 25 minuuttia, jonka jälkeen ensimmäinen ryhmä lähti liikenteeseen. Siten oli meidän ryhmän aika siirtyä lähtöviivalle, ja odottaa että kello lyö 15.10. Vielä viime hetken hehkutukset ja lopulta päästiin matkaan. Jos joku miettii kisareittiä ja ei ole varma siitä löytyy se täältä.

Suunnitelma oli pitää vauhti 4:50min/km-5:00min/km välissä. Aluksi tuntui siltä että olisi voinut juosta kovempaakin, ja töölönlahden ympärillä joutuikin oikein jarruttelemaan, ettei homma lähde ihan käsistä. Aika moni meni ohi, ja aloinkin ihmettelemään juoksenko itse liian hiljaa mutta päätin uskoa mittariani ja hieman himmailla. Sykkeet oli alusta alkaen todella kovat, mutta luulen että sielläkin on ollut pieni "kisalisä" koska homma ei kuitenkaan niin raskaalta tuntunut.

Eka 5km meni siis todella kevyesti. Itse kummastutti kun jotkut juoksijat alkoivat heti 3km kohdalla puuskuttamaan oikein kunnolla, mahtoivatkohan he päästä kunnialla maaliin... Kun oltiin juostu noin 6km törmäsin toiseen juoksijaan jonka kanssa alettiin vähän jutella. Hän oli menossa Tukholman maratoniin, joten tämä oli hänelle vähän kevyempi juoksu. Meillä oli sama tavoiteaika, joten alettiin sitten juosta kimpassa. Tämä oli hyvä juttu koska taisin jopa pikkasen lisätä vauhtia 10km kohdalla että pysyisin hänen kantapäissä kiinni. 10km taittui vähän reilussa 49 minuutissa.

10km jälkeen tuli kisan ihmeellisin kannustusjoukko. Ruskeasuon metsissä oli joku porukka jotka olivat varmasti aamusta asti tankanneet (muuta kuin Hartsportia...), ja kannustivat juoksijoita. Fiilis oli kohdillaan mutta mielenkiintoiseksi homman teki yksi rouva joki oli yläosattomissa kannustamassa. Kyllä kansajuoksijoita ja itseänikin hymyilytti muutaman kilometrin jälkeenkin vielä.

Kaikilla juomapisteillä otin Gatoradea, ja yritin juoda niin paljon kuin mahdollista. Varsinkin 13-14km kohdalla oleva juomapiste tuli tarpeeseen, alkoi tuntumaan siltä että virtaa tarttisi vähän lisää. Noin 15km kohdalla tuli sitten ensimmäisen kerran sellanen tunne, että katsotaan jaksaako tätä vauhtia loppuun asti. Kävi jo mielessä että otan yhden geelin juuri ennen 17km juomapistettä, mutta en sitten alkanut räveltämään sen kanssa vaan päätin että Gatorade saa riittää. Samalla juomapisteellä näin isänikin, joka oli tullut kannustamaan.

18km kohdalla alkoi sitten viimeinen kunnon mäki, ja sen yhteydessä taistelu kelloa vastaan. Tavoiteaika oli hollilla, mutta vaati sitä ettei vauhti hyydy. 19km kohdilla alkoi jalat todella painamaan, eikä vauhtia saanut enään mistään lisää. Alamäissä rullaten meni vähän kovempaa mutta tasaisella ei pystynyt enään kiristämään. Nordiksen yli kun päästiin ja stadikka näkyi alkoi viimeinen kiri. 20km merkin kohdalla olisin voinut taittaa stadikalle sisään, mutta edessä oli vielä kunniakierros, joka muuten tuntui todella pitkältä. Sekään ei auttanut että lopussa juostiin "kisa-alueen" ohi missä jotkut jo kylpivät paljuissa ja grillasivat makkaraa tai pyttipannua... Töölönlahden kulmalla kysäisin parilta juoksijalta jos mentäisiin vielä yksi kierros töölönlahden ympäri mutta kukaan ei innostunut, eli ei muuta kuin stadikkaa kohti :)

Sitten vain viimeinen mäki johon puristettiin vikat voimat ja kurvaten stadikalle sisään. Kello pystähtyi siis aikaan 1:43:02 ja fiilis oli hyvä. Vähän jugurttia naamaan sekä pussi perunalastuja, ja sitten odottelamaan muita juoksijoita. Odottelu meni tosi rattoisasti, hyvä sää ja positiivinen tunnelma stadikalla. Sykedatani juoksusta näytti seuraavalta.


Laitoin mittarin päälle kun eka ryhmä lähti, ja kun itse ylitin lähtöviivan niin laitoin kakkoskierroksen käyntiin. Toka kierros on siis minun juoksuni, ja sen tiedot olivat seuraavat:

Aika 1:43:04 (virallinen aika 1:43:02)
Matka 21,119km
Sykekeskiarvo 184 (mukavan kevyt juoksu)
Vauhtikeskiarvo 4:52min/km

Vauhti heittelee aika paljon koska ei kuitenkaan pääse juoksemaan niin tasaista juoksua. Välillä ei pääse ohi, välillä ohittaa ja välillä hiljentää juomapisteille. Nousua oli vähän enemmän kuin laskua, mikä oli todellinen tilanne, kun lähtö oli Vauhtitieltä ja maali stadikalla.

Kaikenkaikkiaan ehjä ja tasainen juoksu ilman mitään sen ihmeellisimpiä vaivoja, eli omasta mielestä hyvä suoritus. Kesän eka kisa ohi ja positiivisin fiiliksin seuraavaa haastetta kohti.

3 kommenttia:

  1. Hirmuiset sykeet :-O Paljonko sulla on maksimi? Varmaan pitäis päälle 200 lukemiin nousta.

    VastaaPoista
  2. Onnea hienosta suorituksesta! Hyvällä mallilla on sun juoksuvauhtis rantamaratonia ajatellen.
    Miekin katselin noita sykkeitä, huikeat lukemat jaksat pitää yllä!
    Joillain se pumppu jaksaa vaan vääntää tiheämmin, itsellä on hieman laiskemman puoleinen sydän =)

    VastaaPoista
  3. Luulen kyllä että näissä sykkeissä on vähän "kisalisää", en normaalisti pysty ihan noin kovilla sykkeillä menemään. Yllätyin itsekkin miten kevyeltä tuollainen 180 taso tuntui. Mulla oli viime tasokokeessa anan kynnys 181, ja maksimi 197, mutta luulen että pari iskua lisää tuohon maksimiin voi lisätä, eli lähemmäs kahtasataa maksimi varmasti on.

    Vähän ehkä arveluttaakin että paljonko se sydän oikeasti kestää, eli uskaltaako noilla mennä vaikka ei pahalta tunnu...

    VastaaPoista